Kerstin Gier (1966) on
saksalainen kirjailija. Hän on opiskellut mm.
kieliä, musiikkitiedettä ja psykologiaa ja haaveillut lapsesta lähtien
kirjailijanurasta.
Viikonloppuna
vietin pidennetyn viikonlopun yksin ja kävin kirppareilla. Löysin Gierin
kirjoittaman trilogian kaikki kolme kirjaa kauniisti pinottuna. Päätin, että
nuo kovakantiset kaunottaret ovat minun. Kirjojen ulkoasu on suloinen, sillä
mustat siluettikuvat luovat kivan tunnelman kansiin. Useimmat ovat lukeneet trilogian jo aikoja
sitten, mutta eihän näissä ole parasta
ennen – päiväystä. Ei
muuten ole edes ikärajaa. Rakkaus ei
katso aikaa – trilogian muut osat ovat Smaragdinvihreä
ja Safiirinsini. En tiedä sarjanimen
taustoja, sillä Jalokivi -trilogia olisi sopinut nimeksi paljon paremmin.
Lisäksi kirjailijalta on ilmestynyt jo Unien
ensimmäinen kirja Lupaus ja
toinen kirjaa Vala.
Rubiinipuna on romanttinen aikamatkaseikkailu. Sattumalta luin myös toisen aikamatkakirjan
viikonloppuna, sillä Satu Mattila-Laineen Parantola
vei minut nykyajasta 1930-luvulle.
Kirjan
päähenkilö on tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö Gwendolyn tai ainakin
kaikki luulevat niin. Hänen
perhetaustansa on kuitenkin aivan jotain muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on
aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella ja
kauniilla serkullaan Charlottella. Kaikki odottavat jännittyneenä Charlotten ensimmäistä matkaa menneisyyteen.
Kaikki
pyörii Charlotten tarkoin vartioidun elämän ympärillä ja häntä on valmisteltu
tuleviin matkoihin ja selviämään menneisyydessä. Hänellä ei ollut koskaan aikaa
ystäville, pojille, leikkeihin, shoppailuun tai elokuviin. Sen sijaan hän oli
omistanut aikansa tanssien, miekkailun, ratsastuksen, kielten ja historian
opetteluun. Sitten tapahtuu jotakin. Yhtenä
päivänä Gwendolyn saa huimauskohtauksen ja pian hän huomakin olevansa
entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin lymyillyt Gwendolynin perimässä.
Kaikki
ovat ihmeissään tapahtuneesta. Miten tämä on mahdollista? Miksi Gwendolyn on
valittu osaksi vuosisataista kohtalonyhteyttä, kahdentoista jalokiven ketjua? Mutta niin vain hän täyttää mystisen tehtävän
ikätoverinsa, samaista aikamatkageeniä kantavan komean mutta raivostuttavan
Gideonin kanssa. Gwendolyn selviää pian, että menneisyydessä on paljon salaisuuksia.
Kirjan nimi tulee rubiinista, joka Gwendolyn on. Leslie on Gwendolynin paras
ystävä, joka auttaa aikamatkailevaa ystäväänsä. Ystävyyden teema on hyvä.
Aikamatkatarina
on omaperäinen ja mielenkiintoisella tavalla toteutettu. Tarinaan mahtuu tietenkin
romantiikkaa ja koukuttavia juonenkäänteitä. Tarinan puitteet ovat mielenkiintoiset.
Kirjailija on saksalainen, mutta hän on sijoittanut tarinan Englantiin. Ja
minusta tarina sopii sinne paremmin, ehkä sen takia, että paikat ovat tutummat.
Odotan trilogialta eri aikakauden tapoja, miljöön kuvailua ja elämäntavan erittelyä. Gwendolyn
näkee myös haamuja, joiden kanssa myös rupattelee. Toivoisin, että tätä
elementtiä kehiteltäisiin lisää jatko-osissa. Tarinassa on huumoria, josta myös
pidän. Alun prologi aukeni vasta epilogin myötä. Rubiinipuna jätti asioita sopivasti
auki ja pohjusti lukemaan koko trilogian.
Rubiinipunan mainoksissa
kerrotaan, että siitä on tekeillä elokuva. Tiedätkö sinä asiasta enemmän?
Tästä kirjasta on blogannut yös MarikaOksa.
Rubiininpuna ja Safiirinsini ovat ilmestyneet elokuvina Saksassa. Amazon.de löytyy ilman tekstityksiä (tai sitten netistä).
VastaaPoistaKiitos, yritän etsiä. Etsin juuri Amazonilta Fallacin kirjoja, joten jatkan etsintää.
PoistaKuuntelin tämän reilu vuosi sitten. Aluksi innoistuin, että löysin moniosaisen kiinnostavan sarjan. (Siihen aikaan oli vaikea löytää kuunneltavaa, en ollut vielä löytänyt Goodreadsia enkä blogeja.... oi niitä aikoja ;) ) En kuitenkaan koskaan innostunut kuuntelemaan toista osaa. Ihan siinä loppupuolella kaikki jotenkin lässähti. Välillä mietin, erityisesti nyt, kun Gier on ollut esillä monissa blogeissa ja tuttavieni puheissa, jos vielä kuuntelisin ne toisetkin osat.
VastaaPoistaMinä voin kuvitella syyn tuolle trilogian nimellekin.
Tosiaan, kirjoittaja on saksalainen. En voisi kuvitella, millainen maailma kirjoissa olisi, jos se sijoittuisi saksaan. Ehkä kirjailijakaan ei osannut ;) Mutta toisaalta se olisi ollut mielenkiintoista, mutta ehkä hankala saada toimimaan. Englanti on tunnettu ja meillä taitaa kaikilla olla mielissämme jonkinlainen kuva vanhasta Lontoosta, joten Gwendolyn on helppo heittää sinne, eikä joka ikistä näkymää tarvitse kuvailla.
Luulen, että se on tuo helppous. On kiva lukea tarinaa, kun osaa kuvitella sen miljöön. Joskus vain on kiva lukea fantasiaa. Pidin ihan aidosti tästä aloituksesta.
PoistaTämä on hupaisa sarja, hyväntuulinen ja pikkuisen jännä. :) Tykkään sarjan kansista, ne sopivat kirjojen tunnelmaan erinomaisesti.
VastaaPoistaMinäkin pidän ulkoasusta. Joskus on hyvä lukea ihan muuta kuin yleensä.
Poista