tiistai 28. maaliskuuta 2017

Karin Slaughter Kahlittu



Karin Slaughter Kahlittu – Will Trent & Sara Linton -dekkari
Alkuteos The Kept Woman (2016)
Suomentaja Päivi Paju
HarperCrime 2016. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.


Miehet ja vaimot. Äidit ja tyttäret. Menneisyys ja tulevaisuus. Salaisuudet yhdistävät heitä. Salaisuudet voivat tuhota heidät.
Marcus Rippyn keskeneräiseltä yökerhotyömaalta löytyy eläkkeellä olevan poliisin ruumis. Siksi paikalle hälytetään osavaltion sisäinen Georgian etsivätoimisto. Tai paremminkin Amanda määrää kaikki agenttinsa paikalle ("olet myöhässä agentti Trent"). Marcus on juuri välttänyt pahoinpitely- ja raiskaussyytteet.
Mies oli ammattilaiskoripalloilija, jota oli syytetty yliopisto-opiskelijan huumaamisesta ja raiskaamisesta. Will oli viettänyt viimeiset seitsemän kuukautta rakentaen melkoisen vankkaa juttua sitä valehtelevaa paskiaista vastaan, mutta Rippyllä oli käytettävissään satoja miljoonia dollareita asianajajien ja asiantuntijoiden ja pr-väen palkkaamiseen, ja he kaikki olivat varmistaneet, ettei juttu koskaan päätynyt oikeuteen.
Murhatun poliisin ympäriltä löytyy litrakaupalla harvinaiseen veriryhmään kuuluvaa verta, joka ei ole peräisin uhrista. Onko jossain vielä toinenkin uhri? Willille ja hänen työparilleen Faithille on heti selvää, että murhatutkimus tulee olemaan erityisen vaikea ja vaarallinen. Harvinainen veriryhmä yhdistetään Angieen ja niin Willin kaikkien aikojen painajainen liitetään mukaan tutkintaan. Kaiken kukkuraksi Sara on juuri palkattu GBI:n kuolinsyytutkijaksi ja Angie on kiusallaan jättänyt hänelle verisen viestin. Alla oleva sitaatti on kuitenkin toisaalta Willin kiusaksi.
”Minä vain kulta.” Angie nauroi syvää, käheää nauruaan. ”Olikos sinulla ikävä minua.”
Tapahtumat etenevät kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä osassa lukijan eteen tarjotaan nykyajassa murhatutkinta (tai murhia) ja useita sivujuonia ja nimiä, jotka kaikki lopulta punoutuvat yhteen. Toinen osa alkaa viikkoa aikaisemmin ja päättyy kyseessä olevaan murhaan eli selittää lukijalle aiemmat tapahtumat. Kolmannessa osassa palataan nykyaikaan ja kerrotaan miten tapauksen selvittely ja koukerot etenevät.
Kirja on osaltaan väkivaltainen, murhia, verta, raiskauksia, pahoinpitelyjä, huumeita, lasten hyväksikäyttöä, kaikenlaisia mahdollisia rikoksia mitä Atlantan kokoisessa kaupungissa voi odottaa tapahtuvan. Aina kaiken taustalta tuntuu löytyvän Angie, tuo oikea pirulainen. Toisaalla etenee rakkauskertomus.
Angie värisi edelleen ajatellessaan liian pitkään asioita, joita oli tehnyt Delilahin ruumiille…
Kyllä, Angie oli vaarallinen, mutta hän ei ollut sairas.
Tärkeintä oli, että tarkoitus pyhitti keinot.
Angie on mennyt jopa niin pitkälle, että on pyytänyt kloonaamaan Saran tietokoneen, jotta pystyy seuraamaan sisältöä reaaliajassa.
Sara kirjoitti edelleen ällöttävän suloisia sähköpostiviestejä sisarelleen.
"Kun hän pitää minua sylissään, en pysty ajattelemaan muuta kuin että haluan tämän kestävän ikuisesti."
Angie oli nauranut, kun hän oli lukenut sen.
Ikuisuus ei koskaan ollut niin pitkä kuin kuvitteli sen olevan.
Kahlittu on oikeastaan Angien tarina kymmenvuotiaasta neljäkymmentäkolmevuotiaaksi. Hän on edelleen Willin vihitty puoliso ja Willin lojaalisuus Angien temppuiluun saa hänen nykyinen tyttöystävänsä Saran repimään hiuksia päästään useaan kertaan.
Kahlitu on mestarillisen jännityksen kertojan käsialaa. Joissain kohdissa tarina oli ennalta arvattavissa, mutta toisaalla tarjottiin monta moninaista juonen käännettä. Kahlitussa kerrotaan Angien lisäksi myös Willin, Saran ja Amandan menneisyydestä eli saamme uutta tietoa heidänkin henkilöhahmoihinsa. Mitä suositeltavin trillereiden ystäville.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sabrina Ghayour Sirocco



Sabrina Ghayour Sirocco – Idän tuulia keittiöön

Englanninkielinen alkuteos Sirocco (2016)

Suomentanut Jenna Pahlman

Gummerus 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.


