Rosamund Lupton Hiljaisuuteen hävinneet

Rosamund Lupton Hiljaisuuteen hävinneet
Gummerus 2016
Alkuteos The Quality of Silence 2015
Suomentaja Outi Järvinen
Kotikirjasto. Oma ostos.

Olen varmaan viimeisiä Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneet -lukijoita, sillä tästä on postattu niin paljon. Valitsin tämän kirjan lukurauhan päivään. Olen aiemmin lukenut Rosamund Luptonin kirjan Sisar, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Taivaalla näkyy tähtiä, ja minä ajattelen linnunpoikasia jotka opiskelevat tähtikuvioita jotta ne osaavat lentää kotiin. Tähtien joukossa näkyy yksi uusi valo, niin kuin hidas tähdenlento, ja se tulee meitä kohti. Mutta minä kyllä tiedän ettei tähdenlentoja ole olemassakaan.

Luptonin trillerin miljöönä on Alaska, joka luo ennen kaikkea etäisyydet sekä upeat ja armottomat olosuhteet tälle selviytymistarinalle. Alaskan talvinen luonto on julma ja villi. Pidän Alaskaan sijoittuvista romaaneista kuten David Vannin Kylmä saari ja Eowyn Iveyn Lumilapsi.  Alaskan talvessa päivät ovat kuin yöt ja kylmyys on läsnä keskellä Alaskan kesyttämätöntä luontoa.  Jännitys on sopivaa, sillä en kaipaa raakoja tarinoita.

Kymmenvuotias, kuuro Ruby matkustaa äitinsä Yasminin kanssa rekan kyydissä Alaskan halki. Ruby on tottunut kuurona hiljaisuuteen. Viittomat ja tviitit ovat Rubyn maailma. He etsivät luontokuvaajana toimivaa Rubyn isää,  ja Yasminin miestä. Matt ei voi olla kuollut. Hänen on pakko olla elossa. Hänet on nähty viimeksi pienessä inuiittikylässä. Kylän uskotaan tuhoutuneen tulipalossa, mutta toivo isän löytymisestä ei ole sammunut.

Myrsky on ohi! Täällä ei ole enää kylmä! Lumihirviö on sulanut kojelaudalle ja minä kaadan äidille kuplivaa samppanjaa ja vedän paukkukarkkeja ja tunnen olevani ihan kihelmöivästi elossa, niin kuin joka ikinen soluni olisi hereillä ja riemuissaan ja heittelisi sähikäisiä ulos lumeen.

Yasminin ja Rubyn matkatessa hitaasti jäisillä teillä lumimyrskyn yltyessä matkanteko saa uusia piirteitä, kun rekan taustapeiliin piirtyy yhtäkkiä tuntemattoman auton etuvalot. Joku seuraa heitä pimeydessä. Kyse ei ole vain isän ja miehen etsimisestä, vaan myös äidin ja tyttären välisestä suhteesta. Rakkaus, luottamus ja pelkojen voittaminen ovat osa tarinaa. Tarinaa ei voi avata enempää pilaamatta toisen lukukokemusta.

Tuhansien mailien säteellä tämän paikan ympärillä lumivalkoinen muinainen tundra ja sen hauras ekosysteemi olivat edelleen koskemattomia. Mutta tässä kohtaa maata oli haavoitettu, ja tuloksena olivat nämä kraaterit. Mattin alapuolella hydrauliset putket menivät kahden mailin syvyyteen, levittivät sinne suoniaan ja rikkoivat maaperää.

Suositun englantilaisen kirjailijan, Rosamund Luptonin, jännitysromaani on hyytävän koukuttava, joka ottaa lukijan valtaansa älyllä, ei raakuudella.  Hiljaisuuteen hävinneet on hyinen trilleri, jossa luontosuhteella on voimakas vaikutus.

