Jean Rhys (1890-1979) oli alkuperäiseltä
nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams. Hän syntyi
Karibialla, Dominican saarella. Hänen isänsä William Rees
Williams oli walesilainen lääkäri, joka toimi Länsi-Intian saarilla
hallinnollisissa tehtävissä. Rhysin äidillä, Minna
Lockhartilla, oli skottilaista syntyperää, ja hän varttui sokeriplantaaseilla. Rhys muutti kuusitoistavuotiaana opiskelemaan Englantiin ja vietti
pitkän elämänsä Euroopassa.
Rhys aloitti
kirjailijan uransa jo 1930-luvulla, mutta hän saavutti menestystä vasta 1960-luvun
lopulla romaanillaan Wide Sargasso Sea,1966 (suom. Siintää Sargassomeri 1968).
Rhysin elämäkertatiedot olisi hyvä lukea ennen hänen tuotantoonsa tutustumista.
Sen verran häkellyttävä tämä lukemani kirja on. Niin, niin kirjailija puhuu
kirjoissaan, mutta jonkin verran voi suoda helpotusta itselleen. Rhys eli
lopulta niin erillään Devonissa, että hänen luultiin kuolleen, kun häntä yritettiin
tavoittaa kuunnelmaoikeuksien saamisen takia.
Hätkähdin kirjan julkaisuvuotta, sillä Huomenta, keskiyö ilmestyi jo vuonna
1939. Ainakin minua kirjan julkaisuvuosi
kiinnosti. Se suomennettiin vasta vuonna 2002. Voin kuvitella, että Rhysin
kirja oli aikaansa edellä. Uskon, että se otetaan paremmin vastaan meidän
ajassa. Rhysin naiskuva oli varmasti
liian moderni. Teoksissa sanotaan olevan paljon kirjailijaa itseään ja hänen elettyjä
hetkiä.
Huomenta,
keskiyö vahvisti minussa taas kerran
ajatusta, että kun lukee kymmenen tai kaksikymmentä kirjaa, niin väliin mahtuu
yksi teos, joka vastaa montaa luettua. Luettujen ei tarvitse olla huonoja. Ehei.
Kyse on jostain ihan muusta. Löysin tämän kirjan Ompun blogista, joka taas oli
saanut idean kirjan uudelleen lukemiseen Juhalta. Tiesin varsin nopeasti Ompun
tekstistä, että tuon kirjan minä luen, joten en lukenut kuin alun. En halunnut
ulkopuolisia vaikutteita lukukokemukseeni. Sen sijaan surffasin netissä ja luin
kirjailijasta.
Huomenta,
keskiyö on vaikuttava ja häkellyttävä teos,
sillä välillä en tiennyt, olenko tarinassa mukana vai en. Joskus kirja voi olla
vaikeatajuinen, mutta tämä on helppolukuinen ja silti tarinan kanssa joutuu
tasapainoilemaan. Jouduin lukiessa miettimään todellisuutta ja kummeksumaan sen
rajoja. Tarinan miljöö on Pariisi ja sen kadut. Juonen… sen voit unohtaa. Sen
sijaan kirjassa käsitellään juurettomuutta, muistoja, muistojen tuskaisuutta, sivullisuutta
ja loputonta kaipuuta. Juonen sijaan
pääset mukaan Sashan mielen matkaan ja ajelehdit päämäärättä hänen kanssaan.
Minussa ei ole ylpeyttä – ei ylpeyttä, minulla ei ole nimeä, ei kasvoja, ei kotimaata. Minä en kuulu minnekään. Niin murheellista, niin murheellista… Ei sillä väliä, tässä sitä ollaan kuin oljenkorsi, kellumassa pyörteen uloimmalla kehällä, ennen kurimuksen nielua, elotonta keskusta, jossa kaikki on pysähtynyt, kaikki on tyyntä. Kaksi puntaa kymmenen shillinkiä viikossa ja huone vähän matkan päässä Gray’s Inn Roadilta….
