Professori Heikki Oja on Helsingin yliopiston almanakkatoimiston eläkkeelle jäänyt johtaja. Hän on aiemmin julkaissut tietokirjoja tähtitieteestä ja kalenteritietoudesta.
Riimut ovat vanhoja kirjoitusmerkkejä, joita käytettiin Pohjois-Euroopassa ennen nykyisten latinalaisten kirjainten käyttöönottoa. Riimut – Viestejä viikingeiltä on tietokirja, joka kertoo skandinaavista riimuhistoriaa ja avaa riimukirjoituksen kiehtovaa maailmaa. Teos jakautuu kolmeen osaan, joissa käsitellään: Riimukirjoituksia, Riimusauvoja sekä Riimukiviä. Riimut ovat viestejä viikingeiltä, taikamerkkejä ja koristeita, kirjeitä ja muistosanoja. Ne vievät lukijan menneisyyteen, 1000-luvun alkuun, aikaan jolloin viikingit valloittivat Eurooppaa, ennustivat riimuista sotaonnea ja hakkasivat kiveen muistokirjoituksia.Riimuja käytettiin aluksi taikamerkkeinä ja koristeina sormuksissa, kirkonkelloissa, kastemaljoissa, mitaleissa, kolikoissa, risteissä ja käyttöesineissä, mutta riimuilla voitiin myös kirjoittaa sanomia ja viestejä kiveen, puuhun, luuhun ja metalliin. Pohjolassa riimujen loistoaika saavutti suurimman kukoistuksensa Tanskan, Ruotsin ja Norjan alueella noin vuosina 900–1100. Tämä oli viikinkiretkien aikaa, ja viikinkien mukana riimut levisivät laajalle Pohjolan ulkopuolelle. Suomen syrjäinen asema vaikutti siihen, että riimukulttuuri ei ehtinyt kunnolla Suomeen, sillä vain riimusauvat ehtivät käyttöön meillä. Riimuja käytettiin kahteen eri tarkoitukseen. Toisaalta niiden avulla pidettiin yhteyttä henkien maailmaan ja niitä käytettiin taika- ja ennustuskeinoina ja apuna valinnoissa ja päätöksissä. Toisaalta niitä käytettiin puhutun kielen ikuistamiseen, esimerkiksi omistuskirjoituksiin.
Vanhimmat tunnetut riimukirjoitukset ovat peräisin toiselta vuosisadalta ajanlaskun jälkeen. Riimumerkistö pysyi suunnilleen samanlaisena 600-luvulle asti. Riimuaakkosia kutsutaan tavallisesti futharkiksi, koska riimuaakkosten kuusi ensimmäistä merkkiä vastaavat latinalaisia kirjaimia f-u-th-a-r-k. Vanhimmat riimuaakkoset eli vanhempi futhark käsitti 24 merkkiä. Tunnetuimmat merkit löytyvät kivistä, jotka on pystytetty henkilön tai rakennuksen muistoksi. Riimuja on piirretty myös kalentereina käytettyihin sauvoihin. Riimusauvojen loistoaika oli 1500-luvulta 1700-luvulle. Riimusauvat ovat puisia keppejä, joihin on kaiverrettu koko vuoden kalenteri, ja niitä käytettiin ajan seuraamiseen.
Suomen tunnetuimmat riimukirjoitukset ovat Ahvenanmaalla Sundin kirkossa ja Kastelholmassa. Sundin kirkossa hiekkakivinen risti tervehtii tulijaa kirkkosalin keskikäytävällä. Se on noin 70 cm korkuinen. Ristin yläreunassa näkyy kaiverrettuna tähtimäinen risti ja sen vieressä kuluneita viivoja. Risti on ollut vasta pari vuosikymmentä Sundin kirkon sisällä, sitä ennen se oli kirkon hautausmaalla säiden armoilla ainakin puolen vuosituhatta. Ristin yläreuna on tummentunut ihmisten käsien koskettelusta ja riimuteksteistä on näkyvissä vain syvimmät viivat.
Kristinuskon saapuessa Pohjolaan 1000-luvun alussa käytettiin riimukiviä vielä yleisesti. Kirkko ei karsastanut riimuja, vaan kirkonkin esineisiin riimukirjoitus antoi lisää voimaa ja merkitystä. Riimuja ripustettiin kirkon seiniin, muurikiviin ja hautapaaseihin, kirkonkelloihin ja pyhäinjäännöksiin.
Riimut - Viestejä viikingeiltä esittelee kiehtovasti riimumerkkejä, riimukirjoitusta sekä kertoo, mitä tiedämme riimutaiteilijoista ja löytyneistä riimuesineistä meillä ja muualla. Riimut - Viestejä viikingeiltä on helppolukuinen ja mielenkiintoisesti kirjoitettu opas riimujen merkilliseen maailmaan.
