Anitta Kaitajärvi Hillankukkanyrkki ja Sarah Lotz Neljäs päivä

Anitta Kaitajärvi (s. 1952) asuu Liedossa Turun lähellä. Hänen esikoisteoksensa Rikotut kuvat ilmestyi vuonna 2014. Hillankukkanyrkki  on kevyesti sidoksissa esikoisteokseen, mutta on luettavissa erillisenä. En ole lukenut aiempaa teosta, mutta se ei lukemistani haitannut. Hillankukkanyrkin jälkeen kiinnostuin tekijän tuotannosta. Erityisesti pidin kirjan pohjoiseen sijoittumisesta, sillä näitä on tarjolla vähemmän.  Odotankin Milla Ollikaisen Pirunkurun lukemista.

Hillankukkanyrkin tarina ajoittuu vuosiin 1981–82, mutta kirjan tapahtumat ammentuvat paljon kauempaa.  Lapin sodan vaikutukset ihmisten arkeen sekä Neuvostoliiton palautusjunasta karanneen inkeriläisen sotilaan asema sodan jälkeisessä Suomessa kulkevat tarinassa mukana.

Tarinan keskiössä on nelikymppinen Vera ja hänen kymmenisen vuotta vanhempi miehensä Juho.  Veran ja hänen sisartensa Raisan ja Selman äiti, isä ja äitipuoli ovat kuolleet.  Veran äiti kuoli jo Veran syntyessä.  Tarina käynnistyy kultasepänliikkeestä, johon Vera ja Raisa ovat menneet arvioimaan isän jäämistöstä löytyneitä äitipuoli Olgan koruja. Isän jäämistö sisältää outoa materiaalia muutenkin, sillä vieraat valokuvat ja asiakirjat valottavat äitipuolen outoa kuolemaa. Tarinan keskiössä on myös esikoisteoksessa vilahtanut inkeriläissotilas Okko Styfi.  Entä kuka oli hänen vaimonsa? Kuka oli Hillankukka ja mikä on Hillankukkanyrkki?

Mies tulee takahuoneesta myymälään. Harmaat hiukset ja parta ulottuvat paidankauluksen alapuolelle, ryppyisistä kasvoista pilkistävät haljunsiniset silmät näyttävät elävimmiltä kuin ukko itse. Hän sanoo nimekseen Okko Styfi ja nostaa kysyvästi tuuheita kulmakarvojaan, kun Raisa selittää haluavansa arvion koruista.

Vera on sisaruksista nuorin. Olga oli Veralle äiti, koska omaa biologista äitiään hän ei koskaan tuntenut. Vanhemmille siskoille Olga oli isän taloon tuoma vieras nainen, äidin reviirille tunkeutunut vieras. Vera ja Juho suuntaavat Lappiin jäljittämään korujen alkuperää sekä Olgan taustoja. Minkä verran muukalaisille puhutaan? Mitä matka selvittää isän sekä biologisen äidin elämästä?  

Ehkä se vain pysäyttää ja antaa tilaisuuden kasvulle kaiken kiireen keskellä. Joku osaa käyttää sen hyväkseen, kun taas toinen jää suruunsa kiinni tai piilottaa sen itseltään. Siinä on kysymys myös valinnasta. Haluatko kunnioittaa edesmenneen elämää jatkamalla omaa elämääsi niin kuin hän haluaisi? Vai pysähdytkö ja kiellät tulevaisuuden kauneuden. Elämä sisältää aina myös sen nurkantakaiset, mustemmat asiat.

Hillankukkanyrkki paljastaa jännityksen elementein ihmiskohtaloita. Pidin Hillankukkanyrkin historiallisista kehyksistä. Lukemistani haittasi paikoin hieman vieras murre, sillä jotkut lauseet eivät auenneet. Silti tuo murre kuuluu tarinaan. Tarinan ihmissuhteet ovat sotkuiset, mutta en tarkoita kirjoituksellisesti, vaan mennyt on joskus uskomattoman oikukasta ja täynnä salaisuuksia, joita jälkeenjääneet yrittävät avata. Näinhän se menee.  Joskus väärät henkilöt joutuvat kantamaan sijaisvastuun, jonka aikalaiset olisivat voineet hoitaa. Elämässä kunkin tulisi kantaa oma vastuunsa. Eli sen mukaisesti tulisi elää, että on valmis kantamaan vastuunsa.