Yasmin yritti muistella, missä hän oli aikaisemmin törmännyt tuon yrityksen nimeen. Se oli rekkojen levähdyspaikalla jossa Adeeb oli sairastunut; pysäköintialueella oli ollut kolme Am-Fuelsin rekkaa elementtitalot lavallaan. Kaikki niistä olivat olleet matkalla takaisin Fairbanksiin, häipymässä paikalta. Ja Fairbanksissa, ennen kuin he olivat edes lähteneet matkaan, heidän oli pitänyt odottaa vuoroaan kääntyä varikon pihalta tielle, koska vastaan oli ajanut monta Am-Fuelsin rekkaa.

 

Ian Rankin Toisen miehen haudassa

Ian Rankin Toisen miehen haudassa

Alkuteos Standing in another man’s grave (2012)

Suomentanut Ulla Ekman-Salokangas

Blue Moon 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

 

Ian Rankin (1960) on kotoisin Skotlannin Fifestä ja asuu Forth-vuonon toisella puolella Edinburghissa, joka on myös hänen John Rebus -sarjansa näyttämö. Ian Rankinilta on julkaisu useita kirjoja, mutta itse olen aloittelija kirjailijan suhteen. Nyt ilmestyneen Toisen miehen haudassa kerrotaan olevan 17. suomennettu John Rebus –dekkari. Kaikkiaan Rankin on kirjoittanut 21 John Rebus –dekkaria.  Blue Moonin käännöstuotannon myötä olen löytänyt myös Arnaldur Indridasonin kirjat. Selvästi näissä dekkareissa minun mentävä aukko dekkarien tarjonnassa. Pidän enemmän älyllisestä ja psykologisesta trillerin menosta kuin fyysisestä väkivallasta, joten Ian Rankin on omiaan minulle.

Komisario John Rebus on jäänyt eläkkeelle Edinburghin rikospoliisista, mutta nyt hänet on pestattu siviilityöntekijäksi yksikköön, jossa tutkitaan ratkaisematta jääneitä tapauksia, "kylmenneitä juttuja".  Rebus on mieleltään poliisi ja hänen on vaikea hyväksyä, ettei enää ole sellainen "oikeasti". Suhde esimieheenkin on vanhaan tapaan hankala ja myös sisäisen tutkinnan Malcolm Fox ahdistelee Rebusia.

”Tajuan kuitenkin että John Rebus on vanha ja rakas ystävä. Te luultavasti ette tunne omantunnonpistoksia jakaessa tietoja hänen kanssaan.”  Vaikka välissä on kaksi ovea, seitsemäntoista kivirappusta ja eteiskäytävä erottamassa heitä, tuntui siltä, että Foxin suu olisi ollut vain muutaman  sentin päässä hänen kasvoistaan. Hän kykeni kuulemaan miehen joka ikisen hengähdyksen.

Rouva Hazlitt haluaa, että hänen tyttärensä tapausta tutkitaan uudelleen. Sally katosi uudenvuodenaattona 1999. Hän oli juuri täyttänyt 18, hän oli jatkanut yliopistoon. Sallyn katoamistapaus ei ole ainoa, mutta ensimmäinen. Katoamisia yhdistää A9-tie. Rebus jatkaa entisen parinsa Siobhan Clarken kanssa, joka on ylennetty rikoskomisarioksi. Clarkelle Rebus on mysteeri.

”On paljon pahempaa silloin kun tuntee pääsevänsä lähelle ratkaisua – niin ei käynyt koskaan hänen tapauksessaan. Sitä tulee siihen pisteeseen, jossa tietää että on luovuttava – ellei sitten selvitä kylmenneitä tapauksia.”

Rankinin teksti on sujuvaa ja poliisin arki uskottavaa. Mukaan ei ole liitetty sivujuonia tai muuta tarpeetonta, mikä tekee lukemisesta helppoa. Tämä on  perusbrittidekkari, jossa ei ole kauhua tai trillerin aineksia. Samoin raakuus ja tarpeeton väkivalta puuttuu, mikä tekee dekkarista minun makuiseni. Pidän myös Rankinin kauniista ja hallituista luontokuvauksista. Aion lukea Ian Rankinin tuotannon kokonaiuudessaan.

