lauantai 30. toukokuuta 2015

Dekkariviikko 8.-14.6


Kirjablogistit viettävät kukin tahollaan dekkariviikkoa 8.-14.6 vapaamuotoisesti. En ole suunnitellut mitään tiettyä postauspäivää, vaan elän tilanteen mukaan. Olen ajatellut lukea 3 dekkaria kesäkuun toisen viikon aikana, koska pidämme kesälomaviikkoa puolisoni kanssa saadaksemme pihamme perustyöt tehtyä. Parempaan väliin tämä ei voisi ajoittua, sillä olen niin täynnä yrttien ja kesäkukkien istuttamista ja vähän kaikkea muutakin. Laitan tämän tässä vaiheessa, sillä turha lukemisiaan on enää viikon päästä valita. Jätin suunnittelun varsin viime tippaan nytkin, sillä kirjastossa kaikki kiva oli varattu.

Pidin tietokirjaviikon toukokuun viimeisellä viikolla ja jatkan sitä kesäkuun ensimmäisen viikon ajan muutaman kirjan verran.

1 Dolores Redondo Näkymätön vartija






Gummeruksen uutuus. Teos ei sano minulle mitään. Toivon, että se ei ole millään tavoin Donna Leonia. Toivoisin sujuvaa, mielenkiintoista tekstiä.

Navarran ikimetsän sydämestä, Baztanjoen penkalta löydetään alastoman teinitytön ruumis. Poliisi yhdistää makaaberin rituaalimurhatapauksen aiempaan surmatekoon. Pian huhut sarjamurhaajasta lähtevät liikkeelle Baztanin laaksossa, missä ikiaikaiset uskomukset elävät yhä. Voisiko asialla olla basajaun, legendoista tuttu metsän näkymätön vartija?

Tutkinnan saa johdettavakseen määrätietoinen konstaapeli Amaia Salazar. Amaia palaa vastentahtoisesti juurilleen vanhaan kotikyläänsä. Tutkinnan edetessä hän joutuu kestämään kollegoidensa kateutta, ratkomaan selvittämättömiä ristiriitoja kahden sisarensa kanssa ja kohtaamaan myös synkän salaisuuden, joka varjosti perheen elämää ja palaa nyt piinaamaan häntä painajaisen lailla.

Baskimaan murhat -trilogian avausosa Näkymätön vartija on koukuttava, psykologisesti tarkkanäköinen yhdistelmä rikostutkintaa, baskimytologiaa ja naisen elämää perhesuhteineen.


2. Katarina Wennstam Petturi





Tätäkään en tunne, mutta aavistan sen hieman kovemmaksi kuin normaalit suosikkini. En pidä sitä kuitenkaan huonona.

Katarina Wennstam on juuri sitä mitä Liza Marklundin ja räväkän ruotsalaisen naisdekkarin ystävät kaipaavat. Uuden trilogian avaus vie urheilun raakoihin kulisseihin. Vahva naistutkijakaksikko saa vastaansa väkivaltaisen miesten maailman.

Silvottu ruumis löydetään kerrostalon ovensuusta Tukholman Södermalmilla. Uhri paljastuu ammattilaisjalkapalloilija Sebastian Liljaksi.

Motiivi vaikuttaa ilmiselvältä. Lilja oli saanut nimettömiä uhkauksia jätettyään joukkueensa ja siirryttyään kilpailevaan seuraan. Nyt joku fanaattinen kannattaja on kostanut takinkääntäjälle. Rikoskomisario Charlotta Lugnin ja asianajaja Shirin Sundinin tutkimukset vievät

3. Anna Janssonin Hämärän lapset.




90-vuotias Heinz Meyer löytyy murhattuna Visbyn Ronehamnista. Kuka tappaisi 90-vuotiaan vanhan miehen ja miksi?
Käy ilmi, että Meyer oli yksi Balkanilla haavoittuneista saksalaisista sotilaista, jotka saapuivat Gotlantiin toisen maailmansodan loputtua. Samaan Lärbron sotasairaalaan lähetettiin viisisataa keskitysleiriltä selviytynyttä.
Rikoskomisario Maria Wernin selvittäessä Meyerin murhaa hänen lapsensa tapaavat kesäleirillä Mirella-tytön, jonka elämässä ei mikään tunnu olevan hyvin. Kun Mirella katoaa, on Marialla selvitettävänä vielä yksi mysteeri lisää.

Janssoniin päädyin, koska haluan lukea aivan tavallisen dekkarin, ”tutussa ja turvallisessa” ympäristössä. Valintaa saneli myös, että asun pienessä käpykylässä, jossa ostetaan kirja, jonka sattuu löytymään Suomalaisen piskuisesta myymälästä. Kolmas olisi saanut aiheeltaan vieläkin perinteisempi, mutta yritin välttää huumeongelmia, yhteiskunnallisia aiheita, liiallista väkivaltaa jne.

Ja sitten vielä Knausgårdin kirjat





Perjantaina seurailin muiden kirjoituksia ja innostuin selvittämään Knausgårdin saloja. Olen ohittanut kirjailijan totaalisesti. Kiitos Reeta. Tänään menin kirjakauppaan ja selvitin teosten saatavuuden. Sainkin mukaani 3 kirjaa. Ehkäpä maanantaina löydän lisää. Odotan mielenkiintoisia lukuhetkiä.


Ja tämän muun ajan olen hautautuneena siis Taisteluihin seuraavien viikkojen aikana.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kesäpesä – Avaa ovi kauniiseen kesään!


 
 
 
 
Ilona Pietiläinen Kesäpesä – Avaa ovi kauniiseen kesään!

Suomalainen unelma voisi olla järven rannalla siintävä lomaparatiisi. Paratiisi voi yhtä hyvin olla myös oma pihamökki, kesäkeittiö tai puutarha. Usein sen rakentaminen ei käy hetkessä eikä missään nimessä ilman hikipisaroita. Nehän ovat juuri se juttu, ilman niitä ei mikään tuntuisi niin rakkaalle. … Varokaa siis juuri te nokkoset, voikukat ja juolavehnät.

Kesäpesä sisältää 55 teemaa, joista osa käsittelee erilaisia rakennelmia ja koristeita, kuten kuistin pökkelöpöytä, suolakurkkupurkkilyhty tai rakennetaan minikasvihuone, tehdään kransseja tai kukka-asetelmia. Osa teemoista käsittelee ihan kasveja, kuten helmihyasinttia tai jalohortensiaa. Aika moni teemoista käsittelee kesäruokia, sokerisia kukkia, syreenisokeria, grilliherkkuja, mustikkaherkkua ja raparperihilloketta, pannacottaa eikä kesää ole ilman mansikkakakkua. Juhlitaan, ollaan arjessa, laiturilla, vietetään kesäpäivää tai ei-tehdä mitään päivää. Käydään kotivierailulla muiden luona, vietetään juhannusta jne. Ja nautitaan rennosta lifestylestä maalaisromantiikasta, pastelleista väreistä, kerätään kukkakimppuja pöytien koristeeksi, muokataan lyhtyjä.

 
Olisi ihana ajatella puuhastelevansa pienessä puutarhassa kukallisissa käsineissä ja hörsyhamosissa. Tänään seison vaaleanpunaisissa kumppareissani – tai oikeastaan mullasta likaantuneissa ja reissussa rähjääntyneissä saappaissani. Kauniista kynsistä voi vain haaveilla. … Ensi keväänä olen taas aivan villinä. Se hymyilyttää jo valmiiksi – ollaan siis onnellisia tällaisina villeinä puutarhahulluina.


 

 
En ollut tyytyväinen puutarhakirjojen antiin tänä keväänä, joten etsin vaihetotoehtoja ja ihastuin Docendon kirjoihin. Edellytän hyviltä kirjoilta paljon, erityisesti vahvaa, ammatillista osaamista, joka edellyttää tiettyjä asioita. Ilona Pietiläisen Kevätihmisen puutarhakirja on upea ja saman osaamisen löysin myös näistä. Nämä ovat katselukirjoja, mutta nämä ovat ylellisen kauniita omistaa ja antaa lahjaksi. Minulla on kyky heittäytyä vapaalle ja unohtaa tiedollisuus eli nautin vaihtoehdoista. Tunsin myös suurta intohimoa Katariina Vuoren kirjoittamaan kirjaan Nokkonen (Atena).  Minua ilahdutti myös Metsäkustannuksen suomentama Rune Kalf-Hansenin ja Lisen Sundgrenin Villikeittiö.   Minut olisi voinut saada tyytyväiseksi tuottamalla Lundens skugganin suomeksi, suomalaissyntyisen Hannu Sarenströmin kirjan, sillä niin paljon turkaisen turhaakin meille käännetään.
 
