Paulo Coelho Vakooja

Paulo Coelho Vakooja

Alkuteos: A Espiã 2016

Suomentajat: Jarna Piippo ja Sanna Pernu

Bazar 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Olen nainen, joka syntyi vääränä aikakautena, eikä sitä voi mikään korjata. En tiedä muistetaanko minut joskus tulevaisuudessa, mutta jos niin käy, en halua että minua koskaan pidetään uhrina vaan ihmisenä, joka astui ihmisenä eteenpäin ja maksoi siitä vaaditun hinnan pelotta.

Brasilialainen Paulo Coelho (s. 1947) on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista, mutta hän herättää lukijoissa monenlaisia tunteita, hänestä pidetään tai sitten ei. Olen esitellyt blogissani aiemmin Coelhon kirjan Uskottomuus.

Vakooja edustaa hieman erilaista kirjailijan tuotantoa, sillä se ei ole perinteinen, coelhomainen elämäntapaopas.  Coelho on kuitenkin hyvin monipuolinen. Lukupinossani odottelee lukemista Coelhon teos Voittaja  on yksin, jonka pitäisi olla dekkari. En ylenkatso kirjailijan teoksia, sillä hänen Valonsoturin käsikirja on minulle rakas, sillä se palautti minulle fyysisiä voimia, kun tarvitsin niitä. Käytän usein Coelhosta puhuessani terijoensalavaa vertauksena.  Tuota puuta kukaan itseään kunnioittava puutarhafriikki ei istuta pihalleen, sillä näin ajattelevat ovat vakuuttuneita, että Kehä III:n ulkopuolella ei ole puutarhoja tai ainakin ne loppuvat sateenvarjojalavan menestymisvyöhykkeen rajalla…

Uudessa teoksessaan Paulo Coelho kertoo historian kuuluisimman vakoojan Mata Harin (1876–1917)  tarinan. Oikealta nimeltään Mata Hari oli Margaretha Zelle.  Tarina perustuu tositapahtumiin. Mata Harin eksoottinen elämä selittyy osin sillä, että Mata Harin äiti oli jaavalaista syntyperää.  Coelho ei pyri kirjoittamaan elämäkertaa, vaan hän korostaa tarinan fiktiivisuutta. Coelho kertoo loppusanoissa, että kirjan tapahtumat ovat totta, mutta hän on joutunut luomaan dialogit, sulattamaan joitakin kohtauksia yhteen, muuttamaan tapahtumien järjestystä ja poistamaan kaiken sellaisen, jolla ei ole merkitystä tarinan kannalta.

Mata Hari oli minulle nimenä tuttu, mutta toisaalta en tiennyt paljoakaan tuosta naisesta. Hänen sanotaan olleen näyttelijä, tanssija, kurtisaani ja Pariisin elegantein nainen.  Hän etsi omaa totuuttaan rikkoen sovinnaisuuden rajoja. Hän sai paljon osakseen niin hyvää kuin pahaa, mutta hän ei alistunut aikalaisnaisen muottiin.

Silloin nimeni on jo unohdettu. En kuitenkaan kirjoita tullakseni muistetuksi, vaan ymmärtäneeksi omaa kohtaloani. Kuinka ihminen, joka vuosikaudet sai mitä tahtoi, saatettiin tuomita kuolemaan niin vähästä?

Coelho aloittaa tarinan voimakkaasti, sillä ensimmäinen luku päättyy traagiseen kuolemaan. Mata Hari haettiin aamun sarastaessa pariisilaisen naisvankilan sellistä 15. lokakuuta 1917, ja hänet vietiin Vincennesin kasarmin teloituspaikalle. Viimeiseen asti Mata Hari odotti armahdusta, mutta hän ei pelännyt kuoleman kohtaamista, sillä Coelho kirjoittaa yleisestä uskomuksesta, että Mata Hari olisi ollut erityisen rauhallinen ja kieltäytynyt silmiensä sitomisesta. Hän katseli näennäisen tyynenä teloittajiaan, kun pappi, nunnat ja asianajaja lähtivät kävelemään poispäin.

