Siri Pettersen Korpinkehät Mahti

Siri Pettersen Korpinkehät Mahti

Norjankielinen alkuteos Evna (2015)

Suomennos Eeva-Liisa Nyqvist

Jalava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Mahti jatkaa Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogiaa Hirkan ja Rimen koettelemuksista. Mahti on trilogian päätösosa. Jos et ole lukenut trilogian ykkös- ja kakkososaa, älä lue tätä, koska tässä ei voi välttää niiden spoilausta. Muuten kirjan voi lukea itsenäisenä fantasiaseikkailuna.

Darkdaggar on kaapannut neuvoston vallan Rimen vieraillessa nykyajassa ja Rime tuntee itsensä lainsuojattomaksi. Lisäksi Darkdaggar myrkyttää Kolkaggan soturit. Rime on saanut omasta pyynnöstään Damayantilta kaulaansa korpin, jolla hän voi pitää yhteyttä Graaliin. Oikeastaan Graali pystyy sillä hallitsemaan Rimeä.

”Mitä on tapahtunut?! Tapoit oman mestarisi kaksintaistelussa ja katosit! Se on tapahtunut! Koko Manfalla oli paikalla, eikä sinua sen koommin nähty. Luulin sinun uinuvan Vainajalassa, Rime! Että Darkdaggar lopulta tappoi sinut. Minä luulin…”

Edellisosassa Hirkalle paljastui, että Graali on hänen isänsä, joka on karkotettu kuolleina syntyneiden, umpirien maasta eli Hirka on sokean ja ihmisen jälkeläinen. Hirka saapuu Korpinkehien kautta kuolleina syntyneiden valtakuntaan ja hänet viedään Dreysiliin isänsä sukulaisten luokse, jossa ensimmäisten verta kantava Hirka nostaa sukunsa talon arvoasteikossa seitsemänneksi. Hirkan sopeutuminen on kuitenkin vaikeaa, varsinkin kun yksi talon asukkaista, Skerri, inhoaa häntä yli kaiken.

Hänet kiskaistiin pois. Äkkiä. Rajusti. Neulepusero raapi hänen kaulaansa. Hetken aikaa Hirka luuli sen johtuvan korpista. Kuolleen linnun tahdosta. Kunnes hänet paiskattiin seinää vasten ja hän näki vilahduksen Skerristä. Selkä osui kiveen. Kipu kulki ruumiin läpi. Hirka lysähti lattialle. Sydän hakkasi kurkussa. Linnun nopeudella. Kuin loukkaantunut varpunen.

Kuolleina syntyneet osoittautuvat ikivanhoiksi, nuorimmat ovat 300-vuotiaita ja aikuiset jopa tuhansia vuosia vanhoja. Lapsia syntyy harvoin eli heitä käytännössä ei ole. Umpirien haavat paranevat hetkessä ja he ovat miltei kuolemattomia. He muistavat vanhoja asioita ja ovat katkeria tuhat vuotta sitten tapahtuneesta, mistä ongelmat oikeastaan johtuvat.

Mahti seuraa Hirkan ja Rimen elämää kahdessa maailmassa, umpirien ja yminmaalaisten. Hirkan arvomaailma joutuu koetukselle ja lopulta hän joutuu myöntämään, että maailmojen välinen sota on välttämätön. Kaiken takana on mahti, joka on kadonnut Sokeina syntyneiden maailmasta. Hirkan tehtävänä on yrittää ensimmäisten verellään palauttaa mahti.

Lupaus, jota Hirka ei todennäköisesti voisi koskaan pitää. Lupaus, jonka Kolailin sanat olivat tehneet mutkikkaammaksi. Mahti loi tämän yhteiskunnan sisäiset erot. Mahti loi nokkimisjärjestyksen ja suosi Dreyrejä. Eikö silloin ollut hyvä, ettei sitä ennä ollut?

