Jonathan Franzen: Purity ja Viiden kirjan haaste

Jonathan Earl Franzen (1959) on amerikkalainen kirjailija ja esseisti. Häntä pidetään yhtenä merkittävimpänä amerikkalaisena nykykirjailijana.

Olen kertonut, että tänä vuonna tartun harvemmin tiiliskiveen. Poikkeukset kuitenkin vahvistavat säännön, mutta päällisin puolin valinnassa katson sivumäärää. Joiltakin kirjailijoilta luen kirjan kuin kirjan, ja Franzen on tällainen Vapaus  ja Muutoksia teosten takia. Aloitin lukemiseni jo joululomalla, mutta lukemiseni takkusi, ja kulutin tähän parisen viikkoa, sillä otteeni lipsui lipsumistaan.

Tarinan keskiössä on Purity Tyler eli Pip, joka on 24-vuotias nuori nainen, joka ei voi sietää etunimeään Purity. Hän on saanut opintonsa päätökseen, mutta harteita painaa opintolainojen velkataakka, jota on kertynyt 130 000 dollarin verran.  Pip asustaa Oaklandissa Kaliforniassa epämääräisen joukon kanssa Dreyfussin talossa, jonka pankki lopulta pakkolunastaa ja tuomari antaa häätömääräyksen (tästä lopulta Pipin vanhempien tausta alkaa selvitä).  Pipin suhde yksinhuoltajaäitiinsä Penolopeen on kiemurainen ja isäänsä Pip ei edes tiedä, sillä asiasta ei keskustella. Äiti vaikenee Pipin isästä samoin kuin omasta perheestään ja taustastaan. Äidillä on ongelmia identiteettinsä kanssa ja hän ei ui rahassa, vaikka voisi. Edellisestäkin saisi johdettua myös kirjan nimen, sillä Pipin äidin mielestä rahat ovat verisiä.

Pip kurtisti kulmiaan. Toisinaan hän tunsi tarvetta ponnistaa sitä olosuhteiden aiheuttamaa pakkopaitaa vasten, johon hän oli huomannut joutuneensa kahta vuotta aiemmin nähdäkseen joustaisiko se hieman lisää hihoista. Ja joka kerta hän oli huomannut sen täsmälleen yhtä tiukaksi kuin siihenkin asti. Hän oli yhä velkaa 130.000 dollaria, yhä äitinsä ainut lohtu.

Franzenin miljöönä on 80-luvun lopun yhdistyvä Itä-Saksa sekä nykyhetken Kalifornia ja Bolivia. Keskeisiä tarinan hahmoja ovat myös Wikileaks-kaltaisen verkkovuotosivuston pyörittäjä Andreas Wolf, jonka harjoittelijaksi Pip rekrytoidaan sekä tutkiva verkkojournalisti Tom Aberant ja tämän rakastajatar Leila. Pip ottaa haasteprojektin vastaan viestiteltyään sähköposteja Boliviaan Andreaksen kanssa. Andreas  lupaa auttaa Pipin isän etsinnässä, vaikka hänellä on ihan muu mielessä. Andreasilla itsellä on iso luuranko kaapissa.  Henkilögalleria on runsas niin yksilömäärältään kuin yksilöiden monitahoisuuden osalta. Kaiken lisäksi tässä runsaudensarvessa on valtaisa määrä juonia, tapahtumia ja käänteitä.  Ihmissuhteet tuntuvat olevan jokaisella pielessä tai solmussa ainakin joiltain osin. Kaikkien mutkien, takaumien ja juonittelujen kautta Frantzen punoo palaset kasaan ja  kohtalot yhdistyvät jossain, jotenkin.

”Jaahas”, hän sanoi. ”Näyttää siltä, että tapaat kohta mieheni. Oletko varma että kestät sen?” Leila kysyi.

”Itse asiassa olen utelias.”

”Oikea journalistinen asenne.”

Leila koputti ulko-oveen, avasi sen ja työnsi päänsä sisään varoittaakseen Charlesia siitä, että tälle oli tulossa kaksi vierasta.