 

Ilona Pietiläinen Kesäpesä – Avaa ovi kauniiseen kesään!
Docendo, Kustantajalta. Kiitoksin.


Tämän kirjan saa hankittua esimerkiksi kustantajan verkkokaupasta.

Kesäruokaa paratiisista ja Innostu & onnistu



Kari Martiala ja Helena Lylyharju Kesäruokaa paratiisista – Havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön


En voinut vastustaa kirjan esittelyä, sillä se suorastaan huusi, lue minut. Rakastuin kirjan esittelyssä hedelmiin, raikkauteen ja sen tarjoamaan fiilikseen. Katsotaanpa kirjan sisältöä tarkemmin.

Kesäruokaa paratiisista –kirjaan on koottu yli kuusikymmentä kesäiseen suomalaiseen keittiöön sopivaa reseptiä. Raaka-aineina käytetään eksoottisia hedelmiä, kotoisia kasviksia, lihaa, kanaa, kalaa ja äyriäisiä. Kirjassa on runsaasti kalaa tarjolla. Pärjäisin kesän hedelmillä, sillä Keniassa elin hedelmillä. Kirja hellii hedelmillä: ananasta, mangoa, papaijaa, meloneja. mansikoita, granaattiomenaa.

Kirja jakautuu viiteen osioon. Tekstejä ei ole juurikaan, vaan osiot ovat reseptejä.

1, Alkuruoat

2. Pääruoat

3. Jälkiruoat ja leivonnaiset

4. Lisukkeet

5. Juomat

Seuraavaksi tarjoan muutama ihanan ohjeen  minun omin kuvin.
MUNAKOISOVUOHENJUUSTOHERKKU

4 annosta
500 g vuohenjuustoa
150 g tomaattia
1 punasipuli
240 g vuohenjuustoa
100 g etikkapunajuurta
mustapippuria
suolaa
öljyä paistamiseen
tuoreita yrttejä koristeeksi

 Leikkaa kaikki ainekset siivuiksi, silppua koristeyrtit. Paista munakoiso, punajuuri, tomaatti sipuli pannulla öljyssä ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Paista lopuksi vuohenjuustosiivut nopeasti kuumalla pannulla. Kokoa annos järjestyksessä: munakoiso, tomaatti, punajuuri, sipuli, vuohenjuusto ja koristeyrtit.







SEESAMIBROILERI

4 annosta
500 g broilerin ohutleikettä
1 dl soijakastiketta
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
 1 dl vehnäjauhoja
2 dl maissijauhoa
6 rkl intiaanisokeria
3 kananmunaa
2 valkosipulin kynttä
1 salottisipuli
2 tl raastettua inkivääriä
öljyä paistamiseen






Hienonna salottisipuli ja raasta inkivääri. Sekoita ym. aineista löysä taikina ja upota broilerin ohutleikkeet siihen maustumaan muutamaksi tunniksi. Paista broilerin leikkeet kypsiksi ja valuta ylimääräinen rasva. Tarjotaan hedelmäisen salaatin kanssa, jossa on esimerkiksi hunajamelonia, mangoa, ananasta, kirsikkatomaatteja, salaatinlehtiä ja yrttejä mausteeksi.

Me emme käytä taloudessamme grilliruokaa laisinkaan, jos se tarkoittaa lihaa. Kyllä me grillaamme  omenaa, maissia, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja perunoita. Emme käytä juurikaan punaista lihaa, mutta se ei ole meille mikään eettinen oppi, sillä leikkeleissä syömme lihaa, emme aiheuta perinnepöydissä tai juhlissa ongelmia. Meillä ei vain ole tarvetta punaisen pihvin syöntiin, ei kummallakaan. Käytämme hyvin paljon oman maan tuotteita, luomua, kalaa ja kanaa ja paljon hedelmiä ja vihanneksia jne.
LÄMMIN HEDELMÄSALAATTI

4 annosta
1 mango
1 papaija
2 banaania
4 isoa mansikkaa

 Kuorrutuskastike:
4 keltuaista
2 rkl intiaanisokeria
1 passionhedelmän liha

 Kuori ja pilko hedelmät uuninkestävälle vadille. Kypsennä kastikeainekset vesihauteessa koko ajan vatkaten kunnes kastike paksunee. Kaada hedelmien päälle ja laita grillivastuksen alle kunnes saa hieman väriä. Koristele mintun tai sitruunamelissan lehdillä.







 Kirja on koristeltu lomakuvin! Kirja tulvii lämpöä, etelän värejä, raikkautta ja hyvinvointia. Tämä on ihana kirja.

Kirjassa on runsaasti lohireseptejä. Nykyisellä tarjonnalla olisi varmaan löytynyt joku toinenkin kalavaihtoehto. Lohi tuntuu sanomattoman tylsälle vaihtoehdolle etenkin siian tavoin. Itse harrastamme vaaleaa lihaa niin lihassa kuin kalassa. En välitä niin ainesten muutoksista ja Suomen oloon soveltamisesta. Raaka-aineiden eteen voi nähdä hieman vaivaakin. Etnisiä kauppoja on joka nurkalla jopa Porvoossa. Porvooseen avattiin äskettäin kalakauppa, mutta se ei tuonut oikeastaan mitään iloa. Kaupanpitäjän asenne on, että suositaan kauden kalaa ja lähituottajia, että mitään pallasta ei täällä myydä. Vastaus oli alentuva ja epäkohtelias. Kalatarjontaa saisi laajentaa, antaa elämyksiä ja vaihtelua.
Pidän tätä kirjaa erinomaisena ja terveellisenä. Jos tämä vähentää yhdenkin epäterveellisen grilli-illan, niin se on tehtävänsä ansainnut. Olen testannut jo monia ohjeita, joista esittelen kuvissa omat tuotokseni. Muista, että en ole ammattilainen, vaan harrastelija, joka ei paljon arvosta taitojaan keittiössä. Ammattilainen tekisi upeat kuvat ja nämä kirjan kuvat ovat herkullisia.

Kari Martiala ja Helena Lylyharju Kesäruokaa paratiisista – Havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön
Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.



Ilona Pietiläinen Innostu & onnistu – Ideoita & tuunauksia kauniiseen kotiin
Docendo 2014, Kustantajalta. Kiitoksin.





Ilona Pietiläinen Innostu & onnistu on kaunis ideakirja kauniiseen kotiin. Se lumoaa ja ihastuttaa lukijan.
Lämmin kesäpäivä puutarhassa, syksyinen sadonkorjuuaika, talven pakkastunnelmat tai keväinen kauneus – kaikki kauniita omalla tavallaan.  Olohuoneen voi rakentaa aivan mihin haluat. Mielikuvitus antaa siivet retkelle, jota ei koskaan unohda. Yhtä hyvin ystävät voidaan viedä jääretkelle perinteisen kahvittelun sijaan tai suku voidaan kutsua juhlimaan omenapuiden siimekseen heinäpaalijakkaroille. … Sivuilla sisustetaan, koristellaan, katetaan kauniisti ja herkutellaan.

Innostu & onnistu sisältää 62 teemaa, joista voit aloittaa. Kirjassa lähdetään liikkeelle syksystä, jossa vietetään sadonkorjuujuhlia, ollaan hulluna omeniin ja tehdään meksikolaista salaattia. Sen jälkeen on kynttelikköjä, pöllötyynyjä,  lasilyhtyjä, piparkakkutalo, kirjapuita ja kranssien hurmaa. Joulua lähestyttäessä on karamellikoristeita, joulun taikaa ja joulupöytä. Sitä seuraa uuden vuoden juhlat, olutglögi, lähdetään retkelle ja vietetään karamellikutsut. Tämän jälkeen odotetaan kevättä, vietetään rantajuhlia, ollaan aamiaisella, tehdään keittiöön uusi ilme, koristellaan ikkunapuutarhaa, nautitaan vesimelonikakkua, tehdään kransseja, suklaisia marenkeja ja vaahtokarkkeja, tehdään betonisia koristeita jne. jne.




