Joel
Haahtela Mistä maailmat alkavat
Joel Haahtela on suurimpia kotimaisia suosikkikirjailijoita. Olen lukenut hänen tuotannon, ja vain Tule risteykseen seitsemältä ei ole kohonnut suosikikseni. Tässä pysytään osin Suomessa, lähdetään maailmalle ja palataan. Luin kirjasta etukäteen Haahtelan ja tämän isän haastattelun, joten sain tietoa Perhoskerääjän suhteen. Mistä maailmat alkavat on Haahtelan 10. romaani. Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea on todella upea kirja.
Taiteilijaromaani
Tässä taiteilijaromaanissa kirjailija kysyy, kuinka olla uskollinen
itselleen ja rakastaa. Seuraamme tapahtumia Visan näkökulmasta. Visa elää
äitinsä kanssa kahden Luotsikadulla Helsingissä.
Visa ei muistanut isäänsä, vaikka lipaston päältä tuijottivat isän kasvot, sotaan kadonneet. Se oli nuori ja tuntematon mies, josta oli jäänyt pari paitaa ja solmio, komeron pohjalla oli kengät. Isä oli siis epäilemättä ollut olemassa ja joskus äiti vahvisti asian sanomalla, että tästä isä olisi pitänyt ja tuosta, vaikka ei äitikään ollut isää kovin hyvin tuntenut; he ehtivät olla yhdessä vain pari vuotta. Siinä ajassa miehestä saattaa tulla mies, mutta ihminen on vielä kaukana.
Visa toimii paikannäyttäjänä elokuvateatteri
Gloriassa. Näillä tienesteillä
hän tekee taidevälineiden hankintoja. Eräänä talvi-iltana 16-vuotiaan Visan mielen valtaa ajatus, että hänestä tulee taiteilija. Visa päättää pistäytyä Aleksanterinkadun
liikkeeseen hankkimassa värejä ja tarvikkeita sitruunankeltaista, norsunluunvalkoista, kadmiuminkeltaista, ultramariinia, ja
titaaninvalkeaa, tärpättiä, pellavakangasta, vernissaa, siveltimiä. Sivellin kädessään Visa näkee
maailman kuin ensi kertaa. Visa hakeutuu
opiskelemaan Vapaaseen Taidekouluun, jotka ovat ensiaskelia taiteen tekemiseen. Visan maailman täyttää Chagall, van Gogh, Cézanne, Rembrandt, Morandi ja Vincent
Entä sinä? Miksi pidät Kafkasta? Helmi kohautti harteitaan ja näytti yhtäkkiä epävarmalle kuin olisi jäänyt kiinni jostain luvattomasta.
Piirustustunneilla
Piirustustunneilla Visa tutustuu melankoliseen
Tapioon. Yhdessä pojat haaveilevat Chagallin luomista maailmoista ja
eurooppalaisista kaupungeista.
Tapion sisko Helmi on elämäniloinen ja itsevarma, toisin kuin veljensä. Visa
matkustaa Italiaan opiskelemaan Bolognan taideakatemiaan ja kohtaa siellä Leo
Halmeen pojanpojan, joka oli Tähtikirkas, lumivalkea oli Leo
Halmeen tarina.
Kävellessään kotiin hämärtyvää lehmuskujaa Visa muisti vanhan sadun, jonka oli kuullut äidiltä. Harvoin, ei edes kerran vuodessa, eikä edes kerran kymmenessä tai edes sadassa vuodessa, taivaankansi avautui ja paljasti kaikki tähdet, koska se, mitä joka ilta näimme, oli vain kalpea aavistus. Mutta tiettyinä hetkinä taivaankansi avautui ja takaa paljastui todellinen taivas, joka oli tähdistä valkoinen. Se oli niin valkoinen, ettei kukaan ihminen voinut elää sellaisessa valkeudessa. Ja siksi taivaankansi pysyi meiltä kiinni, meiltä suljettuna.
Aikajänne ulottuu
50-luvulta politisoituneelle 70-luvulle
Visan mukana lukija pääsee kurkistamaan suomalaisiin
ja italialaisiin taidepiireihin, aina viattomalta 50-luvulta politisoituneelle
70-luvulle. Haahtela on käsitellyt monissa
kirjoissaan 70-luvun politisoitunutta ympäristöä. Tule risteykseen seitsemältä oli minulle turhan erilainen. Se tuo uutta ja kantaa
ihan hyvin. Olen luokitellut jostain syystä Haahtelan Patrick Modianon kanssa saamaan ryhmään, sillä
ihailen kumpaakin kirjailijaa.
