Mady Varjo ja Abercrombie Halki puolen maailman ja Puolikas sotaa

Elena Mady Varjo

WSOY 2016. Kustantajalta. Kiitoksin

Luin The body jumper -trilogian aloituksen viime vuonna. Kirjoitin Vaihdokkaasta blogiini täällä. En toista samoja asioita, mutta en myöskään avaa tämän tarinan tapahtumia.  Trilogian päättää keväällä 2017 ilmestyvä kolmas osa eli Varjelija.

Varjo on paranormaalia fantasiaa, rakkaustrilleri kuoleman ja elämän rajamailta. Onko elämä elämisen arvoista, jos kukaan ei näe sinua, et edes sinä itse? Elää toisen elämää, elää elämä jonakuna toisena päivästä toiseen?

Kun avasin valkean käärmetalon oven, olin jälleen Sara Alexandra Winter, edesmenneiden Anna ja Alexander Winterin ainoa lapsi ja WinTec-yhtiöiden omistaja. Petturi, teeskentelijä, vaihdokas.

Alex sai ensimmäisessä osassa holhoojakseen tätinsä Laura Luodon, joka on nyt pidätettynä murhayrityksestä. Jesse on yhä kuvioissa, mutta niin on myös tämän entinen tyttöystävä Jenna. Jenna ikään kuin kuuluu Jessen perheeseen. Jessen äiti on eräänlainen varaäiti Jennalle. Aloitusosassa keskeinen käsite oli hyppääminen. Se saa selvityksen tässä osassa. Mitä hyppääminen tarkoittaa ja mihin se johtaa?

Aarre ja Kissa olivat hänen seuralaisensa. Kehen muuhun hän voi luottaa kuin lemmikkeihinsä? Jesse on ainoa, joka tietää kuka olin ja kuka en ollut. Jesse tiesi, että olin kuollut ennen aikojani ja unohtanut itsestäni melkein kaiken. Kaiken merkityksellisen. Mutta olin silti hyppääjä.  Mikä on Pihlan merkitys, entä Lilian?

Identiteetti on loppujen lopuksi monisyinen ja joustavakin käsite. Sen perusta säilyy samana, mutta se myös muuttuu ja kasvaa kaiken aikaa. Omani oli ollut niin virtuaalinen. Minulla oli ollut vain ajatukseni ja lainaluuni,  joista minun ei ollut tarkoitus välittää. Mutta jostain kai minäkin olin muodostunut, se sisimpäni tai jokin.

Aiemmasta osasta on muistettava, että päähenkilö on nuoren naisen mieli, aave elämästä joka päättyi liian varhain. Hän on vihainen, sillä toisen elämän eläminen ei ole mielekästä. Päädyttyään hohdokkaan Alex Winterin nahkoihin, vaihdokas saa kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen.  Jessellä on tietotekniikan opinnot Aalto-yliopistossa, jonne Jennakin oli yllättäen päätynyt. Alun perin Jennan oli tarkoitus porhaltaa lääkikseen sisään, mutta jotain oli tapahtunut, kun lääkis oli vaihtunut tuotantotalouteen.

 Jesse viettää arkipäivät etäällä soluasunnossa, joten viikolla eroahdistus painaa kumpaankin. Etenkin Alexilla on arkipäivinä Jessen mentävä aukko, jota hän yrittää paikkailla lenkeillä, musiikilla, Skypellä. Viikonloppu on lyhyt, sillä jo sunnuntai vie Jessen. 

 Alex peri aloitusosassa vanhempiensa yrityksen WinTecin, jonka johtoon valitaan haastattelujen jälkeen Markus Ottola. Myös keskusrikospoliisin päämajassa työskentelevä rikostarkastaja Mauri Saksio on Alexin apuna. Myös Jessen ystävä Lukas kertoo oman tarinansa. Alexia ja Lukasta yhdistää musiikki.