Kirjan punaisena lankana kulkee selkeästi seuraavat ajatukset:

Koti puetaan hetkessä kauniiksi juhlaan ja kauniiseen arkeen. Ajatus siitä, että jokainen hetki on kaunis, kulkee mukanasi koko tämän retken ajan.
Kirja on erittäin otollinen vieraskirja kesän juhliin, mökkivieraan viemiseksi, lahjaksi itselle. Kirjan kuvat ovat vastustamattomia. Pienilläkin muutoksilla ja uudistuksella saadaan uutta iloa kotiin.

Ilona Pietiläinen Innostu & onnistu – Ideoita & tuunauksia kauniiseen kotiin
Docendo 2014, Kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjan saa tilattua esim. kustantajan verkkokaupasta täältä.




torstai 28. toukokuuta 2015

Ina Ruokolainen & Lia Gasbarra Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella







Sain tämän upean kirjan jo aiemmin, mutta halusin säästää tämän tulevaan sienikauteen. Nyt jo odotamme kiihkeästi sieniä. Me emme kerää laisinkaan kevään sieniä, mutta Hallan kanssa kuljetut iltaretket takaavat, että löydämme ensimmäiset keltavahverot. Itse käytämme pääasiassa vain herkkutatteja ja kantarelleja, vaikka kummankin sienituntemuksen perusteella voisi luulla muuta. Toki kultarouskun nappaa kori, jos se sienipolulle sattuu. Jonkin verran käytämme rouskuja sienisalaattiin.

Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella on lahtelaisen toimittaja Ina Ruokolaisen ja Espooseen kotiutuneen italialaisen opettajan Lia Gasbarran tekemä sieniruokakirja: Emme ole ruoanlaiton ammattilaisia, minkä vuoksi olemme kuunnelleet tarkasti osaavien ystävien neuvoja ja maistattaneet ruokia läheisillämme. … Tämä kirja on syntynyt kahden sienisesongin aineksista. Olemme keränneet sieniä ja reseptejä ja jalostaneet niitä yhdessä ja erikseen. Suosikkiruokiemme lisäksi olemme kokeilleet aivan uusia ohjeita, ilahtuneet ja joskus pettyneetkin.

Kirja jakaantuu kahdeksaan lukuun:

1. Kevät alkaa korvasienistä kertoo korvasienestä, ja käy läpi sen esikäsittelyn ja tarjoaa kolme aivan ihanaa reseptiä.

2. Cucina povera – rikasta ruokaa köyhästä keittiöstä.

Suomessa sieniruoat kärsivät pitkään leimasta, jonka ne saivat sota- ja pula-ajan hätäruokana. Myös Italian eri osissa luonnon antimiin turvauduttiin monta kertaa sotien ja luonnonmullistusten vuoksi. Cucina poverasta eli köyhästä keittiöstä on kuitenkin Italiassa osattu tehdä ilmiö, joka merkitsee parhaimmillaan erityisen maukasta ja rikasta ruokaa.

Pesto on yksi esimerkki hätäruoasta. Italiassa sen ainekset saa luonnosta. Myös sieniä arvostetaan ja kirjan ohjeista oikeita herkkuja ovat monikäyttöherkkutatit, polpettone ja toscanalainen sienikeitto.

3. Sienet kuuluvat kaikille kertoo, että Italiassa ei juuri missään saa sienestää vapaasti. Toscanassa keräämiseen on ostettava kymmeniä euroja maksava lupa ja italialainen saa kerätä päivässä kuusi kiloa ja ulkomaalainen kolme kiloa päivässä. Kilpailun takia sieneen täytyy lähteä jo aamuyöllä. Osion ohjeista kannattaa kokeilla vaikkapa herkkutatti-pähkinätäytteisiä kaalikääryleitä tai herkkutatticappuccinoa.

4. Helpot ja nopeat pohtii tarvitseeko sieniruokien rakastajan itse sienestää? Lisäksi annetaan perusohjeita sieniruokien tekemiseen ja sienestykseen. Opit myös sienten paistamisen taian.

5. Herkulliset yhdistelmät

Italialaisissa perusresepteissä on vaikea välttää tomaattia ja sipuleita. Kirjan resepteissä sieniä yhdistetään useimmiten vihanneksiin, yrtteihin ja juustoihin. Lisäksi käytetään laadukasta oliiviöljyä. Italialaisissa ruoissa kerma korvataan papu- tai hernesoseella. Myös juustoja käytetään paljon. Kokeilepa salamilla maustettua kantarellikeittoa tai maksapateeta herkkutateilla tai sienillä maustettua suklaasalamia.

6. Parhaat arkiruoat tarjoaa muutamia perusruokia, kuten herkkutattirisottoa tai sienillä maustettua tuorepastaa.

7. Syytä juhlaan

Sienet ovat paitsi mainiota juhlaruokaa myös erinomainen syy juhlaan. Keski- ja Pohjois-Italian festivaalit ovat usein omistettu sienille ja erityisesti herkkutatille. Festivaaleilla voi maistella friteerattuja herkkutatteja, pizzoja tai vakka tagliatelle ai funghi porcinia.

8. Tuoreita makuja säilötyistä sienistä

Sienet ovat sesonkiruokaa ja monet ruokalajit ovat parhaimmillaan tuoreista sienistä valmistettuina, mutta joihinkin sieniruokiin saadaan säilöntämenetelmällä uusi makuvivahde. Suomalaiset ovat aina joutuneet säilömään ruokaa talveksi ja siksi osaavat tehdä sitä monin tavoin. Tässä osiossa tarjoillaan blinejä ja sienisalaattia, marinoituja kantarelleja, suppilovahverohilloa ym. Lopuksi tarjotaan muutamia menuehdotuksia.

Olen rutissut sienikirjoista paljonkin, niiden ohjeet ovat vanhentuneita. Siententuntija ei ole parhaimmillaankaan kuin kotikokki, ja sillä ei sienikulttuuria edistetä tai uudisteta. Odotin tältä kirjalta paljon, ja tätä voin suositella vilpittömästi. Kirjan esittelemät sienilajit ovat järkeviä ja hyvänmakuisia. Ennen kaikkea tämä on moderni sienikirja hyvä opas sienten aitoa makua arvostavalle.

Jos antaisin kirjoille tähtiä, antaisin ****(*) ja harkitsisin jopa suluissa olevaa. Tämän kirjan rinnalle suostuisin nostamaan vain tämän Ingrid ja Pelle Holmbergin kirjan Herkkuja sienistä.


Ina Ruokolainen & Lia Gasbarra Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella
Nemo 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

12 kirjaa riippukeinuun














Katveita blogista heitettiin ihana haaste kirjabloggareille. Tietokirjojen viikon kehässä heitin itseni vapaalle suoden itselleni hengähdystauon haaveiluun ja pohdin mitä ihanaa aion lukea kesällä kesäkuun ja elokuun välillä. Luen omassa puutarhassa ja nautin siitä suunnattomasti. Ihania, verkkaisia hetkiä, kun ei ole kiire mihinkään, ei edes kirjan loppuun. Kesäpäivät ja kesäillat ovat ihania. Maalla, kotona, luonnon keskellä.





Uutuuksista toivon eniten seuraavia, mutta enhän minä tiedä, minkä näistä satun saamaan käsiini. Näistä kaikki eivät ole edes ilmestyneet.










1. Alan Bradley Hopeisen hummerihaarukan tapaus


Hurmaava yksitoistavuotias harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce uskaltautuu kylän markkinoilla mustalaisnaisen telttaan ja järkyttyy kuulemastaan ennustuksesta pahanpäiväisesti. Vielä enemmän Flavia on ihmeissään, kun samainen mustalaisnainen löytyy seuraavana yönä kotikartanon mailta vankkureistaan lähes henkihieveriin hakattuna. Kuka on väkivallanteon takana? Voiko kyseessä olla kosto vuosia sitten siepatun lapsen takia?

