maanantai 14. syyskuuta 2015

Jean Rhys Huomenta, keskiyö ja Milan Kundera Identiteetti








Jean Rhys (1890-1979) oli  alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams. Hän syntyi Karibialla, Dominican saarella. Hänen isänsä William Rees Williams oli walesilainen lääkäri, joka toimi Länsi-Intian saarilla hallinnollisissa tehtävissä. Rhysin äidillä, Minna Lockhartilla, oli skottilaista syntyperää, ja hän varttui sokeriplantaaseilla. Rhys muutti kuusitoistavuotiaana opiskelemaan Englantiin ja vietti pitkän elämänsä Euroopassa.
Rhys aloitti kirjailijan uransa jo 1930-luvulla, mutta hän saavutti menestystä vasta 1960-luvun lopulla romaanillaan Wide Sargasso Sea,1966 (suom. Siintää Sargassomeri 1968). Rhysin elämäkertatiedot olisi hyvä lukea ennen hänen tuotantoonsa tutustumista. Sen verran häkellyttävä tämä lukemani kirja on. Niin, niin kirjailija puhuu kirjoissaan, mutta jonkin verran voi suoda helpotusta itselleen. Rhys eli lopulta niin erillään Devonissa, että hänen luultiin kuolleen, kun häntä yritettiin tavoittaa kuunnelmaoikeuksien saamisen takia.

Hätkähdin kirjan julkaisuvuotta, sillä Huomenta, keskiyö ilmestyi jo vuonna 1939.  Ainakin minua kirjan julkaisuvuosi kiinnosti. Se suomennettiin vasta vuonna 2002. Voin kuvitella, että Rhysin kirja oli aikaansa edellä. Uskon, että se otetaan paremmin vastaan meidän ajassa.  Rhysin naiskuva oli varmasti liian moderni. Teoksissa sanotaan olevan paljon kirjailijaa itseään ja hänen elettyjä hetkiä.

Huomenta, keskiyö vahvisti minussa taas kerran ajatusta, että kun lukee kymmenen tai kaksikymmentä kirjaa, niin väliin mahtuu yksi teos, joka vastaa montaa luettua. Luettujen ei tarvitse olla huonoja. Ehei. Kyse on jostain ihan muusta. Löysin tämän kirjan Ompun blogista, joka taas oli saanut idean kirjan uudelleen lukemiseen Juhalta. Tiesin varsin nopeasti Ompun tekstistä, että tuon kirjan minä luen, joten en lukenut kuin alun. En halunnut ulkopuolisia vaikutteita lukukokemukseeni. Sen sijaan surffasin netissä ja luin kirjailijasta.

Huomenta, keskiyö on vaikuttava ja häkellyttävä teos, sillä välillä en tiennyt, olenko tarinassa mukana vai en. Joskus kirja voi olla vaikeatajuinen, mutta tämä on helppolukuinen ja silti tarinan kanssa joutuu tasapainoilemaan. Jouduin lukiessa miettimään todellisuutta ja kummeksumaan sen rajoja. Tarinan miljöö on Pariisi ja sen kadut. Juonen… sen voit unohtaa. Sen sijaan kirjassa käsitellään juurettomuutta, muistoja, muistojen tuskaisuutta, sivullisuutta ja loputonta kaipuuta.  Juonen sijaan pääset mukaan Sashan mielen matkaan ja ajelehdit päämäärättä hänen kanssaan.

Minussa ei ole ylpeyttä – ei ylpeyttä, minulla ei ole nimeä, ei kasvoja, ei kotimaata. Minä en kuulu minnekään. Niin murheellista, niin murheellista… Ei sillä väliä, tässä sitä ollaan kuin oljenkorsi, kellumassa pyörteen uloimmalla kehällä, ennen kurimuksen nielua, elotonta keskusta, jossa kaikki on pysähtynyt, kaikki on tyyntä. Kaksi puntaa kymmenen shillinkiä viikossa ja huone vähän matkan päässä Gray’s Inn Roadilta….

Englantilainen Sasha Jensen palaa nuoruutensa Pariisiin, kaupunkiin, missä hän on elänyt parhaat ja epätoivoisimmat hetkensä.  Hän herättää muistonsa tutuilla kaduilla, ravintoloissa ja kahviloissa. Hän ei istu ja lipitä viiniä, vaan nielee vahvempaa. Mielen tainnutus tuo helpotuksen. Sasha on vanhentuva nainen, joka kummeksuu elämää, ruoskii itseään, sietää miesten hyväksikäytön, kärsii muistoista ja menetyksistä. Hän kohtaa muutaman venäläisen miehen ja hotellin kauppamatkustajan. Hän tapailee nimettömäksi jäävää nuorta ja komeaa gigoloa, jonka uskoo etsivän hänestä vain rahaa, mutta päästää tämän viimein hotelliinsa.