Lopussa Alex löytää jonkinlaisen ratkaisun ja suuntaa Lontooseen :

Ehkä kohtalo halusi minun tekevän vielä tämän yhden hyvän teon. Pienen mutta suuren. Se ei mullistaisi koko maailmaa, ainoastaan minun ja äitini. Löytäisin keinon kertoa äidilleni, etten kuollutkaan. Vakuuttaisin, että olin löytänyt rauhan ja että minulla ei ollut mitään hätää. Sitten hyppäisin enkä enää koskaan satuttaisi ketään.

Madyn tarinan viehätysvoima on sen erilaisuudessa, sillä en ole lukenut mitään vastaavaa.  Onko Alex kuitenkaan ainutlaatuinen, onko hänen kaltaisiaan enemmänkin? Alexin kohtalo ei ole mitenkään kadehdittava. Onko elämä elämisen takia merkityksellinen, vaikka sen eläisi toisen sijaisena? Aivan varmasti luen päätösosankin!

Joe Abercrombie Särkynyt Meri 2 – Halki puolen maailman

Alkuperäisteos:  Half the world (2015)

Suomentaja: Mika Kivimäki

Jalava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Särkynyt meri -trilogia on edennyt toiseen osaan. Thorn Bathu on Äiti Sodan koskettama kuusitoistavuotias tyttö, joka ei muuta halua kuin tulla hyväksytyksi kuninkaan sotajoukkoon. 

Mestari Hunan järjestää sotilaskokeen, jossa Thorn voittaa ensimmäisen vastustajansa Brandin keveästi. Hunan ei kuitenkaan halua tyttöä sotajoukkoon, vaan määrää Thornille kolme vastustajaa yhtäaikaisesti. Tilanne ei ole reilu, joten epätoivoisen taistelun tiimellyksessä Thorn surmaa vahingossa yhden vastustajistaan. Mestari Hunan nimeää Thornin siinä paikassa murhaajaksi ja hänen kahlehditaan ja viedään odottamaan tuomiota. 

Isä Yarvi on vanhentunut muutaman vuoden ja on Gettlannin pappi. Yhdestä kädestään huolimatta hän on ovela ja täynnä juonia. Hän kuitenkin joutuu toimimaan tuomarina ja tällaisesta rikoksesta tuomio on kivillä murskaaminen. Edelliseen osaan verrattuna Yarvi kuvataan tunteettomaksi roistoksi.

Thornin lapsuudentuttu ja ensimmäinen vastustaja harjoituskentällä on saanut elämäntehtäväkseen kuolevalta äidiltään ”tehdä hyvää” ja niinpä hän menee isä Yarvin luokse kertomaan, mitä taistelukentällä todella tapahtui. Mutta isä Yarvi saa Brandin pään sekaisin ja hyvän tekeminen ei äkkiä vaikutakaan valolta, joka leimusi hänen edessään kuin Äiti Aurinko, vaan pikemminkin hämärään Jumaltensaliin tihkuvalta kalpealta valokiilalta.

”Vapautanko tämän harmillisen tytön ja teen Hunnanista ja kuolleen pojan perheestä vihollisiani vai annanko murskata hänet kivillä lepytelläkseni heitä? Mikä olisi sinun ratkaisusi?”

”Kyllä kai… teidän pitäisi noudattaa lakia?”

”Lakia?” Isä Yarvi tuhahti äänekkäästi. ”Laki muistuttaa enemmän Äiti Merta kuin Isä Maata, se muuttuu koko ajan. Laki on sätkynukke, Brand, se päättää niin kuin minä päätän.”

Isä Yarvi vapauttaa Thornin ja ottaa hänet mukaansa epätoivoiselle retkelle etsimään kumppaneita sotaan suurkuningasta vastaan Särkyneen Meren herruudesta. Matkalle lähtee 40-henkinen miehistö, laivalla jossa ei ole kaleeriorjia, vaan soturit itse soutavat laivaa. Thorn joutuu laivan viimeiseen airopariin Brandin kanssa.

