Elina Rouhiainen Kesytön

 Elina Rouhiainen Kesytön

Tammi, 2012. Kotikirjasto.

Päätin lukea viimein Susirajan aloituksen saatuani vihdoinkin puuttuneen aloitusosan kovakantisena. Vieläkin minulta uupuu yksi osa, joka lienee kolmas. Kirjan ulkoasu on kaunis, kannen kaksi tummaa suruvaippaa ihastuttavat.

Kesytön on paranormaalia fantasiaa, paranormaalia romantiikkaa. Esikuvansa tällä on tietenkin eli selvä yhteys Twilight-sarjaan, vaikka siinä onkin keskeisimmissä roolissa vampyyrit kuin ihmissudet. Sekin sijoittuu myös koulumaailmaan. Katsoin kokonaisuutena  Twilight-sarjan jouluna. Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Engelsfors-trilogiasta olen lukenut Piirin ja Tulen ja odottelen päätösosaa eli Avainta saapuvaksi millä hetkellä hyvänsä. Engelfors on urbaania fantasiaa sijoittuen skandinaaviseen koulumaailmaan.  Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiassa ihmissusi pysyy metsän laidalla. Se kertoo tytön ja ihmissuden herkän rakkaustarinan.

Elina Rouhiainen kirjoittaa Susirajassa suomalaista paranormaalia romantiikkaa. Hän sijoittaa tarinan alun Stadin Kallioon ja Torkkelin kuvataidelukioon. Entäs sitten? Hymyilen paljonkin lukiessa kirjaa, kun tuo mainitaan. Se tuo mieleen ajan ennen sitä. Paranormaalissa romantiikassa keskeistä näille romansseille on, että suhde on jollain tavoin vaarallinen, usein kielletty, uhattu  tai ainakin jotenkin  ennenkuulumaton ja uskalias. Tavallinen tyttö vaihtaa maisemaa, menee uuteen kouluun ja ihastuu koulun kingiin.

Raisa Oja on Helsingin Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku. Hänen äitinsä kuolee auto-onnettomuudessa. Raisa on vasta 17-vuotias, vegaani ja ilman huoltajaa.  Raisalla on edessä muutto jonnekin Hukkavaaran peräkylään, johonkin Kainuun korpikylään. Perillä odottaa vieras Jaska-eno ja kylä näyttää täydeltä kummajaiselta. Ainahan näissä kirjoissa on sama juttu, että vanhemmista puuttuu ainakin toinen tai sitten nämä ovat ammateissa, jotka vievät heitä milloin mihinkin. Helpointa on siis eliminoida vanhemmat kokonaan. Raisan äiti oli katkaissut kaikki yhteytensä Kainuun sukulaisiin. Kainuussa Raisan valtaa tiedonjano, sillä kai nyt joku voisi kertoa äidin menneisyydestä jotain. Mikä ihme tuo eno oikein on? Miksi hän otti vieraan Raisan luokseen riesakseen, kun ei vaikuta edes sen ihmeemmin sukurakkaalta?

Hukkavaara paljastuu oudoksi paikaksi, joka sijaitsee viisikymmentä kilometriä Kajaanista korpeen. Maalaiset eivät vaikuta merkkifarkuissaan junteilta. Koulussa Raisa kohtaa uskomattoman komeita ja kauniita nuoria. Raisa ystävystyy hyljeksityn Nikon kanssa.  Mikael puolestaan on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka valittu on ilmielävä barbi. Mikaelin väriä alati vaihtavat silmät tuntuvat hakeutuvan luvattoman usein Raisan suuntaan. Raisa vaistoaa, että ihmisissä on jotain outoa, sillä he ovat niin hyväkuntoisia, sporttisia ja vanhuksetkin ovat hukkateillä.

Rouhiaisen tarina sijoittuu luontevaan ympäristöön, Kainuun jylhiin vaaramaisemiin, jossa susi ei ole samanlainen kummajainen kuin jos tämä jolkottelisi vastaan linjoja pitkin. Kummassako tuo sitten saisi enemmän ymmärrystä, niin sen jätän kunkin päätettäväksi.

En aio raottaa salaisuuksia. Tarinassa on jonkin verran kliseisyyttä, mutta Rouhiainen on tarinankertojana sujuvasanainen. Tarinassa on myös kamppailua vaikeuksien kanssa, kouluarkea, erilaisuuden hyväksymistä, nuoruuden angstia ja oman identiteetin rakentamista. Ja tietenkin Kesytön loppuu niin, että on pakko hamuta jatko lukuun. Useimmathan ovat lukeneet tämän jo minua aiemmin, joten mietin viitsinkö edes tehdä blogitekstiä. Miä mieltä olet? Onko vanhemmilla fantasiakirjoilla mitään merkitystä blogeissa? Kirjablogeissa uutuudet korostuvat, mutta hei, minä luin vasta nyt tämän!

Susiraja-sarja: Kesytön, Uhanalainen, Jäljitetty ja Vainuttu

Blogeissa toisaalla: Kirsin kirjanurkka ja Notkopeikko

Maggie Stiefvater Väristys ja arvonnan tulos

Maggie Stiefvater (s. 1981) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänet tunnetaan Suomessa Väristys-trilogiastaan (engl. The Wolves of Mercy Falls). Trilogian osat ovat Väristys (2010), Häivähdys (2011), Ikuisuus (2011) sekä lisäosa Viettelys (2014).

