tiistai 1. syyskuuta 2015

Margaret Atwood Uusi maa





Margaret Atwood Uusi maa

Aloitin trilogian lukemalla ensin aiemmin ilmestyneet osat (Oryx ja Crake ja Herran tarhuri), joista jatkoin kesän uutuuteen. Sattuneista syistä luin eilisen varhaisillasta puoleen yöhön olosuhteissa, joissa ei voinut oikein muuta tehdä kuin lukea. Uusi maa päättää Margaret Atwoodin (1939) tulevaisuuteen sijoittuvan MaddAddam-trilogian. 

Tapahtumat sijoittuvat Amerikkaan jonnekin Kanadan ja Brasilian väliin, mutta pääosassa on New New York, joka sijaitsee jossain nykyisen Jerseyn tietämillä meren rannalla. Meren pinta on noussut ja nykyinen New York on veden alla.

Huom. spoilausvaroitus edellisiin osiin alkaa Uusi maa jatkaa kaaoksesta, johon Herran tarhureissa jäätiin. Kaksi verikuulamiestä oli vanginnut Amandan ja käyttäneet tätä hyväkseen. Verikuula tarkoitti areenaa, johon pahimmat vangit tuomittiin taistelemaan elämästä ja kuolemasta (vrt. Suzanne Collins Nälkäpeli). Tämä kaksikko oli selvinnyt sieltä, joten mikään inhimillinen ei ollut heille vierasta. He istuvat merenrannalla Amanda sidottuna, kun äkkiä Lumimies (Jimmy) löytää heidät. Hän on luullut olevansa ainut ihminen maailmassa uuden rodun, cracelaisten, lisäksi, kun pandemia (rutto) on tappanut koko maapallon väestön. Jimmyn ilmestyminen käynnistää tilanteen, johon liittyvät Toby ja Ren. Verikuulamiehet saadaan sidottua, mutta crakelaisten ilmestyttyä etsimään Lumimiestä, he pakenevat.
Jimmy vaipuu usean päivän tiedottomaan tilaan tulehtuneen jalan ja kuumeen takia.  Toby ja Ren olivat löytäneet Herran tarhurien päätteeksi Elämänpuun luomupörssin savimökistä useita eloon jääneitä tarhureita sekä MaddAddam-älyköitä, koska nämä olivat tienneet tulevasta pandemiasta ja osanneet suojautua. Elämä on niukkaa, ruokaa pyritään kasvattamaan ja lihaa saadaan hyökkäilevistä koira- ja sikalaislaumoista. Nämä sikalaiset ovat älykkäitä, koska niille on ympätty ihmisen aivokudosta. Ne osaavat keskustellakin crakelaisten tulkkaamana. 

MaddAddamilla oli ollut suora yhteys Zebiin, joka osoittautui älykkääksi koodaajaksi ja hakkeroijaksi ja Aatami Ensimmäisen velipuoleksi. Uusi maa onkin tavallaan Zebin tarina eli kirja on jälleen edellisten osien tavoin rinnakkaisteos, jossa samat asiat käydään läpi nyt Zebin elämänvaiheiden kautta. Samalla  moni edellisissä osissa vilahtanut asia saa selityksensä.
Crakelaiset ovat tottuneet kuulemaan iltaisin Lumimies-Jimmyn kertomia tarinoita, mutta koska hän on tajuton, he inttävät Tobyn kertomaan heille. Toby empii, mutta tavattuaan uudelleen pitkäaikaisen salarakkaansa Zebin. Toby saa Zebin kertomaan elämäntarinansa, jonka Toby kaunistelee crakelaisille, jotka ovat mieleltään lapsen tasolla, eivätkä ymmärrä läheskään kaikkia asioita. Itse asiassa kirjan monissa hahmoissa on saamattomuutta. Miksi esimerkiksi Jimmyn ja Aatami Ensimmäisen osuus putoaa miltei nollaan? Nämä Tobyn tarinat ovat hauskoja ja keventäviä  (esim. tarina Zebistä ja ****sta). Huom.  spoilausvaroitus edellisiin osiin loppuu.

Henki on se osa meistä, joka ei kuole kun ruumis kuolee.
Kuoleminen on… sitä mitä kaloille tapahtuu, kun ne pyydystetään ja sitten paistetaan.
Ei kuoleminen ei tapahdu pelkästään kaloille. Ihmisetkin kuolevat.
Kyllä. Ihan kaikki.
Myös te. Joskus. Ette vielä. Ette vielä pitkään aikaan.
En tiedä miksi. Crake järjesti niin.
Koska…
Koska jos kukaan ei koskaan kuolisi, vaan kaikki saisivat vai lisää ja lisää lapsia, maailma tulisi liian täyteen, emmekä me enää mahtuisi tänne.
Ei teitä ei paisteta tulella kun te kuolette.
Koska te ette ole kaloja.
Yksi cracelaislapsista, Mustaparta, ystävystyy Tobyn kanssa ja oppii yllättäen kirjoittamaan, vaikka sen ei pitänyt olla heille mahdollista. Toby kirjaa ylös päiväkirjaansa tapahtumia, mutta Tobyn vanhentuessa Mustaparta anastaa päiväkirjan ja ryhtyy lopulta pitämään sitä.

