Mari Jungstedt Kullan kallis

Mari Jungstedt Kullan kallis 
Alkuteos Den man älskar   
Suomentaja Emmi Jäkkö   
Otava 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Luin viimeksi Mari Jungstedtin ja Ruben Eliassenin yhdessä kirjoittaman kirjan Tummempi taivas, joka sijoittuu Gran Canarian skandinaaviyhteisöön. Tätä edeltänyt Viimeinen näytös on minulla kuitenkin hyvin mielessä. Epäilin, että sen myötä saadaan jättää Gotlantiin sijoittuvalle sarjalle hyvästit, koska tuossa osassa Knutas on sairaslomalla ja Karin on keskeisessä roolissa. Siinä työn ohella Karin selvittää erään olennaisen oman ihmissuhteensa. Olikin ihana saada käsiin Kullan kallis. Viihdyn Gotlannin maisemissa enemmän kuin hyvin, vaikka Gran Canaria oli myös tuttuna kiva tapahtumien miljöö. Minusta oli ihana palata Jungstedtin perinteiseen miljööseen. 

Aiemmissa kirjoissa on esiintynyt Vera Petrovin tapaus. Hänen miehensä Stefan Norrdström mainitaan tässäkin kirjassa. Kirjassa Joka yksin kulkee on melkoinen loppu, jonka viimeisen kappaleen lainaan tähän.  Stefan Norrströmin auto ohjautuu kohti Knutasta, joka ehtii nähdä miehen kasvot ratin takana. Nyt komisario Anders Knutas on palannut sairaslomalta. Kirjan alussa on kertausta, sillä Knutaksen loukkaantumiseen johtanut tapahtumasarja kuvataan uudelleen. 

Samalla hetkellä moottori käynnistyi, kuski löi kaasua pohjaan ja auto kaahasi suoraan häntä kohti. Knutas ehti juuri nähdä Stefan Norrströmin kasvot ratin takana.

                                                                                                       Joka yksin kulkee

Knutas miettii tapahtumaa takauman avulla. Hän on jälleen työssä ja istuu Visbyn poliisitalon työhuoneessaan.  Anders on kuitenkin tehnyt päätöksensä, vaikka ei oikein osaa edes perustella sitä, mutta hän aikoo kohdata valkoisessa vankilarakennuksessa istuvan miehen.  Oman mielenrauhansa takia hän päättää kohdata tuon miehen, mutta helpottaako tapaaminen mitään?

Kiinteistövälittäjä Sanna Widding on palannut Gotlantiin ja saa toimeksiannon perikunnalta vanhan maatalon myynnistä. Perikunta on eripurainen ja kaunainen myynnin suhteen. Vanhaa tilaa asustaa Julia Ramberg lampaidensa ja bordercollie Mion kanssa. Julia miettii tapaamistaan sisarustensa kanssa murheellisena, sillä Daniel ja Maria olivat ilmaisseet haluavansa myydä arvokkaan 1700-luvun Gaustädenin maatilan, sisarusten lapsuudenkodin.  Tila on yksi Gotlannin kauneimmista ja kulttuuriperintökohde ja Museoviraston suojelema.  

Hautakivet Fårön kirkon ympärillä olivat kuin hiljaisia muistomerkkejä eletyistä elämistä, ihmisten kohtaloista, syntymistä ja kuolemista. Kirkon pihasta avautui näkymä alas lammashakaan ja meren lahdelle, joka kimmelsi kevätauringossa. Kauempana näkyi Bergman-keskus.

Daniel haluaa myydä tilan ja pian, sillä hänellä on hurjat pelivelat ja velkojat kintereillä.  Elias on poissa, hän oli kiusattu ja lähti etsimään itseään lukion jälkeen ja vuorikiipeilemään Chileen, josta kantautui jonkin ajan kuluttua suruviesti. Hän menehtyi kauan sitten. Elias oli Julian sielunkumppani. Kaikesta oli kymmenen vuotta.

Elias, niin herkkä ja hauras, oli tukeutunut häneen koko lapsuutensa, aina siitä lähtien kun vaikeudet olivat alkaneet. He olivat viiltäneet käsiään ja tehneet verivalan osoituksena siitä, etteivät he olleet vain sisaruksia, vaan myös parhaita ystäviä. He kuuluivat yhteen ikuisesti. Elias oli hänen sielunkumppaninsa, mikään ei koskaan tulisi heidän väliinsä, he olivat luvanneet sen toisilleen. Ei mikään muu kuin kuolema.