Hän ajoi pois hiljaisuuden vallitessa, kun ei ollut sillä tuulella, että kuuntelisi cd:tä tai niitä radioasemia, joita siellä kuuluisi. Pian hän saapui jonnekin, joka kutsui itseään North-West Highland Geopardiksi. Maisema muuttui aina vain vieraammaksi, melkein kuumaisemaksi, kallioksi vailla juuri mitään kasvillisuutta. Mutta siellä täällä oli silmää hivelevä poukama, jossa oli koskematon valkoinen rantahietikko ja sininen meri.

Lone Theils: Kohtalokas merimatka

Lone Theils: Kohtalokas merimatka
Tanskankielinen alkuperäisteos:  Pigerne fra Englandsbåden (2015)
Suomentaja: Kari Koski
Aula 2016. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Lone Theils on toimittaja ja kirjailija, joka työskenteli aiemmin Lontoossa tanskalaisen Politiken-lehden ulkomaankirjeenvaihtajana. Kohtalokas merimatka on hänen ensimmäinen romaaninsa. Se aloittaa toimittaja Nora Sandista kertovan dekkarisarjan.  Kirjan tarina sai kimmokkeen erään amerikkalaisen sarjamurhaajan tarinasta. Miehellä oli tapana ottaa valokuvia tulevista uhreistaan. Poliisi löysi hänen vuokraamastaan varastosta yli 200 valokuvaa tuntemattomista ihmisistä. Ja yksi kuvista oli selvästi otettu Tanskassa.

Tanskalaisen Globalt-lehden Lontoon kirjeenvaihtaja Nora Sand eksyy pienen englantilaisen kylän antiikkikauppaan. Kaupassa hän ostaa matkalaukun tutkimatta sen sisältöä. Kotona hän löytää laukusta nipun tyttöjen valokuvia. Sand miettii uutta jutun aihetta ja muistaa hieman asiaa pengottuaan vanhan selvittämättä jääneen tapauksen vuodelta 1985. Hän selvittää kadonneiden tyttöjen kohtaloa ja tyttöjen tanskalaisen nuorisokodin taustaa.

Pian Sand huomaa sotkeutuneensa tapaukseen, joka olisi kannattanut ehkä ohittaa.  Hän onnistuu järjestämään tapaamisen Mr. William Hickleyn kanssa Wolfhallin vankilaan, jossa tämä englantilainen sarjamurhaaja istuu elinkautistaan.

Mutta kuka olisi voinut lähettää sen? Oliko se Hixin rikostoveri? Tai joku joka yritti seurata tämän jalanjälkiä?

Noralla ei ollut aikomustakaan ottaa siitä selvää. Hän kipitti ylös portaita ja otti vanhan urheilukassinsa. Alle kymmenessä minuutissa hän oli pakannut siihen tärkeimmät tavarat. Hän otti tietokonelaukun toiselle olalleen, lukitsi oven perässään, meni kadulle, otti ensimmäisen taksin jonka sai näkyviinsä ja pyysi ajanmaan Waterloon asemalle. Hänen täytyi soittaa äidille junasta.

Tapahtumat kehittyvät odottamattomalla tavalla ja pian Nora aistii vaaran maun likellään. Nora Sand on moderni sinkkutyttö, joka elää työlleen. Parisuhdeasiat ovat varsin solmussa, sillä aikaa ei tunnu riittävän mihinkään, saati tapaamisiin. Myös lukioaikainen Andreas ilmestyy paikalle, sillä hän on valmistunut poliisiksi. Hän toimii rikospoliisina ja osallistuu Scotland Yardin järjestämään erikoiskoulutukseen.