Anitta Kaitajärvi Hillankukkanyrkki

Myllylahti 2015. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjan on lukenut mm. Kirjasähkökäyrä

Sarah Lotz Neljäs päivä

Sarah Lotz on eteläafrikkalainen käsikirjoittaja ja kirjailija, jonka edellisestä teoksesta  Kolme on tekeillä TV-sarja. Neljäs päivä toimii itsenäisenä tarinana, eikä edellytä, että Kolme olisi luettu. Luin Lotzin teoksen Kolme viime vuonna. Tekstini löydät täältä.

Edellisessä kirjassaan Kolme Sarah Lotz pudotti neljä lentokonetta, joista jäi henkiin kolme ihmelasta, jotka tekevät ”sen” uudelleen ja uudelleen. Tällä kertaa Miamista lähteneen loistoristeilijä Beautiful Dreamerin koneet sammuvat neljäntenä matkapäivänä yllättäen Meksikonlahdella. Alus jää ajelehtimaan varageneraattorin turvin. Aluksella on 2962 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Alus on kateissa viisi päivää, eikä yhteydet ulkomaailmaan toimi ja matkustajat ihmettelevät, miksi alusta ei etsitä!

Maddie ampaisi jaloilleen aikoen tavoitella puhelinta, mutta sitten valot taas sammuivat ja hän kompastui laivan kallistuessa vasemmalle. Hän yritti saada hengitystään tasaantumaan ja oli siinä melkein onnistunutkin, kun hiljaisuuden läpi kantautui ääni. ”Heipparallaa, tämä poika dallaa”, kaakatti Archie. ”Tästäpä tulee rattoisaa.”

Luksusloma saa vähitellen kammottavia piirteitä. Laivan vessat eivät toimi ja jätevesi alkaa tulvia alemmille kansille ja hajun ja eritteiden vuoksi ne muuttuvat asumiskelvottomiksi. Lisäksi laivalla puhkeaa norovirusepidemia. Paikoin kirja onkin eritteistä luettavaa. Laivan eteläafrikkalaisella, huumeisiin taipuvaisella lääkärillä Jesse Zimrillä on kädet täynnä töitä: kuollut nuori nainen, harhoja näkevä miehistön jäsen, norovirus sekä itsemurhasiskot Helen ja Elise. Trooppinen hirmumyrskyn puhkeamisen myötä syntyy täydellinen paniikki. Mihin kaikki tämä johtaa?

Risteilyisäntä Damienin kuulutukset yrittävät pelastaa tilannetta vähän väliä: ”No päivää, risteilyisäntänne Damien täällä. Uusi vuosi ei ehkä alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, joten mitäpä jos piristettäisiin mieliä ylimääräisellä bingopelillä?”

Uudenvuodenristeily on K18, mutta siitä huolimatta laivan käytävillä nähdään vilahduksia pienestä pojasta.” 

”Ei hän nuku”, poika sanoo. ”Hän on kuollut.”

”Joshua, emme me voi tietää sitä varmasti.”

”Kyllä voimme. Mutta älä pelkää”, Joshua sanoo laiskasta hymyillen. ”Tiedä tämä. Ei ole kuolemaa.” Ja hän nauraa.

Tilannetta seurataan useamman ihmisen näkökulmasta. Kertojina ovat  meedio Celine del Rayn apulainen Maddie, laivan lääkärin Zimri, bloggari Xavier, laivan stuertti Althea, turvamies Devi ja Helen. Kirjan loppuratkaisu aukaistaan mm. lehtiuutisten ja kuulustelupöytäkirjojen avulla.  Edellisessä kirjassa nämä liitteet muodostivat jatkuvamman lisän kertomukseen.