 Julia on tyrmistynyt ajatuksesta, että hänen pitäisi häipyä kotoaan ennen syksyä. Julialla ei ollut varaa lunastaa sisarusten osuutta. Julia huolehtii tulevasta. Miten hänen nyt kävisi? Hän oli kolmekymmentäviisivuotias, naimaton ja lapseton. Hän tapaili erästä visbyläistä, mutta oliko tuokaan suhde kestävä? Ajatus kaupunkiin muuttamisesta tuntui pahalle. Hän oli tottunut asumaan maalla ja työskentelemään tilalla, hän viihtyi eläinten parissa. 

Widding menee tutustumaan kohteeseen uteliaana, sillä kiinteistövälittäjälle tuo on unelmakohde. Syntyperäisenä Gotlantilaisena hän tuntee seudun ja muistaa perheen.  Jotain kuitenkin tapahtuu, sillä pian hän löytyy kuolleena kivilouhokselta Gotlannin pohjoiskärjessä. Tuollainen kaivoslampi on hyvinkin vaikuttava näky, sillä esimerkiksi meillä Västanfjärdin Illon kylän kaivoslampi olisi kuin luotu dekkarin tapahtumapaikaksi. 

Vanhat salaisuudet ja tilannetta kiristävät myyntimotiivit vaikeuttavat sisarusten keskinäistä sopua. Sanna Widding ei jää ainoaksi uhriksi. Julia saa outoja menneisyyden viestejä. Erikoinen murha-ase rajaa tekijöitä. 

Myös Andersin ja Karinin keskinäinen suhde tulee uudella tavalla esiin. Kullan kallis on hyvin tehty ja mielenkiintoinen.  Tämä oli täydellisen kevätsunnuntain kirja, sillä luin ulkona ja kuuntelin ja katselin kevään viestejä.

Mari Jungstedt Hiljaisuuden hinta ja Mari Jungstedt & Ruben Eliassen Tummempi taivas,

Olen lukenut ahkerasti Mari Jungstedtin dekkareita, mutta huomaan jättäneeni muutaman lukematta. Luin syksyllä Viimeisen näytöksen ja huomasin, että välissä on tapahtunut jotain. Viimeinen näytös ennakoi muutosta, joka sitten avautuikin lukijalle, kun Tummempit aivas ilmestyi. Se on Mari Jungstedtin ja Ruben Eliassenin uuden sarjan avaus, jonka tapahtumat sijoittuvat Gran Canarian skandinaaviyhteisöön.


Hiljaisuuden hinta on tärkeä dekkari, sillä se pohjustaa Anders Knutaksen siirtymistä sivuun ja Karin Jacobssonin menneisyyden avaamista. Andersin ja Linen suhde on ongelmallinen. Myös vanha Vera Petrovian tapaus palautuu mieliin. Huomasin myös, että keväällä ilmestyy Jungstedtin Kullan kallis, jossa Anders Knutas on palannut sairaslomalta.


Tarinan keskiössä on kolme Visbyssä Terra Novan luxus-alueella asuvaa pariskuntaa, joiden vuotuinen kesäretki suuntautuu saaristoon Bergman-viikoille. Alueella asuvat viettävät yhteistä aikaa, illanistujaisia, mutta Sam ja Andrea Dahlberg, Håkan ja Stina Ek, John ja Beata Dunmar viihtyvät myös kuusikkona. Tapahtumien idylli on Ingmar Bergmanin kotimaisemissa, Färön saarella. Ja jokainen suomalainen tunnistaa tarinassa vilahtavan Jörn Donnerin.


He olivat toistensa naapureita Terra Novassa. Kaikki olivat muuttaneet sinne yhtä aikaa., kun talot olivat juuri valmistuneet ja alueella oli ollut runsaasti uudisrakentajia. nimi Terra Nova tarkoittikin osuvasti uutta maata.


Hiljaisuuden hinta käynnistyy hitaasti, kun Jungdstedt pohjustaa jokaisen henkilökuvan erikseen. Itse asiassa tähän tiiviiseen kuusikkoon on kuulunut jonkin aikaa neljäskin pariskunta. Tietenkin myös toimittaja Johannes Berg on myös tarinassa mukana ja sitä myötä myös Pia Lilja. Olisin itse unohtanut Bergin varsin mieluusti vanhempainvapaalle Svenska Televisionin paikallisuutisista. Karin ehtii tutustua työtehtävissä myös Terra Novassa asuvaan valokuvaaja Janne Wideniin ja tämän koiraan.