Sirocco (subtantiivi 1600-luvun alkupuolelta): kuuma kuiva tuuli, joka puhaltaa idästä länteen – kuvaillaan joskus lämpimäksi, mausteiseksi ja helteiseksi.

Kokki, ruokakirjailija ja ruoanlaiton opettaja Sabrina Ghayourin teos Sirocco sisältää yli 100 reseptiä, jotka tuovat tutuista aineksista kokkailuun uusia inspiraatioita. Siroccossa on jokaiselle jotakin niin aamiaiselle, lounaalle kuin päivälliselle tai pikkupurtaville. Mausteiset tuoksut ja maut syntyvät kun kotiruoka ja Lähi-Idän vaikutteet kohtaavat.

Innokkuus kaikkiin tämän kirjan resepteihin on tullut itämaisista mauista, mutta niissä käytetään länsimaisia tuoretuotteita, tekniikoita ja ruoanlaittotapoja. Kirjan reseptit henkivät yhä vahvasti Lähi-idän ruokakulttuuria, mutta niissä on raikkaampi, keveämpi ote, joka on helpompi sovittaa jokapäiväiseen ruoanlaittoon ja nautiskeluun. Älä huoli, jos sinulta puuttuu jokin ainesosa – jätä se vain pois.

Kirjan kappaleiden otsikot jo antavat kertoa, minkä tasoisesta kirjasta on kyse: niitä tekisi mieli kokeilla kaikkia. Eli siis mitä mahtavin keittokirja, joka tulee varmasti sotkeutumaan keittiössäni öljyroiskeisiin ja erilaisiin ruokatahroihin kuten tekijä johdantotekstissään toivoo.

Minun kuiva-ainekaappini. Ghayourin kuiva-ainekaappi sisältää paljon sellaista, jota ei ainakaan minun kaapistani nyt löydy, kuten zastar, sumakki, granaattiomenasiirappi tai säilötyt sitruunat.

Autuaalliset aamiais- ja brunssiruoat. Ongelmana näissä on, että raaka-aineita ei ole välttämättä helppo saada, mutta miltä kuulostaisi parsilainen ankanmunakokkeli, pekonipitaleivät tai kardemummaiset köyhät ritarit.

Pienet purtavat & suolaiset suupalat tarjoavat esimerkiksi paistettuja viikunoita, voipapu-zaatardippiä, kesäkurpitsatikkuja, täytettyjä minimunakoisoja, baharat-sitruunamarinoitua porsaanlihakebabia tai timjami-appelsiinimarinoituja broilerinsiipiä.

Suurenmoiset salaatit & loistavat lisukkeet sisältävät myös usein outoja aineksia, kuten omena-sumakki-punasipuli-granaattiomenasalaatti, maftoul-salaatti, freekeh-salaatti, lämmin lehtikaali-bulguri-linssisalaatti, itämainen slaw, juustokuminalla maustetut munakoisolohkot tai karamellisoidut fenkolilohkot.

Pistämättömistä pääruoista tekisi mieli kokeilla persialaista adassi-linssimuhennosta, georgialaista broilerimuhennosta, mausteista ankanpaistia, persialaista lammas-kvitteni-sahramimuhennosta tai sitruunalla, kurkumalla ja mustapippurilla maustettua lohta. Ainoa, jota olen ehtinyt kokeilla on marjainen broileri-biryani, joka muistutti lähinnä risoton ja paellan välimuotoa.

Lumoavat leivonnaiset & houkuttelevat herkut tarjoavat muun muassa mausteisia saksanpähkinä-hunaja-palsternakkakakkuja, karhunvatukkapiirakkaa, pistaasipähkinä-suklaahippukeksejä, nektariinipavlovaa tai kvittenitatinia.

Siis mitä mainioin keittokirja. Ainesten saatavuus vaan on ongelma, en esimerkiksi tiedä miten Suomesta saisi tuoretta kvitteniä. Mausteita varmasti löytyy lukuisista etnisistä kaupoista ainakin pääkaupunkiseudulla, mutta ei varmaankaan juuri muualta kuin suurimmista kaupungeista.