Flavia ymmärtää toki kalavelkojen maksun päälle, onhan hänellä kaksi katalaa ja jekkuilevaa sisarta. Mutta Bishop’s Laceyn kylän painostava tunnelma tiivistyy, kun Flavia törmää uuteen uhriin, paikalliseen mieheen, joka yllätettiin hiljan kartanosta luvattomista askareista.

Ihastuin viime keväänä ja kesänä Bradleyn kirjoihin, joissa seikkailee Flavia murhamysteerien keskellä.




2. Sarah Waters Parempaa väkeä


Kahden erilaisen naisen välille syntyy suhde, joka saa tavallisen elämän roihahtamaan täyteen intohimoa ja draamaa. Omapäinen Frances Wray asuu äitinsä kanssa lontoolaisella hienostoalueella. Perheen miehet ovat kuolleet ja jättäneet jälkeensä vain velkoja. Lopulta taloon on otettava vuokralaisia, vaikka se häpeällistä onkin. Yläkertaan muuttaa vauhdikas ja äänekäs Barberin pariskunta, Leonard on vakuutusmyyjä ja muodikas Lilian kotirouva. Frances suhtautuu aluksi Barbereihin ylenkatseella, mutta vähitellen hän ja yhtä yksinäinen Lilian ystävystyvät. Pian talo kuhisee salaisuuksia ja vaarallisia haluja. Kirja ilmestyy kesäkuussa Tammelta.




3. Kate Morton Kaukaiset hetket

Tämä syksyllä 2015 julkaistava kirja on Mortonin kolmas suomennettu teos.

Yli viisikymmentä vuotta kadoksissa ollut kirje Milderhurstin linnasta löytää perille ja järkyttää Edie Burchillin äidin. Keneltä kirje on? Mikä ja missä on Milderhurstin linna? Ja mitä tekemistä sillä on Edien kylmäkiskoisen äidin kanssa?

Kustannustoimittajana työskentelevää Edieä pyydetään kirjoittamaan esipuhe vuonna 1918 ilmestyneen lastenkirjaklassikon Liejumiehen todellinen tarina juhlapainokseen. Teoksen oikeuksia hallinnoivat kolme Blythen sisarusta, jotka asuvat rapistuneessa Milderhurstin linnassa.








4. Otan osaa Elämäkertahaasteen toiseen minihaasteeseen, johon olen suunnitellut lukevani ajalla 16.5.-31.8. Sophia Lorenin omaelämäkerran Eilen, tänään, huomenna (Minerva) tai David Suchetin teoksen Minä ja Poirot (Minerva). Haasteeseen luetaan kaksi kirjaa, joiden mukaan tekemäni oman valintani perusteella pariksi valikoituu kotimainen jo edesmenneen henkilön elämäkerta. Tuo onkin mietinnän alla, kun taiteilijat rajautuvat pois, niin en kiinnostu kenestäkään. Lukisinko Kellokosken Prinsessan vai Helinä Rautavaaran kirjan ? Säännöt löytyvät täältä.


5. Harper Lee Kuin surmaisi satakielen on valintani Ompun emännöimään klassikkohaasteeseen. Olin melkoisessa runsaudensarvessa valintani kanssa hah. Valintani oli helppo, koska tämä pitää lukea kesän aikana ennen kuin ”uusi” kohuttu Kaikki taivaan linnut ilmestyy. Minun on pitänyt ostaa tämä kirja monta kertaa, mutta en ole halunnut pokkarina, en elokuvakantta, olen vain odottanut mieleistä ulkoasua.

Säännöt löytyvät täältä ja haaste päättyy 31.7.







Ja sitten uutuuksista vanhoihin kirjoihin.

Kotona minua odottavat seuraavat kirjat, joiden lukemiseen tunnen erityistä halua. Olen suunnitellut, että lukisin syyskuusta jouluun pääasiassa kotikirjaston vanhoja kirjoja. Keskittyisin 2000-luvun rästeihin, joita minulle on kertynyt.


6. Gregoire Polet Väreilevä kaupunki

Olen silmäillyt kirjaa ja tiedän siitä jotain. Väreilevä kaupunki on sattumien ja elämänkohtaloiden ketju, jonka toisiinsa linkittyvät renkaat sulkevat kukin sisälleen oman inhimillisyyttä väreilevän maailmansa. Kuuden helteisen toukokuun päivän aikana näennäisen irralliset elämänsäikeet lomittuvat ihmisten usein itse sitä huomaamatta. Sattumanvaraisuuden sateenvarjon alla kohtaavat elämä ja kuolema, häät ja hautajaiset. Väreilevä kaupunki on hetkessä elämisen kirja, jossa suunnitelmat haihtuvat, kääntyvät onneksi tai surumieleksi elämän pienten oikkujen edessä. Yhdeksi romaanin päähenkilöksi nousee kaupunki itse, niin viehättävien yksityiskohtien kautta kuvattuna, että kirjan ottaisi oppaaksi Pariisin-matkalle.






7. Marilynin kirjat ovat olleet pitkään lukupinossani.




8. Per Petterson / Johan Bargum /Haahtela
Löysin kirppareilta puuttuvia kirjoja näiltä tekijöiltä, joten luen kesän aikana yhden löytyneen. Johan Bargumin teokset yllättivät minut kokonaan Kesäpoika, Matkoja, Mustasalkku. Hieman mieli tekisi lukea myös Haahtelan esikoisteos, joka löytyi samalla reissulla.
9. Gwen Cooper Homer -kissan uskomaton elämä
. Homer on pieni, silmänsä kokonaan menettänyt löytökissanpentu, kun se muuttaa kirjailija Gwen Cooperin ja hänen kahden kissansa kotiin. Nimensä se saa sokean runoilijan Homeroksen mukaan. Pian väsymätön tutkimusmatkailija kartoittaa yrityksen ja erehdyksen kautta asunnon mittasuhteet ja esineet ja kirmaa mustan salaman lailla ympäriinsä. Homerista tulee Cooperille paljon enemmän kuin kissa. Se opettaa emännälleen elämäniloa, rohkeutta ja luottamusta. "Minä olen Homerin silmät. Ja se on minun sydämeni." Homerin valloittavassa tarinassa on mukana paljon huumoria ja lämpöä - ja tragiikkaa, esimerkiksi New Yorkin WTC-tornien sortuessa. Lopulta Homer hurmaa myös Cooperin tulevan aviomiehen, joka ehdottomasti ei ole kissaihmisiä. Kirjan jokainen luku alkaa osuvalla sitaatilla Homeroksen Odysseiasta.




10. Birgitta Trotzig Liejukuninkaan tytär
Kirjan takakansi kertoo näin. Kirja joka unohtumattomalla tavalla valottaa ihmisen sisintä, ihmiselämän salaisuutta. Tässä romaanissa on monta toisensa kohtaavaa maailmaa ja tasoa. Ulkoisilta puitteiltaan Liejukuninkaan tytär on kertomus kolmen sukupolven elämästä Ruotsissa 1920-luvulta nykypäivään, vuosikymmeninä, jolloin ruotsalainen yhteiskunta teollistui ja kaupungistui. Mutta yksittäisten ihmisten kuvauksesta Trotzgin teksti laajenee ja syvenee huimaksi runoelmaksi ihmisenä olemisen kohtalosta ja arvoituksesta yleensä.
Birgitta Trotzigin kertojaääni on maaginen, ymmärtävä, jäljittelemättömän omaperäinen ja vahva; hänen romaaninsa todellisuus samalla kertaa sekä myyttisen salaperäinen että näynomaisen selkeä ja realistinen; täynnä merkitystä.







11. Pauliina Susi Takaikkuna

Löysin tämän kirjan Kristan eli Lukutoukan blogista. Hänen esittelynsä sai minut kiinnostumaan tästä kirjasta.


12. Dolores Redondo Näkymätön vartija

Gummerus uutuus vaikuttaa kiinnostavalle. Navarran ikimetsän sydämestä, Baztanjoen penkalta löydetään alastoman teinitytön ruumis. Poliisi yhdistää makaaberin rituaalimurhatapauksen aiempaan surmatekoon. Pian huhut sarjamurhaajasta lähtevät liikkeelle Baztanin laaksossa, missä ikiaikaiset uskomukset elävät yhä. Voisiko asialla olla basajaun, legendoista tuttu metsän näkymätön vartija?

