Pikku Puun kasvatus Haastekoonnit Kansojen juurilla ja Seitsemännen taiteen

Forrest Carter Pikku Puun kasvatus

Suomentaja: Kristiina Rikman

Alkuperäisteos:  The Education of Little Tree (1976)

WSOY 1996. Kotikirjasto

Päätin lukea Kansojen juurilla -lukuhaasteeseen intiaanitarinan. Olen lukenut tämän tarinan kauan sitten ja unohtanut. Olisin halunnut lukea lukuhaasteeseen Velma Walliksen Kaksi vanhaa naista, sillä se on upea intiaanilegenda, joka kertoo vanhuudesta ja sen voimavaroista. Olen blogannut sen kuitenkin jo blogini alussa. Aihe on mnulle läheinen, sillä omistan monia kasvikirjoja, jotka käsittelevät intiaanien käyttämiä lääkekaveja.

Forrest Carterin teos Pikku Puun kasvatus ilmestyi vuonna 1976, mutta suomennettiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Kirjan taustoista ei tiedetä kaikkea, mutta nykyisin uskotaan, että siinä on  autobiografisia aineksia, sillä Forrest Carter on psedonyymi nimelle Asa Earl Carter.   

Pikku Puun kasvatus on pienen pojan kehityskertomus.  Tarinassa keskeisellä sijalle ovat luontosuhde ja perinneopit. Kirja kuvaa koskettavasti 1930-luvun pulavuosia sekä intiaanien elämää ja historiaa. Tarina on hyvin aidontuntuinen, sillä se tavoittaa lukijan. Lukija tuntee olevansa läsnä ja kuuntelevansa intiaanivanhusten kerrontaa siellä paikan päällä.

Pikku Puun äiti kuolee vuosi isän kuoleman jälkeen, joten hän jää orvoksi viiden vanhana.  Hautajaisten jälkeen sukulaiset olivat riidelleet siitä, mitä kukakin saa ja mihin laitetaan Pikku Puu. Ukki oli tehnyt selväksi, että he kasvattavat pojan Cherokeevuorilla.  

Mummi ja ukki halusivat minun tuntevan menneet, koska: ”Sillä joka ei tunne mennyttä ei ole tulevaisuutta. Jos ei tiedä keitä sukulaisesi ovat olleet, et tiedä myöskään minne maailma on menossa.” Ja niin he kertoivat minulle menneestä melkein kaiken.

Pikku Puu oppii luonnosta ja sen osana elämisestä, kunnioittamaan erämaata ja sen luontokappaleita. Ukki on puoliksi cherokee, mutta mummi on intiaani. Lukutaitoinen mummi lukee pojalle kirjoja, joita ukki käy lainaamassa.

Kauppareissulla meillä oli aina mukana kirjalista, jonka ukki ojensi kirjastonhoitajalle palauttaen samalla ne kirjat jotka mummi oli lähettänyt palautettaviksi.

 Mummi ei varmaan tuntenut modernien kirjailijoiden nimiä, koska listassa oli aina herra Shakespeare.

Mutta luettiin meillä muitakin kirjoja; sellaisia kuin Shelley ja Byron, joita mummi ei tuntenut, mutta joitta kirjastonhoitaja oli lähettänyt.

Pikku Puu oppii elämään isovanhempien vanhojen perinteiden mukaan luontaistaloudessa. Sanakirjasta Pikku Puu opetteli  viisi sanaa viikossa mummin opettaessa sanoen merkityksen ja niiden sopivuuden lauseisiin. Hän oppi, että intiaani metsästää tarpeeseen, mutta eläinten lisääntymisaikaan keväällä ja kesällä he kalastivat. Ukki opetti myös viskin keiton, sillä tuo taito oli kulkenut suvun skottihaarassa.  Aikanaan viranomaiset päättävät siirtää Pikku Puun sivistymättömiksi luokittelemiensa intiaanivanhusten huomasta orpokotiin. Ero omista isovanhemmista tuntuu pahalle.  

Pikku Puun kasvatus on intiaanitarina, joka kiinnittää lukijan ajatukset alkuperäiskansojen tilanteeseen ja elintilaan.  Kirjasta on tehty kaksi elokuvaa nimillä Pojan kaksi maailmaa ja Elämän opissa.

Kansojen juurilla –lukuhaaste päättyy 9.8

Kiitos Suketus hienosta lukuhaasteesta.

Luin haasteeseen vaaditut kolme kirjaa. Olisin halunnut lukea enemmänkin, mutta olin kevään liian kiireinen.

1. Päivi Alasalmi Joenjoen laulu

2. Päivi Alasalmi Pajulinnun huuto

3. Forrest Carter Pikku Puun kasvatus (yllä)

Seitsemännen taiteen -lukuhaaste Oksan hyllyltä.

Luin tähän mielenkiintoiseen ja monimuoiseen haasteesen kiinnostavia kirjoja ja katsoin myös aiheesen liittyviä elokuvia.

Haasteaika: 22.11.2015 - 5.10.2016.

1. Elokuvatähtien elämäkerrat ja muistelmat 

Luin haasteeseen Stephen Fry: Fryn aikakirjat.