Mahtia voi verrata sarjan kakkososaan Mätään. Ykkösosa Odininlapsi oli ehdottomasti sarjan paras.  Jälkimmäisiin Pettersen on kehittänyt monimutkaisen ja koukeroisen fantasiamaailman, jonka seuraaminen on paikoin hankalaa. Silti viihdyin hyvin Siri Pettersenin seurassa ja aion lukea jatkossakin. Hirka kehittyy sarjan aikana nuoresta tytöstä aikuiseksi (ainakin 17-vuotiaaksi), ja hän voi tuosta vaan selittämättä tietää ja tehdä käsittämättömiä asioita. Rime on tässäkin osassa kummajainen ja Hirkan suhde häneen on kysymysmerkki.

Siri Pettersen Mätä

Siri Pettersen Korpinkehät #2 Mätä

Alkuteos Råta (2014)

Suomennos Eeva-Liisa Nyqvist

Jalava 2016.

Mätä on jatkoa Korpinkehät­-trilogian ensimmäiselle kirjalle, Odininlapselle. Odininlapsi oli erinomainen lukuelämys, jonka seurassa nautin. Jos et ole lukenut trilogian aloitusosaa, älä lue tätä tekstiä, koska tässä ei voi välttää spoilausta ensimmäiseen osaan.  Odininlapsi on luettava tätä ennen. Minua ilahduttaa, että trilogian päätös ilmestyy jo tänä syksynä.

Odininlapsi oli jotain, mitä olin odottanut. Pidin Pettersenin maailmasta, sillä tässä rikotaan perinteisiä rajoja. Hirka joutui edellisen osan lopuksi jättämään Yminmaan korppinsa Kuron kanssa astumalla maailmojen väliseen Korpinkehään. Hän joutui lähtemään, koska hännätöntä odininlasta pidettiin mädän kantajana. Kopinkantaja Rime jää kaipaamaan häntä ja sortuu tekemään kohtalokkaita päätöksiä pelastaakseen Hirkan ja itsensä.

”Perilliset? Ei enää ole mitään perillisiä. Kukaan ei enää tule perimään tuolia. Ei koskaan. Yksitoista valtakuntaa tulevat valitsemaan omat edustajansa, ja tämä sukujen Neuvosto tulee kuolemaan. Olen viimeinen perillinen, jonka maailma tulee näkemään.”

Tämän jälkeen Rime ei ole toivottu henkilö Neuvoston johtavalle tuolille ja hänestä yritetään päästä eroon. Lisäksi Rime tekee kaikkensa päästäkseen Hirkan luokse. Myös sokeat liikkuvat pitkin yhtätoista valtakuntaa.

Tällä välin Hirka on astunut outoon, kuolevaan maailmaan. Kaikki on siellä toisin ja vierasta. Hirkalla ei ole maksuvälineitä, eikä ymmärrä kieltä, joten hän joutuu aluksi asumaan metsässä. Hän päätyy isä Brodyn luokse ja tämä ottaa hänet luokseen kyselemättä. Paikassa kukaan ei viljele mitään, mutta tavaranpaljous on käsittämätön. Hirkan mielestä pilaantumaton ruoka on valmiiksi mätää.

Sitä välttyy suurimmalta osalta ongelmia niin kauan kuin pystyy olemaan hyödyllinen. Hirka oli saanut tietää, ettei kenenkään oikeastaan pitäisi asua kirkossa. Ei ainakaan sellaisten kuin hän. Kirkkoa sanottiin Herran huoneeksi, mutta hän ei ollut käynyt siellä Hirkan tulon jälkeen, eikä siis tuntunut käyttävän sitä kovin paljon. Isä Brody olisi voinut heittää hänet ulos jo kauan sitten. Tai kutsua poliisin. Mutta pappi ei tehnyt niin. Ei niin kauan kuin Hirka pesi pyykkiä, vahti lapsia, loi lunta ja kävi kaupassa.

Hirka asuu kirkontornissa korppinsa kanssa. Mutta kuolleena syntyvät etsivät häntä ja niinpä kirkkoon hyökätään. Yhtä aikaa hänen korpista, Kurosta, paljastuu yllättävä salaisuus. Hirka joutuu tapahtumien pyörteisiin, jossa hän pakenee kuolleina syntyneitä paikasta toiseen ällistyttävällä nopeudella. On autoja, veneitä ja lentäviä hyönteisiä. Tuhansien kilometrien etäisyyksistä selvitään hetkessä. Erinäisten tapahtumien kautta Hirka saa vähitellen tietää kuka hän itse asiassa on, miten mätä tarttuu ja mikä on salaperäisen Graalin salaisuus.