Soutamisessa on se puoli, että silloin istutaan katse perään päin. Aina katse kohti menneisyyttä, ei koskaan tulevaisuutta. Aina näkemässä mitä menettää, ei koskaan sitä, mitä on saavuttamassa.

Kädet rakoilla soutamisesta ja väsymyksestä uupuneena Thorn saa huomata, että isä Yarvi on palkannut Skifrin valmentamaan hänestä todellisen soturin. Thorn joutuu harjoittelemaan auringon noususta viimeiseen valon säteeseen, mitä soutamiselta jää aikaa.

”Silloin pitää iskeä nopeammin ja toimia nopeammin. Pitää olla kovempi ja älykkäämpi kuin miehet, pitää aina etsiä tilaisuutta hyökkäämiseen, pitää taistella kunniattomasti, ilman omaatuntoa ja sääliä.”

Matka jatkuu Kultaiselle Merelle Etelän Keisarikuntaan, jossa avunpyyntö uusitaan. Matkalla Thorn saa huomata miten petos ja juonikkuus voivat olla hartaasti ja pitkään suunniteltuja. Myös tunteet Brandia kohtaan jäävät erinäisten väärinymmärrysten takia toteutumatta. Paluumatkalla talvi yllättää ja miehistö joutuu asumaan kaksi kuukautta ylösalaisin käännetyn laivan alla.

Abercrombien lähinnä keskiaikaa kuvaavassa maailmassa tasa-arvokysymykset ovat päälaellaan. Papit ovat naisia, Gettlantia hallitsee näennäisesti kultainen kuningatar Laithlin, Thornista kasvaa voittamaton soturi, vaikka rakkauselämästä hän ei ymmärräkään yhtikäs mitään.

Luin kesällä trilogian ensimmäisen osan Vain puoliksi kuningas, jonka lukeminen lähti nihkeästi liikkeelle. Jostain syystä tämä toinen osa meni muutamassa päivässä. Usein trilogian keskimmäinen osa on täyteosa, mutta tästä pidin erityisesti, sillä Abercrombie onnistui toisessa osassa jopa ylittämään ykkösosan. Abercrombien kirjoitustyyli on tosi koukuttavaa ja sarjan viimeinen osa Puolikas sotaa on odottanut  muutaman viikon lukemista.

Joe Abercrombie Särkynyt Meri 3 – Puolikas sotaa

Alkuperäisteos Half a war (2015)

Suomentaja Mika Kivimäki

Jalava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

”Olen opettanut sinua. Tai ainakin yrittänyt. Sanat ovat aseita. ”Pappi pyyhki kyyneleen Skaran poskelta, vaikka tämä itse ei edes tajunnut itkeneensä. ”Isoisäsi oli oikeassa, olet urhoollinen ja älykäs. Nyt sinun kuitenkin pitää olla vahva. Et ole enää lapsi. Muista aina, että suonissasi virtaa Bailin veri. Mene nyt.”

Trovenlannin prinsessa Skara huomaa maailman muuttuvan vereksi ja tomuksi kun Äiti Wexenin sotajoukkojen johtaja Kirkas Yilling, joka palvoo ainoastaan Kuolemaa, hyökkää haltijoiden rakentamaan Bailinniemen linnoitukseen tuhoten Yaletoftin ja tappaen Skaran isoisän, kuningas Fynnin, ja äiti Kyren. Skara onnistuu pakenemaan merirosvo Sinisen Jennerin orjaa näytellen orjakahleeseen kiinnitettynä ja purjehtimaan tämän kanssa Gettlantiin serkkunsa Kultainen kuningatar Laithlinin luokse turvaan. En muuten laskenut montako irtopäätä kirjassa lensi, mutta monta niitä oli.

Osa haluaisi kääntyä valoon ja tehdä sopimuksen Äiti Rauhan kanssa, mutta kaiken takana on isä Yarvin kosto isänsä tappajalle, mistä hän on vannonut aurinkovalan ja kuuvalan. Kun mukaan liittyy Skifr kostonhaluineen niin ainoastaan sota on mahdollinen. Juonia ja petoksia on joka puolella ja kuka onkaan lopulta petollisin?