Tutkinnan saa johdettavakseen määrätietoinen konstaapeli Amaia Salazar. Amaia palaa vastentahtoisesti juurilleen vanhaan kotikyläänsä. Tutkinnan edetessä hän joutuu kestämään kollegoidensa kateutta, ratkomaan selvittämättömiä ristiriitoja kahden sisarensa kanssa ja kohtaamaan myös synkän salaisuuden, joka varjosti perheen elämää ja palaa nyt piinaamaan häntä painajaisen lailla. Gummerus toukokuu.





Täällä minä luen

























keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Satu Hovi – Katri Niemi Keskiajan maut







Jatkan vielä muutaman kirjan verran keskiajassa ennen kuin vaihdan aihepiiriä. Tämä on minun kirjablogini ja lukupäiväkirjani, joten kuvitan tämän tekstin omilla kuvillani. Aikani ei riitä mitenkään pyytämään kirjan virallisia kuvia. Ja kuitenkin ihmiset rakastavat kuvia piristyksenä, mutta nyt on tyydyttävä minun kuviin. Kirjassa on ammattilaisvalokuvaajan kuvat, joita en tohdi käyttää.
Kirjan tekijöistä Satu Hovi on luonnonyrttineuvoja, hänellä on keskiajan yrttitarha, ja häntä kiinnostavat historialliset ruoat, juomat ja yrttilääkintä. Kirjan kuvat ovat valokuvaajan Katri Niemen.


Kirjassa kerrotaan luonnonyrttien käytöstä ravintona ja lääkkeinä sekä siitä, miten yrtit ja ruoka vaikuttivat keskiajan ihmisen hyvinvointiin.


Keskiajan maut jakautuu kahteen osioon Ruokakulttuuriin ja Ruokaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan Ruokakulttuuria:


I Tavat ja käytännöt käsittelee omavaraista maaseutua, kauppaa, yhteiskuntaluokkia, makuja sekä arkea ja juhlaa. Lisäksi kerrotaan paastosta, nälkävuosista ja puhtaudesta. Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessa elettiin vuosisatoja jatkuneessa omavaraistaloudessa. Monet perinneruoat säilyivät 1900-luvun alkuun asti.


Keskiajan maut keskittyy ensisijaisesti suomalaiseen ruokakulttuuriin ja sen herkkuihin, mutta kirjassa tutustutaan myös keskiajan Euroopassa säilyneiden keittokirjojen antiin. Kirjaan on koottu sekä perinteisiä että nykyaikaistettuja reseptejä, jotta voit samalla maistella keskiajan makuja myös kotikeittiössäsi. … Suurimman eron nykyisen ruokakulttuurin ja esipolviemme ruokakulttuurin välille ovat tehneet uudet valmistustavat, juokseva vesi ja jääkaappi

Keskiajalla ihmiset jakautuivat selvästi eri yhteiskuntaluokkiin, joka loi ihmisiin eriarvoisuutta pukeutumisessa, työssä sekä ravinnossa. Ruoka-aineet olivat pääosin lähellä tuotettuja. Yksi tutuimpia keskiajan kasveja oli humala, joka oli tärkeä maksuväline, jota käyttivät verotuksessa kruunu, nimismiehet ja kirkko.

Humala Humulus lupulus Turun apteekkimuseo

II Elinkeinot luvussa käsitellään metsästys kalastus, karjanhoito, viljely, puutarhan pito, keräilytalous sekä ostettavat ruoka-aineet ja tuontiherkut.

Keskiajalla ruokaa saatiin metsästä ja maasta. Yleisiä elinkeinoja olivat metsästys, kalastus ja karjanhoito. Pelloilla viljeltiin viljoja, naurista, härkäpapua, hernettä ja puutarhoissa kasviksia ja vihanneksia. Kaskiviljely oli yleisin viljelysmuoto Itä-Suomessa. Lanttua ja naurista viljeltiin yleisesti, mutta kaali saapui hansakauppiaiden mukana. Hyötykasveina viljeltiin hamppua ja pellavaa. Puutarhoja oli linnoissa, luostareissa, kuninkaan- ja piispakartanoissa sekä yksityisillä henkilöillä. Apteekkarit saattoivat viljellä lääkeyrttejä. Omena- ja päärynäpuu oli leviämäsä maahamme 1500-luvulla Etelä-Suomen puutarhoissa. Yrttitarhoissa kasvatettiin lajeja, jotka eivät kuuluneet luontaisesti alueen kasvillisuuteen. Yleisimmät tuontimausteet olivat inkivääri ja kaneli, joita käytettiin myös edelleen lääkkeenä. Sen sijaan oudoksun lausetta, että tavallisen kansan pariin yrttien käyttö mausteena levisi vähitellen vasta 1900-luvun loppupuolella.  Olen Helsingin ydinkeskustan kasvatti ja viljelimme omaan tarpeeseen kesät. Meillä kasvoi Toivo Rautavaaran kirjan kasveja, mutta myös erikoisempia, kuten luppioita, kurkkuyrttiä, veriapilaa 1970-luvulla muiden tavallisempien yrttien ohella.


Inkivääri Zingiber officinale




Keskiajalla osattiin hyödyntää luonnonmarjoja, kuten mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa, vadelmaa, ahomansikkaa, pihlajaa. Sienten osalta kirjassa todetaan, että sieniä ei ilmeisesti käytetty ravinnoksi. Tuontiherkkut levisivät Eurooppaan ristiretkien ja löytöretkien välityksellä. Tullitietojen mukaan tiedetään, että Turkuun tuotiin sokeria 1500-luvulla.



III Ruoan valmistaminen kertoo paistamisesta uunissa, keittämisestä avotulella, hauduttamisesta heinälaatikossa tai maakuopassa, hiillostamisesta, maustamisesta, valmistusvälineistä ja niiden puhdistamisesta. Keskiajalla ruoka-aineiden valikoima oli huomattavasti nykyistä pienempi, mutta ruoanvalmistus- ja säilöntämenetelmät olivat moninaisemmat.  Hyvin oudolta kuulostaa lause, että tavallinen kansa Suomessa ei kuitenkaan juuri mausteista piitannut, ja kotien maustehyllyissä olikin vielä 1900-luvun puolivälissä yleensä vain muutama mauste. Isoäitini maustehylly oli kahdessa tasossa, isäni tekemä. Mausteet oli irtoastioissa ja niitä on kuvan mukaan noin 50 himmeää lasipurnukkaa. Mistään muutama mausteen käytöstä ei ollut kyse. Puolisoltani en kysynyt asiasta, koska en pidä hänen mahdollista käsitystä yleisluontoisena, koska hän on elänyt merkittävän hämäläisen kartanon alustalaisena, joten olosuhteet ovat voineet vaikuttaa käyttöön, osaamiseen ja omaksumiseen.

IV Ruoan säilöminen kertoo hapattamisesta, savustamisesta, kuivaamisesta, suolaamisesta, lipeöinnistä sekä heraan, rasvaan ja etikkaan säilömisestä ja säilytyspaikoista.

Keskiajalla tuoretta ruokaa ei ollut saatavilla säännöllisesti. Varakas väki saattoi syödä tuoretta lihaa ja kalaa ympäri vuoden, mutta tavallinen kansa suunnitteli ruoantarpeensa koko vuodeksi. Kevät, kesä ja syksy olivat satokautta, jolloin kerättiin ruokavarastoja. Omavaraistalous korostui etenkin maaseudulla.
Toisessa osiossa esitellään ruoat eli mitä ruokia syötiin, mitä ruokalajeja tehtiin:

V Liharuokaosuudessa kerrotaan muun muassa ruhon osien sekä eri eläinten hyödyntämisestä.


VI Kalaruoat käsittelee nimensä mukaan kalojen valmistusta.

VII Kasvisruoat käsittelee naurista, herneitä, papuja, kaalia sekä marjoja ja hedelmiä.

VIII Viljaruoat –kappaleessa käsitellään puuro, mutti, pepu, talkkuna, mämmi, leipä, kukot, piirakat, rinkelit, roonit ja vohvelit.