Mistä unelmat
alkavat
Unelmat alkavat omista haaveista, joita kannattaa
tavoitella. Aina ei ole helppo yhdistää toiveitaan, aina ihminen ei ole vapaa sidosryhmistään.
Omien toiveiden toteuttaminen vaatii rohkeutta, sillä tuttu ja turvallinen arki
vie. Visassa elää kiltteys, omien polkujen valinta ja ennen kaikkea uskallus
toteuttaa unelmia. Hän on hieman lapsenomainen ja hyväntahtoinen nuori mies. Pidin pojan ja äidin suhdetta poikaansa kannustava.
Via Condolen seuduilta, baarien ja tuntihotellien nurkilta löytyi prostituoituja, homoseksuaaleja, varkaita, juoppoja, ja muita elämän kolkkaamia olentoituja ja juuri he ”olostelivat elämän syvässä ytimessä".
Koti-ikävä ja ajatukset paluusta Helsinkiin valtasivat Visan mielen yhä useammin: niin kuin Morandin kuolema olisi ollut merkki, että pitkäksi venähtänyt aika Italiassa oli lopulta päättymässä. Ja sitten lokakuun alussa Helmiltä saapui kirje, joka sinetöi Visan päätöksen kotiinpaluusta. Tapio oli riistänyt itseltään hengen kaksi viikkoa aikaisemmin, hukuttautunut mereen Taivallahdessa, joka rannasta ruumis löytyi. Hiekalla lojuvat kengät ja takki, joku ohikulkija oli ryhtynyt niitä ihmettelemään
Olen lukenut Haahtelan Tähtikirkas,
lumivalkea useamman kerran. Tulen lukemaan myös tämän uudelleen, sillä
tästä voi ammentaa niin paljon. Odotin tältä kirjalta paljon, mutta taisin
saada jopa enemmän. Haahtelan Helsinki-kuvaus on onnistunutta eli tunnen
sen omaksi. Yhtä lailla Bo Carpelanin ja Henrik Tikkasen Helsinki on minun tuntemani. Helsinki on vaikea
kuvattava, sillä pelkät vanhat kadunnimet ei
puhalla sitä eloon.
Mistä maailmat alkavat ja Tähtikirkas, lumivalkea kulkevat niin käsikkäin, että ne kannattaa lukea perätysten. Pidin kovasti tarinasta, huikea kotimaisen vuoden aloitus.
Mistä maailmat alkavat ja Tähtikirkas, lumivalkea kulkevat niin käsikkäin, että ne kannattaa lukea perätysten. Pidin kovasti tarinasta, huikea kotimaisen vuoden aloitus.
Mistä maailmat alkoivat? Pimeydestä, hiljaisuudesta, kun mikään ei liikkunut. Kun kuuli vain oman sydämensä lyönnit ja veren kohinan päässään, avaruuden kohinan huminan: kun tunsi ruumiinsa vaikka ei nähnyt sitä.
Blogeissa toisaalla: Sinisen linnan kirjasto, Kirja
vieköön, Tuijata
Olen lukenut yhden kirjan Haahtelalta ja toinen odottaa kirjahyllyssä.
VastaaPoistaOdotin todella tätä kirjaa. Se täytti minun toiveeni. Aloittelin lukemista kirjastonkirjalla. Suosittelisin Tähtikirkas, lumivalkeaa ja Perhoskerääjää. Uskon, että sinä pitäisit Haahtelaista.
PoistaMinustakin Haahtelan kaksi viimeistä romaania kuuluvat samaan velejssarjaan. Henkilövetoinen proosa viehättää, ja Haahtelanosaa luoda taiteilijataipaleen tunnot pintaan ja syvälle.
VastaaPoistaIhanaa, että sinäkin ajattelet noin. Kirja oli mahtava lukea. Luen sen pian uudelleen.
PoistaOli ihana lukea kuinka haltioitunut taiteesta Haahtela päähenkilönsä suulla on. Minusta aavistus liikaa ylevyyttä, kaunista tosin.
VastaaPoistaJoel Haahtela on suosikkini ja jokainen hänen kirjansa yhtä odotettu.
Poista