Mätä on tapahtumarikas luettava, tapahtumia ja henkilöitä seurataan kahdessa maailmassa. Spoilaamisen takia pitäydyn tarkemmista tapahtumapaikoista. Ajoittain kaipasin Yminmaahan. Juonen käänteet ovat huimia ja koukuttavia. Rime jää tässä osassa hieman sivuun ja hänen motiivinsa lopulta epäselviksi. Toisaalla Hirka yrittää pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Kirjassa pahikset ja hyvikset muuttavat merkitystään ja lopulta ei tiedä mikä on paha ja mikä hyvä. Mätä on mukaansatempaavaa fantasiaa, jonka päätösosaa jään odottelemaan.

Blogeissa toisaalla: Dysphoria,  Notkopeikko ja Mustemaailmani

Siri Pettersen Odininlapsi

Siri Pettersen (s. 1971) on kotoisin Pohjois-Norjasta Tromssasta. Kirjoittamisen ohella hän työskentelee graafisena suunnittelijana. Odininlapsi on Korpinkehän-sarjan aloitusosa.

Kiinnostuin ensimmäisten mainosten myötä tästä kirjasta. Erin Hunterin Etsijät on saamassa päätösosan ja halusin löytää uuden sarjan.  Olen pitänyt Etsijöistä valtavasti, koska niiden maailma puhuttelee minua.

 Odininlapsi on jäiseen, karuun pohjoiseen Yminmaahan sijoittuva tarina, joka ammentaa voimansa norjalaisesta mytologiasta.  Fantasialle ominaiset magian elementit puuttuvat, mutta myytit elävät, kasvit parantavat, eikä loitsuja tai monstereita tarvita.

Tarinan päähenkilö on punatukkainen tyttö. Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön, maasokea, outo olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Isä kertoo tutun lapsuuden tarinan uusin sanoin. Hirka oli oppinut, että susi vei hännän, olihan hänellä arpikin, mutta nyt hän kuulee tarinan, että hän syntyi hännättömänä, että isä nukutti hänet yrteillä, kaivoi puukolla reiän alaselkään hännän paikalle ja veti viiltoja hampaiden jäljiksi. Isä kaivoi hänet lumesta Ulvheimin kivikehästä. 

Thorrald nojasi muristen kätensä pöytään.

”Kautta Vainajalan, mikä sinä oikein olet? Sinä et ole kummitus. Etkä sokea. Oletko vain epämuodostunut?” Hän käänsi tytön vatsalleen ja siveli kädellään selkärankaa kohdasta, jossa hännän olisi kuulunut olla. Kautta Näkijän, hän ei ollut niitä, jotka kuuntelivat akkojen höpötyksiä, mutta lapsi puhui omasta puolestaan. Tyttö ei ollut yminväkeä.

Isä antoi epämuodostuneelle elämän, kun ei pystynyt tappamaan. Kukaan toinen ei tyttöä olisi huolinut.  Isä romuttaa viimeisetkin Hirkan totena pitämät muistot. Ei äitiä. Vähitellen Hirka ymmärsi asioita, siksi hän ei osannut syleillä, siksi he olivat matkustaneet ympäriinsä koko hänen elämänsä ajan, siksi isä oli pitänyt hänet muista erillään. Hirka ymmärtää, että tuo yrttejä keräävä kulkukauppiaskaan ei ole edes hänen isänsä.

Hän ei voinut kuljeksia ympäriinsä hännätön tyttö mukanaan. Hän tuijotti oluttilkkaa, joka vielä oli tuopin pohjalla. Sitten hän poimi hyllyltä lippaan, jossa oli unihuppua. Yrtti oli kyllin vahvaa tappamaan tuollaisen pienen käärön. Hänen piti olla varovainen. Thorrald pudotti hyppysellisen jauhetta tuoppiin ja sekoitti, kunnes vaahtoaminen lakkasi.