Kirjaa mainostetaan hyytävänä kauhuna. Minusta tarinaan olisi mahtunut enemmän kauhua ja paranormaaleja elementtejä.  Matkasin kuitenkin  mieluummin risteilyaluksen matkassa kuin lentokoneissa. Lotz hallitsee kauhugenren ja hän on julkaissut useita kirjoja, vaikka tämä on vasta toinen suomennettu.  Kirjan mustanpuhuva ulkoasu on tyylikäs ja viimeistelee lukukokemuksen.

Sarah Lotz Neljäs päivä

Alkuperäisteos Day four (2015)

Suomennos J. Pekka Mäkelä

Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

 

Sadonkorjuun arvonta tehty & Sarah Lotz Kolme

Puolisoni suoritti arvonnan ja tässä on tulos.

1. Hernan Rivera Letelier Elokuvankertoja 2012 Ahle

2. Leena Parkkinen Galtbystä länteen Teos 2014 Juha Mäntylä

3. Juha Ruusuvuori Koston enkeli WSOY 2014 Mirene

4. Kari Kovalainen Armoton taivas Gummerus 2014 Ilokseni

5. Clarice Lispector Passio Teos 2014


Kiitos osanotosta. Onnea voittajille.

Lähettäkää osoitteenne minulle:  arrhenia (at) gmail.com

Arvon uudelleen sunnuntaina 21.9 klo 20.00, jos en ole saanut yhteydenottoa.
 Myös seuraava arvontani tulee toimimaan tällä samalla periaatteella eli esittelen vain kirjat, jotka todella arvon.

 Sarah Lotz Kolme

”Pyydämme kaikkia, jotka odottavat Go!Go! Airlinesin lentoa 277 Teneriffalta, tulemaan infopisteen luokse. Kiitos!” Eikös se ollut Stephenin lento? ajattelin ja tarkistin tiedon älypuhelimestani.

…
Olisi pitänyt tajuta tiskillä päivystävän finnisen teinin järkyttyneestä ilmeestä tai hänen vieressään seisovan turvamiehen kalvakkuudesta, että jotakin kamalaa oli tapahtunut, mutta siinä vaiheessa minä olin yksinomaan äreä.

”Mistä on kyse?” ärähdin.
Teini onnistui änkyttämään, että meidän pitäisi seurata häntä paikkaan jossa ”meille kerrottaisiin lisää tietoa”.

Sarah Lotz on eteläafrikkalainen käsikirjoittaja ja kirjailija, jolta on ilmestynyt muun muassa kauhuromaaneja. Kolme (The Three, 2014) on hänen kansainvälinen läpimurtonsa ja kirjasta tehdään myös tv-sarja. Kirjan on suomentanut J. Pekka Mäkelä. Kirjan musta ulkoasu on upea. Kannen alateksti on paljon lupaava: ”Joudut muistuttamaan itsellesi, että tarina on keksitty.”

Neljä lentokonetta putoaa ”mustana torstaina” 12. tammikuuta 2012 neljässä maanosassa: Japanissa, Portugalin rannikolla, Floridassa ja Etelä-Afrikassa. Henkiin jää kolme 6-7-vuotiasta lasta, yksi kustakin koneesta: Hiro, Jess ja Bobby. Lisäksi epäillään että neljäs, Kenneth, on kadonnut Kapkaupungin slummeihin. Maailman lentoliikenne katkaistaan toistaiseksi ja koko maailma elää paniikin vallassa. Myös talouskriisit, kuivuus ja kulkutaudit ovat valloillaan.