Nora oli totta kai tarkistanut Andreaksen Facebook-profiilin heti kun tämä oli ottanut yhteyttä, mutta tietoja oli niukasti. Andreas ei ollut ilmoittanut, oliko hän naimisissa vai sinkku. Niissä ryhmissä, joissa hän oli jäsenenä, Nora ei pystynyt päättelemään muuta kuin että hän harrasti nähtävästi edelleenkin triathlonia eikä ollut lakannut fanittamasta Monty Pythonia ja Chelsean jalkapallojoukkuetta.

Kohtalokas merimatka on hyvä uuden sarjan aloitus. Aloituksen perusteella miellän sarjan hieman chick lit –vaikutteiseksi trilleriksi. En pidä tuota pahana, sillä luen mieluummin psykologista jännitystä kuin liian raakaa. Jään odottamaan sarjan seuraava osaa ja suosittelen lukemaan tämän kirjan.

Blogeissa toisaalla: Annika ja  Kirja hyllyssä

Katy Birchall It girl, Zoe Sugg Girl Online, Syysarvonnan tulos

Katy Birchall IT girl

Alkuteos: The IT Girl

Suomentaja Eija Hirvonen

Bazar 2016. Kustantajalta. Kiitoksin

Katy Birchall asuu Brixtonissa Englannissa. Hän on opiskellut Englannin kieltä ja kirjallisuutta ja työskentelee nykyään Country Life -lehden toimittajana.  It girl – Suosituksi yhdessä päivässä on kirjailijan esikoisteos. Käytän kirjasta jatkossa tekstissäni nimeä It girl.

It girlin päähenkilö on Anna Huntley, joka on 14-vuotias nörttityttö. Annan vanhemmat ovat eronneet ja Anna on muuttanut Lontooseen isänsä kanssa, sillä isän työ freelance-toimittajana edellyttiää asumista siellä missä tapahtuu. Äiti viettää matkailutoimittajan reissuelämää. Annan elämä kokee kuitenkin melkoisen mullistuksen  isän kihlautuessa kuuluisan filmitähden Helena Montainen kanssa.  Oikeastaan vauhdikkuus alkaa jo kemian labrassa ihan omin avuin, kun Anna onnistuu käräyttämään luokan suosituimman tytön, Josie Grahamin, hiusten latvat.

Loppu taitaakin sitten olla minun syytäni. Minun olisi pitänyt odottaa, että meille annetaan lupa sytyttää kaasupolttimet, mutta minäpä väänsin laitteen heti päälle.

 Isän kihlauksen myötä Anna pääsee parrasvaloihin ja hänen kiinnostavuutensa herää myös   koulukavereiden silmissä. Aiemmin Annan vain kaksi uskollista ystävää, Jess ja Danny, sekä tietenkin oma labradorinnoutaja Dogi. Kaiken lisäksi Anna saa sisarpuolen tähden 19-vuotiaasta tyttärestä Mariannesta, joka on tottunut jo parrasvaloihin. Kaiken huipuksi koulun kevättanssiaiset lähestyvät ja niihin tarvitaan pari, sillä koira parina ei oikein  jaksa innostaa.

Kun myöhemmin iltapäivällä istuin ranskan tunnilla, Beatus-tanssit pyörivät päässäni jatkuvasti. Mitä tapahtuisi, jos minua ei päästettäisi sisään siksi, ettei minulla ole tanssipartneria.

Se oli täysin surrealistista. Täysin yllättäen seisoa jökötin olohuoneessamme yhdessä Helena ja Marianne Montainen kanssa.  Ja voin kertoa , että sillä hetkellä, kun silmien edessä seisoo Hollywoodin filmitähti ja brittiläinen julkkistyttö sitä tulee äärimmäisen tietoiseksi siitä, miten sopimatonta on mennä joka päivä ihmisten ilmoille sen näköisenä kuin minä.