Englantilainen Sasha Jensen palaa nuoruutensa
Pariisiin, kaupunkiin, missä hän on elänyt parhaat ja epätoivoisimmat hetkensä.
Hän herättää muistonsa tutuilla
kaduilla, ravintoloissa ja kahviloissa. Hän ei istu ja lipitä viiniä, vaan nielee
vahvempaa. Mielen tainnutus tuo helpotuksen. Sasha on vanhentuva nainen, joka
kummeksuu elämää, ruoskii itseään, sietää miesten hyväksikäytön, kärsii
muistoista ja menetyksistä. Hän kohtaa muutaman venäläisen miehen ja hotellin
kauppamatkustajan. Hän tapailee nimettömäksi jäävää nuorta ja komeaa gigoloa,
jonka uskoo etsivän hänestä vain rahaa, mutta päästää tämän viimein hotelliinsa.
Vaikka elämäni saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta ja yksitoikkoiselta, niin todellisuudessa se on mutkikas sekoitus kahviloita joissa minusta pidetään ja kahviloita joissa minusta ei pidetä, katuja jotka ovat ystävällisiä ja katuja jotka eivät ole ystävällisiä, huoneita joissa saattaisin olla onnellinen ja huoneita joissa en voisi ikinä olla onnellinen, peilejä joissa näytän hyvältä ja peilejä joissa en, leninkejä jotka tuottavat onnea ja leninkejä jotka eivät tuota onnea, ja niin edelleen.
Huomenta,
keskiyön nainen etsii eilistä. Hänen elämä on
alavireistä, mutta teos koukuttaa lukijan matkaan, hänestä on saatava tietää lisää.
Lukija ei saa koskaan tietää kaipaamiaan asioita tai selvityksiä naisen tilaan.
Tämä on vaikea kirja blogin osalta, koska en halua kertoa tarinaa, vaan löytää
lukijan tälle kirjalle. Huomenta, keskiyö
ei ole ikävä kirja, se ei jätä pahaa oloa. Se vain kertoo eletystä
elämästä, että joskus on ollut paremmin. Hetket Ennon kanssa ovat elettyjä
hetkiä. Tämä on hyvin ranskalainen kirja. Tämä herätti halun lukea kirjailijan
suomennetun tuotannon.
Jean Rhys
Huomenta, keskiyö
Alkuperäisteos
Good Morning, Midnight (1939)
Suomentaja
Hanna Tarkka
Jälkisanat Raija
Siekkinen
Otava 2002. Seitsentähdet
sarja. Kotikirjasto
PS. Laitoin blogilinkit tekstiin.
Minun on hieman vaikea saada ajatuksiani kasaan, sillä Jean Rhys pitää minua niin otteessaan. Mutta yritetään. Luin itse asiassa kirjat ristiin eli aloitin tällä, mutta saadessani Rhysin kirjan käsiini, niin se vei minut mennessään. Tapahtumat ja juoni ovat tässäkin kirjassa toisella sijalla. Tämäkin on hyvin ranskalainen kirja tunnelmaltaan. Lukiessani minun oli palautettava mieleeni muutamankin kerran, että kirjoittaja on Milan Kundera. Teksti on pettävän kepeää, mutta Kunderan tutut teemat löytyvät tästäkin, sillä parisuhde, ikääntyminen, minäkuva, identiteetti ovat keskiössä.
Chantal ja Jean-Marc ovat ranskalainen avopari, mutta Chantal on eronnut, kumppaniaan hieman vanhempi ja paremmassa asemassa taloudellisesti. Chantal saapuu päivää aikaisemmin hotelliin Normandian rannikon pikkukaupungissa, kun puolison on määrä saapua vasta lauantaina. Hovimestari puhuu ravintolass.