Heikki Oja Riimut - Viestejä viikingeiltä
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Heli Hottinen-Puukko: Suomen talvi – päivästä päivään (2015)
Suomen talvi –nimisiä kirjoja on ilmestynyt aiemminkin, omasta hyllystäkin löytyy Y.A. Jäntin ja Martti Haavion toimittama (WSOY 1946) Suomen talvi, joka on runo- ja kuvakirja sekä Paavo Havaksen ja Seppo Sulkavan Suomen luonnon talvi (Kirjayhtymä 1987), joka on täydellinen käsikirja talvesta. Suomen talvi – päivästä päivään -kirjassa käsitellään paljon muutakin kuin talvea (Kalevala, Runeberg, Monte Carlon ralli, Penkkarit). Teos muistuttaa rakenteeltaan Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa sekä Johannes Häyhän Vuodenaikoja.
Talvella luonto lepää, mutta pitkään ja pimeään vuodenaikaan mahtuu niin arkea kuin juhlaa. Suomen talvi kertoo jokaisesta talvipäivästä joulukuun ensimmäisestä helmikuun viimeiseen.
Kirjassa perehdytään talven tapahtumiin, talvisten juhlahetkien resepteihin, luonnonilmiöihin, esimerkiksi revontuliin, suomen moninaiseen lumisanastoon, pikkulintujen ruokintaan, talvilintulaskentaan, talvikalastukseen ja erilaisiin talviaskareihin.
Vietämme loppiaista, puhumme Tapaninpäivästä, Härkäviikoista, Nuutista ja Tuomaan päivästä, mutta, miten hyvin tiedämme tapahtumien taustan? Entä tunnetko sanonnan pitkiä pellavia? Monet kirjan sanonnat ovat tuttuja, vaikka monen sanonnan tausta onkin unohtunut, joten kirjasta on paljon iloa.
Tammikuun 17. kohdalla kerrotaan Antoniuksen siasta. Tiesitkö, että Pyhä Antonius tunnetaan köyhien suojeluspyhimyksenä ja Suomessa hänet tunnettiin myös sikojen suojeluspyhimyksenä. Pyhä Antonius onkin kuvattu usein sian kanssa. Vanhan kansan ruokapöytään on Antoniuksen päivänä, hullunkurista kyllä, kuulunut possuruoka ja erityisesti siansorkat.
Helmikuu helistää sivulla ihmettelin sademäärää Kaisaniemessä ja Sodankylässä. Helmikuun 2. päivä on kynttilänpäivä. Tiesitkö. että kynttilänpäivä oli alkujaan Neitsyt Marian puhdistautumisen päivä eli silloin Maria meni temppeliin ensimmäisen kerran Jeesuksen syntymän jälkeen.
Helmikuun 5. on Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin päivä. Runebergin tuotannolla oli suuri merkitys kansallistunteen synnylle Suomessa. Runebergin pääteoksen Vänrikki Stoolin tarinoiden avausrunosta Maamme on myöhemmin sävelletty Suomen kansallislaulu. Runebergin kuoleman jälkeen (1877) Porvoon Empire kaupunginosassa sijainnut koti muutettiin kotimuseoksi, missä tarkoituksessa se edelleen palvelee. Kotimuseoon kuuluu myös kaunis puutarha.
Hyasintista Helleborukseen (16.12.) esittelee kasveja kertoen niihin liittyvästä symboliikasta, tosin botaanista tietoa korostaen. Eläinten talvi (14.12.) ja Talventörröttäjät (18.1.) kertovat kiinteä osa Suomen talvea ja sisältävät tietoa mielenkiintoisista asioista. Yksi talventörröttäjistä on siankärsämö, jonka siemenistä osa varisee vasta talvella hangelle tuulen levitettäväksi. Näyttävin puolestaan lienee mahtipontinen osmankäämi. Kirjan lopussa tai alussa olisi saanut olla sisällysluettelo.
Suomen talvi luo valoa pimeisiin iltoihin, kirpeisiin pakkaspäiviin ja houkuttelee talven riemuihin.
Heli Hottinen-Puukko: Suomen talvi – Päivästä päivään
SKS 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Positiivisen psykologian voima -kirjan on toimittanut erityispedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara, joka työskentelee Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Positiivisen psykologian voima -kirjan kirjoittajina on 24 suomalaista asiantuntijaa, jotka kertovat artikkeleissaan positiivisen psykologian soveltamista sekä lasten, nuorten, työikäisten että vanhusten perspektiiveissä ja elämäntilanteissa. Kirjan lähtökohtana on monitieteellinen lähestymistapa.
Teos jakaantuu neljään osaan. Kirjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan alan keskeisiä käsitteitä, kuten onnellisuus, hyveet, luonteenvahvuudet ja mindfulness.
Haluatko olla onnellinen? Kukapa meistä ei haluisi. Onnellisuudesta on tullut yksi länsimaisen nykykulttuurin keskeisistä palvonnan kohteista. Janoamme onnellisuutta – se on maallistuneen aikakautemme yksi keskeinen onnistumisen mitta. Jotkut suuret ajattelijat ja kadunmiehet menevät jopa niin pitkälle, että uskovat onnellisuuden olevan ainoa asia, mihin ihminen pohjimmiltaan pyrkii. Mutta mitä onni oikein on?
