Kazuo Ishiguro Ole luonani aina kirja & elokuva

Kazuo Ishiguro syntyi 1954 Nagasakissa, mutta on asunut vuodesta 1960 asti Englannissa. Häneltä on aiemmin suomennettu viisi romaania: Silmissä siintävät vuoret, Menneen maailman maalari, Pitkän päivän ilta ja Me orvot. Pitkän päivän ilta on ollut kansainvälinen menestys, ja se tunnetaan myös suosiota saaneena elokuvana. Ole luonani aina alkuperäisteos on Never Let Me Go (2005). Kirjan on suomentanut Helene Bützow.


Olen lukenut kirjan aiemmin, mutta nyt palautin sen mieleeni, kun katsoimme kirjaan pohjautuvan samannimisen DVD:n. Ishiguro on suosikkikirjailijani. Luin tänä vuonna paljon uutuuksia, mutta nyt minulla on tarve lukea hieman laveammin kirjoja, joten blogiini tulee aika yllättäviä kirjoja ja niin jopa elokuvia yksinään. En halua profiloitua uutuuksien lukijaksi, joten Jokken kirjanurkan Nobel-haaste ja Opuscolon Keltainen kesä olivat erinomaisia lukemiston monipuolistajia. Eikä oma Talven lukuhaaste ole sekään huono tältä kannalta ajateltuna. Vuoden lopussa teen blogitekstin, mitä kaikkea luin, hylkään siitä kaikki tänä vuonna ilmestyneet ja sivumäärät. Mitähän voisin vihjaista lukevani vielä tänä vuonna? Aikomuksenani on lukea vielä ennen vuoden loppua Salingeria, Kawabataa, Ishiguroa, Murakamia ja Haahtelaa.


Ole luonani aina sijoittuu Hailshamin sisäoppilaitoksekseen Englannin maaseudulle. Tarinan keskeiset päähenkilöt ovat Kathy, Ruth ja Tommy. Sisäoppilaitoksessa lapset elävät yhteisönä ilman ulkomaailmaa. Heidät kasvatetaan johonkin tärkeään tehtävään. Mutta minkä tähden he oikeastaan ovat siellä? Mihin heidät kasvatetaan. Pystytäänkö tulevaisuudessa parantamaan ihmiset, joita ei vielä pystytä parantamaan? Missä alkaa ja loppuu eettisyyden periaate ja voidaanko se määritellä uudelleen? Mitä tarkoittaa yksilön oikeus elää? Kirjan teemoina ovat ystävyys, rakkaus ja elämän arvokkuus.


Niin kirja kuin elokuva alkavat Kathyn muistellessa 31-vuotiaana valvojana takaumien kautta mennyttä. Hänen muistoistaan rakentuu hänen oma, Ruthin ja Tommyn kirpaiseva tarina. He kuulevat sisäoppilaitoksessa elämänsä tarkoituksensa, joka ei ole opiskelu, työpaikan löytäminen, avioliiton solminen tai perheen perustaminen. Huhut siivittävät toiveita, että aito oikea rakkaus toisi muutaman lisävuoden. Mielestäni en voi kirjoittaa kirjan juonesta enempää. Haluaisin uskoa, että pieneleisyys ja levollisuus voidaan liittää Ishiguron taustaan, että se ammentaa juurensa sieltä, mistä hän on lähtöisin. Englantilainen maalaismaisema, dyynirannat täydentävät tarinaa.

En jatka valvojana enää vuodenvaihteen jälkeen, ja vaikka työ on antanut paljon. minun on myönnettävä että olen iloinen saadessani mahdollisuuden levätä – mahdollisuuden pysähtyä miettimään ja muistelemaan.

Kirjan genre on dystopia, utopia se ei ole. Tieteissävytteinen nykyaika, jossa tiede on ollut menneisyydessä meitä osaavampi mikrosiruineen. Tarina elää ajassamme ja alkaa 1960 luvulla. Ole luonani aina riipaisee syvältä, eikä sitä voi unohtaa. Kirjan tarina ei ole uusi, mutta se toteutetaan niin, että se ei lamauta tai ahdista.

Keräsimme teidän taidetta, sillä ajattelimme sen paljastavan teidän sielun. Tai tarkemmin sanoen keräsimme sitä todistaaksemme, että teillä ylipäätään oli sielu.

Elokuvaa tähdittävät Carey Mulligan ja Keira Knightley ja Andrew Garfield. Kukin heistä on täydellinen osaansa. Elokuva on unohtumaton sekin. Kathyn olemus on juuri sellainen kuin olin ajatellut niin uskomattoman rauhallinen ja lojaali. Niin kirja kuin elokuva etenee vihjaillen, pienin tiedon muruin, niin lukija kuin katsoja pääsee mukaan vähitellen, kun salaisuuksien esirippu avautuu. Ihmiset ovat näennäisen vapaita liikkumaan yhteiskunnassa, jossa on kasvattajia, valvojia ja luovuttajia. Miksi nämä alistuvat kohtaloonsa? Tämä kuuluu niin kirjana kuin elokuvana niihin täydellisiin kokemuksiin.

Puhuin muutamia päiviä sitten erään luovuttajani kanssa, joka valitti sitä, kuinka nopeasti muistot, kaikkein tärkeimmätkin haihtuvat. En ole itse samaa mieltä. Minun kalleimmat muistoni eivät varmasti haihdu koskaan.

Kazuo Ishiguro Ole luonani aina

Tammi. Keltainen kirjasto 2005. Kotikirjasto.


Tämä kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa

Lumiomena

Annami

Mustikkakummun Anna