lauantai 12. syyskuuta 2015

Mari Jungstedt Viimeinen näytös






Mari Jungstedt on ruotsalainen dekkaristi, jonka Gotlantiin sijoittuva dekkarisarja on hurmannut lukijat. Luin hieman väärässä järjestyksessä viimeisimmät kirjat, kun luin kesällä Joka yksin kulkee ja vasta nyt tämän Viimeinen näytös. Lisäksi lukemattomana minua odottaa myös näitä edeltävä Neljäs uhri.

Pidän Jungstedtin tavasta kirjoittaa. Pidän myös uudistuneesta ulkoasusta ja kirjojen nimistä. Alussa minulla oli vaikeuksia erottaa kirjat toisistaan, kun nimekkeet olivat Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa jne.  Gotlantiin sijoittuvat dekkarit voivat toistaa tarinaa ja kyllästyttää lukijoita. Itselleni nämä sopivat, sillä yksin ollessa en halua pelätä. Pimenevät illat ja kissojen tuijotus johonkin pisteeseen tuovat minulle aivan tarpeeksi jännitystä. Tähän aikaan vuodesta näen kumppaniani hänen lähtiessä tai tullessa mukaan lukien viikonloput, joten lukurauhaa on riittämiin, mutta minun on rajattava lukemistoa eli Kingit saavat pysyä hyllyssä...

Kirjan aloitus on tehokas ja vie hyvin tunnelmaan: Pimeys oli laskeutunut keskiaikaisen luostariraunion ylle Gotlannin maaseudulla. Myöhäiskesän ilta oli lämmin ja tyyni. Varikset raakkuivat jossain kauempana. Yleisö istui hiiskumatta, keskittynyt tunnelma tiivistyi ulkoilmateatterin ympärillä. Siniset valot värittivät paksuja kalkkikivikaaria, varjot tanssivat vasten rosoisia kiviseiniä. Shakespearen tragedia Macbeth lähestyi loppuratkaisuaan. Valkoinen savu hälveni hitaasti näyttämön kivilattialta kohti takana kasvavien jalavien tuuheita latvoja.

Viimeinen näytös vie lukijan Almedal -viikoille, joka on vuosittainen keskustelutapahtuma. Tapahtumaan ottaa osaa myös suurimman päivälehden mielipidetoimittaja Erika Malm, joka   on paikalla nuoren rakastajansa kanssa, jonka hän yrittää salata kaikin tavoin. Malm on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Kesken aamiaisen hän saa kutsun palata huoneeseensa vesivahingon takia.   Bodil Jonsson alkaa kaivata kollegaansa, ja niin Malm löydetään murhattuna hotellihuoneestaan. Malm on kerännyt rutkasti vihamiehiä urallaan työskennellessään rasismia ja muukalaisvihaa vastaan, joten ei tiedetä, liittykö murha uraan vai yksityiselämään. Muukalaisviha ei kohdistu Erikaan itseensä, mutta hänen miehensä Ola Malm on adoptoitu lapsena Etiopiasta.

Komisario Anders Knutaksen perhesuhteessa on tapahtunut muutos, kun Line on lähtenyt Kööpenhaminaan.  Line oli saanut kätilön sijaisuuden Rigshospitaletista, mutta  vähitellen sijaisuus oli muuttunut pysyväksi järjestelyksi.  Knutas ei osannut ajatella, että viaton järjestely johtaisi avioeroon.

Knutas nousi ylös ja totesi, ettei kumpikaan lapsista ollut ollut kotona yötä. Kaksoset Petra ja Nils olivat kirjoittaneet ylioppilaaksi muutamaa vuotta aikaisemmin, hankkineet työpaikat ja viihtyivät entistä harvemmin kotona. Syksyyn mennessä molemmat aloittaisivat opiskelut mantereella. Täytyy myydä talo, Knutas ajatteli ja päästi kissan ulos. Pian olemme jäljellä vain me kaksi.

Tapahtuman aikaan kesäteatteri Roma esittää Shakespearen Loppiaisaattoa täysille katsomoille.  Teatteriseurueen muukalaiset tuovat ongelmia arjessa elävien ihmisten keskuuteen. 

Anders Knutaksen ja Karin Jacobsonin suhde on lämpenemässä, sillä kumpikin tuntee vetoa toisiinsa. Karin ja Anders ovat olleet pitkään työtovereita, yhtä kauan kuin Anders oli tuntenut Linen. Nyt aiempi tutkimus Vera Petrovin tapauksen ympärillä vie Knutaksen Kanarialle. Sen sijaan TV-reportteri Johan Berg henkilöhahmo tuntuu väkisin liimatuille, joskin se myös edistää tutkimusta. Luokanopettaja Emma Winarve odottelee Johanin lomaa. Johanin ja Madeleine Hagan yhteistyötä Emma ei katso hyvällä näiden menneisyyden takia. Johan haluaisi palata Tukholmaan, mutta Emma oli asunut Gotlannissa syntymästään saakka.

 Ihmissuhdesotkuja, petettyjä ja pettäviä tässä tarinassa riittää.  Rakastajat ja rakastetut pettyvät suhteisiinsa ja jotkut ajautuvat tuhoon. En avaa juonta tämän enempää. Lue ja viihdy. Minä pidän ruotsalaisista dekkareista, niiden miljöö on tuttu ja … turvallinen, ainakin hetkittäin.

Mari Jungstedt Viimeinen näytös 
Ruotsinkielinen alkuteos Den sista akten
Suomentanut Emmi Jäkkö
Otava 2015. Kotikirjasto. Uutuusostos.

4 kommenttia:

  1. Tätä ruotsalaista dekkaristia en ole lukenut vielä ollenkaan. Pitäisi kuunnella Läckbergit loppuun ja aloittaa Jungsted. Mutta seuraavaksi ehkä toinen Lihammer. Pitäisi oppia kuuntelemaan nukkuessanikin, kun aika ei meinaa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jungstedt on hyvä, mutta kannattaa aloittaa jostain alummasta. Tässä on niin paljon parisuhdetta mukana, että pääsee mukaan. Luin tämän, koska tiesin sisällön. että uskallan lukea yksinkin. Olin pitkän viikonlopun yksin eläinten kanssa, siis koiran ja kissalauman. Ne keksivät minulle aina jäynää.

      Poista
  2. Alusta tietty. Olen sillä tavalla rajoittunut, että en oikein voi aloittaa kuin alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Anna Janssonia satunnaisessa järjestyksessä ja Mankellia. Mankell kärsi tuosta selvästi. Hyvä periaate lukea järjestyksessä. Jungstedt aiheutti sotkua, kun luin kesällä väärän ja nyt sitä edeltävän ja vielä löytyi Neljäs uhri.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!