F. Scott Fitzgerald Kultahattu
Alkuteos The Great
Gatsby (1925)
Otava 1974. Kotikirjasto.
Ja yhä edelleen puran viikonlopun lukumaratonin sumaa. Fitzgeraldin
kirjasta on ainakin kolme elokuvaversiota: Kohtalokasta
valtaa (1949), Kultahattu
(1974) ja The Great Gatsby (2012).
Itse olen nähnyt näistä vain tuon keskimmäisen ja minulle se on ainoa oikea.
Tarkoitukseni oli katsoa jokin aika sitten tämä elokuva uudelleen, mutta olin
erehtynyt lainaamaan uusimman version, joten keskeytin sen alun jälkeen. Minun
elokuvassa ovat Robert Redford ja Mia Farrow. Ensimmäisen kerran luin Kultahatun lukiossa ja nyt luin sen
kolmannen kerran. Tämän kirjan hohde ei ole himmentynyt aikojen kuluessa.
Kultahattu kertoo
amerikkalaisesta unelmasta, rakkaudesta, pettymyksestä ja yksinäisyydestä.
Kirjan keskiössä ovat Tom Buchanan, Daisy Buchanan, Myrtle Wilson, Jordan Baker,
Nick Carraway ja tietenkin Jay Gatsby.
Kultahatun ajankuvana on
jazzin ja kieltolain aika kultaisella 1920-luvulla ja miljöönä New Yorkin Long
Island. Sitä ei mainosteta turhaan ajan kuuluisimmaksi kirjaksi. Sitä pidetään yhtenä
modernin kirjallisuuden klassikoista. F. Scott
Fitzgerald kuvaa tyhjänpäiväistä elämää ja ihmisten turhuuden tavoittelua. Tarinan kertoja on Yalesta vuonna 1915
valmistunut Carraway, joka toimii pörssimeklarina. Hän vuokraa mökin Long
Islandilta päätyen tietämättään yksinäisen miehen naapuriksi ja ystäväksi.
Minä neuvoin. Ja siinä matkaa jatkaessani en enää ollutkaan yksinäinen. Olin opas, suunnistaja, alkuasukas. Mies oli ohimennen antanut minulle kotipaikkaoikeuden.
Alueella on toinen toistaan hienompia rakennuksia vähemmän
muodikkaalla West Eggillä että tyylikkäällä East Eggillä. Carrawayn naapurissa
on mahtirakennus, jossa asuu Gatsby. Mies järjestää hulppeita juhlia, jossa
ihmiset haluavat näkyä. Kummallisinta on, että talon isäntä ei osallistu
järjestämiinsä prameisiin juhliin. Ei hän niissä viihdy. Ne ovat lavasteet,
joihin hän odottaa jotakuta saapuvaksi.
Lahdelman toisella puolella asuvat Tom ja Daisy
Buchanan, joista Daisy on kertojan pikkuserkku ja myös urheilullisen Tomin
kertoja tuntee yliopistoajoilta. Tom on uskoton vaimolleen ja vieraat naiset ovat hänen julkinen
salaisuutensa. Ja Myrtlen Tom esittelee myös Carrawaylle.
Carraway kuulee Gatsbystä monta tarinaa, jotka
vaihtelevat aina kertojan mukaan. Mikä lie tosi. Tässä yksi Gatsbyn itsensä
tarjoilemana:
- Minä kerron sinulle ehdottoman totuuden.Hänen oikea kätensä kohosi äkkiä vaatien taivasta todistajaksi.- Minä olen varakkaan perheen poika keskilännestä – omaiseni ovat jo nyt kaikki kuolleita. Kasvoin Amerikassa, mutta opiskelin Oxfordissa, sillä kaikki esi-isäni ovat opiskelleet siellä useita vuosia. Se on perhetraditio.
Teoksen päähenkilö Jay Gatsby on noussut asemaansa yhteiskunnan
alimmalta portaalta hämärin keinoin. Viittaan elokuvaan, jossa Jay esittelee
taustansa kertojalle. Muistan, kuinka olin hölmistynyt Jayn rikkaasta taustasta
ja Oxfordin sukupolvista.
Ja kun istuin siinä pohtien vanhaa, tuntematonta maailmaa ajattelin Gatsbyn ihmetystä hänen nähdessään ensimmäisen kerran Daisyn laiturin päässä palavan vihreän valon. Hän oli kulkenut pitkän matkan saapuakseen tälle siniselle nurmikentälle, ja hänen haaveensa oli silloin täytynyt tuntua olevan niin lähellä toteutumistaan, että sen olisi miltei mahdotonta liukua hänen käsistään. Hän ei tietänyt, että se oli jo jäänyt hänen taakseen, jonnekin suurkaupungin takaiseen suureen pimeyteen, missä laajat lakeudet loittonivat yöhön.
Tarinan pohjana on Jayn rakkaus, nuoruudenrakastettu
eli siihen kaikki kulminoituu. Daisy elää onnettomassa avioliitossa Tomin
kanssa, joka pettää vaimoaan tuon tuosta. Carraway järjestää teekutsut, joihin hän
kutsuu Daisyn ilman Tomia. Paikalle
saapuu myös Gatsby. Siitä lähtee
kehittymään tarinan traaginen loppu. Carraway oivaltaa, että hänen vieraansa
eivät tapaa ensimmäistä kertaa, että heidän välillään on jotain muuta. Loppu on
surullinen ja yksinäinen, koska Gatsby vaikenee.
Kultahattu on täydellinen kirja, joka vain voimistuu ajan myötä.
Varmaan luen tämän vielä uudelleenkin,
mutta elokuvan uuteen versioon minulla ei ole kiinnostusta. Kirjassa on paljon symboliikkaa, johon en
puutu. Carraway on nähty kumminkin Fitzgeraldin alter egona. Myös kirjan nimessä on symboliikkaa, joka on alussa runossakin.
