Robert Walser Konttoristi
Saksankielin alkuteos: Der Gehülfe (1908)
Suomentaja: Ilona Nykyri
Kustantaja: Teos (Baabel-sarja)
Suomentaja: Ilona Nykyri
Kustantaja: Teos (Baabel-sarja)
Robert Walser
(1878–1956) oli sveitsiläinen kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten lyhyistä
kertomuksistaan, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu myös romaaneja.
![]() |
Robert Walser Konttoristi |
”Minä olen se uusi konttoristi”, sanoi Joseph, se nimittäin oli hänen nimensä. Astuu sisään vaan ja menee tuosta, apulainen näytti hänelle mistä, siitä lähtee portaat konttoriin. Herra tulee kohta.
Tarinan päähenkilö on herra Joseph Marti,
joka saapuu
uuteen työpaikkaansa teknilliseen toimistoon eräänä maanantaiaamuna. Insinööri-keksijä
Carl Tobler palkkaa Martin konttoristikseen. Edellinen konttoristi herra Wirsich
on vihdoinkin saanut potkut alkoholin käytön aiheuttamien häiriöiden takia. Toblerin
huvila sijaitsee Bärenswilin kylässä, kauniissa miljöössä järven ja vuorien
likellä. Toimisto on huvilan alakerrassa, ja konttoristi saa osakseen
tornihuoneen.
Talo näyttää kovin kauniille levätessään siinä kirkkaassa auringonpaisteessa. Todellinen sunnuntaitalo, ajatteli Joseph ja lähti uimahousuja kädessä heilutellen laskeutumaan puutarhasta järvelle.
Konttoristimme osaa antaa arvon talon herkullisille
aterioille ja myös Zürichinjärven yli
ulottuvalle kauniille miljöölle. Konttoristi Martin rooli on moninainen, sillä
virallisten työtehtävien ohella hän huolehtii muustakin, sillä hän asuu myös
perheessä, johon kuuluvat insinööri Toblerin lisäksi hänen vaimonsa ja neljä
lastaan sekä palvelija. Vähitellen Joseph
Marti havahtuu myös ongelmiin Toblerien taloudessa, sillä se on ajautumassa syöksykierteeseen
taloudellisten ongelmien takia.
”Onko minusta tähän?” Joseph mietti. Oli ainakin hyvä, että näin vaikeaa työtä tehdessä sai polttaa. Ilman pikkusikaria hän olisi totta puhuen ollut nyt kahden vaiheilla, onko hänellä päätä tällaiseen.
Konttoristi
ilmestyi viime vuosisadan alussa vuonna 1908. Se ilmentää vanhaa kieltä ja
yhteiskuntaa. Kirjassa ei ole erityisiä tapahtumia, vaan tarina kulkee yrityksen
ja perheen arjessa. Walserin teksti on itse asiassa hyvin helppoa. Tuollaista
en menisi toteamaan alussa mainitsemieni kirjailijoiden teoksista. Walser
kirjoittaa hyvin yksityiskohtaisesti, luonto- ja maisemakuvaukset ovat romanttisen
idyllisiä ja ajalleen otollisia, ja niiden vastakohtana heijastuu teknistyvä
maailma ensiaskeleissaan. Konttoristin
teemoina on työnantajan ja työväen suhde, modernin maailman mielettömyys sekä
rakkaus ja julmuus eri muodoissaan, sillä perheen Silvi-tytär saa maistaa niin äitinsä
ja kuin palvelijan osalta lapsen kaltoinkohtelua.
Walser käsittelee aiheita omintakeisesti,
suorasukaisesti, mutta paikoin naiivin yksinkertaisesti ja verkkaisen
puuduttavasti. Hänen tyylissä on maalailua, satiiria ja fantasian absurdimaista
kuvausta. Iltatähden huvilan jättää lopussa kumpikin niin entinen kuin nykyinen
konttoristi.
Kun he olivat päässeet maantielle, Joseph pysähtyi, otti taskustaan yhden Toblerin pikkusikareista, pani sen palamaan ja kääntyi vielä kerran taloon päin. Hän tervehti sitä mielessään, sitten he jatkoivat matkaa.
Erkki Vainikkala kertoo
Konttoristin jälkisanoissa niin kirjailijasta ja kummastakin suomennetusta
teoksesta. Ilona Nykyrin käännös on huiman hienoa luettavaa.
Odotin Walseria jo pidemmän
aikaa, sillä kaipasin kirjaa jo viime syksynä ja viimein odotukseni palkittiin.
Luettuani Thomas Bernhardin Kolme pienoisromaania ja nyt Robert Walserin Konttoristin
voin vain todeta, että monta teosta olisin voinut jättää tänä vuonna lukematta.
Kirjallinen kotini on laadukkaassa käännöskirjallisuudessa.
Liitän tämän kirjan osaksi myös omaa lukuhaastettani. Sinäkin ehdit tähän mukaan. Tässä lukuhaasteessa määrällä ei ole väliä, vaan että avaat uuden, itsellesi oudon kirjailijan. Juju on löytämisessä, itsensä ylittämisessä, unohduksen korjaamisessa, havahtumisessa. Itse olen edistynyt haasteessani siten, että olen hankkinut alakuvan nipun kirjoja omakseni.
Osallistun tällä marraskuun minihasteeseen.
Liitän tämän kirjan osaksi myös omaa lukuhaastettani. Sinäkin ehdit tähän mukaan. Tässä lukuhaasteessa määrällä ei ole väliä, vaan että avaat uuden, itsellesi oudon kirjailijan. Juju on löytämisessä, itsensä ylittämisessä, unohduksen korjaamisessa, havahtumisessa. Itse olen edistynyt haasteessani siten, että olen hankkinut alakuvan nipun kirjoja omakseni.