Bussimatkaa, jonka aikana kierrämme saarta ja vierailemme Bergmanin kuvauspaikoilla. Neljä hänen elokuvaansa kuvattiin tällä saarella. Tulee olemaan erityisen mielenkiintoista nähdä Naisen naamio – Personan kuvauspaikka. Se on ilmeisesti kuvattu aivan hänen kotinsa lähellä.


Kesäretken aikana seurueen kaksi jäsentä katoaa, toinen on ohjaaja Sam Dahlberg, ja toinen lentoemäntä Stina Ek. Stinan katoamiselle on luonnollinen selvitys, sillä hän oli kertonut päivystävänsä. Hän lähettikin tekstiviestin, että työ vei hänet Bangkokin lennolle. Samin kohtalo sinetöityy, kun rantakivikosta löydetään pahasti loukkaantunut surffaaja, joka puolestaan kertoo nähneensä, kuinka mies työnnettiin kalliolta alas. Kuusikon välit alkavat saada outoja värejä, kun tarinoista paljastuu kummallisuuksia, sillä he ovat harrastaneet parinvaihtoa ja kimppakivaa.


Kaiken lisäksi lahden toisella puolella Itämerta eli Baltian rantavesiin ajelehtii miehen ruumis. Tämä koettelee hieman uskottavuuden rajoja. Karin Jacobsson on kiireinen työtehtävien takia, mutta myös pakenemisen ja vastuun taakka painaa häntä. Lopussa hän lähtee tapaamaan Hanna von Schweriä etukäteen sopimatta. Hiljaisuuden hinta kuljettaa yllättävän monia teemoja ja on tapahtumiltaan monipuolinen. Petyin hieman kirjan loppuun, vaikka tarina onkin kiinnostava. Elokuvien ystäville ja Bergmanista pitäville kirja tarjoaa vieläkin enemmän.


Mari Jungstedt Hiljaisuuden hinta

Alkuteos Den dubbla tystnaden

Suomentaja Taina Rönkkö

Otava, 2012. Kotikirjasto.

Mari Jungstedt & Ruben Eliassen Tummempi taivas

 

Mari Jungstedt (1962) on ruotsalainen kirjailija, joka on tullut tutuksi Gotlantiin sijoittuvilla dekkareilla. Olen lukenut alusta lähtien Jungstedtin suomalaisen tuotannon. Pidän niiden tyylistä, sillä välttelen liian raakoja dekkareita. Viimeistä piiriä lukiessani tiesin viime vuonna, että Gotlanti tulee väistymään.  Ruben Eliassen (1968) on norjalainen kirjailija ja kuvittaja, joka on kirjoittanut nuorten fantasiaa.

Mari Jungstedt kirjoittaa nyt yhdessä Ruben Eliassenin kanssa uutta dekkarisarjaa, jonka  ensimmäinen osa on Tummempi taivas (2015). Heidän yhteinen sarja sijoittuu saarimiljööseen Gran Canarialle.

Saaren skandinaaviyhteisön idylli särkyy murhien myötä.  Ensimmäinen uhri on joogakeskus Samsara Soulin ruotsalainen asiakas Erika. Kaunis Erika on tullut joogaamaan ja etsimään rauhaa peräti pariksi kuukaudeksi.  Erika löytyy kuitenkin rauhallisen Arguineguínin kalastajakylän rannalta surmattuna.

Arguineguín sijaitsi saaren etelärannalla suurten turistikohteiden Playa del Inglésin ja Puerto Ricon välissä. Oli äärettömän epätavallista, että siellä tapahtui jotain niin huomiota herättävää kuin murha.

 Tarinan keskiössä on parikymmentä vuotta Kanarialla asunut ruotsalaistoimittaja Sara Moberg, joka perheensä kanssa muutti puolison sairastuessa etelän helpompiin oloihin. Sara toimittaa skandinaavista Dag och Natt ­sanomalehteä.  Ainakin tässä jaksossa esillä on myös konsulaatissa työskentelevä Kristian Wede, joka on sattumoisin entinen poliisi. Ruotsalais-norjalaisenen konsulaatti  on yhdistetty määrärahojen supistuessa, joten Kristian hoitaa kummankin maan asiat. 

Vastaanottaessa tarjotun työtehtävän  Kristian ajatteli voivansa ryhtyä rooliin, jonka hän oli laiminlyönyt pitkään.  Hän oli tutustunut aikoinaan Pilariin tämän opiskellessa Oslossa. Nyt hän toivoi voivansa rakentaa suhteensa Down-lapseensa.  Kristian koki tarjotun työn merkiksi, että hänen tulisi olla läsnä Valerien elämässä. Ohimennen kerrotaan myös, että Kristianin pikkusiskolle tapahtui jotain, mutta asia ei noussut sen enempää esiin, joten voidaan olettaa, että tarina jatkuu tältäkin osin.  Paikallinen komisario Diego Quintana jää hieman statistiksi touhukkaan Saran rinnalla, vaikka onkin tuiki tarpeellinen tietolähteenä.