IX Maito- ja munaruoat käsittelee piimän, voin, rahkan, juuston ja munaruoat.

X Villiyrtit kertoo nimensä mukaan mm. pihapiirissä ja luonnossa kasvavista villiyrteistä. Ruokaosiossa kiinnostuin erityisesti villiyrttiosuudesta. Villiyrttejä käytettiin keskiajalla yleisesti lääkkeinä, mutta myös ravinnoksi. Kirjassa oletetaankin, että keskiajan ihmiset tunsivat luonnonkasvit varmasti hyvin. Kasvien käytöstä ei ole säilynyt paljon tietoa, mutta kasviarkeologian avulla pystytään tekemään päätelmiä ja oletuksia. Pystymme tietämään, millaisia lajeja oli olemassa ja mistä niitä on löytynyt, mutta käytöstä emme tiedä sitten niin paljon. Tässä osuudessa esitellään pihapiirin kasveja, joita keskiajan ihminen olisi voinut hyödyntää eri tavoin. Lajeina esitellään mm. apilat, ketohanhikki, litulaukka, matarat, niittyhumala, pelto-orvokki, pihatähtimö, poimulehti, ratamo, sauniot, savikat, siankärsämö, suolaheinät, tatarkasvit, voikukka jne.

Litulaukka Alliaria petiolata





XI Juomat kertoo oluesta, simasta, viinistä sekä likööristä ja viinasta sekä niiden mausteeksi sopivista yrteistä. Juomavalikoima oli runsas, sillä keskiajalla valmistettiin runsaasti oluita, simoja, mehuja ja näiden sekoituksia. Juomissa käytettiin myös yrttejä mausteena.

Lopuksi on kiitosten lisäksi sanastoa, tekstiin liittyviä historiallisia henkilöitä, kasvien tieteelliset nimet, viitteet, lähteet sekä reseptihakemisto.

Keskiajan maut on erinomainen ja monipuolinen opas suomalaiseen keskiaikaiseen makukulttuuriin. Tietenkin kiinnostuin erityisesti osioista, joissa käsiteltiin mausteiden käyttöä, lääkekasvien käyttöä sekä villiyrttejä. Keskiaikaisia ruokakirjoja on julkaistu enemmänkin, mutta niiden lähtökohtana on usein keskieurooppalainen katsanto, joten minusta oli oivaltavaa keskittyä meikäläiseen makujen maailmaan. Kasvien käytöstä olisin lukenut jopa enemmän esimerkiksi kirkkokimpuissa ja hajusteissa.

Satu Hovi – Katri Niemi Keskiajan maut

Art House 2015. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Ilari Aalto & Elina Helkala Matkaopas keskiajan Suomeen


Matkaopas Keskiajan Suomeen herättää monenlaisia ajatuksia. Minkälainen opas on aikamatka olemattomaan? Minkälaista on lukea matkaopasta jonnekin, jota ei ole? Keskiaika on ollut viime vuosina esillä paljon, keskiajan pimeyttä on yritetty kuvata uusiksi.  Mitä keskiaika tuo mieleen? Ensimmäisenä mieleen tulevat ehkä sen mahtavimmat monumentit eli linnat, mahtitalot ja kirkot. Keskiajan maailma sisälsi paljon muutakin, myös tavallisen ihmisen arkea ja eloa.  Keskiajan jäänteitä on yhä jäljellä, vaikka suurin osa ei ole näkyvissä, mutta monia perustuksia on säilynyt maan uumenissa. Ajallisesti kirjassa keskitytään 1400-lukuun.
Voisi kysyä, miksi Matkaopas esittelee keskiajan Suomea – sellaista valtiota kun ei ollut olemassakaan. Kirja kertookin Ruotsin itäosasta, Österlandista eli Itämaasta, joka sijaitsi nykyisen Suomen alueella. Nyky-Suomen kartalle asetettuna Itämaa vastaa Etelä-Suomea, Ahvenanmaata, Pohjanmaata Kemijoelle asti ja puolta Karjanlankannaksesta. Nykyisen Keski-Suomen tienoilla sijainneet erämaat ja Lappi eivät kuuluneet kenellekään valtakunnalle.
Keskiajan arki ei ollut tylsää tai merkityksetöntä. Juhlat ja perinteet värittivät koko elämää ja vuodenkiertoa, ja joka päivä oli mielenkiintoinen. Tätä pohjaa vasten voisi jopa väittää, että ajoittaisesta nälästä ja puutteesta huolimatta keskiajan ihmiset olivat usein onnellisia. He osasivat arvostaa elämänsä tärkeitä asioita – perhettä, ystäviä, ruokaa ja terveyttä. Keskiajalla elettiin täyttä elämää.
Kirjassa on neljätoista lukua, joissa käsitellään:
I Metsien ja järvien Itämaa.
Kirjan maisemassa keskiajalla Suomi on kaukainen ja eksoottinen maa ja suomalaiset Ruotsin alamaisia. Harvaan asuttua maaseutua ja erämaata, asutuskeskittymät parhaiden viljelymaiden ja vesireittien varrella. Elämän keskittyessä Varsinais-Suomeen, Hämeeseen ja Uudellemaalle.
II Paikalliset kertoo ketä siellä asui. Minkälaisia nämä ihmiset olivat kooltaan, nimiltään jne.
III Uskonto ja maailmankuva kertoo uskosta ja yliluonnollisesta, helvetistä ja taivaasta. Maailmankuva on erilainen, taikausko, haltijat, pahat voimat ovat ottamassa ja antamassa väriä arkeen. Suomalaisten maailmankuva rakentuu voimakkaasti katolisen kristinuskon varaan. Keskiajalla ihminen oli kirkon jäsen tavalla tai toisella eli sen ulkopuolelle ei voinut jättäytyä.
IV Matkaajan perustiedot kertoo mitä matkalla tarvitaan ja miten käyttäydytään. Reissaajan asema on turvaton ja miehinen, sillä keskiajan yhteiskunta rajoittaa naisten liikkumista. Tässä osiossa kerrotaan matkavarusteista, rahajärjestelmistä, mitoista, ajasta, juhlapyhistä, luku- ja kirjoitustaidosta ja käytöstavoista, hygieniasta. Aikamatka keskiaikaan vaatii omat käyttäytymissääntönsä.
V Matkustaminen kertoo kuinka löytää perille sekä teistä ja poluista. Matkustaminen on hidasta ja vie aikaa. On pärjättävä ilman navigaattoria, karttoja ja tienviittoja, on huomioitava vuodenajat, teiden ja polkujen kunnossa on eroja.  Matkalaisella ei ollut kiirettä, mutta pimeyttä hänen päivässään oli yllin kyllin, sillä valoa ei tullut katkaisinta painamalla ei sen enempää sisällä kuin ulkona.
VI Majoittuminen antaa ohjeita, miten löytää yöpymispaikka. Krouvit, killat ja majatalot tarjoavat taukopaikkoja. Tarjolla on ruoan ja juoman lisäksi muutakin ajanvietettä.
VII Ongelmatilanteet. Keskiajan Suomessa ei koskaan tiedä, mikä onnettomuus seuraavana iskee. Vaaroja on paljon ja apua on harvoin likellä. Vaaroja aiheuttavat tulipalot, väkivalta, varkaudet, ryöstöt, murhat, villieläimet, sairaudet, haaverit ja noituuden voimat.
VIII Ruoka ja juoma. Miltähän keskiaikainen ruoka maistui? Pöydänantimet riippuvat siitä, mitä kulloinkin on tarjolla, eniten ruokaa on tarjolla sadonkorjuuaikaan.  Talonpojan pöytä on erilainen kuin vauraan väen. Eroja on myös viljavien ja köyhempien viljelysmaiden suhteen.
IX Pukeutuminen. Vaatteista selvisi kantajansa yhteiskunnallinen asema. Pukeutuminen lienee myös oleellinen tieto, sillä matkalainen tuskin haluaa joutua silmätikuksi nykyajan vetimissä. Vaatteet paljastavat kulkijan yhteiskunnallisen aseman, toisaalta ylipukeutuminenkaan ei ole sopivaa. Tässä osiossa selvitetään materiaalit ja asusteet.
X Mitä ostaa? Suomessa riittää paljon mielenkiintoisa ostettavaa. Tuotteet ovat käsityötä ja lähituotantoa: astioita, tuohitöitä, punoksia, sepäntuotteita, asusteita, koruja, mausteita, turkiksia ja eläimiä. Markkinat ovat oivia kaupantekopaikkoja. Turkisten ja talin sekä voin kauppa on lakisääteistä. Kaupungista voi hankkia kirjoitusvälineitä ja äärimmäisen kalliita kirjoja.
XI Mitä tehdä? Markkinoille, pyhiinvaellukselle vaiko metsästämään tai kalastamaan. Elämä on keskiajallakin muutakin kuin kurjuutta ja työtä, sillä elämään mahtuu koko sen kirjo eli ilot,  riemut ja huvit. Tarjolla on urheilua, turnajaisia, pelejä, metsästystä, leikkejä, näytelmiä,  laulua ja musiikkia.
XII Suomen Turku. Itämeren metropoli. Turku on Ruotsin Itämaan suurin ja vanhin kaupunki. Hieman kaupungin ulkopuolella kohtaamme Turun linnan Aurajoen suulla. Matkalla voimme törmätä myös Hirttomäkeen. Turun tuomiokirkko, maamme ainoa basilika, seisoo jylhänä ottamassa vastaan sanankuulijoitaan.
XIII Muut matkakohteet. Suomen kahdeksasta linnaläänistä jokainen on erilainen mielenkiintoinen matkakohde. Ahvenanmaan valkoisissa kirkoissa on tuulahdus eurooppalaisuutta. Matkailijalle avautuu historiallinen Varsinais-Suomi, merellinen Ahvenanmaa, harjujen ja järvien Häme, lakeuksien ja noitien Pohjanmaa ym.
XIV Kotiinpaluu. Keskiaika ja me. Keskiaika elää meissä ja se oli joskus ennen muinoin todellisuutta, jota me yritämme tavoittaa tämän kirjan  avulla eläväksi. Meillä on kuitenkin kollektiiviset muistot aina jossain muodossa tallessa jonkinlaisina. Arkeologisten tutkimusmenetelmien avulla pystymme tutkimaan menneisyyttä tekemään ajoituksia ja löytämään muinaisjäännöksiä, jotka valottavat entisajan elämänmenoa paljon keskiaikaakin kauemmaksi. Oma aikamatkamme keskiaikaan kohtaisi melkoisia vaikeuksia ja yhteentörmäyksiä keskiajan ihmisen kanssa. Se olisi samanlainen järkytys keskiaikaiselle talonpojalle, jos hän tulisi vierailulle meidän moderniin, teknologiseen, kaupunkimaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskuntamme on kuitenkin monin tavoin tasa-arvoisempi, jossa hierarkiat eivät ole yhtä esillä kuin keskiajalla.
Matkaopas Keskiajan Suomeen on helppolukuinen. Kirjassa käytetään preesensiä, joka on hyvä ja oivaltava ratkaisu ja tekee oppaan todentuntuiseksi. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin olisin toivonut mukaan enemmän etnobotaniikkaa, arkeofyyttejä etenkin kun kirjoittajana on arkeologi. Lähdeviitteet olisivat hankaloittaneet lukemista, mutta olisin nähnyt ne mielelläni tekstiin sijoitettuna.  Ymmärrän toteutetun ratkaisun, mutta arvostaisin lähteitä.
Itselleni mielenkiintoisin osuus kirjassa on uskonto ja maailmankuva, keskiaikaiset kirkot ja niiden merkitys yksilön elämässä sekä vanhat kulkureitit. Keskiaikaisista kirkoista meille on säästynyt vain kivikirkkoja, sakasteja, tapuleita ja kirkonraunioita, mutta yhtään puukirkkoa meillä ei enää ole. Historiallinen kaunokirjallisuus ei ole minulle kovinkaan mieleistä, mutta keskiaikaan sijoittuvia romaaneja luen valikoiden. Vähiten olen kiinnostunut keskiaikaa etsivistä elämyksellisistä roolileikeistä tai markkinahumusta. Sen sijaan elävä kulttuuriperintö ja etnobotaniikka ovat minun ominta aluetta etenkin rakennetussa kulttuuriympäristössä. Osaan arvostaa kirjan työmäärää, sillä olen itse kulkenut maamme keskiaikaiset kirkot ja lisäksi monet mahtipaikat. Suosittelen tätä kaunista kirjaa. Suosittelen myös tutustumaan kirjan kohteisiin ja kokeilemaan Kuninkaantien /  Suuren rantatien kulkemista, sillä siinä on vielä runsaasti historian havinaa.
Ilari Aalto & Elina Helkala Matkaopas keskiajan Suomeen
Atena 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