Kerronkin hieman taustaa tämän lukemiseen. Satuin saamaan ystävältäni kolme kirjaa ja ihmettelin niitä tovin. Uudenveroiset, kovakantiset kirjat olivat nämä: Maggie Stiefvaterin Ikuisuus-trilogian päätösosa, John Stephens Smaragdiatlas Kirja aikojen alusta sekä Laini Taylorin Karou-trilogian, Savun tytär. Minun tehtäväksi jäi selvittää ennen lukemista niitä edeltävät tai jatkavat osat.  Kohta kuusikymppinen ystäväni on ihastuttavan hajamielinen, joten hän sortuu kaksoiskappaleisiin, joten ilahduin kirjoista. Meillä kummallakin on valtaisat kotikirjastot, mutta samojen kirjailijoiden kirjoja on vain muutama. Viimeksi silmäilin, että ainoa yhteinen nimittäjä taisi olla Murakami. Joitakin satunnaisia yksittäisiä teoksia majailee kummankin kirjahyllyssä, sillä huomasin Atwoodin trilogian, Radcliffen Udolphon, Rowlingin Potterit sekä Dickensin Kolean talon.

Väristys on koskettava tarina nuoresta rakkaudesta. Tarina pohjautuu perinteiseen ihmissusi-legendaan. Tarinaa päähenkilöt ovat 17-vuotias Grace ja kaksoiselämää viettävä Sam, joiden vuorottelevaan minäkerrontaan teos rakentuu.  Tapahtumien miljöönä on Mercy Fallsin pikkukaupunki  Minnesotan osavaltiossa.  Mitä tämä sitten on genreltään? Paranormaali fantasiaa?  Paranormaali romantiikkaa?

Grace oli ainoa ihminen maailmassa, johon halusin tutustua, mutta hän vain hipaisi sormellaan erään uuden kovakantisen kirjan päällystä ja astui ulos kaupasta edes huomaamatta, että minä olin siellä, hänen ulottuvillaan.

Mercy Fallsin metsässä elää susilauma, jota metsän laidalla asuva Grace seurailee. Lapsena hän joutui susien hyökkäyksen kohteeksi, jonka perua lienee outo veto susiin, etenkin erääseen keltasilmäiseen yksilöön.  Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, sanaton yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää, sillä talvella hän elää metsässä susilaumassa, kun taas kesän hän on hetken ihminen, kunnes taas pakkanen johdattaa hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen. Pohjoinen luonto ja vuodenajat tulevat hyvin esiin kirjassa. Taustalla on muitakin henkilöitä, Gracen koulukavereita sekä Gracen kiireiset vanhemmat, jotka eivät ehdi havaita edes muukalaista kodissaan. Pidin niin Gracen kuin Samin kerronnasta ja heidän hyvin rakennetuista roolihahmoistaan.

Katselin häntä. Osa minusta halusi mennä hänen luokseen, vaikka vaistoni varoittivat. Hän sytytti ajatuksen joka sytytti muiston kultaisesta metsästä, päivistä jotka leijailivat ympärilläni maahan ja kuihtuivat.

Nuorten yhteiset päivät ovat käymässä vähiin, sillä Sam ei ole enää palaava ihmiseksi.  Mietin tarinan jatkoa, miten se kehittyy muissa osissa eli aion lukea jatkotkin.

Väristys on trilogian surullisen herkkä avausosa, jossa on villin metsän lumoa ja nuorta pakahduttavaa rakkautta. Netin perusteella kirjasta on tekeillä elokuvasovitus, mutta en tiedä tilanteesta. Tuedätkö sinä?

Maggie Stiefvater Väristys

Alkuperäisteos Shiver

Suomentaja Laura Honkasalo

WSOY 2010. Kotikirjasto

Kirja on luettu myös mm. seuraavissa blogeissa: Kirjaretket Joana,  Sinidean, Niina T., Saraseeni ja Cilla

Kesän neljäs arvonta. Eilenhän minun piti tehdä se, mutta vietin illan päivystyksessä puoleen yöhön, koska  meno on siellä kuin Speden rautakaupassa. paremmin olisin voinut kotona. Pyydän yhteystiedot s-postiini arrhenia(@)gmail.com ja paketin saajalta tarvitsen mobiilinumeron. Onnitteluni voittajille.

1.      Blake Crouch Wayward Pines – Ei pakotietä rosales

2.      Richard C. Morais Herkullinen elämä  rose86

3.      Jeannette Walls Lasilinna  Kaisa

4.      Annica Wennström Lapinkylä Jassu

5.      Virginia Woolf Mrs. Dalloway (suom.) MarikaOksa

6.      Nippu  Juha M.
Bo Carpelan Axel
Gail Godwin Äiti ja kaksi tytärtä
Annika Idström Isäni rakkaani
Annika Idström Veljeni Sebastian
Doris Lessing Muutoksen aika
Jayne Anne Phillips Suojelus
Anne Tyler Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa