Margaret Atwood Uusi maa |
Aloitin trilogian lukemalla ensin aiemmin ilmestyneet osat (Oryx ja Crake ja Herran tarhuri), joista jatkoin kesän uutuuteen. Sattuneista syistä luin eilisen varhaisillasta puoleen yöhön
olosuhteissa, joissa ei voinut oikein muuta tehdä kuin lukea. Uusi maa päättää Margaret Atwoodin
(1939) tulevaisuuteen sijoittuvan MaddAddam-trilogian.
Tapahtumat sijoittuvat Amerikkaan jonnekin Kanadan ja Brasilian väliin,
mutta pääosassa on New New York, joka sijaitsee jossain nykyisen Jerseyn
tietämillä meren rannalla. Meren pinta on noussut ja nykyinen New York on veden
alla.
Huom. spoilausvaroitus edellisiin osiin alkaa Uusi maa jatkaa kaaoksesta, johon Herran tarhureissa jäätiin. Kaksi
verikuulamiestä oli vanginnut Amandan ja käyttäneet tätä hyväkseen. Verikuula
tarkoitti areenaa, johon pahimmat vangit tuomittiin taistelemaan elämästä ja
kuolemasta (vrt. Suzanne Collins Nälkäpeli).
Tämä kaksikko oli selvinnyt sieltä, joten mikään inhimillinen ei ollut heille
vierasta. He istuvat merenrannalla Amanda sidottuna, kun äkkiä Lumimies (Jimmy)
löytää heidät. Hän on luullut olevansa ainut ihminen maailmassa uuden rodun,
cracelaisten, lisäksi, kun pandemia (rutto) on tappanut koko maapallon väestön.
Jimmyn ilmestyminen käynnistää tilanteen, johon liittyvät Toby ja Ren.
Verikuulamiehet saadaan sidottua, mutta crakelaisten ilmestyttyä etsimään
Lumimiestä, he pakenevat.
Jimmy vaipuu usean päivän tiedottomaan tilaan tulehtuneen jalan ja
kuumeen takia. Toby ja Ren olivat
löytäneet Herran tarhurien päätteeksi
Elämänpuun luomupörssin savimökistä useita eloon jääneitä tarhureita sekä MaddAddam-älyköitä,
koska nämä olivat tienneet tulevasta pandemiasta ja osanneet suojautua. Elämä on
niukkaa, ruokaa pyritään kasvattamaan ja lihaa saadaan hyökkäilevistä koira- ja
sikalaislaumoista. Nämä sikalaiset ovat älykkäitä, koska niille on ympätty ihmisen
aivokudosta. Ne osaavat keskustellakin crakelaisten tulkkaamana.
MaddAddamilla oli ollut suora yhteys Zebiin, joka osoittautui älykkääksi
koodaajaksi ja hakkeroijaksi ja Aatami Ensimmäisen velipuoleksi. Uusi maa onkin tavallaan Zebin tarina
eli kirja on jälleen edellisten osien tavoin rinnakkaisteos, jossa samat asiat käydään
läpi nyt Zebin elämänvaiheiden kautta. Samalla moni edellisissä osissa
vilahtanut asia saa selityksensä.
Crakelaiset ovat tottuneet kuulemaan iltaisin Lumimies-Jimmyn kertomia
tarinoita, mutta koska hän on tajuton, he inttävät Tobyn kertomaan heille. Toby
empii, mutta tavattuaan uudelleen pitkäaikaisen salarakkaansa Zebin. Toby saa Zebin kertomaan elämäntarinansa, jonka Toby kaunistelee crakelaisille,
jotka ovat mieleltään lapsen tasolla, eivätkä ymmärrä läheskään kaikkia
asioita. Itse asiassa kirjan monissa hahmoissa on saamattomuutta. Miksi
esimerkiksi Jimmyn ja Aatami Ensimmäisen osuus putoaa miltei nollaan? Nämä
Tobyn tarinat ovat hauskoja ja keventäviä
(esim. tarina Zebistä ja ****sta). Huom. spoilausvaroitus edellisiin osiin loppuu.
Henki on se osa meistä, joka ei kuole kun ruumis kuolee.
Kuoleminen on… sitä mitä kaloille tapahtuu, kun ne pyydystetään ja sitten
paistetaan.
Ei kuoleminen ei tapahdu pelkästään kaloille. Ihmisetkin kuolevat.
Kyllä. Ihan kaikki.
Myös te. Joskus. Ette vielä. Ette vielä pitkään aikaan.
En tiedä miksi. Crake järjesti niin.
Koska…
Koska jos kukaan ei koskaan kuolisi, vaan kaikki saisivat vai lisää ja
lisää lapsia, maailma tulisi liian täyteen, emmekä me enää mahtuisi tänne.
Ei teitä ei paisteta tulella kun te kuolette.
Koska
te ette ole kaloja.
Yksi cracelaislapsista, Mustaparta, ystävystyy Tobyn kanssa ja oppii
yllättäen kirjoittamaan, vaikka sen ei pitänyt olla heille mahdollista. Toby
kirjaa ylös päiväkirjaansa tapahtumia, mutta Tobyn vanhentuessa Mustaparta anastaa
päiväkirjan ja ryhtyy lopulta pitämään sitä.
Mustaparta pitää Tobyn
päiväkirjaa heidän yhteisenä omaisuutenaan, mikä sopii Tobylle, sillä näin hän
saa tilaisuuden seurata pojan kirjoitustaidon kehittymistä. Joskus hänen on
tosin vaikeaa saada päiväkirja pojalta takaisin, jotta voisi itse kirjoittaa
siihen.