”Olet aina sanonut, että vain puolikas sotaa käydään miekoilla. Toinen puoli käydään” Skara painoi sormenpään ohimolleen niin kovaa, että se teki kipeää.

Skara saa taivuteltua viholliset kuningas Uthilin ja miekkojenmurtaja Grom-gil-Gormin yhdistämään joukkonsa ja valtaamaan Bailinniemen linnoituksen takaisin kymmenkertaisesta vihollisesta huolimatta. Sota jatkuu epätoivoisena ja isä Yarvi joutuukin turvautumaan haltiakaupunki Strokomin kiellettyihin ja kirottuihin raunioihin.

Raithin kipeiden silmien edessä Kirkkaan Yillingin Kumppanit, kaikki maankuuluja sotureita, murskaantuivat kuin ötökät alasimella yhden hätäisen hengenvedon aikana, heidät niitettiin kumoon kuin vilja viikatteen tieltä, verta ja pirstaleita ja haarniskojen renkaita satoi joka puolella ja miesten taipuneet ja hajonneet aseet lentelivät ilmassa ja tuhoutuneet raajat sinkoilivat irti toisistaan kuin oljenkorret myrskyssä.

Edellinen lainaus kuvaa kirjan raakuutta. Käytännössä kirjassa kuvataan sotaa. En erityisemmin pidä väkivaltaisista dekkareista, joten en myöskään pitänyt tämän osan väkivaltaisuudesta. Se menee raakuudessaan hieman yli ja ehkä siksi sitä ei mainosteta niin nuorten kirjana. Toisaalta trilogian eri  osissa keskeiset henkilöt kasvavat aikuisuuteen ja vastuuseen.

Sarjan ensimmäinen osa kerrottiin pääosin Yarvin äänellä, toisessa olivat pääosassa Thorn ja Brand ja tässä kolmannessa kertoja vaihtuu eli pääosa on Skaralla ja loput kerrotaan Kollin ja Raithin äänillä. Toki muutkin tutut henkilöt ovat koko ajan mukana, vaikka Abercrombiella onkin tapana tappaa yllättäen suurin osa henkilöistä. Koskaan ei voi ennakoida kuka on seuraava. Kertojanäkökulman vaihtaminen häiritsee ja kestää aina hiukan, ennen kuin pääse uudestaan sisään, koska tarina tavallaan alkaa aina uudestaan alusta, joten  kirjat pystyy lukemaan erillisinäkin osina.

 Skara on seitsemäntoistavuotias tyttö, Raith on Grom-gil-Gormin miekankantaja ja tappaja ja Koll on ollut tarinassa mukana alusta lähtien kasvaen pojasta mieheksi ja isä Yarvin oppilaaksi. Kaikesta huolimatta Koll jää tarinassa hyvin värittömäksi ja mitättömäksi ratkaisevasta sankariteostaan huolimatta.

Toinen osa meni ahmien parissa päivässä, mutta kolmannessa osassa vierähti pari viikkoa eli toinen osa oli selvästi sarjan paras. Pidin myös trilogian aloituksesta, mutta usein kakkososa on enemmän täyteosa, mutta Halki puolen maailman oli erinomainen.  Päätösosan lukeminen oli melko tahmeaa. Sarjaa mainostetaan fantasiana, mutta kolmannen osan luettuani mieleeni nousi vahvasti Apinoiden planeetta ja että tarina olisikin dystopiaa. Erityisesti Strokomin haltiarauniot ja niiden täysin eloton ympäristö viittaa tähän hyvin vahvasti. Esim. kivien päällä ei kasva sammalia, hyönteisiä ei ole.

