Ruotsalaiset
saappaat on itsenäinen jatko Italialaisille kengille. Löysin tämän
kirjan sattumalta Kirjavalaan blogista, sillä olin etsimässä aivan toista puuttuvaa
kirjaa Mankellilta. Olen lukenut kirjailijan kirjat satunnaisessa
järjestyksessä ja päätin kesällä koota hänen suomennetun tuotannon itselleni. Löysin Italialaiset
kengät (2007) yllättäen kesällä ja nautin sen lukemisesta. En edes osannut kuvitella, että tuo tarina saisi jatkoa.
Ruotsalaiset
saappaat omaa dekkarimaisia elementtejä, talo
palaa / poltetaan, poliisi tutki paloa / tuhopolttoa. Mankell kuitenkin pohtii kirjassaan eksistentialismin
käsitettä vanhuuden kautta.
Seitsemänkymppinen Fredrik Welin on vetäytynyt syrjäiseen
saareen. Hän tietää olevansa muukalainen, että hän ei tule koskaan osaksi yhteisöä, vaikka hänen lääkintaidoista on toki hyötyä monellekin. Vaarin kautta hänellä oli juuret saareensa, vaikka tämä olikin nainut puolison kaukaiselta Ahvenanmaalta.
Frederik on entinen kirurgi, joka luopui aikoinaan urastaan erään
ikävän työvirheen takia. Hän herää elokuisena yönä siihen, että hänen talonsa
palaa ja hän pakenee jaloissaan kaksi vasemman jalan kumisaapasta. Katsoessani nokeentunutta omenapuuta mieleni
täyttyi surusta ja inhosta. Se oli kuin hyökkäys äitini vanhempien muistoa
vastaan. Kuvittelin, että puu kantaisi nyt mustia, pahanhajuisia omenia. Kukaan ei
voisi syödä niitä. Puu eli, mutta oli silti kuollut.
Menin lähemmäksi. Musta raunio oli myös hautausmaa. Koko aiempi elämäni oli polttohaudattu. Yöllä talo oli muutaman järisyttävän tunnin aikana muuttunut uuniksi, jossa koko omaisuuteni oli sulanut tuhoisassa kuumuudessa.
Hänen menneisyytensä palaa tuhkaksi. Mummin ja vaarin
vanha talo ikään kuin kuolee. Fredrikin olisi löydettävä voimat uuden alun
aloittamiseen. Hän tuntee itsensä vanhaksi ja väsyneeksi. Mitä silloin on
jäljellä, kun hän kuolee? Jääkö hänestä mitään jälkiä? Mitä hän on saanut
aikaan elämässään? Jääkö kukaan kaipaamaan häntä?
Ajoin halki maiseman, jossa syksyn värit loistivat kauniina, mutta samalla näkymä tympäisi minua. Aiemmin elämässäni vuodenajat eivät vaikuttaneet minuun. Mutta viime vuosina kylmyys ja pimeys olivat herättäneet minussa yhä suurempaa huolta.
Edellisessä kirjassa Fredrik kohtasi nuoruuden
rakastettunsa Harrietin. Harriet ilmestyi yhtäkkiä hänen silmiensä eteen mökin
jäälle kuolemansairaana viimeisenä toiveena – luvatun lammen näkeminen.
Tuo nainen vaati, että annettu lupaus on viimein toteutettava. Harriet johdattaa Fredrikin heidän yhteisen tyttärensä yhteyteen ennen
kuolemaansa. Louise ilmaantuu ja katoaa omien halujensa mukaan. Isän ja
tyttären suhde on karikkoinen. Fredrik tutustuu tulipalon yhteydessä myös kolmekymmentä
vuotta nuorempaan paikallislehden toimittaja Lisa Modiniin.
Fredrik joutuu hankalaan tilanteeseen talon palamisen
takia, sillä kaikki viittaa tahalliseen tuhoon, tuhopolttoon. Kukaan ei salaa
ajatuksiaan siitä, että potentiaalinen tekijä olisi Fredrik itse.
Eräänä yönä hän ja minä ja Louise olimme nukkuneet asuntovaunussa yhdessä. Se oli ennen kuin vaunu siirrettiin tänne. Nyt Harriet oli poissa, ja Louise makasi pariisilaisessa sairaalassa synnyttämässä lasta.
Kirjan juoni kuljettaa niin palomysteeriä, kuolemaa,
ikääntymistä kuin rakkautta. Tarinan miljöönä on eristävä saari. Kuolema ja sairaus vilahtelevat muistoissa ja
ihmisissä. Fredrik kaipaa tunteita, joihin ei enää uskonut, mutta kaipuun ja
turvallisuuden tunne ajaa häntä kintereillään pelko ja yksinäisyys. Ehkä hän saa jakaa vielä hetken tunteitaan. Hienoa Mankellia. Minä vain viihdyn tämän kirjailijan seurassa.
Mankell rakentaa tarinansa ilman inhorealismia. Hieno kirja.
Henning Mankell Ruotsalaiset saappaat
Alkuperäisteos Svenska gummistövlar
Suomentaja Kari Koski
Otava 2015. Kotikirjasto. Syyskuun uutuusostos.
Sain illalla luettua ensimmäisen Mankelin. Tämäkin vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ainakin ekan osan voisi lisätä lukulistaan. :-)
VastaaPoistaHyvä. Italialaiset kengät kannattaa lukea ensin. Näillä on pitkä väli, en tiedä, onko kirjailija tiennyt jatkavansa aiheesta.
PoistaOlen lukenut Mankellin dekkareita, mutta nämä kaksi vaikuttivat minuun miltei enemmän. Tein aikoinani Mankellin kanssa virheen, luin mitä sattui löytymään. Hänellä on selvä jatkumo dekkareissa, joten asiat meni sekavasti mielessäni. Ja aion lukea kirjat järjestyksessä, kunhan saan ne kerättyä. Niitä liikkuu tosi hyvin Porvoossa euron kpl.
Tämä pitäisikin lukea, ja muistin virkistämiseksi uudestaan Italialaiset kengät.
VastaaPoistaLuulen, että on hyvä palauttaa mieliin. Että muistaa Harrietin ja Louisen. Niihin viitataan kumminkin sen verran paljon. Luin Italialaiset kengät kesällä ja nyt tämän. Tämä on tosi hieno kirja. Ja kirjassa päästään myös Pariisiin.
PoistaIhana Mankell! Luen ensitilassa!
VastaaPoistaMinusta oli uskomatonta, että luin kirjan kesällä, josta pidin valtavasti ja sitten löysin heti jatkoa. Onko Mankellilta tulossa kaksi kirjaa tänä vuonna, kun olin etsimässä ihan eri nimekettä? Lue, on ihana!
PoistaMinähän olen ihan Mankell-fani, mutta jotenkin tuo kesällä ilmestynyt (juu, sellainen ilmestyi, ellei ihan väärässä olla :D ) on jäänyt väliin. Tämä on "jatkoa" Italialaisille kengille, joiden rauhallisuuteen rakastuin täysillä.
PoistaOlin hämmentynyt, kun pyysin uusinta puolisoltani, (sillä voihan Stadissa tehdä jotakin järkevää..). Minä olin saamassa mielestäni Juoksuhiekkaa, mutta sainkin Ruotsalaiset saappaat. Tänään sitten aloitin tuota toista.
PoistaKristan blogista löysin nuo saappaat. En voinut mitenkään uskoa, että tarina jatkuisi. Italialaiset kengät iski minuun lujaa miljööllä, tarinalla jne. Täällä toinen Mankell-fani.