Huvila oli korkealla vuorenrinteellä, ja sieltä avautui suurenmoinen näköala yli meren. Koko San Agustin avautui hänen alapuolellaan. Hän oli asunut täällä perheensä kanssa kaksikymmentä vuotta, melkein yhtä kauan kuin oli ollut Gran Canarialla. Kun Lasse oli yllättäen saanut kuulla sairastavansa Parkinsonin tautia, he olivat päättänee lähteä kylmästä Ruotsista.

Tarinaan mahtuu salarakkaita, intiimiä hierontaa sekä kuuman etelän hehkua ja tunteiden myrskyä. Tapahtumien miljöönä on myös joogakeskus ja sen johtaja Samsara.  Murhiin liittyy outo piirre, sillä tekijä asettelee uhrit kuuluisia taideteoksia mukaillen. Ensimmäinen uhri on aseteltu italialaisen renessanssimaalarin Botticellin Venuksen syntymä -teoksen mukaisesti. Vastaavanlaista maalausideaa käytti Jaana Lehtiö kirjassaan Kolmas oli ensimmäinen.

Kristian seurasi häntä katseellaan, kun hän meni ulos. Hän jäi hetkeksi istumaan ja katsoi ovea, joka sulkeutui hitaasti. Hän työnsi käden housuntaskuunsa ja sai esiin simpukan, jonka oli löytänyt kallioilta merimieskirkon alapuolelta. Se oli viuhkan muotoinen ja ruskeavalkoinen. Hän oli tarkistanut asian. Se oli kampasimpukka, eikä sellaisia ollut rannalla. Niitä oli meren pohjassa.

Tarinassa on aika paljon henkilöitä, mutta skandinaaviset nimet helpottavat omaksumista. Jungstedt & Eliassen pelaavat ilmeisesti aikaa runsaalla henkilöjoukolla tarkoituksella, ohjaavat lukijan väärille raiteille viimeiseen asti harhauttaen ja hämäten. Surmien tekijä hahmottuu lukijalle jo puolessa välissä tarinaa, mutta motiivi vasta vähitellen. Pidin kuitenkin tarinasta ja varmasti luen seuraavankin. Tapahtumien miljöö kuvataan uskottavasti, mutta joissain kohdissa kerronta on kuin matkatoimiston esitteistä.

Kaikkien talossa viettämiensä vuosien jälkeen Sarasta oli vieläkin epätodellista, että hän saattoi asua näin hienosti ja että hänellä oli lupa kulkea huoneesta toiseen ja tuntea, että talo oli hänen. Että hänen olikin käynyt näin hyvin. Hän oli syntyisin vaatimattomasta kodista eikä ollut tottunut  ylellisyyteen.

Tarina on melko tavallinen, mutta jostain syystä siinä on hyvin esillä erilaiset motiivit, joihin rakkaus, pettymykset ja turhautumiset voivat ajaa ihmissuhteissa.  Jungstedtin Gotlanti-kirjoissa korostuivat niin saaren mytologia kuin yhteiskunnalliset teemat, joten mielelläni jään katsomaan, mitä nämä uudet tarinat saavat osakseen. 

 Mari Jungstedt & Ruben Eliassen Tummempi taivas

Alkuteos En mörkare himmel  (2015)

Kääntäjä Anja Meripirtti

Otava, 2015. Tammikuun uutuusostos.

Mari Jungstedt Viimeinen näytös

Mari Jungstedt on ruotsalainen dekkaristi, jonka Gotlantiin sijoittuva dekkarisarja on hurmannut lukijat. Luin hieman väärässä järjestyksessä viimeisimmät kirjat, kun luin kesällä Joka yksin kulkee ja vasta nyt tämän Viimeinen näytös. Lisäksi lukemattomana minua odottaa myös näitä edeltävä Neljäs uhri.

Pidän Jungstedtin tavasta kirjoittaa. Pidän myös uudistuneesta ulkoasusta ja kirjojen nimistä. Alussa minulla oli vaikeuksia erottaa kirjat toisistaan, kun nimekkeet olivat Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa jne.  Gotlantiin sijoittuvat dekkarit voivat toistaa tarinaa ja kyllästyttää lukijoita. Itselleni nämä sopivat, sillä yksin ollessa en halua pelätä. Pimenevät illat ja kissojen tuijotus johonkin pisteeseen tuovat minulle aivan tarpeeksi jännitystä. Tähän aikaan vuodesta näen kumppaniani hänen lähtiessä tai tullessa mukaan lukien viikonloput, joten lukurauhaa on riittämiin, mutta minun on rajattava lukemistoa eli Kingit saavat pysyä hyllyssä...