Tarinassa on rutkasti tilannekomiikkaa, sillä Anna joutuu helposti kaikenlaisiin noloihin tilanteisiin, joten It Girl on hulvattoman hauska ja nopealukuinen kirja. Tarinaa kuljettavat sähköpostit, tekstiviestit ja to do- ja diy-listat. Kirjalla on myös vakavaa sanottavaa, sillä se kertoo tarinaa myös niin suosittuna olemisesta kuin syrjittynä olemisesta, koulukiusaamisesta kuin uusioperheen arjesta.  It girl on nuorille suunnattua YA:ta, mutta kaikesta huolimatta tämä on kepeä välipala kenelle tahansa. Suosittelen.

Blogeissa toisaalla: Krista

 

Zoe Sugg Girl Online

Suomentaja Inka Parpola

WSOY. Oma ostos.

Zoe Sugg (s.1990) eli Zoella on suosittu bloggari, jonka blogilla ja videoilla on miljoonia seuraajia. Girl Online -kirjan oikeuksia on myyty rivakasti.  Ja mikä parasta jatkoa on tulossa nimellä Girl Online: On Tour.

Minulla oli joitakin kommelluksia kirjan lukemisessa. Jouduin tyytymään käännöskirjaan. Käännös on varmasti hyvä, mutta olisin nauttinut enemmän englannista. Ostin suomeksi, kun käännöksen saanti olisi kestänyt jopa Hesassa. Luin netistä, että kirjan tekijä on todellisuudessa haamukirjailija, jonka ilmitulo hämmensi lukijoiden mieliä. Etukäteisinformaatio markkinoinnin yhteydessä olisi palvellut paremmin lukijoita.  Alkuperäinen kieli ja alkuperäisen sanat olisivat miellyttäneet minua enemmän. Kommellukset jatkuivat myöhemmin etsiessäni tätä blogitekstiä - turhaan. Sen takia yhdistämän nämä samaan, sillä olen deletoinut tekstin vahingossa.

Luen mielelläni YA:ta, sillä nollaan itseni mieluummin sillä itseni kuin väkivaltaisella dekkarilla tai chick lit-kirjalla. Olen lukenut jonkin verran Young Adult –kirjallisuutta tänä keväänä eli tämä ei ole mikään ylläri minulta. Jos vertaisin tätä johonkin lukemaani, niin eniten tästä tuli mieleeni Jennifer E. Smithin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se oikea, jonka rinnalla Girl Online jää kakkoseksi. Rainbow Rowellin Eleanor & Park peittoaa myös tämän, sillä se on paras lukemani YA tänä vuonna. Sen sijaan Katy Birchallin It girl on hyvin samanoloinen kuin Girl online, joten siksi niputankin nämä samaan postaukseen.

Koputan seinään viisi kertaa – koodi kysymykselle Oletko hereillä? Elliot koputtaa saman tien kolme kertaa – Voinko tulla teille? Koputan takaisin kaksi kertaa ilmoittaakseni, että se käy. Nyt koko ruumiini tuntuu virnistelevän. Kaikki menee hyvin. Paniikkikohtaukset päättyvät, kunhan onnettomuuden aiheuttama sokki laantuu. Pian minulla on taas normaali olo. Ja sillä välin syödään ”Lauantaiaamiainen”!

Girl Onlinen päähenkilö on tavallinen, brightonilainen teinityttö Penny, joka pitää vblogia  nimimerkillä Girl Online. Pennyn vanhemmat pitävät hääjuhlapalvelua. He saavat mahtavan pestin New Yorkiin juuri ennen joulua. Myös naapurin Eliot pääsee reissuun mukaan, mutta tätä en tajunnut, miksi Eliotkin piti raahata mukaan.  Pennyn veli ei lähde mukaan, koska hänen tyttöystävä on palaamassa kotiin, sillä Melanie on opiskellut lukukauden Ranskassa, joten ikävä koettelee. Tietysti Penny tapaa ihanan rokkipojan Noahin, jota hän ei tietenkään tunnista. Penny on ollut äskettäin auto-onnettomuudessa ja kärsii paniikkikohtauksista, jotka muodostavat ajoittain tukalan olon arjessa.