Abercrombie Särkynyt meri 1 - Vain puoliksi kuningas ja Taavi Vartia Varastettu vaimo

Ilahduin saaressani Abercrombien kirjan kustantajalta. Joe Abercrombie on brittiläinen, Bathissa asuva kirjailija, jonka nuoruus kului tietokonepelien ja mielikuvitusmaailmoiden parissa. Hän opiskeli Manchesterin yliopistossa psykologiaa ja toimi Lontoossa TV-dokumenttien ja –konserttien leikkaajana, kunnes julkaisi ensimmäisen fantasiakirjansa The blade itself (2006).

Nuori Yarvi on valmistautumassa pappiskokeeseen äiti Gundringin luona myöhään yöllä, kun hänen setänsä Odem tulee kertomaan, että hänen isänsä kuningas Uthrik ja vanhempi veljensä on surmattu väijytyksessä ja että Yarvi on nyt kuningas. Yarvi on syntynyt toinen käsi surkastuneena ja häntä pidetään heikkona ja sopimattomana valtaistuimelle, koska hän ei pärjää taistelukentällä. Yarvin isä kuningas Uthrik oli aina halveksinut nuorempaa poikaansa, eikä pitänyt hänestä. Siitä huolimatta Yarvi suunnittelee isänsä surman kostamista.

”Olet oppinut paremmaksi.” Yarvi sai sanottua…

”Niin sinäkin kuninkaani.” Yarvi näki kuinka Keimdalia inhotti, kun tämä kosketti vääntynyttä raajaa, ja hän katsoi parhaaksi vielä kutittaa tätä sormentyngällään. Ehkä ele oli pikkumainen, mutta heikkojen pitää pärjätä pienimuotoisilla kostotoimilla.

”Minä olen oppinut huonommaksi”, Yarvi mutisi Keimdalin astellessa takaisin kaltaistensa luokse.

”Usko pois.”

Kirjan kuvausten perusteella voisi kuvitella, että eletään viikinkiaikaa, jossa vain sotureilla on arvoa. Särkynyt meri on sisämeri, johon päästään lounaassa olevien salmien kautta Juuttimaan pohjoispuolelta ja länsirannalle siitä pohjoiseen jää Gettlanti, itärannalla on Sagenmaa. Kuvauksesta ei voi olla yhdistämättä aluetta Itämereksi, vaikka kirjailija onkin brittiläinen. Pohjoisranta on kuvaaamatta.

Alueella palvotaan monenlaisia jumalia aina eri tarkoituksiin. Niimpä Kuningas Yarvi vannoo isänsä haudalla valan, jonka jälkeen hän johdattaa soturinsa kostoretkelle Vansterlantiin.

”Minä Yarvi, Uthrikin ja Laithlinin poika, Gettlannin kuningas, vannon valan! Vannon aurinkovalan ja kuuvalan, vannon sen Naisen Joka Tuomitsee, Miehen Joka Muistaa ja Naisen Joka Solmii Solmun nimeen. Kuulkoon minua todistajina isäni, veljeni ja tänne haudatut esi-isäni. Kuulkoon minua todistajina Mies Joka Katsoo ja Nainen Joka Kirjoittaa. Kuulkaa te kaikki minua todistajina. Olkoon valani minulle kahle kaulassani ja tutkain sisälläni. Minä vannon kostoa isäni ja veljeni surmaajille. Tämän minä vannon!”

Vansterlannissa oma sotajoukko syrjäyttää Yarvin kuninkaan paikalta, mutta hän ”pelastuu” ihmeen kaupalla putoamalla linnakkeen muurilta mereen ja katoaa. Hänet kuitenkin löytää vihollisen sotajoukko, joka myy hänet orjakauppiaalle. Sieltä hän joutuu kaleeriorjaksi soutamaan.

Sukupuoliroolit ovat kirjassa päälaellaan, sillä äiti Gundring ja myös muut pääpapit ovat naisia. Samoin osoittautuu, että kapteenina kaleerilaivalla, johon Yarvi joutuu, on entinen sotapäällikkö ja nainen. Erilaisten seikkailujen jälkeen Yarvi onnistuu upottamaan laivan pohjoisessa banyalaisten luona, kun meri on jo osittain jäässä ja pääsee pakenemaan orjajoukon kanssa, johon on ystävystynyt. He joutuvat loppumattomalle jää- ja lumilakeudelle ilman ruokaa. He suuntaavat arktisissa olosuhteissa kohti Gettlantia, läpi erilaisten seikkailujen ja taisteluiden.

