Anna
Lihammer (s. 1973) on Malmössä asuva arkeologi, kirjailija ja historiallisen
arkeologian tutkija. Kirjailija on väitellyt tohtoriksi Lundin
yliopistossa vuonna 2007. Hänen tutkimusaiheensa ovat käsitelleet viikinkiaikaa,
varhaista keskiaikaa sekä modernin yhteiskunnan arkeologiaa. Aiemmin hän on
kirjoittanut useita tietokirjoja, joista hän on saanut mm. vuoden parhaan
historiateoksen palkinnon.
Kun pimeys peittää maan on historiallinen dekkari. Eletään
vuotta 1934, kun natsit ovat nousseet valtaan ja Ruotsissa nuijitaan läpi
tiukka sterilisaatiolaki. En tiedä, voiko kirjasta sanoa, että se ei ole väkivaltainen
tai verinen. Vähemmän tämä iljettää minua kuin Patricia Cornwellin tuotokset,
mutta kyllä tämänkin kanssa saamani sveitsiläinen suklaarasia jää avaamatta.
Kirjan miljöönä on Uppsalan yliopiston anatomian instituutti ja sen obduktiosali
sekä kellarin syöverit. Sinänsä kahta obduktiota seuranneena tiedän tapahtuman varsin
siistiksi. Enemmän siinä rukoilin ylhäältä apua, etten pyörtyisi kaikkien
nähden ja ruokailut jätimme kahviin koko päivän ajaksi ystäväni kanssa.
Historiallinen
dekkari jakaa kahtaalle minua kiinnostuksessaan. Jos voin sanoa, että minua kiinnostaa lähihistoriaan
sijoittuva dekkari ja annetaan sen kattaa 1900-luvun alku, niin silloin olen
myöntyväinen kiinnostukseni osalta. Sen sijaan kiinnostukseni haihtuu, jos
edetään useita vuosisatoja taemmas dekkarigenressä.
Kirjan
alku on tehokas, sillä ensimmäinen uhri, prosektori Gustaf Eklund, makaa tutulla alustalla. Lamaannuttava kurare on tehnyt tehtävänsä eli
halvaannuttanut, vaikka uhri näkee ja tuntee, niin hän on kykenemätön reagoimaan
mihinkään. Eklund löydetään anatomian
instituutin ruumiskellarin säilytysammeesta. Vainajan kallossa havaitaan ohimoiden kohdalle
poratut reiät. Hän ei jää edes ainoaksi uhriksi… Mistä altaiden ruumiit ovat
peräisin ja miten joku päätyy altaaseen tieteen nimissä ja toinen ikuiseen
lepoon kirkkomaalla? Mikä merkitys on ihmisen yhteiskunnallisella asemalla
tässä yhteydessä?
Matkalla syvemmälle hänen vielä elävä ruumiinsa osui toisiin ruumiisiin. Ne olivat olleet jo kauan hengettömiä. Hän oli pannut altaisiin uusia ruumiita eilen, eivätkä ne olleet tyhjiä sitäkään ennen. Jonkun pitkät hiukset hyväilivät hänen kaulaansa ja kasvojaan. Jäykistyneet, kuolleet sormet tavoittelivat hänen omia sormiaan, kylmiä ruumiita painautui hänen ruumistaan vasten. Kuolleet tuntuivat toivottavan hänet tervetulleeksi.
Valtionpoliisin
intendentti Tage Berglund määrää Carl Hellin johtamaan murhatutkimuksia
saatuaan virka-apu pyynnön Uppsalasta. Omapäinen
komisario Carl Hell valitsee avukseen poliisisisar Maria Gustavssonin. Tämä
herättää närää kollegoissa, sillä yleensä poliisisisaret toimivat naisten ja
lasten apuna. Murhaajaa jäljittäessään kaksikko joutuu yhteiskunnan ylimpiin
piireihin, joissa kumpikaan ei tunne oloaan kotoisaksi. Johtolangat ovat vähäisiä,
mutta tekotapa rajaa ehdokkaita, sillä tekijä on suoriutunut pikkutarkasta
kallokirurgiasta laitteineen, johon edes kaikkien lääkärien taidot eivät olisi
riittäneet. Myös tutkijoiden pönkittämä suojamuuri ja hierarkkisen työyhteisön
asenteet jumittavat tutkimuksen etenemistä. Kirjassa on paljon muutakin kuin
dekkarin elementit, sillä tarinan historiallinen kehys, ajankuva, rotuhygienia
ja käytännöt ovat kiinnostavia.