 Hän veti päälleen mustat silkkisukat – hiukan groteskit niissä olosuhteissa – ja korkeakantaiset, silkkirusetein koristellut kengät. Sitten hän nousi sängyltä ja otti ripustimesta sellin nurkasta melkein maahan asti ulottuvan turkin, jonka hihansuita ja kaulusta somisti toisenlainen turkis, ehkä kettua. Hän puki turkin yöpaitana käyttämänsä raskaan silkkikimonon päälle.                 

Mata Hari herätti eläessään pahennusta, kateutta ja mustasukkaisuutta ranskalaisen ylimystön piirissä. Hän eli aikansa kuuluisuuksien parissa ja tapasi niin Sigmund Freudin, Pablo Picasson kuin Amadeo Modiglianin. Varakkaat ja hyvässä asemassa olevat miehet lahjoittivat kilvan huomiotaan ja koruja kauniille naiselle, jolta toivoivat palveluja. Mata Hari eli maailmanäyttelyn ja ensimmäisen maailmansodan aikana. Näyttelyn monumentti oli tarkoitus purkaa, mutta Eiffel-torni jäi pysyväksi. Mata Harille Pariisi oli maailman kaunein kaupunki: se oli kuitenkin ainoa kiintopiste, ainoa kaupunki, jossa tunsin olevani inhimillinen olento sanan täydessä merkityksessä, kokien kaiken luvallisen ja luvattoman.

”Tässä on Pablo Picasso, taiteilija josta kerroin sinulle.” Esittelyhetkestä lähtien mies unohti muut vieraat ja yritti koko ajan pitää yllä keskustelua minun kanssani. Hän puhui kauneudestani, pyysi minua mallikseen, sanoi että minun pitäisi lähteä hänen kanssaan Málagaan, edes viikoksi pakoon Pariisin hullunmyllyä. Hänellä oli yksi ainoa tavoite, eikä sitä tarvinnut ääneen mainita: saada minut sänkyyn.

Vakooja on nopealukuinen ja vaikuttava teos naisesta, joka eli väärään aikaan.  Viihdyin Coelhon seurassa hyvin.

Paulo Coelho Uskottomuus

Ihminen ei valitse elämäänsä, elämä valitsee hänet. Ja se onko hänelle varattu ilon- vai surunhetkiä ei ole hänen omissa käsissään. On vain otettava vastaan se mikä on tullakseen ja jatkettava eteenpäin.

Me emme valitse elämäämme mutta päätämme mitä teemme saamillamme ilon- ja surunhetkillä.

Paulo Coelho syntyi Rio de Janeirossa, Brasiliassa vuonna 1947. Coelho on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista. Coelhon kirjoja on julkaistu 80 kielellä 170 maassa ja myyty yli 165 miljoonaa kappaletta. Hän on Brasilian kirjallisuusakatemian jäsen ja voittanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja. Hänet nimettiin YK:n rauhanlähettilääksi vuonna 2007. Häneltä on suomennettu 15 romaania ja kaksi aforismikokoelmaa.

Oma suhtautumiseni Coelhoon on ristiriitainen. Jokin tuossa kirjailijassa kiinnostaa minua ja monia muita. Omistanen kaikki Coelhon suomennetut teokset. Jotkut teokset ovat toisia tärkeämmät minulle itselleni. Piittaan hyvin vähän häneen kohdistetusta kritiikistä. Alkemisti, Veronica päättää kuolla, Alef ja Pyhiinvaellus ovat hyviä kirjoja. Brida ja Zahir maistuivat myös. Valon soturin käsikirja oli minulle voimakirja, fyysisten voimien palauttaja, kun elämä alkoi kisailla kanssani. Olen allerginen new age -suuntaukselle, joten se saa minut varaukselliseksi ja puntaroimaan sanojani. Coelho on erityisesti kirjailija, jota on fiinimpää kritisoida kuin arvostaa. Hän on kun terijoensalava puutarhassa, jota istutetaan kilvan, mutta kumpaakaan ei kehtaa tunnustaa omakseen..