Koko tarina kerrotaan nuoren prinssi Yarvin äänellä. Tarinassa on raakuutta, sillä ihmisiä kuolee kasapäin ja joitain kohtia kuvataan turhankin yksityiskohtaisesti. Väkivalta kuului viikinkien ryöstöretkiin ja kostoretket nähtiin oikeutetuiksi. Tänä päivänä ihminen on hyvin samanlainen, sillä ihminen ei ole juuri muuttunut (vrt. Syyria / Isis). Särkyneen meren tarinassa sankari ei kuitenkaan ole komein ja urhein vaan älykkäin. Samoin Yarvin orjakaverien joukko ei ole joukko sankareita, jotka selviytyvät (kuten useimmiten tapahtuu), vaan osa heistäkin kuolee.Vähitellen paljastuu, että nämä kaverit ovat ihmisiä, jotka on eri syistä ryöstetty tai vangittu ja myyty orjiksi ja heidän taustansa on moninainen. Loppuratkaisu on  yllättävä, vaikka viitteitä on annettu pitkin matkaa.

Aamulehden kriitikko mainitsee tällaisen väkivallan estetisoinnin grimdark fantasiaksi, jonka esikuvana pidetään George R. R. Martinia. Kirjaa markkinoidaan nuorille suunnattuna fantasiana, jossa fantasian elementit eivät korostu. Parhaiten tätä kuvataan nuorten seikkailukertomuksena. Sinänsä tarina on vetävä ja sujuu nopeasti aikuisemmankin lukijan käsissä. Kirjan hahmojen nimet olivat osittain hankalia (mm. Shadikshirram) muistaa ja osittain häiritsivät lukemista. Trilogian jatko-osat ilmestyvät puolen vuoden välein, joista seuraava osa eli Halki puolen maailman ilmestyy kesän alussa.

Joe Abercrombie Särkynyt meri 1 - Vain puoliksi kuningas
Alkuperäisteos Half a king (2014)
Suomentaja Mika Kivimäki
Jalava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.



Taavi Vartia Varastettu vaimo

Taavi Vartia (1965) on kotimainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja kirjailija. Hän on aiemmin kirjoittanut viikinkiaikaan sijoittuvia nuortenkirjoja ja siksi hänen oli helppo sijoittaa Varastettu vaimokin sinne. Kirja alkaa vuodesta 1069 ja jatkuu kymmenisen vuotta. Tarkkaa lopettamisvuotta ei kerrota.

Rufino Salvar on Sardinialainen, arvostettu villakauppias, joka kuitenkin on ”kauppamatkoillaan” luonut omaisuutensa ryöstelemällä ja orjakaupalla yhdessä viikinkipäällikkö Halvardin kanssa.

Halvard on lähettänyt uudelle, neljä vuotta kestäneelle retkelle 50 aluksen laivaston, jota komentaa Halvardille uskollinen Dors. Osan matka-ajastaan viikingit palvelevat Konstantinopolin keisarin vartiokaartissa. Paluumatkalla koko laivasto poikkeaa Samuelin saarelle, jossa Rufino Salvarin talo sijaitsee. Hän on palkannut turvakseen kymmeniä sotilaita ja saarta vartioidaan päivin öin. Dorsin joukkoineen noustessa maihin, yksinäinen nuoli tappaa Dorsin kakkosmiehen, josta viikingit riehaantuvat. Muutamat eloonjääneet vangitaan myytäviksi paluumatkalla orjiksi.