Milan Kundera Identiteetti
Chantal ja Jean-Marc ovat ranskalainen avopari, mutta Chantal on eronnut, kumppaniaan hieman vanhempi ja paremmassa asemassa taloudellisesti. Chantal saapuu päivää aikaisemmin hotelliin Normandian rannikon pikkukaupungissa, kun puolison on määrä saapua vasta lauantaina. Hovimestari puhuu ravintolass.
Kadonnut jäljettömiin -sarja saa Chantalin miettimään miehensä kadottamista. Chantal kuvittelee, että kadottaisi jonakin päivänä Jean-Marcin. Jäisi tietämättömäksi, joutuisi kuvitelmien varaan. Hän ei voisi tehdä edes itsemurhaa. sillä itsemurha merkitsisi, että hän pettäisi, kieltäytyisi odottamasta, menettäisi kärsivällisyytensä. Hän olisi elämänsä loppuun asti kauhun vallassa.
Alusta lähtien lukija joutuu epätietoiseen tilaan, että mihin tarinaa vie. Saapuuko mies ollenkaan? Jean-Marc oli mennyt tapaamaan heidän yhteistä ystäväänsä brysseliläiseen sairaalaan, jossa tämä on huonossa kunnossa. Chantal viettää yksin aikaansa ja näkee outoja unia entisestä miehestään ja tämän vaimon suudelmista.
Chantal havaitsee, että hänen olemuksensa ei kerää enää miesten katseita. Jean-Marc saapuu odotettua aikaisemmin ja lähtee etsimään Chantalia annalta. Havaittuaan naisen mies lähtee kulkemaan kohti häntä, mutta tavoitettuaan naisen mies havaitsee hänet vanhaksi, rumaksi ja naurettavalla tavalla toiseksi. Jean-Marc ei voi käsittää erehdystään. Miten hän voi erehtyä naisestaan? Pariskunnan kohdatessa Jean-Marc havaitsee Chantalin käyttäytymisessä poikkeavaa. Chantal kertoo huolensa, että ei saa enää miesten huomiota. Tämä viaton toteamus johtaa vääriin tulkintoihin, jotka kasvavat lumipalloefektin tavoin. Mitä tekee mies? Kuuliainen mies yrittää vahvistaa naisensa mielentilaa. Chantal kärsii kuumista aalloista, mutta kyse myös muustakin. Hän hautasi viisivuotiaan lapsen, jonka käly olisi korvannut uudella.
Palattuaan kotiin Chantal saakin pian nimettömän kirjeen. Sen lähettäjä ilmoittaa seuraavansa häntä kuin vakooja, koska hän on hyvin kaunis. Chantal lukee kirjettä bussissa ja tarkkailee muita matkustajia. Kuka on kirjeen kirjoittaja? Onko kirjoittaja bistron Du Barreau vai plataanin alla istuva kerjäläinen. Chantal salaa saamansa kirjeet Jean Marcilta, mutta viimein hän keksii kirjoittajan. Miksi Chantal salaa kirjeet? Minkä merkityksen hän antaa tuntemattoman kirjeille?
Tarina kulkee hyvin selkeästi tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain vaiheessa lukija hukkuu kysymystulvaan. Missä on todellisuuden raja?
Kuka uneksi tämän tarinan? Kuka kuvitteli sen? Chantal? Jean-Marc? Vaiko molemmat? Kumpikin toiselle? ... Mikä on tarkalleen se hetki, jolloin todellisuus muuttuu epätodelliseksi, todellisuus unennäöksi? Missä oli raja? Missä on raja?
Kundera käyttää kirjassaan näkökulmia, hän kertoo Chantalin kautta tapahtuneen, mutta hän kertoo saman myös Jean-Marcin kautta. Identiteetti on terävä, oivaltava teos melankolisin sävyin.
Milan Kundera Identiteetti
Alkuperäisteos L'Identité
Suomentaja Annikki Suni
WSOY 1998. Kotikirjasto.
Milan Kundera Identiteetti
Alkuperäisteos L'Identité
Suomentaja Annikki Suni
WSOY 1998. Kotikirjasto.