Rime oli Hirken lapsuudenystävä, kilpakumppani. Hän oli mahtavan sukunsa poika. Rime An-Elderin. Hän oli Neuvoston jäsenten sukua. Oliko hän myös muistutus vaarasta? Elveroassa oli tänä vuonna monta viidettätoista vuottaan käyvää. Moni odotti ja laski päiviä Riittiin. Jokainen oli matkan tekevä kerran elämässään, Hirkakin, vaikka hän olisi tehnyt kaikkensa voidakseen laistaa sen. Rime, Illumen tyttärenpoika valitsee soturin tien eikä itsestään selvää tietä yhdelle kahdestatoista tuolista, jotka hallitsevat maailmaa niin kuin olivat aina hallinneet.

Hän seisoi vinosti Hirkaa vastapäätä mustiin pukeutuneena ja osittain liekkien kätkemänä. Hirka oli luullut hänen matkustaneen jo. Mitä hän täällä teki? Miksi hän viivytteli? Rimen valkoiset hiukset piirtyivät mustaa taivasta vasten.

Odininlapsessa on paljon klassisia fantasian aiheita, kuten valtapeliä, kamppailua järjestyksestä ja kaaoksesta,  uskosta uusien ja vanhojen jumalten välillä. Odininlapsi ei ole vain satujen ja fantasian sikermää, vaan ennakkoluulot, erilaisuus ja valta heijastuvat todellisuuteen. Odininlapsi ei jaarittele tai laahaa, tarina vie lukijaa lujaakin, lukijan on ymmärrettävä, sillä kaikkia asioita ei selitellä. Erilaisuuteen, osattomuuteen viittaa kaunis alun omistus.

Ja sinulle, joka aina luit kirjoja, joista muut eivät olleet kuulleetkaan. Sinulle, kummajaiselle, joka aina istuit luokan perällä. Sinulle, joka kasvoit pimeässä kellarissa, jossa nopanheitto määräsi kohtalot. Sinulle, joka yhä naamioidut. Sinulle, joka et koskaan sopinut joukkoon, sinulle, joka usein tunsit olevasi väärässä ajassa ja paikassa.

Kun Neuvoston väki kuoli, heitä ei poltettu niin kuin tavallinen väki poltettiin. Heidän ruumiinsa annettiin korpeille. Neuvoston jäsenten perheiden suonissa virtasi puhdasta elinvoimaa, jonka piti jatkaa elämää. Joskus Ilumen ruumis olisi korppien syötävänä. Hän tulisi yhdeksi taivaan ja Näkijän kanssa.

Isä puolestaan oli kaikkea muuta kuin pyhä. Isä oli vain isä. Mutta hän oli pelastanut henkiä koko elämänsä ajan. Hän jos joku ansaitsisi lentää ikuisesti korppien kanssa…. Puut kuiskivat varoituksiaan, mutta Hirka oli päätöksensä tehnyt ja tiesi, mihin ryhtyisi.

Odininlapsi on Korpinkehät-trilogian aloitus, polveilevaa kerronnan hurmaa, joten toivon jatkoa pian. Jos tähdittäisin lukemani, niin antaisin tälle trilogian aloitukselle täydet viisi pistettä.  Et varmaan ihmettele viehtymystäni, kun kirjassa ovat parantavat kasvit, pyhät korpit, vainajalat ja muinaisuskon kaltaiset vivahteet. Odotin kovasti tätä kirjaa, eikä se pettänyt odotuksiani.  Vertaisin tätä tasoltaan parhaimpiin Eddingsin kirjoihin. Toivottavasti nuorille aikuisille luokiteltu kirja ei karkota yhtään aikuislukijaa. Tätä kirjaa ei kannata jättää väliin. Jos luet vain yhden fantasian tänä vuonna, niin valitse tämä.

Siri Pettersen Odininlapsi

Alkuteos Odinsbarn (Ravneringene 1/3)
Suomentaja Eeva-Liisa Nyqvist
Jalava 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.  

Odininlapsen seurassa kulkenut myös: Eniten minua kiinnostaa tie.