Tekla Wannas Kukkamakuja



Tekla Wannas Kukkamakuja – Herkkuja oman pihan kukista

Karisto 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.



Ruoka-alan ammattilainen Tekla Wannas ja valokuvaaja Noora Qvick ovat tehneet kirjan, jota mainostetaan: tässä kotimaisessa kirjassa kukkia ei käytetä vain koristeina vaan niiden hienot maut tuodaan esiin. Kukkien maun esiin saaminen vaatii usein uuttamista ja happamaan tai makeaan sekoittamista.

Kumpikaan tekijöistä ei ilmeisesti juuri tunne kasveja, koska kukkavalikoima on suppea ja mukaan valittujen kukkien väitetään olevan Suomessa yleisiä. Samoin tieteellisten nimien käytössä ja kirjoittamisessa on puutteita. Vain kuusi kukkaa on päässyt mukaan; orvokki, pihasyreeni, ruohosipuli, ruusut, maitohorsma ja mustaselja. Toki ruusuja on otettu mukaan kolme, juhannusruusu, mökinruusu ja kurtturuusu. Maitohorsmasta käytetään vanhaa tieteellistä sukunimeä Chamaenerion, oikea olisi Epilobium. Mökinruusun lajikenimeä ’Foencundissima’ ei tule kursivoida. Kasvien oikeat, käytössä olevat nimet löytyvä Kassusta.

Valikoiman suppeutta jää eniten ihmettelemään. Esimerkiksi yksi parhaista ja yleisimmistä luonnonyrteistä eli voikukka puuttuu. Kehäkukka, ruiskaunokki ja joku kukkiva yrtti, vaikka laventeli olisi voinut olla myöskin mukana. Mustaseljan kukkien ottaminen mukaan on suomalaisessa kirjassa tilan haaskausta. Suomesta löytyy jotain vanhoja menestyneitä mustaseljapensaita Helsinki – Turku väliltä aivan rannikolta, mutta nykyisin kaupan olevat mustaseljat eivät Suomessa menesty, sillä ne ovat aivan liian eteläisistä kannoista.

Kirjan reseptit ovat merkitty vaikeusastetta kuvaavalla tähtisymbolilla asteikolla 1-3. Itse resepteille on ollut paljon tilaa käytössä; esimerkiksi kukkasokerit on saanut 7 sivua, vaikka käytännössä resepti on melkein sama, vain sokerin ja sitruunahapon määrä hieman muuttuu.  Kukkasiirapeille on saatu käytettyä 10 sivua. Tarvitaanko jokaisesta siirapista oma sivu pullon kuvalle? Samoin ohjeet ovat niin samantapaisia, että asian olisi pystynyt tiivistämään yhdelle sivulle. Sama koskee kukkasuolaa, -etikkaa ja –öljyä. Öljyjen kohdalla kannattaisi myös mainita, että kukkaöljyt ovat helposti pilaantuvia, koska niissä ei käytetä mitään säilöntäaineita ja siten kotioloissa aika varauksellisesti käytettäviä.

Itse reseptit alkavat sivulta 56 ja ovat sinällään ihastuttavia ja varmasti kokeilemisen arvoisia, kunhan kukinta-aika alkaa. Itse olen aiheesta Siniunikko-blogissani kirjoittanut useasti ja sieltä löytyy aiheeseen liittyviä vinkkejä ja reseptejä. Erilaisia kukkia kokeiltaessa kannattaa muistaa, että suuhunpantava kukka on tunnettava 100 % varmuudella.  Onhan tosiasia että kaikkia kukkia voi syödä ainakin kerran… Varsinkin sarjakukkaisten heimon kasvien kanssa tulee olla hyvin varovainen, koska heimossa kasvaa Suomessa kolme tappavan myrkyllistä lajia. Kaunis kirja sisältää kokeilemisen arvoisia reseptejä.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Samuel Bjørk Yölintu

Samuel Bjørk Yölintu

Norjankielinen alkuperäisteos Uglen (2015)

Suomentaja Päivi Kivelä 

Otava 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

 

Samuel Bjørk on kirjailijanimi, jonka taakse kätkeytyy norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Øien. Hän on kirjoittanut viisi näytelmää ja julkaissut kaksi arvostelumenestyksiksi noussutta romaania ja kuusi musiikkialbumia. Mutta trillerit hän kirjoittaa nimellä Samuel Bjørk.  

 

Minä matkustan yksin oli Samuel Bjørkin ensimmäinen trilleri. Olin jo odottanut uutta kirjaa häneltä. Ehkä olemme liian tottuneita ruotsalaisdekkaristeihin, joten kaipaamme vaihtelua.  Ja todellista vaihtelua tämä tarjoaa.

