maanantai 29. helmikuuta 2016

Copas y Tapas – erilaisia tapoja ja Rakkaudesta juustoon





Jari Lahdenoja, Aleksi Lahdenoja & Miika Väisänen Copas y Tapas – erilaisia tapoja

Helsinkiläisen Copas y Tapasin ruoka-aineissa yhdistyvät skandinaaviset ruoka-aineet ja espanjalaiset vaikutteet. Kattaus perustuu laatuun ja sesonkiin ollen samalla hillityn yksinkertainen. Laadukkaat viinit ovat kaiken a ja o. Mukana on klassikkoreseptejä kuin myös tuoreimpia tuotoksia. Reseptit on muokattu soveltumaan kotikeittiöön.
Ravintolan tärkein tuote ei ole ruoka vaan asiakaspalvelu, ruoka on vain osa kokonaisuutta, sillä hyvää ruokaa voi tehdä kotonakin. Palvelu nostaa kokemuksen arjen yläpuolelle.




Tämä kirja on kuin kokoelma Lego-palikoita: jokaisen reseptin voi koota myös toisin, ja komponentteja voi ja kuuluukin vaihdella ja yhdistellä monin tavoin.

Copas y Tapas alkaa esipuheella, jonka jälkeen tullaan viineihin, sillä jokaiselle annokselle on annettu viinisuositus, sillä tapaksille  sopivia viinejä etsivän täytyy muistaa, että tarjolle laitetaan suuri kirjo makuja ja raaka-aineita. Vaikka viinin ja ruoan yhdistelmä voi parhaimmillaan olla herkullisempi kuin osiensa summa, viinin valintaan ei kuitenkaan kannata suhtautua liian vakavasti.
Yrtit-kappaleessa kerrotaan, että ko. ravintolan yrtit kerätään Helsingin Lauttasaaresta, Keskuspuistosta ja Hyvinkäältä. Yrttejä käytetään tuoreena, pikkelöitynä, kuivattuna ja pakastettuna. Kappaleessa mainitaan douglaskuusen kerkät, isomaksaruoho, maitohorsma, nokkonen ym., mutta tärkein villivihannes eli voikukka puuttuu.
Tapas-kappaleessa kerrotaan, että käytännössä mikä tahansa ruoka-annos miniatyyrikoossa voi olla tapas, ja se voidaan valmistaa paikallisista sesonkituotteista. 
Kalatapaksissa esitellään reseptejä loimulohesta, muikusta ja tyrnistä, haukipihveistä, savusärkimussesta jne.

Kasvistapaksissa tarjoillaan kukkakaalikeittoa mustikalla, retikkacannellonneja, metsäsieniquichea, punajuurta ja kurtturuusua jne.
Lihatapakset alkaa etanoilla ja emmerillä, ja sitten tulee prässättyä karitsanniskaa, kylmäsavuhevosta, siiderissä haudutettua chorizoa, possurilletteä, lumikinkkua ym.
Pääruuissa on kauden kasviksia, vuohenjuustoa, polentaa ja korvasieniä, munakoisoa, siikaa, kuhaa, kuusenkerkkiä, muikkuja, kukonpoikaa ja kaniinia.
Juustot-kappaleessa kerrotaan, että juustoille parhaita kumppaneita ovat kevyen ryhdikkäät valkoviinit tai maltillisen tanniiniset punaviinit. Sinihomejuuston kera käy makea jälkiruokaviini.
Jälkiruokana tarjoillaan douglaskuusipossea, mesiangervokermaa, mesiangervohapankermaa tai vadelmasorbettia.
Leipä-kappaleessa esitellään taikinajuuri, näkkileipä, spelttileipä sekä saaristolaisleipä.


Tämä kirja on monipuolinen ja houkuttelee kokeilemaan uutta. Pidän kirjan ulkasusta ja sen värimaailmasta.
Jari Lahdenoja, Aleksi Lahdenoja & Miika Väisänen Copas y Tapas – erilaisia tapoja
Bazar 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Fiona Beckett Rakkaudesta juustoon
 

Rakkaudesta juustoon kertoo kaiken tarvittavan juustoista ja niiden erityispiirteistä, juustotarjottimien suunnittelusta, sopivista viineistä ja reseptejä arkeen ja juhlaan. Fiona Beckett on brittitoimittaja ja hän toimii Decanter-viinijulkaisun päätoimittajana. Hän on kirjoittanut useita keittokirjoja ja hän pitää verkkosivustoa yhteensopivista juomista ja ruoista täällä.