Vaikka elämäni saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta ja yksitoikkoiselta, niin todellisuudessa se on mutkikas sekoitus kahviloita joissa minusta pidetään ja kahviloita joissa minusta ei pidetä, katuja jotka ovat ystävällisiä ja katuja jotka eivät ole ystävällisiä, huoneita joissa saattaisin olla onnellinen ja huoneita joissa en voisi ikinä olla onnellinen, peilejä joissa näytän hyvältä ja peilejä joissa en, leninkejä jotka tuottavat onnea ja leninkejä jotka eivät tuota onnea, ja niin edelleen.

Huomenta, keskiyön nainen etsii eilistä. Hänen elämä on alavireistä, mutta teos koukuttaa lukijan matkaan, hänestä on saatava tietää lisää. Lukija ei saa koskaan tietää kaipaamiaan asioita tai selvityksiä naisen tilaan. Tämä on vaikea kirja blogin osalta, koska en halua kertoa tarinaa, vaan löytää lukijan tälle kirjalle. Huomenta, keskiyö ei ole ikävä kirja, se ei jätä pahaa oloa. Se vain kertoo eletystä elämästä, että joskus on ollut paremmin. Hetket Ennon kanssa ovat elettyjä hetkiä. Tämä on hyvin ranskalainen kirja. Tämä herätti halun lukea kirjailijan suomennetun tuotannon.

Jean Rhys Huomenta, keskiyö
Alkuperäisteos Good Morning, Midnight (1939)
Suomentaja Hanna Tarkka
Jälkisanat Raija Siekkinen
Otava 2002. Seitsentähdet sarja. Kotikirjasto

PS. Laitoin blogilinkit tekstiin. 




Milan Kundera Identiteetti

 
Minun on hieman vaikea saada ajatuksiani kasaan, sillä Jean Rhys pitää minua niin otteessaan. Mutta yritetään. Luin itse asiassa kirjat ristiin eli aloitin tällä, mutta saadessani Rhysin kirjan käsiini, niin se vei minut mennessään. Tapahtumat ja juoni ovat tässäkin kirjassa toisella sijalla. Tämäkin on hyvin ranskalainen kirja tunnelmaltaan. Lukiessani minun oli palautettava mieleeni muutamankin kerran, että kirjoittaja on Milan Kundera. Teksti on pettävän kepeää, mutta Kunderan tutut teemat löytyvät tästäkin, sillä parisuhde, ikääntyminen, minäkuva, identiteetti ovat keskiössä.

Chantal ja Jean-Marc ovat ranskalainen avopari, mutta Chantal on eronnut, kumppaniaan hieman vanhempi ja paremmassa asemassa taloudellisesti. Chantal saapuu päivää aikaisemmin hotelliin Normandian rannikon pikkukaupungissa, kun puolison on määrä saapua vasta lauantaina. Hovimestari puhuu ravintolass.

Kadonnut jäljettömiin -sarja saa Chantalin miettimään miehensä kadottamista. Chantal kuvittelee, että kadottaisi jonakin päivänä Jean-Marcin. Jäisi tietämättömäksi, joutuisi kuvitelmien varaan. Hän ei voisi tehdä edes itsemurhaa. sillä itsemurha merkitsisi, että hän pettäisi, kieltäytyisi odottamasta, menettäisi kärsivällisyytensä. Hän olisi elämänsä loppuun asti kauhun vallassa.

Alusta lähtien lukija joutuu epätietoiseen tilaan, että mihin tarinaa vie. Saapuuko mies ollenkaan? Jean-Marc oli mennyt tapaamaan heidän yhteistä ystäväänsä brysseliläiseen sairaalaan, jossa tämä on huonossa kunnossa. Chantal viettää yksin aikaansa ja näkee outoja unia entisestä miehestään ja tämän vaimon suudelmista.

Chantal havaitsee, että hänen olemuksensa ei kerää enää miesten katseita. Jean-Marc saapuu odotettua aikaisemmin ja lähtee etsimään Chantalia annalta. Havaittuaan naisen mies lähtee kulkemaan kohti häntä, mutta tavoitettuaan naisen mies havaitsee hänet vanhaksi, rumaksi ja naurettavalla tavalla toiseksi. Jean-Marc ei voi käsittää erehdystään. Miten hän voi erehtyä naisestaan? Pariskunnan kohdatessa Jean-Marc havaitsee Chantalin käyttäytymisessä poikkeavaa. Chantal kertoo huolensa, että ei saa enää miesten huomiota. Tämä viaton toteamus johtaa vääriin tulkintoihin, jotka kasvavat lumipalloefektin tavoin. Mitä tekee mies? Kuuliainen mies yrittää vahvistaa naisensa mielentilaa. Chantal kärsii kuumista aalloista, mutta kyse myös muustakin. Hän hautasi viisivuotiaan lapsen, jonka käly olisi korvannut uudella.