Kolme on kirja kirjan sisällä eli tarina kerrotaan fiktiivisesti Elspeth Martinsin Musta Torstai. Katastrofeista salaliittoihin. Kolmikko-ilmiö, tapahtumat ja taustat –kirjan muodossa. Tämä dokumentaarinen osa (melkein koko kirja) sisältää haastatteluja, lehtiartikkeleita, blogikirjoituksia, äänitteitä, puhtaaksikirjoituksia puhelinkeskusteluista ja Skype-keskusteluja. Kirjan rakenne on kaikkea muuta kuin perinteinen. Aluksi nämä vetävät ja vaikuttavat tehokkailta, mutta kun nämä jatkuvat ja jatkuvat, niin jossain vaiheessa kirjan (494 s.) lukeminen alkaa takuta. Aiheesta olisi saanut aikaiseksi kunnon kauhutrillerin malliin Stephen King (Carrie), jota tämä muistuttaakin, mutta nuo ylipitkät jaarittelut hieman väsyttävät. Kirjan alussa ja lopussa on muutama selittäviä sivuja, jotka paljastavat miltei koko kertomuksen.

Kirjan henkilökuvat jäävät ohuiksi. Parhaiten esitellään homo näyttelijä Paul Craddock, joka on valittu Jessin huoltajaksi. Kolmikon lapset jäävät vieraiksi, heistä ei kerrota juuri mitään. Eniten kirjassa häiritsee, että Paulin kohdalla vihjaillaan ennakoivasti, mutta asia paljastetaan vasta paljonkin myöhemmin. Esimerkiksi: No, kuulimme sitten vähän myöhemmin, mitä Paul oli tehnyt. Joissain kohtaa tuntuu, että Pamelan (yksi uhreista) koirakin saa enemmän huomiota. Hiro jää myöskin täydeksi arvoitukseksi, sillä häntä esittää koko ajan robotti!

Pamelan kohdalla en ymmärtänyt kohtia s. 16: Hän pitää puhelinta suunsa edessä ja alkaa puhua. Sivulla 491 on vastaava kohta: Hän kumartuu katsomaan Pamela May Donaldin ruumista. Hän on mennyttä. Kuollut ennen kuin hän ehti äänittää viestiään.
Viesti on kuitenkin kirjassa kahdessakin eri kohtaa:

Ne ovat täällä. Minä… älä anna Snookielle suklaata, se on myrkkyä koirille, vaikka tyttökulta kuinka ruinaisi… poika. Poika pidä silmällä poikaa katso kuolleita voi Luoja niin monta… Nyt ne tulevat hakemaan minua. Pian me kaikki menemme. Me kaikki. Hyvästi Joanie ihana laukku hyvästi Joanie, Len-pastori varoita heitä että poika ettei hän -

Suuren sivumäärän kirjassa saavat uskonnolliset lopunajan liikkeet ja salaliittoteoriat. Jälkimmäisiä olisi kannattanut hyödyntää enemmän. Nyt keskitytään turhan paljon lopunajan liikkeisiin, jotka profetoivat maailmanlopun tulevan. Näiden mukaan kolme eloonjäänyttä lasta ja mahdollinen neljäs ovat merkkinä siitä, että Ilmestyskirjan neljä sinettiä on murrettu ja ratsastajat ovat päässeet maailmaan rankaisemaan jumalattomia nälänhädällä, rutolla, sodalla, kulkutaudeilla ja kuolemalla. Tätä toistetaan liikaa ja mieleen tulee kiihkomieliset uskonlahkot. Len-pastorista ja hänen toilailuistaan kerrotaan kirjassa varmaan eniten, vaikka hän ei ole keskushenkilö. Totta kai lukiessa miettii lasten roolia ja heidän pahuuden funktiota. Pidän trillereistä elokuvissakin, mutta minä vain vierastan Manaaja-juttuja, sillä en kaipaa niitä enää uudelleen. Minuun vetoaa parhaiten Kingin kirjat tai Brian de Palman elokuvat. Kolme on kuitenkin mielenkiintoinen, erilainen trilleri, jonka lukee mielellään.

Viitanneeko viimeinen lause jatko-osiin?

Elspeth seisoo paikoillaan useita minuutteja, ja kun ei ole muutakaan mahdollisuutta, hän vetää pusakkansa vetoketjun kiinni ja lähtee kävelemään poispäin.

Sarah Lotz Kolme
Karisto 2014. Kotikirjasto.