Puristan silmäni tiukasti kiinni ja pitelen kouristuksenomaisesti istuimesta. Kyyneleet valuvat hehkuvilla kasvoillani, ja minun tekee mieli ulvoa epätoivosta. Miksei tämä lopu? Miksi näin käy jatkuvasti? Miksen minä pääse onnettomuuden ylitse?

Blogi toimii jonkinlaisena kehyskertomuksena tarinassa.  Tarinassa blogikommentit ja tekstiviestit sinkoilevat eri suuntiin, mutta pohjimmiltaan kirjan tarina kertoo ihastumisesta ihan livenä. Blogipostausten perusteella blogin suosio tuntuu oudolle, koska niiden sisällöllinen anti on aika köykäinen ja blogi tuntuu lähinnä kylkiäiseltä. Tarina itsessään tempaa minut hyvin mukaan.

Mutta outoa kyllä, minä en tunne itseäni onnekkaaksi. Sen sijaan niskaani kuumottaa ja käteni nihkeytyvät. New Yorkiin lähteminen tarkoittaa lentokoneella matkustamista, ja juuri nyt pelkkä ajatus autoonkin nousemisesta saa minut kauhun valtaan. En halua lähteä minnekään. Haluan vain tavallisen, mukavan perhejoulun kotona.

Salaisuuksilla on tapana pyrkiä julki. Väärinkäsityksiä, noloja tilanteita ja marenkisia kuorrutuksia riittää. Ehkä se on nuoruuden hulluus, joka tekee tästä niin suloisen. Kun asiat menevät sotkuun, niin miltä se mahtaakaan tuntua globaalisella tasolla lumipalloefektin myötä? Kirjan rakennetta olisin muuttanut siten, että alun johdattelu olisi jäänyt minimiin ja sitten vauhdikkaasti New Yorkin vilinään.

Syysarvonnan tulos 28.9.

Arvonnan teki puolisoni Villan tiukassa valvonnassa.

Kiitos osallistuneille.

Pyydän osoitteet sähköpostiini arrhenia@gmail.com

Seuraa sivuani, sillä laitan lokakuun alussa arvonnan, jossa on pääosin 2015 ja 2016 ilmestyneitä kirjoja.

1. Emma Chase: Torjuttu (Bazar 2016) Marja-Liisa

2. Jean Kwok: Käännöksiä (Bazar 2011) Aila

3. Ian McEwan: Lapsen oikeus (Otava 2015) Kirsi

4. Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven (Otava 2016) Nea

5. Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen vapautetaan (Basam Books 2015, nidottu) MarikaOksa 

6. Nippu. Tämä nippu lähtee yhdelle tässä kokoonpanossa vain ja ainoastaan. Esther Helmiä Huom. Esther tarvitsen sinun isän kännykkänr, ilmoitus tulee siihen.

                           Nina Hurma: Yönpunainen höyhen (Gummerus 2014, nidottu)

                           Yasunari Kawabata: Kioto (Otava 1972)

                           Heidi Köngäs: Hertta (Otava 2015, nidottu)

Ian McEwan: Rannalla (Otava 2007)

Hannu Raittila: Terminaali (Siltala 2014, 3. painos, nidottu)

                           Taina Sampakoski: Ikoni (Tammi 2006, 2. painos)

Carol Shields: Sattumankauppaa (Loisto-pokkari 2006)

Zadie Smith: Valkoiset hampaat (Loisto-pokkari 2003)

                           Evelyn Waugh: Mennyt maailma (Suuri suomalainen kirjakerho 1983)