Tietokirjojen viikko Ympäristömytologia





Päätin pitää tietokirjaviikon 27.5.–31.5. välisenä aikana. Joitakin kirjoja olen lukenut kuukausia joitakin muutaman tunnin.  Joitakin olen lukenut lähdeaineistona, tehnyt muistiinpanoja, ahkeroinut kuin tenttiin lukien koko päivän tai päivien ajan. Joidenkin kirjojen aiheet ovat omaa alaani, joista tiedän ja tunnen asiasisällön erittäin hyvin, mutta joissakin mennään paljon vieraammille alueille. Pääsääntöisesti liikutaan keskiajassa, muinaisuskossa, sienissä, puutarhoissa ja villiyrteissä. Toivon saavani erilaisia kirjoja esille. Lähde mukaan ennakkoluulottomasti. Pidän vielä toisenkin tietokirjaviikon lähiaikoina. Solutan toki romskuja väliin kevennykseksi.

Joidenkin aihepiirien kirjojen ylitarjontaa saatan ihmetellä, että eikö keksitä mitään uutta? Joskus tuntuu, että samat tekstit samojen tekijöiden teksteissä muokataan eri järjestykseen uuden nimen alle. Olen eniten rutissut tänä keväänä puutarhakirjoista tai paremminkin niiden puutteesta. Docendo on tarjonnut aiheeseen kuitenkin hyvän panostuksen. Esiteltävän sienikirjan sain / pyysin niin myöhään viime syksyllä, että sen esittely ei olisi tuonut kirjaa tarpeeksi esille, joten jätin sen sovinnolla tulevaan kauteen.

Tietokirjaviikkoni avaa:

Ympäristömytologia

Seppo Knuuttila & Ulla Piela (toim.) Ympäristömytologia
Kalevalaseuran vuosikirja 93.


SKS 2014. Kustantajalta. Arvostelukappale.

Huom. Olen käyttänyt omia kuviani tekstin kuvituksessa.


Kaikille ympäristömyyttien tulkinta- ja selitystavoille on yhteistä siis se, että ne olettavat myyttien välittämän informaation sekä niiden taustalla olevat tosiasiat aistimellisiksi, silmin nähdyiksi tai korvin kuulluiksi. 
Aiemmin olen lukenut aihepiirin kirjoista muun muassa: Unto Harvan Suomalainen muinaisusko, Iivar Kemppisen Suomalainen mytologia, Martti Haavion Suomalaisen mytologian, Juha Pentikäinen Samaanit - Pohjoisten kansojen elämäntaistelu, Katja Hyry, Antti Pentikäinen & Juha Pentikäinen Lumen ja valon kansa sekä Anna-Leena Siikalan Suomalainen shamanismi sekä Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko Samaaneista saunatonttuihin. Olen työstänyt aihetta elävän kulttuuriperinnön kautta rakennetussa kulttuuriympäristössä.


Ympäristömytologian käsite ei ole selvä. Ympäristö terminä on lähes yhtä monimerkityksellinen kuin sana kulttuuri. Mytologia käsittelee maailman synnyn ja olemassaolon peruskysymyksiä. Ympäristömytologiaa tarkastellaan 25 kirjoittajan voimin suullisen perinteen, uskomusten, esineiden, eläinten, tapahtumien, tuoksujen, kuvataiteen ja arkkitehtuurin keinoin. Keväällä 2013 Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa järjestettiin ympäristömytologiaa käsittelevä yleisöluentosarja, jossa osa tämän kirjan kirjoittajista luennoi, Ympäristömytologia kokoaa yhteen kulttuurin- ja taiteentutkimuksen tapoja tulkita ja lähestyä ympäristöä.