Kun
pimeys peittää maan on hyvä dekkari, koukuttava ja erilainen. Suosittelen älykkään ja laadukkaan dekkarin
lukijalle.
Anna Lihammer Kun pimeys peittää maan
Alkuperäisteos Medan mörkret faller
Alkuperäisteos Medan mörkret faller
Suomentaja Ulla Lempinen
Atena 2015. Kustantajalta kiitoksin.
Atena 2015. Kustantajalta kiitoksin.
Osallistun tällä kirjalla Annamin haasteeseen
Kirjallinen retki Pohjoismaissa
Tämä kirjan ovat lukeneet mm. Rakkaudesta kirjoihin, Lukuisa ja Kirjasähkökäyrä
Kiitos vinkistä, pitänee tuo Hanne Dahl laittaa varaukseen.
VastaaPoistaDahl on hyvä. Olen lounastanut tuolla kujalla, joka näkyy kannessa. Erinomainen taukopaikka. Pidin tuosta miljööstä. Käy kertomassa, mitä pidit.
PoistaPakkohan tuo eka on laittaa lukulistalle. Tuo toinenkin olisi, mutta kun sen eka osaa ei ole saatavilla äänikirjana, niin en varmaan toistakaan viitsi kuunnella.
VastaaPoistaDekkarit on hieno genre. Ne on yleensä takuuvarmaa viihdettä ja lisäksi monesti kuvaavat miljöötä enemmän, kuin tulisi ajatelleeksikaan.
Tämä oli minun ensimmäinen Dahl, eli ei haitannut yhtään, vaikka en ollut lukenut aiempaa. Ihan hyvin voit aloittaa tästä. Siis tässä on tosi hyvä dekkarin lopetus, inhoan, että lopussa vedetään hatusta joku syyllinen. Tämä on älykäs. Siis todella.
PoistaAloitin jo Lihammerin. Vaikka oikeasti piti kuunnella jotakin ihan muuta. Mutta kunnon dekkari silloin tällöin pitää mielen virkeänä. :)
PoistaHyvä. Kerro sinun mielipiteesi.
PoistaMielenkiintoinen historiallinen tietoisku aiheesta, josta en kauheasti tiedä. Tavallan en haluaisikaan tietää... Herättää ajatuksia ja kauhua; onko maailma taas menossa kohti tätä.
PoistaSympatiat ei ole murhattujen puolella, vaan käy mielessä, että ehkä se oli ehdottomasti oikein heille.
Kerronta muistutti monesti aika takaumia. Piti muistuttaa, että tämä koko kirja sijouttuu menneisyyteen.
Minustakin tämä oli piristävän erilainen. Eikä edes altaat inhottaneet.
PoistaLöysin uuden espanjalaisen dekkarin: Dolores Redondon Näkymätön vartija. Tässä on sellaista espanjalaista (baskilaista ja navarralaista, mutta kuitenkin) kansanperinnettä, josta olen haaveillut löytäväni lukemista.Bloggaan ehkä, kun saan kirjan loppuun. Toivottavasti tästä käännetään muutkin osat.
VastaaPoistaLuin tuon kirjan kesällä. Näkymätön vartija on sarjan aloitus. Minusta se oli hyvä, kaikki tuo kansanperinne jne. Toivon, että suomentaminen jatkuu. Yhden ongelman näin. Monet pitivät kannesta, mutta minä sanon sitä huonoksi. Se ei myy, kirjaa ei huomaa, se hukkuu muiden hyvien joukkoon. Tuntematon kirja myydään kannella ja mainoksilla. Tuo kansi on laimea.
Poista