Tylsä tämä Purity ei ole. En keksi page turnerille sopivaa suomennosta, joitakin olen nähnyt, mutta eivät maistu minun suuhuni. Franzen kirjoittaa hyvin, kunnioittaa lukijaa, sillä tämä on älykäs, polveileva romaani. Tarinan henkilöihin suhteeni säilyy viileänä, sillä en pidä kenestäkään. Teos on ajankohtainen ja yhteiskunnallinen, ja se repii esiin monia nykykulttuurin akuutteja moraalikysymyksiä, milteipä saarnaa amerikkalaisittain. Teoksen juonen kulkua en avaa, sillä jokaisen on luettava tämä itse, sillä muuten tarina leviää tai lässähtää.

Kun Andreas oli seurannut vaistoaan ja kiinnittänyt huomionsa Lairdiin, hän sai selville että naisen mijardööri-isä oli perustanut tyttärelleen rahaston; Wichita Eagle oli uutisoinut asiaan liittyvistä verojärjestelyistä. Jotkin todisteet viittasivat lisäksi siihen, että Tom oli perustanut Denver Indepentin vaimonsa isältä saamillaan rahoilla.

Sunlight projektin johdossa on karismaattinen Andreas Wolf, maailmanmaineeseen noussut internetin poliittisten, taloudellisten ja valtiollisten salaisuuksien paljastaja. Itä-Saksassa dissidenttiliikkeessä varttunut ristiriitainen Andreas, jonka ylle Pip sovittelee sankarin viittaa. Pip uskoo, että Andreaksen kautta hän viimein saisi vastauksia oman elämänsä kysymyksiin, joista äiti ei puhu, sillä Pipin lähdöstä järkyttynyt äiti tuli kertoneeksi tunteneensa Andreaksen. Tästä ei pidä kehitellä mitään lällärimäistä ratkaisua.

Äidin silmät räpsähtivät auki. 
”Niin, että joko kerrot minulle”, Pip sanoi, ”tai lähden Etelä-Amerikkaan ja otan itse selvän siitä."
”Purity, kuuntele. Tiedän, että olen vaikea ihminen, mutta sinun täytyy uskoa minua: minä kuolen, jos lähdet Etelä-Amerikkaan ja teet sen.”
”Minkä takia? Monet minun ikäiseni matkustelevat. Mikset voi luottaa siihen, että palaan takaisin? Etkö ymmärrä miten rakas olet minulle?”
Äiti pudisti päätään. ”Tämä on minun pahin painajaiseni, Ja nyt vielä Andreas Wolf. Tämä on oikea painajainen. Painajainen.”
”Mitä sinä tiedät Andreas Wolfista?”
”Ettei hän ole hyvä ihminen. ”

Purity on trendikäs teos, joka kertoo ismeistä, kapinallisuudesta, valtarakenteista, idealistisuudesta, uhrautumisesta, salaisuuksista ja uskollisuudesta.  Franzenin tekstin lukee ilman kipuilua, vaikka kepeys on näennäistä. Teos on yhteiskunnallisesti suuntautunut. Purity  ei kuitenkaan kosketa minua Vapauden tai Muutoksia tavoin, josta olen hieman hämmentynyt. Silti mieleeni ei tullut keskeyttää tai jättää lukematta, sillä tämä on upea kirja. Franzen on minulle tärkeä kirjailija ja nämä 600 sivua olivat antoisat tietoverkkojen ja somen syövereissä.

Jonathan Franzen: Purity
Suomentaja Raimo Salminen
Alkuperäisteos Purity, 2015

Siltala 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Purityn ovat lukeneet mm.   Kaisa-Reetta ja Maisku

Jokke heitti minulle Viiden kirjan haasteen

1. Kirja, jota luen parhaillaan …

Itse asiassa minulla on levällään useampi kirja. 

Johan Bargumin Novelleja 1965-2015. 

The great cat poems about cats.  

Etsin inspiksiä nimiin. Näen aika paljon vaivaa nimien kanssa, sillä ystäväni lanseerasi ärsyttävän ajatuksen vuosia sitten, että nimellä on enne.  Ja joillekin kävi ikäviä juttuja, kun he käyttivät esimerkiksi nimiä Matrix tms. Taikauskoisena yritän vuosien tauon jälkeen saada ruostuneet taitoni esiin. Hakkaan päätäni seinään yrittämällä valokuvia. Vihaan kuvaamista, sillä teen sitä vain työkseni kasvien kanssa ja olen hyväkin. Tässä yksi tulos, kuvasin Freyan hännän.

