Markku Sadelehto on kauhukirjallisuuden asiantuntija, hän on toimittanut yli kolmekymmentä novelliantologiaa kauhun, fantasian ja scifin alueilta. Hän on kirjoittanut myös esipuheen Lovecraftin koottujen teosten kaikkiin osiin.
Lovecraftin lähteillä kokoaa yksien kansien väliin
kauhukirjallisuuden antologian, jotka ovat pääosin ennen suomentamattomia kauhukertomuksia. Kokoelman
on koostanut Markku
Sadelehto, ja kirja käynnistyykin hänen esipuheellaan, jossa
läpikäydään kirjan kirjoittajia ja novelleja. Kirjassa on yksitoista novellia
kaikkiaan kahdeltatoista eri kirjoittajalta. Pääpaino on Lovecraftin nuorten,
myöhemmin menestykseen nousseiden kirjailijaystävien kuten Robert Blochin
teksteissä, mutta mukana on myös esimerkiksi Robert E. Howardin ja ranskalaisen
Guy de Maupassantin novelli. Kirja on oheislukemisto kauhun mestarin H.P.
Lovecraftin Koottuihin teoksiin 1-6.
Vasta kuolemansa jälkeen kauhukirjailijoiden
klassikoksi ja kulttikirjailijaksi noussut Howard Phillips Lovecraft
(1890–1937) oli ateisti, jonka kauhun piti olla luonteeltaan kosmista: ”Tarinassa täytyy olla tietynlaista
henkeäsalpaavaa ja selittämätöntä ulkopuolisten, tuntemattomien voimien uhkaa.”
”Emme me aio
kertoa koko maailmalle, mitä näimme”, Sutherland vastasi. ”Ensinnäkään emme
kykenisi, ja toisekseen vaikka kykenisimmekin, kukaan ei uskoisi meitä. Mutta
voimme varoittaa ihmisiä, sillä tuo olio ei ole saapunut yksin. Missä se toinen
on – tai toiset?”
Lovecraftin lähteillä –kirjassa on seuraavat
novellit: Robert Bloch Kulkija tähdistä,
John Martin Leahy Amundsenin teltassa,
Clark Ashton Smith Yoh-Vombisin holvit,
Frank Belknap Long Avaruuden ahmijat,
Donald Wandrei Punaiset kasvot, Henry
Kuttner Salemin kauhu, Robert E.
Howard Yön lapset, H.P. Lovecraft etc.
Arvoitus tuolta puolen, A. Merritt Kuutamon allas, Arthur Machen Kertomus mustasta sinetistä sekä Guy de
Maupassant Horla.
Ensimmäinen tarina Kulkija tähdistä on valikoitu mukaan, koska Bloch on yksi
kuuluisimmista kirjoittajista ja tarina mukailee tyypillistä Lovecraftin
Cthulhu-mytologiaa. Amundsenin teltassa on kosminen hirviö Etelänavalla, ja Yoh-Vombisin holveissa kohdataan
Marssilainen hirviö. Muissa tarinoissa kohdataan käärmeihmisiä, noituutta ja
tyypillisesti tuonpuoleisesta ja avaruudesta tulevia hirviöitä.
Veri ei koskaan tippunut lattialle. Se pysähtyi ilmassa, ja samalla nauru lakkasi ja vaihtui inhottavaksi, imeväksi maiskutukseksi. Kauhu valtasi minut yhä läpikotaisemmin, kun tajusin, että jokin näkymätön olio tuolta puolen imi verta ravinnokseen! Minkä avaruuden olion olimme herättäneet niin yllättäen ja tarkoittamattamme? Mikä oli tuo vampyyrin kaltainen hirviö, jota ei voinut nähdä?
Kuihtunut kammotus nousi. Se seisoi nyt pystyssä, luurangonlaihana, ja käveli alkoviin, jonka lattiassa rautainen kiekko oli. Se seisahtui selin Carsoniin, ja kuiva ja käheä kuiskaus kahisi haudanhiljaisuudessa. Kuullessaan äänen Carson olisi halunnut huutaa, mutta hän ei kyennyt. Kauhistuttava kuiskinta jatkui yhä, kielellä jonka Carson tiesi olevan jostakin toisesta maailmasta, ja kuin vastauksena siihen tuskin havaittava värinä liikahdutti rautaympyrää.
Sadelehto kertoo, että Lovecraftiin
vaikuttivat useat kirjailijat. Aluksi Edgar Allan Poe, jonka hän löysi
8-vuotiaana isoisänsä kirjastosta. Lordi Dunsany, Nathaniel Hawthorne, Ambrose
Bierce sekä Robert W. Chambers olivat muita vaikutteiden antajia. On arveltu,
että viimeksi mainitulta Lovecraft omaksui kielletyt kirjat.
Jalava 2103. Kustantajalta.
Ihana blogi sinulla! Jäin seurailemaan!
VastaaPoistahttp://better--life.blogspot.fi/
Kiitos sanoistasi ja käynnistä.
VastaaPoista