Beckett kertoo johdannossa: Juustomaailmaa vaivaa runsaudenpula. On niin paljon mistä valita. Mitä pitäisi ostaa ja miten se pitäisi tarjoilla? Kirjassa on ideoita juuston nauttimiseen mielialan ja vuodenajan mukaan. Kuinka valitaan täydellisesti sopiva viini tai muu juoma? Kaiken kruunaavat reseptit, joiden joukossa on todellisia helmiä.

Juustojen ihmeellinen maailma selvittää juustonvalmistusta ja juustojen erityispiirteitä. Miten maidosta voidaan saada niin valtava määrä erilaisia juustoja. Monet juustoreseptit ovat satojen vuosien ikäisiä ja erinomaisen juuston valmistaminen vaatii vuosien kokemusta.
Juomat juustojen kanssa. Viinin ja juuston liitto ei aina ole yksinkertainen. Mitä laadukkaampaa ja vivahteikkaampaa juustoa tarjotaan, sitä vaikeampaa yhdistäminen on varsinkin kun tarjotaan useampia laadukkaita juustoja samalla tarjottimella.
Juustokattauksia arkeen ja juhlaan. Klassinen juustotarjotin sisältää kunkin tärkeimmän juustotyypin edustajan, pois lukien sellaiset, joista ei itse pidä. Lisätä voi jonkin espanjalaisen tai portugalilaisen juuston. Tässä osiossa tarjotaan juustokattauksia arkeen ja juhlaan, eri vuodenaikoina, ulkona grillattuna, piknikillä, erilaisten juomien kanssa, aamiaisella, voileivällä, välipalana jne.
Juusto ruoanlaitossa. Miksi ei käyttäisi ruoanlaitossa hyvälaatuista, voimakkaanmakuista juustoa? Silloin sitä ei tarvita niin paljon ja lopputulos on terveellisempi. Erinomainen lopputulos saadaan käyttämällä pitsan päällä jotain huippulaadukasta juustoa. Tässä osiossa on suussa sulavan herkullisia reseptejä.
Juustotietoutta. Nimensä mukaisesti tämä osio tarjoaa juustotietoutta niin ostamisesta, tarjoilulämpötilasta, juustoveitsistä, juuston säilytyksestä kuin juuston terveellisyydestä, juustohan on hyvin ravinteikasta ruokaa. Lisäksi on juusto-juomataulukko ja juustosanasto
Lopuksi esitellään muutamia juustonvalmistajia ja niiden internet-sivustoja.

Kansiliepeiden tekstit ovat valkoisella vaaleanvihreällä pohjalla ja  pienellä fontilla, joka vaikeuttaa lukemista. Olen juustojen ystävä ja ihastuin kirjaan.

Fiona Beckett Rakkaudesta juustoon. Juustolaadut – sopivat viinit – kattaukset – reseptit
Karisto 2. painos 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Alkuperäisteos Cheese Course (2009)
Valokuvat Richard Jung
Suomentanut Maria Kivelä

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Suomalainen maisema – Saaristo ja Merenranta kutsuu







Arno Rautavaara (toim.) Suomalainen maisema – Saaristo: Finnish landscapes – Islands and archipelagos

Suomalainen maisema – Saaristo –kirjan esittelemä saaristo on yksi minun mieluisimmista biotoopeista ketojen ja niittyjen ohella. Asun ruovikon laidalla ja olen tehnyt töitä Perämeren saaristossa ja rannoilla, etenkin Perämeren kansallispuiston saarilla, joten en voinut vastustaa tätä kirjaa. Meri on elementtini, ei missään tilanteessa järvi. Kirja on jatkoa Suomalainen maisema –sarjan järville. Otan osaa myös Helmetin lukuhaasteeseen 2016 ja liitän tämän kirjan kohtaan 7: Vihervuosi 2016. Minun maisemani – maalla ja kaupungissa.

Merialueemme saaristot ovat järviluonnon ohella ainutlaatuisinta Suomea, jossa on kymmenien tuhansien karien, luotojen, riuttojen sekä erikokoisten metsäsaarien, selkien ja salmivesien mosaiikkia.

Suomalainen maisema – Saaristo -kirjassa ammattiluontokuvaajien hienot kuvat välittävät saariston ja rannikon maisemat ja tunnelmat eri vuodenaikoina. Ikänsä meren äärellä asuneen toimittaja ja luontokuvaaja Arno Rautavaaran teksti avaa ja täydentää kuvien sanomaa upeasti.

Kirjan yhdeksän lukua kuljettavat lukijan saariston erilaisiin maisemiin etelän rannikolta Suomenlahdelta Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle ja sieltä Pohjanlahden perukkaan Perämerelle, vuodenajasta toiseen, elinkeinoista harrastukseen ja virkistykseen, saariston arvoihin ja sen säilyttämiseen ja suojeluun Näemme, miten saaristo on vähitellen muotoutunut maankohoamisen seurauksena nykyiselleen – ja muotoutuu edelleen. Opimme myös näkemään, miksi asutus on löytänyt sijansa saariston ja rannikon sopivimmilta paikoilta.


Saaristomaisema nousee merestä: kertoo jääkauden jälkeisestä ajasta, maannousemisesta, saariston vyöhykkeistä ja kartoista. Merenrannan kasvillisuus on vyöhykkeistä. Rannat eivät ole samanlaisia. Meillä on kalliorantoja, kivikkorantoja, hiekkarantoja ja rantaniittyjä. On usein turvallisempaa puhua ruovikoista kuin kaislikoista. Pirunpellot ovat tavallisia saaristossa. Ne kertovat rantaviivan aiemmasta sijainnista. Viime vuosisadan alussa kasvitieteilijä Ernst Häyrén tutki Tammisaaren saaristoa ja jakoi sen neljään, maan ja veden pinta-alasuhteisiin perustuvaan vyöhykkeeseen: merivyöhyke, ulkosaaristo, sisäsaaristo ja mannerrannikko.

Itämereltä Perämerelle kulkee tämän taipaleen sanoin ja pääosin kuvin.

Sävyjä ja tunnelmia saariston vuodenkierrossa esittelee saaristoa eri vuodenaikoina. Vuodenaikojen vaihtelu on upeaa katseltavaa kuvinkin.

Ihminen on muokannut saariston maisemia jatkaa upeiden kuvien esittelyä. Kalastajakylät, kummelit, majakat, loistot, linjataulut hahmottuvat tässä maisemassa. Ahvenanmaan ja ulkosaariston kirkot ja kappelit kutsuvat tänäkin päivänä kulkijoita.

Toimeen on tultu kertoo menneestä ajasta saaristossa ja rannikolla. Meri on ollut saariston asukkaan pelto. Saaristo on vaatinut asukkailtaan moninaisia taitoja, sillä ulkopuolista apua ei ole ollut aina tarjolla. Osiossa kerrotaan myös kalastuksesta ja merenkulusta ja valotetaan myös näkymiä tulevaisuuteen.

Vapaa-ajan viettoa saaristossa on kuvakavalkadi saaristosta. Herrasväen huvilakulttuuri levisi Suomeen Ruotsista 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa mm. Turun ruissaloon ja Helsingin Villinkiin. Hulppeat puupitsihuvilat ovat nykyään rakennettua kulttuuriympäristöä ja kulttuurihistoriallisia suojelukohteita.

Saariston kasvimaailma esittelee kukkaloistoa, jäkäliä, sammalia ja leviä. Osion kuvat ovat upeita. Tähän kappaleeseen jäin kaipaamaan vielä enemmän hehkua ja toisaalta vesikasveja, vaikkapa hyvin harvinaista upossarpiota. Verikämmekkä, merinätkelmä, meriasteri, käärmeenkieli olisivat näyttäviä yksittäiskuvina, näihin totuin Perämeren kansallispuiston saarilla.

Saariston eläimistö esittelee lintuja. Osiossa kerrotaan mm. pesimälinnustosta, muuttolintujen saaristosta.

Suomen saariston suojelu -kappaleessa kerrotaan muun muassa, että Perämeren kansallispuiston koko on 157 neliökilometriä, mutta maa-alaa on vain 2,5 neliökilometriä. Perämeren kansallispuisto sijaitsee Kemin ja Tornion ulkosaaristossa. Puiston nähtävyyksiä ovat vanhat kalastajakämpät, niiden perinneympäristö, maankohoamisen synnyttämä saarten luonto ja laajat rantaniityt. Eteläisiä rannikon kansallispuistoja ovat mm. Saaristomeren kansallispuisto sekä Tammisaaren kansallispuisto.

Kirjassa on kaksi useamman sivun levyistä, taitettua panoraama-aukeamaa. Tekstit ovat suomeksi ja englanniksi, joten kirja on mitä oivallisin lahjakirja ja opas saariston maisemaan.

Arno Rautavaara (toim.) Suomalainen maisema – Saaristo: Finnish landscapes – Islands and archipelagos
Docendo 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Liitän tämän kirjan Helmetin lukuhaasteeseen kohtaan 7: Vihervuosi 2016. Minun maisemani – maalla ja kaupungissa



Malva Green, Kaisa Pajanen & Marjo Soulanto (toim.) Merenranta kutsuu


Merenranta kutsuu on useiden asiantuntijoiden kirjoittama tietopaketti Itämerestä kiinnostuneille. Teos tarjoaa tietoa ja luovaa tekemistä Suomenlahden pohjoisrannoilla liikkuville ja innostaa tutkimaan merenrantoja. Teos on rantakasvio, lintu- ja kalalajiopas, mutta myös niin kasvi- ja eläinplankton, nisäkäs- matelija- ja sammakkoeläimet esitellään, jopa kivilajit ovat mukana. Takakannen liepeessä on pieni yrttiopas.
Itämeren vesi on niin kutsuttua murtovettä, joka on sekoitus suolaista merivettä ja makeaa suolatonta vettä. Itämereen virtaa makeaa vettä sadoista alueen joista, mutta Tanskan salmien kautta pääsee silloin tällöin Itämereen niin kutsuttuja suolapulsseja (viimeksi syksyllä 2015). Monelle makean veden eliölle suolapitoisuus on kuitenkin liian suuri ja taas valtamerten lajeille suolapitoisuus on liian alhainen ja siksi Itämeren eliölajisto on niukka. Sen sijaan yksittäisen lajin sisällä yksilömäärät saattavat olla runsaita.
Ilmastomuutos muuttaa meriä ja rantoja. Itämeren veden lämpötila on noussut nopeammin kuin meriveden lämpötila maapallolla keskimäärin. Erityisesti talven kylmimmät kuukaudet ovat lämmenneet. Lämpötilan kohoaminen syksyllä hidastaa meren jäätymistä ja ohuempi jää sulaa keväällä aikaisemmin. Itämeren suolapitoisuuden arvioidaan laskevan lisääntyvien sademäärien myötä. Näistä syistä viileään veteen sopeutuneiden sekä mereisten lajien ennustetaan vähenevän pohjoisella Itämerellä.
Itämeren rantojen suuret piirteet ovat syntyneet jo kauan ennen viimeisintä jääkautta. Jääkausi sen sijaan muodosti nykyiset maalajit ja niiden rakenteen. Suomenlahden rannat voivat olla paljasta silokalliota, kivikkoa, eri karkeista hiekkaa, liejua tai savea. Rannan kasvillisuus riippuu maaperän laadusta ja rakenteesta, kuten esimerkiksi kivikon karkeudesta sekä rannan loivuudesta. Mitä loivempi ranta, sitä pidemmälle aallokko, meriveden korkeuden vaihtelu ja jäät muovaavat rantaa. Savi- ja liejurannat ovat miltei aina kasvillisuuden peittämät, jolloin meren voimien eroosio ei ole niin voimakasta. Kirjassa tutustutaan Suomenlahden  rantatyyppeihin, kuten kalliorantoihin, kivikkorantoihin, hiekkarantoihin, rantaniittyihin,  ruovikoihin sekä fladoihin ja kluuveihin.
Rantaniityillä kasvillisuus ja sitä kautta kukkaloisto on monipuolisinta. Rantaniityt ovat useimmiten vyöhykkeisiä. Kasvillisuus riippuu monesta tekijästä, kuten maalajista, kosteudesta, rannan avoimuudesta, suolapitoisuudesta jne. Lähimpänä rantaviivaa ovat suolaisempaa maaperää sietävät kasvit. Näyttävimpiä kasveja merenrannoilla ovat isomaksaruoho, keltakurjenmiekka, keltamaite, keto-orvokki, meriasteri, merikaali, merinätkelmä, meriputki, merivirmajuuri, mesiangervo, puna-ailakki, rantakukka, rantatädyke, ruohokanukka, ruoholaukka sekä haitalliseksi vieraslajiksi luettava kurtturuusu.
Rantaniityn maanpuoleisen rajan muodostaa pensasvyöhyke, joka Suomenlahdella on yleensä tervaleppää sekä pajuja (Pohjanlahdella tyrniä, pajuja ja harmaaleppää), ja joka vaihettuu luonnonvaraisilla paikoilla metsäksi. Suomenlahden rannikolla miltei kaikki sopivat rannat on otettu vapaa-ajan asutuskäyttöön ja vapaita rantoja on käytännössä vain ruovikkoisilla paikoilla ja suojellualueilla.
Malva Green, Kaisa Pajanen & Marjo Soulanto (toim.) Merenranta kutsuu – Tietoa ja luovaa tekemistä Suomenlahden rannoilla retkeileville
Helsingin kaupungin ympäristökeskus & Luonto-Liitto 2014
Kiitokseni Malva Greenille julkaisusta.

Liitän tämän kirjan Helmetin lukuhaasteeseen kohtaan 7: Vihervuosi 2016. Minun maisemani – maalla ja kaupungissa

Kevään dekkarit, trillerit ja kauhut




Valitsin kevään ja kesän lukupinooni jännitystä. Luen niitä vähemmän tänä keväänä kuin aiemmin. Jonkun olen ehtinyt lukea näistä (Knight) ja jokunen odottaa blogitekstiä luettuna (Bradley, Vartia). Parhaillaan luen Rudbergin uusinta. Odotan kovasti Ann Cleevesin Yöperhosia saapuvaksi. Hänestä on tullut suosikkini. Kaikkiin en löytänyt kansikuvaa.


Autere Terttu: Kuolema Eedenissä (Karisto). Ilmestyy tammikuussa.






Bjørk Samuel: Minä matkustan yksin (Otava). Ilmestyy maaliskuussa.






Blædel : Unohdetut tytöt (Karisto). Louise Rick selvittelee rikoksia. Ilmestyy toukokuussa.



Bradley Alan: Filminauha kohtalon käsissä (Bazar). Nuori Flavia selvittelee elokuvaryhmän murhatapausta kotikartanossaan. Ilmestyy helmikuussa. Tämä on Bradleyn neljäs kirja, jossa Flavia seikkailee. Viihdyn Flavian seurassa.


Child Lee: Pakon edessä (Karisto). Ilmestyy helmikuussa.





Cleeves Ann: Vera – Yöperhoset (Karisto). Komisario Vera Stanhopen tutkimuksia. Ilmestyy helmikuussa.Ann Cleevesin tyyli viehättää minua. Katson vain vähän televisiota, mutta Shetlandsaarten murhat katsoin. Cleeves ei ole liian raaka.



Erlandsson Karin: Ilkityö (S&S). Ilmestyy maaliskuussa. Odotan tältä kirjalta hyvää lukuhetkeä. Erlandsson on vieras nimi minulle.



Hiekkapelto Kati: Tumma (Otava). Anna Feketen tutkimuksia pakolaiskriisin tapahtumissa. Ilmestyy maaliskuussa.



Hjorth Michael & Rosenfeldt Hans: Hylätyt (Otava). Kriminaalipsykologi Bergmanin tutkimuksia. Ilmestyy toukokuussa.

Jungstedt Mari: Kullan kallis (Otava). Gotlannin tutuissa maisemissa tapahtuva murhamysteeri. Ilmestyy huhtikuussa. Tuntuu kivalle palata taas Gotlantiin, vaikka viihdyinkin Gran Canarian aloituksessa, itselleni tutuissa maisemissa niissäkin. Kullan kalllis on Jungstedtin dekkarisarjan kahdestoista murhamysteeri.  Komisario Anders Knutas palaasairaslomalta arjen työhön. Pidän Jungstedtin dekkareista.





Knight Renée: Kenenkään ei pitänyt tietää (Otava). Psykologinen trilleri. Ilmestyy tammikuussa. Kirjan kansi on hieman liian askeettinen, mutta pidin tarinasta paljonkin. Catherine Ravencroft alkaa lukea yöpöydälleen ilmestynyttä salaperäistä kirjaa, mutta varsin hän tajuaa pian lukevansa omaa tarinaansa.



Kubica Mary: Good girl (Harper Crime) 2016. Koukuttava ja tiivistunnelmallinen. Ilmestyy tammikuussa



Matthew Lewis G.: Munkki (Savukeidas) 2015. Madridilaisesta kapusiiniluostarista kertova karmiva romaani 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Kiinnostuin tarinasta ja haluan lukea tämän kirjan



Mina Denise: Veri suola vesi (Like). Alex Morrow tutkii rikoksia Glasgow'n pikkukaupungissa. Ilmestyy tammikuussa.




Nyholm Tuomas: Omiensa luo (Teos). Ilmestyy huhtikuussa.




Raevaara Tiina: Korppinaiset (Like). Kauhuromanttinen rikostarina. Ilmestyy maaliskuussa.



Rogneby Jenny: Leona – Kortit on jaettu (Bazar). Ilmestyy huhtikuussa.


Rudberg Denise: Toinen toista pahempi (Into). Ilmestyy helmikuussa. Luin sarjan aloituksen viime vuonna. Yksi tappava syrjähyppy on erinomainen dekkari. Tarinan keskiössä on 55-vuotias teräväpäinen syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff.



Sainio Karita: Me emme elä samassa maailmassa kuin te (Basam Books). Ilmestyy helmikuussa.


Vartia Taavi: Varastettu vaimo (Paasilinna) 2015. Keskiaikaan sijoittuva romaani. Varastettu vaimo on viihdyttävä ja väkivahva kertomus viikinkiyhteisön elämästä, eroottisen latauksen voimasta ja tunteiden myrskystä. Se on Taavi Vartian viides teos.




Wennstam Katarina: Kivisydän (Otava). Ilmestyy helmikuussa. Luin viime vuonna ensimmäisen Wennstamin kirjan Petturin. Ihastuin kirjaan ja haluan lukea lisää.


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Marion Brasch Ja nyt hiljaisuus. Romaani suurenmoisesta perheestäni






Marion Brasch (s.1961) on saksalainen journalisti ja kirjailija. Ja nyt hiljaisuus on kirjailijan ensimmäinen suomennettu teos.

Brasch kertoo omaelämänkerrallisessa romaanissaan etuoikeutetun itäsaksalaisen perheen tarinan. Ja nyt hiljaisuus on nuoren tytön kasvutarina, lapsen ja nuoren naisen näkökulmasta. Vaikka Brasch kirjoittaa perheestään, niin hän jättää nimet pois. Veljetkin ovat nuorin, keskimmäinen ja vanhempi kuin myös äiti, isä ja äitipuoli.

Perhekuvan miljöönä ovat Itä-Saksa ja Berliini aina muurin murtumiseen asti. Luin äskettäin samaan miljööseen ja osin samaan aikaankin liittyvän Christoph Heinin kirjan Vieras, ystävä. Ja nyt hiljaisuus ja Vieras, ystävä ovat myös osa samaa lukuhaastetta. En jätä aihetta tämänkään jälkeen, sillä lukupinossani odottavat jo Heinin Säestäjä ja Tien loppu, jotka onnisuin löytämään Kaisa-talosta.

Marionin isä pakeni natsien vainoja Englantiin 1940-luvun alussa. Heti toisen maailmansodan päätyttyä isä palasi synnyinmaahansa Saksaan ollakseen mukana maan jälleenrakentamisessa. Marion näki lapsesta asti erilaisia maailmoja. Isoäidin tarinoilla ei ole mitään yhteistä sen todellisuuden kanssa, jossa pojantytär eli. Potsdamin isoäiti kertoi varakkaasta juutalaisesta tehtaanomistajaperheestä, joka oli tullut Wroclawin läheisestä kyläpahasesta Berliiniin. Isoäiti kertoi kolmesta aviomiehestään, joista jokainen oli ollut toistaan pahempi. Hänen mukanaan Marion pääsi sunnuntaisin kirkkoon, vaikka isä oli kieltänyt tyttärensä viennin kirkkoon. Isoäiti halusi enemmänkin keljuilla pojalleen, koska tiesi poikansa vihaavan äitinsä katolilaisuutta.

Isoäitini eli vielä eron jälkeen kaksi vuotta ex-miehensä ja tämän nuoren vaimon luona näiden vierashuoneessa, ja kun sitten tuleva isäni palasi maanpaosta, löysi ex-mies heille pienen asunnon Potsdamista, jossa isoäiti vietti koko loppuelämänsä.

Lontoon isoäiti ei antanut ikinä anteeksi, että hänen tyttärensä oli sallinut ensin katolilaisuuteen ja sitten kommunismiin kääntyneen juutalaisen kuljettaa itsensä sodan jälkeen takaisin juuri tähän vihattuun Saksaan ja siellä vielä jopa siihen itäiseen. Äiti vastusti Saksaan lähtemistä kauhunsekaisin tuntein, koska hän oli Wienistä ja juutalainen. Äiti jäi pienen lapsen kanssa sisarensa ja tämän aviomiehen luo Lontooseen, mutta seurasi aviomiestään vuotta myöhemmin.

Isäni rakasti äitiäni. He menivät naimisiin ja puolen vuoden kuluttua syntyi vanhin veljeni. Mutta enemmän kuin omaa pientä perhettään isäni rakasti uskoaan maanpäällisestä paratiisista, jonka hän halusi rakentaa siihen maahan, jonka turvissa hän oli elänyt nuoruutensa. Saksaan.

Isä kohosi poliittisella urallaan DDR:n hallituksen ministeriksi. Perhe vietti elitististä elämää DDR:n poliittisen hierarkian huipulla, mutta isä joutui joksikin aikaa sivuun ja vanhimman pojan edesottamusten takia perheen kohtalona oli Karl-Marx-Stadt, kun vanhin poika otti julkisesti kantaa Neuvostoliiton tekemään Tšekkoslovakian miehitykseen.

”Minua ei kiinnosta ollenkaan se, että tyttäreni saisi erityisoikeuksia”, isä keskeytti rehtorin lauseen ja katsoi tätä vihaisesti. ”Jos hän ei kuulu parhaimpiin oppilaisiin, silloin hän ei kirjoita ylioppilaaksi. Niin yksinkertaista se on.”

Nuorin veli muuttaa Leipzigiin opiskelemaan, äiti sairastuu vakavasti. Paluu Berliiniin tapahtuu, kun tytär aloittaa yhdeksännen luokan. Äiti kuolee ennen joulua ja tiukka isä kertoo, että lapsen ei tarvitse mennä seuraavana päivänä kouluun. Vanhin veli lähtee länteen. Lapsen kanssa on vaikeampi puhua hankalista asioista, joten lapsen kohtelu aikuisena helpottaa, kun isä kertoo, että aikoo mennä uudelleen naimisiin. Sekin on väliaikainen muutos.

Pikkuhiljaa ymmärsin, miksi hän ei halunnut käydä tätä keskustelua huoneessani ja miksi hän oli tarjonnut minulle tupakan. Hän halusi, että olisin kuin aikuinen. Hän halusi että ymmärtäisin. Hän halusi minun siunaukseni.

Brasch ei silottele perhekuvaustaan, jossa isän sitoutuminen sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän rakentamiseen tapahtuu oman perheen kustannuksella. Perheen kolme poikaa luo uraa sosialistista järjestelmää kritisoivina taiteilijoina. Keskimmäinen poika kuolee ennen isää epäselvissä olosuhteissa. Suhteet poikiin jäävätkin etäisiksi. Lontoon isä kokee osaksi itseään nuoruutensa takia ja näyttää sen tyttärelleen, lännen. Perheen ihmissuhteet ovat solmussa, perimmäinen syy perheenjäsenten keskustelukyvyttömyyteen ja tunteettomuuteen eivät selviä. Tytär on lapsista ehkä uskollisin isälleen. Hänkin etsii ja kokeilee omaa paikkaansa hakien.

Ja nyt hiljaisuus on helppolukuinen teos, joka on kirjoitettu häivyttäen ja etäännyttäen. Se häilyy fiktion ja toden välillä välittäen eletyn arjen sellaisena kuin kirjoittaja sen koki.

Marion Brasch Ja nyt hiljaisuus. Romaani suurenmoisesta perheestäni
Alkuperäisteos Ab jetzt ist Ruhe
Suomentaja Arja Rinnekangas.
Lurra Editions 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.
Kannen kuva Marion Brasch, kirjailijan kokoelmat. Kirja on uusi ja kansi kaunis kirjassa, vaikka vanha kuva näyttäytyy blogissa kuluneelle.

Osallistun tällä kirjalla Tahattoman lukijan Leningrad - Ost-Berlin - lukuhaasteeseen.
Kirjan on lukenut myös Peegee hydatoon

Toivotan kaikille hyvää viikonloppua. Palaan 1.3. ellen löydä ajastamatonta blogitekstiä.