Eräänä perjantaina keväällä 1972, juuri kun Sandelfjordin kirkon pappi alkoi lukita ovet siltä päivältä, hän sai niin erikoisia vieraita että päätti pitää kansliansa auki vähän tavallista pitempään.

Kasvitieteilijä Tom Pettersson otti kameralaukun autosta ja jäi hetkeksi ihailemaan näkymää peilityynelle vuonolle ennen kuin lähti nousemaan polkua metsän läpi. Oli lokakuun alku ja lauantaiaamupäivän viileä aurinko valaisi miellyttävästi maisemaa, paistoi pehmeästi keltaisille ja punaisille syyslehdille jotka hyvin pian putoaisivat maahan ja tekisivät tilaa talvelle.


Sulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyvä teinitytön ruumis viittaa rituaalimurhaajan jäljille. Teinitytön ruumis löytyy metsästä kummallisen asetelman keskeltä. Jotenkin tutkinta ajautuu umpikujaan kun kummankin, niin rikostutkija Holger Munchin ja hänen työparinsa Mia Krügerin jäljittäessä murhaajaa, kummankin yksityiselämän murheet häiritsevät heidän keskittymistään. Aihe sinällään ei ole mieluinen, sillä pyrin välttämään nuoriin tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta en voinut vastustaa norjalaisdekkaristin uutta tulemista. Haluan selittää tilanteen poikkeuksellisen suuren lainausten avulla, koska juonta ei saa liikaa paljastaa.


Mirian Mucnh seisoi kerrostalon alaovella ja mietti soittaisiko summeria vai ei. Muutamaa vuotta aiemmin he olivat olleet Julien kansa hyvin läheiset ja toimineet vapaaehtoisina Amnestyssa. Hermostuneena kuin teinityttö,  perhosia vatsassa. 


Rikostutkija Jon Larsen, jota ystävät sanoivat Curryksi, yritti avata asuntonsa ovea, mutta avain ei tahtonut osua lukkoon, lähes näkymättömään reikään ja avasi oven niin hiljaa kuin pystyi. Hän yritti ripustaa takkia naulaan mutta ei osunut ja pysähtyi huojahdellen miettimään, menisikö makuuhuoneeseen vai karkottaisiko itsensä suoraan sohvalle. 


Isabel Jung seisoi peilin edessä huoneessaan ja totesi olevansa hirveän hermostunut. Kun psykologi oli ehdottanut tätä paikkaa hän oli suhtautunut whatever,  mutta nyt kaikki oli toisin. Tänne minä haluan jäädä. Mutta on Camille on löydetty. Hän on kuollut. Tapettu. Hänet löydettiin metsästä.


”Kiinnostava juttu, se täytyy myöntää”, hän sanoi ja haki esiin kuvan, joka oli ollut sanomalehdissä.

Höyhenvuode. Kynttilät viisikulmiossa.

”Pentagrammi tietysti, mutta sen olet varmaan käsittänytkin”, hän sanoi ja vilkaisi Miaa.

Mia nyökkäsi.

”Höyheniä en ole aiemmin nähnyt”, mies sanoi kääntyen taas katsomaan näyttöä. ”Mutta kynttilämuodostelma on tuttu, pentagrammi, sitä käytetään paljon, on käytetty jo tuhansia vuosia, mutta en voi auttaa sinua jos et kerro vähän lisää.

Tuntematon nuori hakkeri lähettää poliisille kammottavan videon.  Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan, sillä pian heillä olisi toinen uhri. 


”Että voisit tappaa jonkun?”

”Mitä?” Helene sanoi katsoen Miaa. ”En tietenkään, minä vain…”

”Oletko sinä mukana? Vai autoitko häntä vain peittelemään tekoaan?” Munch kysyi.

”Hän teki sen yksin”

”Ei, Henrik ei ole tehnyt yhtään mitään. Ettekö te kuuntele mitä minä sanon?”

Veri valui ohimolta silmiin ja suuhun.

Side silmillä. Vaalea peruukki päässä

Puhelin puhui varvikossa edelleen, huuteli hänen nimeään jostain kaukaa.

”Mia oletko siellä?”



En tiedä, miten järkevää jakaa lukuihin ja luvut uusiin isoihin lukuihin. Mutta kiinnostavan tarinan tämä kirja kertoo.  Luvut jotenkin häiritsevät lukijaa.   Älä häiriinny luvuista minun tavoin, joten lue sinä tämä trillerin tavoin. Ehdotankin, että unohdat jaottelun kokonaan. Juonta en avaa tämän enempää tällä kerralla kuin lainauksissa ilmenee.