Uskottomuus on monisävyinen kirja, joka tapahtuu nykyajassa alppimaisemissa, Sveitsissä, Geneven kaupungissa. Sitä lukee kuin vuoristoradassa istuen, välillä tehdään mahalaskuja harlekiinimaisiin akteihin ja välillä kootaan psykologisen trillerin aineksia. Kirjan keskeinen kysymys on, voiko uskottomuuden kautta löytää rakkauden takaisin. Heh. Tämä on erilaista Coelhoa kuin olin lukenut tai odotin lukevani. Tämän pitäisi olla oppitunti rakastamiseen. Coelho värittää tarinaa uskonnolla, apostoli Paavalin kirjeillä korinttilaisille, kuubalaisella shamaanilla, Frankensteinin hirviöllä jne.

Entä Saturnuksen paluu? Hän pitää minulle astrologian oppitunnin: Saturnus palaa kahdenkymmenenyhdeksän vuoden kuluttua siihen pisteeseen jossa se oi meidän syntymähetkellämme. Sitä ennen meistä tuntuu, että kaikki on mahdollista, että unelmat toteutuvat ja että meitä ympäröivät muurit voi kaataa. Kun Saturnus on päättänyt kierroksensa, romanttiset haaveet haihtuvat, valinnoistamme tulee lopullisia, ja meidän on käytännöllisesti katsoen mahdoton muuttaa elämämme suuntaa.

En ole tietenkään asiatuntija, mutta minun seuraava tilaisuuteni koittaa vasta sitten kun Saturnus palaa seuraavan kerran lähtöpisteeseensä eli kun täytän viisikymmentäkahdeksan. Mitähän tuohon sanoo tuon ikärajan rajan ylittänyt?

Linda on menestyksekäs 31-vuotias toimittaja, kahden lapsen äiti ja naimisissa varakkaan miehen kanssa. Ulkonaisesti kaikki näyttäisi olevan enemmän kuin hyvin. Linda tapaa kuitenkin työnsä kautta poliitikon, entisen poikaystävänsä, teinirakkautensa, Jacob Königin, ja ajautuu suhteeseen tämän kanssa. Linda ei hallitse tunteitaan, Jacobista tulee pakkomielle. Uskottomuus ei ole olennaisin asia kirjassa, vaan se on seurausta Lindan tuntemuksista, mielen liikkeistä, masennuksesta. Lindan aviopuolisolla on ollut omat haaveet elämälle. Myös Jacobin puoliso, Marianne, tulee vedetyksi mukaan.

Kirjan mottona on, että joskus meidän on kadotettava itsemme voidaksemme löytää itsemme ja elämämme jälleen. Uskottomuus on kertomus intohimosta ja vapaudesta rakastaa. Se antaa pohtimisen aihetta jokaiselle joka on joskus miettinyt: tässäkö minun elämäni on? Kunkin on löydettävä intohimo elämästä, eikä tyytyä sen kuvajaiseen.

Coelhosta sanotaan, että etsiessään omaa paikkaansa maailmassa hän on löytänyt universaaleja vastauksia suuriin kysymyksiin sekä ratkaisuja jokaisen omassa elämässään kohtaamiin haasteisiin. Hänen näkemyksensä mukaan oikeat vastaukset ovat meissä itsessämme. Uskottomuus tuo mieleen Francoise Saganin kirjoja ja Simone de Beauvoirin Murtuneen naisen. Pidän kansiratkaisusta, alkuperäiskansi tuo kaikille lukijoille saman vision ympäri maailmaa.

Rakkauden viesti on siinä miten elän elämäni eikä sanoissani ja teoissani.

Paulo Coelho Uskottomuus
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.