 En viitsi kiusata ketään kissajutuilla, mutta kerron, että punainen kolmikko ei synny tyhjästä eli se vaatii genetiikan osaamista. Jos katsot tavallista maatiaista, jossa on mustaa, valkoista ja punaista laikkuina, niin voit rehvastella, että naarashan tuo. Kun näet punaisen kissan, niin voit tuumata, että varmaan kolli. Punainen väri on sukupuoleen sitoutunut. Eli tämä yhdistelmä on punainen x punainen. Pidän haasteista, joten lisäsin panoksia käyttämällä punatabbya ja kiristelen nyt hampaitani.

Minuakin huvittaisi tämä kuva, jos jaksaisin katsoa tätä huvittavana. Mutta hymy hyytyy, kun vääntää EMS-koodeja.

Ja siten nautin Stephen Fryn Fryn aikakirjoja.

 Aloittelen  Taavi Vartian Varastettua vaimoa.

 2. Kirja, josta pidin lapsena niitä oli paljon, mutta rakastin Gösta Knutssonia ja Frances Hodgson Burnettin Salaista puutarhaa.

3. Kirja, joka jäi kesken No näitäkin riittää.  Olen varmaan tähän vastannutkin. Umberto Eco Ruusun nimi, Robert Musil Mies vailla ominaisuuksia. Olen aika tuittupää suivaantumaan kirjaan. Dekkareissa saa tulla raatoja, kunhan eläimet ja lapset jätetään rauhaan. Että kannattaa kirjoittaa vaan dekkari ja vetää ekalla sivulla kurkku auki schäferiltä, niin minäpä paiskaan puolestani kirjan kiinni. Minulle ei tarvitse esittää, että on munaa. Tämä on hyvin yleistä.  En myöskään lue dekkareissa lapsista.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen… rajaan tämän blogiaikaan. Eli tänä aikana olen vaikuttunut seuraavista kirjoista Michèle Lesbre Punainen sohva, Kristín Steinsdóttir Omaa tietä. Mark Helprin Talvinen tarina ja Pascal  Mercier Yöjuna Lissaboniin. Patty Smithin kirja M Train Elämäni tiekartta on kirja, jota ei pitäisi ohittaa.

 5.  Kirja johon palaan uudestaan. Mikael Karvajalka. Sitten on Hermann Hesse-Simone de Beauvoir- Virginia Woolf. Opiskeluajan elin Kirsti Simonsuuren Pohjoisesta yökirjasta ja hän on yhä tärkeä minulle. 
Lisään tähän vielä vanhan kirjan Matti Leinonen Ne palaavat. Tämä ei ole kaunokirja. Tämän voi lukea novellien tapaan kertomuksina. Minun oli pätkittävä tämän lukeminen, sillä en halunnut sen loppuvan. Tarina kerrallaan. Kyse on enemmän tarinoiden omaksumisesta kuin muusta.

Heitän haasteen blogeihin Into et vimma, Donna mobile ja Tarukirja.

Christa Wolf Erään naisen elämä

Christa Wolf (s. 1929) kuului merkittäviin saksalaisiin nykykirjailijoihin. Hän oli myös esseisti ja kriitikko. Häneltä on suomennettu muun muassa Jaettu taivas 1966, Kassandra 1983, Medea (Medeia, kertomus kuudelle äänelle)1996, Häiriötapaus 1987 sekä Kesänäytös 1987. Erään naisen elämä ilmestyi Kirjayhtymän Areena-sarjassa vuonna 1970. 

Teoksen alkuperäinen nimi on Nachdenken Über Christa T. Ruotsinkielinen nimi on Vem var Christa T?, Englanninkielinen nimi on The Quest for Christa T.  Eli monissa käännöksissä ja alkuperäisteoksessa on etunimi kirjan nimessä. Suomenkielinen teoksen nimi viittaa erään naisen elämään, kun ruotsinkielinen teos kysyy suoraan, kuka oli Christa T?

Kirjan miljöönä on sosialistinen, itäsaksalainen yhteiskunta, mutta kirja on kuitenkin paljon enemmän kuin historiallinen ajankuva: maailmansotien jälkimainingit ja kylmän sodan aika. Kirjalla on poliittinen ja yhteiskunnallinen aspekti suhteessa yksilöön. Kirjan teemoina ovat yksilön identiteetti, olemassaolo, yksilö yhteiskunnan rakenteessa.