Koska luonteenvahvuuksilla on yhteyttä yksilön keskeisiin selviytymistekijöihin ja luonteenvahvuudet ovat säilyneet läpi historian, niistä ilmeisesti on ollut hyötyä eloonjäämiselle. Toisin kuin lahjakkuudet ja kyvyt, luonteenvahvuudet eivät voi mennä hukkaan. Voimme todeta huippumuusikon lahjojen tuhlautuvan, mikäli hän ei koskaan pääse esiintymään, mutta emme juuri voi harmitella kenenkään huumorintajun tai ystävällisyyden valuvan hukkaan. Mindfulness ymmärretään tiedostavaksi ja hyväksyväksi läsnäoloksi.
Teoksen toisessa osassa käsitellään hyvinvointia elämän eri tilanteissa. Mikä merkitys on joukkoon kuulumisella? Mitkä ovat vanhuuden voimavarat? Miten onnellisuus vaihtelee iän mukana? Elämänkaaren käsite on hallinnut pitkään ihmisen mieliä: kaaren lakipisteen ajateltiin olevan nelissäkymmenissä ja sen jälkeen rojahtavan vääjäämättä alas. Nykyinen ajatus vanhenemisesta on toisenlainen: se on jatkuva prosessi, jossa voimaantuminen, koheneminen ja toimintakyvyn väheneminen ottavat mittaa toisistaan. Mihin vanhuus elämänvaiheena meidät haastaa? Minuus muuttuu koko elämänkulun, ja vanhuuden ihmiselle asettama haaste on elämänmittainen. Miten voi huolehtia omasta hyvästä vanhenemisestaan?
Ihmiset ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa – sekä hyvässä että pahassa. Positiivista psykologiaa voidaan kuvata hyväksyvät yhteyden psykologiaksi. Hyväksyvän yhteyden ymmärtämiseksi kannattaa tutustua ilon ja mielihyvän taustalla oleviin aivojen aktivoitumisjärjestelmiin. Ne saattavat auttaa oivaltamaan, että syrjäytymisen ehkäisyn lähtökohdat ovat sinänsä hyvin yksinkertaisia ja periaatteessa helposti toteutettavia.
Ihmisen elämän yhtäältä ääretön hauraus ja hetkellisyys ja toisaalta valtava täyteys, kaikkeus, johtaa kysymään, mitä onnellisuus on. Elämme onnellisuuden etsinnän kannalta monin tavoin äärettömän kiehtovaa aikaa. Yhtäältä elintasomme on korkealla, toisaalta koettu hyvinvointi rakoilee yllättävissäkin suunnissa. Yhtäältä olemme saaneet yksilöllisyyttä ja riippumattomuutta, jota olemme haikailleet; toisaalta kaipaamme yhteisöihin ja tarvitsemme yhteisöjä
Kolmannen osan keskiössä paneudutaan oppimiseen. Mitä on lapsen toimijuus vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa? Miten eri-ikäisten opiskeluvahvuudet löydetään? Miten lasten ja nuorten vahvuudet tunnistetaan? Miten oppijan opiskeluinto riittää työelämään?
Siirtymät koulusta toiseen ovat nuorille kriittisiä vaiheita, jotka ohjaavat heidän elämäänsä uusille poluille ja saattavat vaikuttaa hyvinvointiin merkittävästi. Siirtymävaiheissa tärkeä tekijä kouluinnostuksen kannalta on nuoren muuttuvien tarpeiden ja muuttuvan koulukontekstin yhteensopivuus.
Neljännessä osan keskiössä ovat inhimilliset voimavarat, kuten kiinnostus, sisu ja työn imu, joista jälkimmäisin käsite on työhön liittyvää innostumista ja iloa kuvaava käsite. Mitä on kiinnostus? Miten kiinnostus syntyy? Sisua kuvataan toiminnan tahtotilaksi. Mitä työn imu on ja mitä se ei ole? Voiko hyvällä johtamisella lisätä työn imua? Olen tehnyt blogiini tekstin myös Sonja Strömsholmin, Emilia Lahden, Lauri Järvilehdon ja Meeri Koutaniemen kirjoittamasta kirjasta Sisu Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä (2015). Pääset lukemaan tekstini täältä.
Sisu ei ole mystinen myytti tai jonkin maantieteellisesti rajatun kansan geneettinen etuoikeus. Se on potentiaali, jonka me kaikki jaamme. Sisukkaita tarinoita syvästä rohkeudesta ja venymisestä yli inhimillisten voimavarojen tunnetaan kaikissa kulttuureissa. Uutena työhyvinvoinnin käsitteenä työn imu herätti pitkään kysymyksen, mitä se oikeastaan on ja miten se suhteutuu olemassa oleviin työhyvinvoinnin tiloihin ja kokemuksiin.
Positiivisen psykologian voima antaa arvokkaita vinkkejä esimerkiksi siihen, kuinka positiivista pedagogiikkaa voi hyödyntää kotikasvatuksessa, koulussa ja päiväkodissa. Tämä on kirja jokaiselle, joka haluaa kehittää parhauttaan, luonteenvahvuuksiaan ja sisuaan niin työelämässä kuin kotiarjessa.
Uusitalo-Malmivaara L (toim.), Positiivisen psykologian voima.
PS-Kustannus 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.