Mustaparta pitää Tobyn päiväkirjaa heidän yhteisenä omaisuutenaan, mikä sopii Tobylle, sillä näin hän saa tilaisuuden seurata pojan kirjoitustaidon kehittymistä. Joskus hänen on tosin vaikeaa saada päiväkirja pojalta takaisin, jotta voisi itse kirjoittaa siihen.

Uusi maa on MaddAddam-trilogian ”kesyin osa”, seikkailukertomus Zebin elämästä. Tietotekniikan kehitys on välillä alkeellisen tuntuista, vaikka muuten eletään tulevaisuudessa. Suomentaja Kristina Drew on tehnyt upean käännöstyön ja valtavasti töitä keksiessään nimiä uusille käsitteille ja eläimille.  
Oryx ja Craken tai Herran tarhureiden lukeminen etukäteen ei ole välttämätöntä, mutta se auttaa suuresti asioiden ymmärtämistä. Itse tarvitsin aiemmat osat ymmärtääkseni tarinan. Kirjasarja ei ole minulle mieluisinta Atwoodia, mutta suosittelen sen lukemista! Yritän huomioida tekstissäni sen, että olen vieraan genren alueella, mutta luen minulle muuten  tärkeää kirjailijaa. Tämän takia toin myös kaksi muuta minulle erittäin tärkeää teosta blogiini (Yli veden ja Sokea surmaaja).
Uusi maa antaa yhden vaihtoehdon ihmiskunnan tulevaisuudesta, jota kohti vääjäämättä olemme menossa, ja jossa osittain jo olemme. Merenpinta nousee, ilmasto lämpenee, eliölajeja kuolee sukupuuttoon enenevässä määrin, sademetsät tuhotaan, geeniteknologia häilyy peikkona…
Uusimaa on upea päätös dystopia-trilogialle, upeaa kerronnan juhlaa. Atwoodin kerronnassa julminta on, että se ei ole edes mahdotonta. Hän ei ole iskenyt tarinaa huvin vuoksi. Atwoodin ekokriittinen ajattelutapa tulee tässäkin hyvin esille.
Margaret Atwood Uusi maa
Alkuperäisteos MaddAddam (2013)
Suomennos Kristina Drews
Otava 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

Uusi maa on luettu monissa blogeissa. Liitän muuaan luinkin mukaan Taikakirjaimet, Luettua elämää, Kirjavinkit, Kulttuuri kukoistaa


JK. 
Huumorintajuni on hieman outo.... Tässä lienee kirjan hauskin kappale. Siis lajin hienompi nimi on Gleditsia triacanthos. Kyseessä on hernekasviheimon puu ja olen ihastunut heimon lajeihin niin puissa, pensaissa kuin kukissa. Marjoja tuossa ei ole, vaan palkoja. Kentuckyn kahvipuu on hurmaava. Tätä ei ymmärtää kuin joku toinen lajifriikki. Että joku unelmien laji menestyy, että sen saa pihaansa etc. Tässä ei ole kyse estetiikasta, pionin kauneudesta tai koreudesta.
 
Me hautasimme kaikki kolme lähelle Pilaria ja istutimme jokaisen päälle puun. Jimmyä varten Ren, Amanda ja Sinisiipi olivat käyneet kasvitieteellisessä puutarhassa, maailman hedelmäpuita esittelevällä osastolla – gemakoiden opastamina, nehän tietenkin tunsivat paikan, koska ne pitävät hedelmistä – ja valinneet Kentuckyn kahvipuun, siinä on sydämenmuotoiset lehdet ja marjat, joista voi valmistaa kahvin korviketta. Se ilahduttaa varmasti monia ryhmän jäseniä, sillä paahdetuista juurista tehty kahvi alkaa kyllästyttää.

7 kommenttia:

  1. Saat pian minut vakuuttamaan, että Atwoodiin kannattaa tutustua.

    Ps blogini på svenska sivulla on kuva kasvista, jota en tunnista. Kyselin facessa, eikä kukaan tuntenut, tuntisitkohan sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, jos aiot aloittaa, niin lue Sokea surmaaja tai Kiviettyneet leikit tai Lievää vakavampi.

      Käyn kukkaamassa. Nuo Ruotsin kasvit eivät vain ole helppoja, ystäväni kyselee facessa noita.

      Poista
  2. Serentis, nyt en muista, missä asuit, siis millä korkeudella. Veikkaisin näsiää, kukkii keväällä ennen lehtiä ja nyt hyvin myrkylliset marjat. Suomessa sitä kasvaa pohjoiseen, olen itse kirjoitellut sitä maastokortteihin Lapin kolmiossa, jossa on upeita kalkkilehtoja. Keminmaa-Tornio korkeudella. Etelässä yleinen lehtokasvi. Ruotsissa varmaan sama tilanne.

    VastaaPoista
  3. Näsiä. Daphne mezereum. Svenska synonym: källarhals, vanlig tibast. Tysbast. Hölmistynyt, kun sivu ei aukea. http://linnaeus.nrm.se/flora/di/thymelaea/daphn/daphmez.html Olisin katsonut tuolta levinneisyyden, liekö vain jumissa.

    VastaaPoista
  4. Googlailin näsiää ja näyttäisi samalta. En ole ikinä nähnyt sen kukkivan. Täytyy tarkkailla ensi keväänä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näsiä kukkii joskus huhtikuussa tai toukokuussa. Varmasti myöhemmin jossain Lapin kolmiossa kuin täällä Porvoossa. Tuolla oli lumilaikkuja vielä kesäkuun alussa metsässä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!