Ympäristömytologian artikkelikokoelma sisältää neljä osiota, joista ensimmäisessä, Myytit rajoina, rajoilla, rajoissa, tarkastellaan mm. ihmistä luontona ja päinvastoin, tuonpuoleista sekä myyttisiä maisemia ja uskomuksellisia ympäristöjä.  Yrjö Sepänmaa tarkastelee osiossaan Ihminen luontona, luonto ihmisenä. Mitä jälkiä jätämme, mitä jälkiä elämä jättää meihin? Lotte Tarkka määrittelee Luontoa, tuonpuoleista ja resurssien rajoja.

Toisessa osiossa, Nähdyt myytit, keskitytään vuoriin, loitsujen outoon metsämaisemaan, luontoon suomensukuisessa perinteessä, kalliotaiteeseen, jäähän sekä tuoksuihin. Henni Ilomäki selvittää Loitsujen metsämaisemaa. Metsä oli maalla asuvan suomalaisen lähiympäristö vielä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Se oli karjan laidun, kaskimaa, rakennus- ja tarvekalujen raaka-ainevarasto. Metsä oli marjojen, sienten ja lääkeyrttien varasto ja pyyntimaasto. Tässä osiossa tarkastellaan myyttisten maailmojen hahmottumista aistimellisesti ja miten ne sanallistuvat suullisessa perinteessä ja miten niitä on visualisoitu kalliotaiteessa. Risto Pulkkinen keskittyy artikkelissaan pohjoisen luonnonympäristöön, tunturin ja metsän polarisoituvaan personoitumiseen. Eija Timonen tuo esiin jään luovan työn materiaalina ja mytologisten tulkintojen kohteena. Talvi ja lumi ovat olleet laajasti edustettuna maalausten aiheena (Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Juho Rissanen, Reidar Särestöniemi). Virpi Kaukio johdattaa tuoksujen maisemaan kysyen millaisia tuoksumuistoja tulevaisuudessa oikein haluamme?

                                           Kalliomaalaus Kolmiköytisienvuori Ruokolahti

 Kolmannessa osiossa, Käsitykset, aistimukset, kokemukset, keskitytään myyttien ympäristökäsityksiin.  Kirsi Laurén pohtii myyttejä ympäristökäsitysten muokkaajina ja Paulaharjun merkitystä perinteenkerääjänä ja kirjailijana. Paulaharjun kiinnostuksen kohteena oli myös kirkkojen kupeessa sijainneiden hautausmaiden ympäristöt, jotka näyttäytyivät erityisinä kulttuurin ja luonnon sekä elävien ja kuolleiden Kohtaamispaikkoina. Hautausmaiden supranormaalit olennot huolehtivat rajanvedosta eläville ka kuolleille kuuluvan ympäristön välillä. Näitä uskomusolentoja kutsuttiin mm. kirkonväeksi. Luin viime vuonna Kaarina Kosken julkaisun Kuoleman voimat. Kirkonväki suomalaisessa kertomusperinteessä (SKS 2011). Tämä hautausmaiden osio oli minua lähimpänä omaa aihettani tässä kirjassa, sillä olen lukenut paljon kuoleman kulttuurista ja käynyt läpi sen  valtavaa bibliografiaa. Hanna Snellman & Anna Kajander kertovat aiheesta Kävely Lappiin -otsakkeen alla tukkijätkäperinteestä ja metsä- ja uittotyöntekijöiden muistiaineistosta. Eerika Koskinen-Koivisto pohtii Elsa Koskisen henkilökohtaista mytologiaa.
 Lempäälän Pyhän Birgitan kirkko

Taija Kaarlenkaski valottaa Lehmää luonnon ja kulttuurin rajalla eli karjanhoidon eläin- ja ympäristösuhteita 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa. Ajanjaksoa leimasi voimallisesti perinteisten, sukupolvelta toiselle siirtyneiden karjanhoitotapojen ja uusien, esimerkiksi maamiesseurojen ja maatalouskoulujen levittämien oppien rinnakkaiselo. Vaikka taikuus oli osa arkielämää, sitä ei ole useinkaan tarkasteltu osana elinkeinojen käytäntöjä, vaan kansanusko ja siihen liittyvä suullinen perinne on rajattu omaksi alueekseen.  … Metsälaidunnuksen merkitys näkyy myös Karjataikoja-kokoelmassa: sen ensimmäisessä osasta reilu kolmannes käsittelee lehmien keväistä uloslaskua tai sitä valmistelevia toimenpiteitä.



Neljännessä osiossa, Myyttien soveltamisesta, mietitään hyödyllistä kauneutta, pääkaupunkiseudun lähiöitä, maailmanlopun mytologiaa, susikonfliktia ja mennään kohti pimeyttä. Myyttien käyttö ja soveltaminen mitä erilaisimmissa konteksteissa on vaikuttava osa niiden merkitystä niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin. Jani Närhi tuo esiin, että myyttien merkitys ja tulkinnat ovat eri aikakausina vaihdelleet, mutta ne ovat edelleen keskeisimpiä tapoja esittää, mitä ihmiselle uskotaan tapahtuvan hänen kuolemansa jälkeen.

Kirsi Saarikangas luotaa näkemyksen kohti nykyaikaa aiheessa Lähiötilan kerroksia ja vyöhykkeitä. Miten rakennukset ja ympäristöt näkyvät pääkaupunkiseudun 1950- ja 1970-lukujen lähiöissä. Metsäisen luonnon ja uusien rakennusten yhdistelmästä tuli 1950-luvulta 1970-luvulle jatkuneen laajan lähiörakentamisen ja maalta kaupunkeihin suuntautuneen muuton myötä kaupunkimaiseman leimallinen piirre ja monien Suomessa asuvien perusmaisema. Kaikille yhteiskuntaluokille haluttiin taata mahdollisuus luonnonläheiseen asumiseen ja nykyaikaiseen perheasuntoon. Saarikangas lähestyy ympäristöä ja luontoa kysyen, mikä paikka luonnolla on kaupungissa ja mikä on kaupunki?

Ari Aukusti Lehtinen tarkastelee osiossaan Arktisen pohjoisen ja maailmanlopun mytologiaa. Hän tuo esiin, että maailmankuvallinen muutos on ollut perusteellinen. Vanhan maailman äärimmäinen reuna, tuonpuoleisen portti, on nyt maailmantalouden uusi akseli, jonka takia Lehtinen jäsentää ”uuden pohjoisen” uhkakuvia, jotka ovat rakentuneet  Arktiksen valloituksen kritiikissä.  Kyse on siitä osasta pohjoisen modernia historiaa, joka palauttaa äärimmäisen pohjoisen lopullisuuteen viittaavat uhkakuvat uudelleen keskeiseen selitysasemaan, nyt hälytyskellon ominaisuudessa. Arktis on ikään kuin hälytyskello.

 Juha Hiidenpää ottaa esiin Susikonfliktin eli Susikonflikti ihmisen ja luonnon myyttisenä erottajana.  Susikonfliktia on sanottu ratkaisemattomaksi. Tässä tekstissä pohdin, miksi näin on ja onko umpikujasta mahdollista päästä ylös. Susien, niiden reviirien, reviirillä elävien ihmisten ja riistahallinnon suhde on ongelmallinen, eikä helppoja ratkaisuja ole olemassa.

Ympäristömytologia on laaja-alainen artikkelikokoelma, jossa tarkastellaan ympäristömytologian erilaisia tulkinta- ja lähestymistapoja sekä tutkimusmalleja. Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Kirjan ulkoasu on hyvin tiivis, hieman väljempi esitys olisi tehnyt siitä myös lukijaystävällisemmän. Tällaisena teoksen omaksuminen vaatii melko vankkaakin pohjatietoa, eikä tämä kirja ole muutaman illan tai edes muutaman päivän lukukirja.

Seppo Knuuttila & Ulla Piela (toim.) Ympäristömytologia
Kalevalaseuran vuosikirja 93.

SKS 2014. Kustantajalta. Arvostelukappale.


Kirja on luettu myös Lukupinossa.