Kirjan aloitus on tehokas ja vie hyvin tunnelmaan: Pimeys oli laskeutunut keskiaikaisen luostariraunion ylle Gotlannin maaseudulla. Myöhäiskesän ilta oli lämmin ja tyyni. Varikset raakkuivat jossain kauempana. Yleisö istui hiiskumatta, keskittynyt tunnelma tiivistyi ulkoilmateatterin ympärillä. Siniset valot värittivät paksuja kalkkikivikaaria, varjot tanssivat vasten rosoisia kiviseiniä. Shakespearen tragedia Macbeth lähestyi loppuratkaisuaan. Valkoinen savu hälveni hitaasti näyttämön kivilattialta kohti takana kasvavien jalavien tuuheita latvoja.

Viimeinen näytös vie lukijan Almedal -viikoille, joka on vuosittainen keskustelutapahtuma. Tapahtumaan ottaa osaa myös suurimman päivälehden mielipidetoimittaja Erika Malm, joka   on paikalla nuoren rakastajansa kanssa, jonka hän yrittää salata kaikin tavoin. Malm on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Kesken aamiaisen hän saa kutsun palata huoneeseensa vesivahingon takia.   Bodil Jonsson alkaa kaivata kollegaansa, ja niin Malm löydetään murhattuna hotellihuoneestaan. Malm on kerännyt rutkasti vihamiehiä urallaan työskennellessään rasismia ja muukalaisvihaa vastaan, joten ei tiedetä, liittykö murha uraan vai yksityiselämään. Muukalaisviha ei kohdistu Erikaan itseensä, mutta hänen miehensä Ola Malm on adoptoitu lapsena Etiopiasta.

Komisario Anders Knutaksen perhesuhteessa on tapahtunut muutos, kun Line on lähtenyt Kööpenhaminaan.  Line oli saanut kätilön sijaisuuden Rigshospitaletista, mutta  vähitellen sijaisuus oli muuttunut pysyväksi järjestelyksi.  Knutas ei osannut ajatella, että viaton järjestely johtaisi avioeroon.

Knutas nousi ylös ja totesi, ettei kumpikaan lapsista ollut ollut kotona yötä. Kaksoset Petra ja Nils olivat kirjoittaneet ylioppilaaksi muutamaa vuotta aikaisemmin, hankkineet työpaikat ja viihtyivät entistä harvemmin kotona. Syksyyn mennessä molemmat aloittaisivat opiskelut mantereella. Täytyy myydä talo, Knutas ajatteli ja päästi kissan ulos. Pian olemme jäljellä vain me kaksi.

Tapahtuman aikaan kesäteatteri Roma esittää Shakespearen Loppiaisaattoa täysille katsomoille.  Teatteriseurueen muukalaiset tuovat ongelmia arjessa elävien ihmisten keskuuteen. 

Anders Knutaksen ja Karin Jacobsonin suhde on lämpenemässä, sillä kumpikin tuntee vetoa toisiinsa. Karin ja Anders ovat olleet pitkään työtovereita, yhtä kauan kuin Anders oli tuntenut Linen. Nyt aiempi tutkimus Vera Petrovin tapauksen ympärillä vie Knutaksen Kanarialle. Sen sijaan TV-reportteri Johan Berg henkilöhahmo tuntuu väkisin liimatuille, joskin se myös edistää tutkimusta. Luokanopettaja Emma Winarve odottelee Johanin lomaa. Johanin ja Madeleine Hagan yhteistyötä Emma ei katso hyvällä näiden menneisyyden takia. Johan haluaisi palata Tukholmaan, mutta Emma oli asunut Gotlannissa syntymästään saakka.

 Ihmissuhdesotkuja, petettyjä ja pettäviä tässä tarinassa riittää.  Rakastajat ja rakastetut pettyvät suhteisiinsa ja jotkut ajautuvat tuhoon. En avaa juonta tämän enempää. Lue ja viihdy. Minä pidän ruotsalaisista dekkareista, niiden miljöö on tuttu ja … turvallinen, ainakin hetkittäin.

Mari Jungstedt Viimeinen näytös 

Ruotsinkielinen alkuteos Den sista akten
Suomentanut Emmi Jäkkö

Otava 2015. Kotikirjasto. Uutuusostos.