Hän uskoi, että menneisyyden hyväksi on työskenneltävä samoin kuin tulevaisuuden, sen luen muistiinpanoista, joita hän teki kirjoista.

Erään naisen elämä on Christa T:n elämän kuvaus. Kertoja taltioi Christa T:n eli ystävänsä elämän, sen vaiheet ja kirjoittaa tämän muotokuvan. Kertojan henkilöllisyys ei selviä. Kerrontatekniikka on fragmentaarinen. Kertoja rakentaa sitä muistoista, muistikuvista, kirjeistä, päiväkirjamerkinnöistä, kuvitelmista, Christa T:n jälkeenjääneistä papereista, joten näistä muodostuu kollaasiromaani. Kertoja yrittää selvittää kuka hänen koulutoverinsa, opiskelijakaverinsa ja ystävättärensä oli. Hän yrittää tavoittaa toisen ihmisen olemuksen, mutta se pakenee, väistyy, katoaa. Mitä me tiedämme ystävästämme, hänen ajatuksistaan?

Vuodet, jotka jälleen nousevat esiin, eivät ole enää samoja vuosia. Valo ja varjo lankeavat vielä kerran kasvoillemme, jotka kuitenkin pysyvät levollisina. Eikö sen pitäisi hämmästyttää meitä?

Christa T. on poissa, hän on kuollut leukemiaan vai elämän vaikeuteen? Hän eli tavallisen elämän. Hän kävi kouluja, meni naimisiin, perusti perheen ja kuoli 30-vuotiaana. Kertoja aloittaa kouluvuosista. Ei ole mitään merkitystä, että kirjoitan päähenkilön kuolleen leukemiaan, koska kyse ei ole tapahtumien ennakoimisesta. Kukaan ei varmasti odota, että tämä olisi juoniromaani. Siitä huolimatta kirjan jännite kantaa alusta loppuun.

Vasta kuolemansa jälkeen hän antoi vastauksen, vastoin odotuksia ovat hänen paperinsa kertoneet minulle perusteellisesti, hänen lapsuutensa varmuudesta ja epävarmuudesta. Myös siitä, ettei voi olla haitaksi, vaikka lapsena oppiikin tiedostamaan tietyt ilmiöt, esimerkiksi seitsentoistavuotiaana, on jo nähnyt paljon ja pysyvästi. Sehän on otettava lukuun, mikäli vain elää niin kauan.

Erään naisen elämä on yksi parhaimpia kirjoja, joita olen lukenut. En lukenut kirjaa ensimmäistä kertaa, en todennäköisesti edes viimeistä kertaa. Kirjani on kauhtunut ja ajan patinoima, mutta jokin saa minut palaaman tähän kirjaan yhä uudelleen. Kirjassa on monia yhtymiä kirjailijaan itseensä, jotka eivät liene merkityksettömiä. Eli lukija joutuu miettimään kirjan käännösnimiä ja kirjailijan alter egon problematiikkaa.  Ehkä oma ymmärrykseni on, että tässä ollaan fiktion ja biografian rajamailla. Wolfin kieli on niin ainutlaatuista, se pitää otteessaan alusta loppuun. Erään naisen elämä on kuitenkin vaikeaselkoinen ja hidaslukuinen. Varmasti tämä on  yksi vaikeimpia lukemiani kirjoja ja silti rakastan tätä kirjaa. Kirjaa lukiessa ei voi välttyä mielleyhtymiltä kirjoihin Marguerite Durasin Lol V. Steinin elämä tai Heinrich Böllin Nainen ryhmäkuvassa etenkin tämän kertojaproblematiikassa.  Blogiteksti on etusivun BOB-palkin kirjoja.

Halutaan nähdä hänet, sehän on ymmärrettävää, Kysytään, oliko kyseessä todella se toinen hahmo, johon suru itsepäisesti liittyy. Tuodaan siis hänen esille, kerran. Jotta epäilykset vaikenisivat ja jotta hänet nähtäisiin.

Milloinka siis, jos ei nyt?

Christa Wolf Erään naisen elämä
Kirjan on suomentanut Keijo Kylävaara. 
Alkeperäisteos Nachdenken Über Christa T.   
Kirjayhtymä Arena-sarja1970. Kotikirjasto.