Palattuaan kotiin Chantal saakin pian nimettömän kirjeen. Sen lähettäjä ilmoittaa seuraavansa häntä kuin vakooja, koska hän on hyvin kaunis. Chantal lukee kirjettä bussissa ja tarkkailee muita matkustajia. Kuka on kirjeen kirjoittaja? Onko kirjoittaja bistron Du Barreau vai plataanin alla istuva kerjäläinen. Chantal salaa saamansa kirjeet Jean Marcilta, mutta viimein hän keksii kirjoittajan. Miksi Chantal salaa kirjeet? Minkä merkityksen hän antaa tuntemattoman kirjeille?

Tarina kulkee hyvin selkeästi tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain vaiheessa lukija hukkuu kysymystulvaan. Missä on todellisuuden raja?
Kuka uneksi tämän tarinan? Kuka kuvitteli sen? Chantal? Jean-Marc? Vaiko molemmat? Kumpikin toiselle? ... Mikä on tarkalleen se hetki, jolloin todellisuus muuttuu epätodelliseksi, todellisuus unennäöksi? Missä oli raja? Missä on raja?
Kundera käyttää kirjassaan näkökulmia, hän kertoo Chantalin kautta tapahtuneen, mutta hän kertoo saman myös Jean-Marcin kautta. Identiteetti on terävä, oivaltava teos melankolisin sävyin.

Milan Kundera Identiteetti
Alkuperäisteos L'Identité
Suomentaja Annikki Suni
WSOY 1998. Kotikirjasto.

7 kommenttia:

  1. Hieno hetki, kun huomaan lukevani, että sinustakin on tullut Rhys-fani. Luulen, että hänen teoksistaan joko pitää tai sitten ei pidä lainkaan. Harvoin varmaan jättää kylmäksi. Voi lukea myös moneen kertaan, aina löytyy uutta. Ja ajattele, että itse asiassa hän vielä kirjoittaa aina itsestään, hän itse oli noiden naistensa "malli".

    Kunderan Identiteetti on myös kiinnostava. Luin jokunen vuosi sitten, pitäisi lukea uudestaan ja erityisesti nyt tuli halu lukea se uudestaan, kun luin kirjoituksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon vakaasti, että blogien hienoimpia asioita on löytää helmiä. Ei uutuuksien saaminen tai lukeminen. Olen oppinut lukemaan tiettyjä blogeja tarkemmin ja etsimään näitä helmiä. Minulla oli varsin yksinäinen viikko täällä korvessa ja halusin lukea hyvää. Eivät nuo vanhene. Aukemista näissä riittää. Rhys on upeaa.

      Luin viikoloppuna yhden kirjan, jonka olen lukenut iäsyys sitten. Tunnistat sen heti, jos huomaat. Saan sen blogiin tällä viikolla. Luin viikonloppuna Kuiva kauden ja aloin miettiä tätä kauan sitten lukemaani kirjaa. Minun oli pakko kerrata. Tajusin, että muistijälkeni oli säilynyt minussa ja päätelmäni oli oikea. Kerron tämän tuossa tekstissä. Atwood...

      Poista
  2. Hei Ulla, olipa ihanaa lukea Rhys-kokemuksestasi! Olen lukenut tämän kirjan vuosia sitten, mutta en enää muista sitä kovin hyvin. Suosikkini Rhysin tuotannossa on Herra Mackenzien jälkeen, jota suosittelen seuraavaksi, että pääset "Rhys-naiseen" sisälle. Erään teorian mukaan kaikissa Rhysin viidessä romaanissa kuvattaisiin ikään kuin saman naisen eri elämänvaiheita. Toinen suosikkini on Siintää Sargassomeri, josta olen aikoinani kirjoittanut blogissani. Jos on lukenut Kotiopettajattaren romaanin, niin ehdottomasti intertekstuaalinen vastine kannattaa siihen lukea! :)

    p.s. Kunderan Identiteetinkin olen lukenut aikoja sitten, mutta en saanut siitä hirveästi irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra Mackenzie on seuraavaksi vuorossa. Jos ehtisin lukea, kun olen taas huomisesta viikonlopun yksin täällä korvessa. Kirotut sienikurssit...
      Siintää Sargassomeri arveluttaa minua, jos en muista Kotiopettajattaren romaania tarpeeksi. Rhys oli mahtava löytö. Aion tutustua kirjailijaan kunnolla.

      Poista
    2. Kunderan Identiteetti ei sävättänyt samalla tavalla kuin Merkityksettömyyden juhla, mutta sen jouduin lukemaan heti uudestaan, jotta sain sen auki.

      Poista
  3. Siintää Sargassomeri jätti minut aika kylmäksi, Kvartetti oli hyvä, mutta en siihenkään varauksetta innostunut. Kuitenkaan en suostu uskomaan, ettei Rhys olisi lainkaan minun juttuni. Aikaisemmista lukukokemuksistani huolimatta tunnen houkutusta tätäkin kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskoisin sinun pitävän tästä, ihan varmasti. Aion lukea Herra Mackenzien seuraavaksi. Minä vain uskon, että tämä on minun kirjailija. Ainakin tämä kirja oli hyvä. Minua arveluttaa Sargassomeri, jos en muista Kotiopettajattaren romaania tarpeeksi.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!