Uusi
maa
on MaddAddam-trilogian ”kesyin osa”, seikkailukertomus Zebin elämästä. Tietotekniikan
kehitys on välillä alkeellisen tuntuista, vaikka muuten eletään
tulevaisuudessa. Suomentaja Kristina Drew on tehnyt upean käännöstyön ja valtavasti
töitä keksiessään nimiä uusille käsitteille ja eläimille.
Oryx ja Craken tai Herran
tarhureiden lukeminen etukäteen ei ole välttämätöntä, mutta se auttaa
suuresti asioiden ymmärtämistä. Itse tarvitsin aiemmat osat ymmärtääkseni
tarinan. Kirjasarja ei ole minulle mieluisinta Atwoodia, mutta suosittelen sen lukemista! Yritän huomioida tekstissäni sen, että olen
vieraan genren alueella, mutta luen minulle muuten tärkeää kirjailijaa. Tämän takia toin myös kaksi muuta minulle erittäin tärkeää
teosta blogiini (Yli veden ja Sokea surmaaja).
Uusi maa antaa yhden vaihtoehdon
ihmiskunnan tulevaisuudesta, jota kohti vääjäämättä olemme menossa, ja jossa
osittain jo olemme. Merenpinta nousee, ilmasto lämpenee, eliölajeja kuolee
sukupuuttoon enenevässä määrin, sademetsät tuhotaan, geeniteknologia häilyy
peikkona…
Uusimaa on upea päätös
dystopia-trilogialle, upeaa kerronnan juhlaa. Atwoodin kerronnassa julminta on,
että se ei ole edes mahdotonta. Hän ei ole iskenyt tarinaa huvin vuoksi.
Atwoodin ekokriittinen ajattelutapa tulee tässäkin hyvin esille.
Margaret Atwood Uusi maa
Alkuperäisteos MaddAddam (2013)
Suomennos Kristina Drews
Otava 2015. Kustantajalta.
Kiitoksin
Uusi maa on luettu monissa
blogeissa. Liitän muuaan luinkin mukaan Taikakirjaimet, Luettua elämää, Kirjavinkit,
Kulttuuri kukoistaa
JK.
Huumorintajuni on hieman
outo.... Tässä lienee kirjan hauskin kappale. Siis lajin hienompi nimi on Gleditsia triacanthos. Kyseessä on hernekasviheimon
puu ja olen ihastunut heimon lajeihin niin puissa, pensaissa kuin kukissa.
Marjoja tuossa ei ole, vaan palkoja. Kentuckyn kahvipuu on hurmaava. Tätä ei ymmärtää kuin joku toinen lajifriikki. Että joku unelmien laji menestyy, että sen saa pihaansa etc. Tässä ei ole kyse estetiikasta, pionin kauneudesta tai koreudesta.
Me hautasimme kaikki kolme lähelle Pilaria ja
istutimme jokaisen päälle puun. Jimmyä varten Ren, Amanda ja Sinisiipi olivat
käyneet kasvitieteellisessä puutarhassa, maailman hedelmäpuita esittelevällä
osastolla – gemakoiden opastamina, nehän tietenkin tunsivat paikan, koska ne
pitävät hedelmistä – ja valinneet Kentuckyn kahvipuun, siinä on
sydämenmuotoiset lehdet ja marjat, joista voi valmistaa kahvin korviketta. Se
ilahduttaa varmasti monia ryhmän jäseniä, sillä paahdetuista juurista tehty
kahvi alkaa kyllästyttää.
Saat pian minut vakuuttamaan, että Atwoodiin kannattaa tutustua.
VastaaPoistaPs blogini på svenska sivulla on kuva kasvista, jota en tunnista. Kyselin facessa, eikä kukaan tuntenut, tuntisitkohan sinä.
Hmm, jos aiot aloittaa, niin lue Sokea surmaaja tai Kiviettyneet leikit tai Lievää vakavampi.
PoistaKäyn kukkaamassa. Nuo Ruotsin kasvit eivät vain ole helppoja, ystäväni kyselee facessa noita.
Serentis, nyt en muista, missä asuit, siis millä korkeudella. Veikkaisin näsiää, kukkii keväällä ennen lehtiä ja nyt hyvin myrkylliset marjat. Suomessa sitä kasvaa pohjoiseen, olen itse kirjoitellut sitä maastokortteihin Lapin kolmiossa, jossa on upeita kalkkilehtoja. Keminmaa-Tornio korkeudella. Etelässä yleinen lehtokasvi. Ruotsissa varmaan sama tilanne.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaNäsiä. Daphne mezereum. Svenska synonym: källarhals, vanlig tibast. Tysbast. Hölmistynyt, kun sivu ei aukea. http://linnaeus.nrm.se/flora/di/thymelaea/daphn/daphmez.html Olisin katsonut tuolta levinneisyyden, liekö vain jumissa.
VastaaPoistaGooglailin näsiää ja näyttäisi samalta. En ole ikinä nähnyt sen kukkivan. Täytyy tarkkailla ensi keväänä
VastaaPoistaNäsiä kukkii joskus huhtikuussa tai toukokuussa. Varmasti myöhemmin jossain Lapin kolmiossa kuin täällä Porvoossa. Tuolla oli lumilaikkuja vielä kesäkuun alussa metsässä.
Poista