maanantai 21. syyskuuta 2015

Satu Mattila-Laine Parantola


Satu Mattila-Laine on porilainen kirjastonhoitaja. Parantola on hänen esikoiskirjansa. 
Mattila-Laineen esikoisromaanissa Parantola päähenkilö on 15 –vuotias Sini.  Koulu on loppumassa, peruskoulun päättäjäiset menossa ja ihana kesäloma alkamassa. Elisa harrastaa vintagea ja pitää parhaimman ystävänsä, Sinin, kanssa blogia sininjaelisanvintagetaivas.

Elisalla on salaisuus, jonka tietää isän ja äidin lisäksi ainoastaan lääkäri, luokanvalvoja ja Sini. Elisa sairastaa epilepsiaa. Joskus Elisa oli ajatellut kertoa sairaudestaan Santulle, kivalle pojalle, mutta pelkäsi karkottavan tämän luotaan.

Elisa ja Sini  sopivat tapaavansa vanhan parantolan luona, mutta Siniä ei vain kuulu.  Aikansa kuluksi Elisa tutkii vanhaa rakennusta. Epilepsiakohtaus yllättää Elisan ja hän huomaa joutuneensa aikamatkalle 1930 -luvun kaatumatautiparantolaan. Hän tutustuu varastohuoneessa parantolan  asukkiin, Annaan. Tytöt ystävystyvät keskenään ja rakastavat filmitähtiä ja Elokuva-Aitan lukemista.

Parantolan hoitoina ovat suolaton kasvisruoka, lepohetket, bromkali ja eristys. Parantolan arki on rankempaa kuin mihin Elisa on tottunut. Elisa ei ole kaukana kotoaan maantieteellisesti, mutta ajallisesti hän on 80 vuoden päässä. Äiti ja isä eivät ole edes syntyneet vuonna 1934. Elisa ei tuntenut oloaan kehuttavaksi, sillä hän syntyisi maailmaan vasta 60 vuoden päästä. Elisa ei vain pysty palaamaan omaan aikaansa.

Parantola on nuortenkirja, joka kertoo aikamatkatarinan. Tarina kertoo elävästi 1930-luvun arjesta toiveineen ja pelkoineen.  Arkeen kuuluu hieman oudompia juttuja, sillä Elisa ei ole tottunut lehmien aamulypsyyn, sikojen ruokintaan, pyykkitupaan tai pitsinnypläykseen. Elisa ja Anna joutuvat uhatuiksi, sillä parantolan tohtori Groman aikoo aloittaa kaatumatautisten steriloinnit.

Kirja on nopealukuinen. Sen lukee muutamassa tunnissa. Ilmaisu on tiivistä, ja siirtymiä ei selitellä. Olisin lukenut mielelläni pidemmän tarinaan ja syventänyt tarinaa enemmän. Pienikokoisessa kirjassa on sivuja vain 154. Parantola kuvaa hyvin Elisan sairauden, että siitä ei kehtaa kertoa kavereille, että erilaisuus erottaa. Epilepsialla on ollut synkkä maine ja historia. Parantola kuvaa  hyvin tätä Suomen historian vaiettua lukua. Tietyt sairaudet johtivat sterilointiin ja estivät avioliiton solmisen. Parantolan idea on taidokas ja mielenkiintoinen. Pidin tarinan lopusta ja vanhoista valokuvista. Pidän myös aikamatkateemasta.

Satu Mattila-Laine Parantola
Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Parantolan ovat lukeneet myös mm. Kirjakaapin avain, Yöpöydän kirjat.

2 kommenttia:

  1. Tätä(kin) kirjaa olen jo katsellut. Vetää puoleensa kansikuvallaan ja nimellään. Vaikka en aiheesta tiennyt mitään. Luettuani postauksesi houkuttelee entistä enemmän. Uutuuksissa on se ongelma, että niitä on hankala saada äänikirjana. Eli on vain odoteltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ämä on hyvin nopeasti luettu, mutta mielenkiintoinen. Pidän aikamatkailuteemasta. Millä perusteella kirjoista tehdään äänikirjoja eli tehdäänkö kaikista?

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!