Soturin pidellessä Cristinaa tiukasti paikoillaan nuolen haavoittama mies katsoi häntä arvioiden. Sitten mies nyökkäsi lyhyesti ja soturi alkoi riuhtoa häntä eteenpäin. Silloin Cristina näki isän ja Dorotean. Isä makasi verisenä, kasvot pahoin runneltuina, raajat epämääräisessä asennossa allaan maahan imeytyvä verilammikko..

Dors on saanut Halvardilta tehtäväksi vangita Salvarin nuori tytär Cristina ja tuoda hänet Norjaan luokseen ja näin tapahtuukin. Salvar on pettänyt Halvardin ja siinä yhteydessä Halvardin vaimo ja pieni tytär ovat kuolleet ja kostoksi hän haluaa Salvarin tyttären. Matkan ajan Dors vartioi Cristinaa kuin silmäteräänsä ja luovuttaa tämän Halvardinkylässä Halvardille. Halvard tulee kuitenkin katumapäälle, ja lähettää kolme miestä myymään Cristinan Kaupangiin orjaksi. Matkalla miehet alkavat tapella Cristinasta ja kaksi heistä kuolee ja Cristinan onnistuu tappaa viimeinen. Hänet saadaan kuitenkin kiinni ja tuomitaan talveksi maakuoppaan.

Cristinan isännäksi määrätään Dors, joka kuitenkin on luonteeltaan mitä oikeudenmukaisin ja nuhteeton isäntä. Cristinaa vaivaa koti-ikävä ja katkeruus ryöstäjiään kohtaan. Hän miettii pakenemista ja kostoa, mutta orjan asema on tukala. Karkaamisesta tai varastamisesta seuraa kuolemanrangaistus. Mutta aika kuluu ja Cristina alkaa katsella kylän miehiä himoiten ja myös kylän miehet tiedostavat uskomattoman kauniin Cristinan. Voimakkaan eroottisen latauksen jatkuessa Dorsin vaimo Inga tulee yhä mustasukkaisemmaksi ja lopulta järjestää Cristinan varkaaksi, jolloin Halvardilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin julistaa Cristinalle tuomio varkaudesta. Cristina pääsee vielä kylän väen mukana markkinoille Kaupangiin. Mutta minkä tuomion Halvard hänelle määrää: hirttämisen vai uhraamisen markkinoilla jumalille elävältä suolistamalla?

Oli hämmentävää nähdä aikuinen nainen, jota toisissa olosuhteissa olisi voinut haluta ja joka toisaalta voisi olla hänen tyttärensä. Ja kuitenkin juuri tämä nainen oli tytär miehelle, jonka vuosi hän oli rakkaimpansa menettänyt. Jos Rufino Salvar olisi jäänyt henkiin ja jos hänet olisi tuotu Halvardinkylään, hän saisi katsoa vierestä, kuinka Halvard yhdellä veitsenpistolla veisi häneltä kaiken. Halvard oli tyytyväinen huomatessaan, kuinka viha ja katkeruus alkoivat sittenkin taas nousta. Se auttoi häntä pysymää kovana tämän naisen edessä ja kohtelemaan häntä murhaajan tyttärenä.

Lukemisekseni sattui sattumalta kaksi viikinkiaiheista kirjaa peräkkäin. Kumpikin kirjailija suoriutui tehtävästään hyvin, vaikka kirjat olivat hyvin erilaisia. Vartian kirja on historiallinen romaani, rakkauden, seikkailun ja yhteiskunnan kuvauksen lomassa. Varastettu vaimokin on paikoin raaka, mutta sitä viikinkien ryöstöretket olivat. Talot poltettiin, ihmiset tapettiin ja kaikki kelpaava ryöstettiin. Orjien kohtelun kuvaus on raakaa.

Kaikesta huolimatta kirja on erinomainen ja luin sen nopeasti. Suosittelen historiallisten romaanien ystäville. Kirjan kansi on upea ja  kuvan tausta ajoittaa hyvin kirjaa!

Taavi Vartia Varastettu vaimo

Paasilinna 2015. Arvostelukappale. Kustantajalta. Kiitoksin.