2) Elokuviin ja niiden tekemiseen liittyvä tietokirjallisuus

Valitsin uuden teoksen 50 kirjaa 50 elokuvaa , joka esittelee 50 kirjaa, joista on tehty elokuva.
 

3) Kirjat, joista on tehty elokuva TAI elokuvan pohjalta kirjoitettu kirja

Tähän vaihtoehtoon oli tarjolla montakin vaihtoehtoa. Tämän katsoimme vuodenvaihteen aikoihin.

Luin Katarina Mazetti Parfyymia peräkammarissa kirjana  ja katsoin kirjasta tehdyn elokuvan nimellä  Naapurihaudan kaveri.

4) Kirjassa elokuvakansi

F. Scott Fitzgerald Kultahattu 

Tästä voi olla toinenkin asu, mutta minulla tämä vanhempi on se ainoa oikea. Eli tässä ovat Mia Farrow ja Robert Redford.

 

5) Fiktiiviset kirjat, joissa kuvataan elokuvaa, kerrotaan elokuvanäyttelijöistä tai -ohjaajista yms. elokuvaan liittyvästä toiminnasta

Lucinda Riley Keskiyön ruusu 

Kirjassa amerikkalainen näyttelijä tulee brittiläiseen kartanoon, joka on vuokrattu elokuvan tekemiseen. Menneisyys astuu kuvaan mukaan. Elokuvan tekeminen ja kuvausryhmän läsnäolo ovat keskeisessä osassa.

6) Kirja + leffa TAI leffapostaus. Kirjoitetaan siis sekä kirjasta että siitä tehdystä elokuvasta TAI vain kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta/elokuvasta, josta on julkaistu myös kirjallinen versio. 

Valitsin tähän elokuvan Yöjuna Lissaboniin. Tein tekstin kirjasta ja  elokuvasta, ja paikoin kerroin kirjan ja elokuvan erilaisuudesta.

Lukuhaasteet:

Ompun David Bowien suosikkikirjat -haasteen päätän tähän. Luin haasteeseen Jack Kerouacin Matkalla ja Fitzeraldin Kultahatun.  DeLillon Valkoista kohinaa ajattelin, mutta päätin jättää.

Kurjensiivellä -lukuhaaste jatkuu.

Velma Wallis Kaksi vanhaa naista

Luin hieman erilaisemman kirjan pitkästä aikaan. Kaksi vanhaa naista on kiehtova intiaanilegenda. Tämä kirja odotti vuoroaan turhaan pitkään.


Tarina perustuu athapaskan intiaanien, Gwich’in-heimon legendaan. Tarinan kertoja, Velma Wallis, kuuli kertomuksen lapsena äidiltään. Tarinassa oma heimo päätyy hylkäämään kaksi vanhinta jäsentä lähtiessä kohti parempia selviytymisen mahdollisuuksia. Ch’idzigyaak ja Sa’ koetaan yhteisön taakaksi. Päätös hylkäämisestä tietää kahden vanhuksen kuolemaa.


Iäkkäät naiset päättävät taistella kylmyyttä ja nälkää vastaan selviytyäkseen. Nämä kaksi vanhaa eivät tunne olevansa vielä valmiita kuolemaan. Kumpikin tietää, miten helppoa olisi jäädä paikalleen istumaan ja odottamaan, eikä se veisi kauaa. Epätoivoa luo omien sukulaisten taholta hylätyksi tuleminen, epäusko omiin kykyihin ja voimiin. Edes Ch’idzigyaakin oma tytär tai tyttärenpoika eivät vastustaneet hylkäämistä. Lisäksi vanhukset tiesivät, että he saattoivat selvitä vain yhdessä. He tiesivät, kuinka helppoa olisi luovuttaa. Hylätyksi tulleina heidän ainoa mahdollisuutensa oli löytää voimavarat selviämiseen tai luovuttaa.

Vanhukset selviytyvät vaelluksesta ja ankarasta talvesta kokemuksensa ja neuvokkuutensa ansiosta, eletyn elämän viisauden voimalla. Selviytyminen voidaan nähdä paluuna entisiin voimavaroihin. He olivat olleet leirissä passivoituneita, mutta he pystyivät palautumaan itsensä toimijoiksi.


Heissä palaa yhä elämänkipinä kohdatessaan heimonsa uudelleen. He katsovat tulevaisuuteen voimakkaampina kuin koskaan aiemmin. Vanhan heimon palatessa huonokuntoisina, naisten keräämät ruokavarastot auttavat koko heimon selviämisessä, ja naiset antavat anteeksi heidät hyljänneelle heimolleen. Anteeksiantamisesta huolimatta heihin on piintynyt varauksellisuus, pelko tulla uudelleen hylätyiksi.

Tarina kertoo sankaruudesta, ystävyydestä, pettämisestä ja viisaudesta ankarissa olosuhteissa. Wallis kertoo tarinan yksinkertaisesti, koruttomasti ja uskottavasti. Aiheestaan huolimatta kirja ei ole ankea. Kirjaa voi suositella niin nuorelle kuin aikuiselle.


Velma Wallis Kaksi vanhaa naistaLike kustannus 2002 Kotikirjasto.