Jack
Kerouac Matkalla
Suomentaja
Markku Lahtela
Esipuheet
ja lisätyt kohdat suomentanut Markus Jääskeläinen
Tammi, 6. täydennetty painos 2007. Kotikirjasto.
Lukematon klassikko
Tarkoitukseni on lukea elokuun aikana muutama klassikko. Olen valinnut tämän kirjan painottaen klassikoiden keskeisimpiä peruspiirteitä. Klassikolta
edellytetään, että teosta luetaan sukupolvesta toiseen, käännetään, esitetään
ja tunnetaan. Ja olen valinnut sitten
kiinnostavimman mieleeni tulevan klassikon. Jack Kerouacin teos Matkalla on
ollut minulle nimenä tuttu, mutta en vain ole lukenut sitä. Kirjasta kertominen on puuduttavaa, sillä se
on niin analysoitu, että kyseessä on lähinnä oman elämänpinnan noukkiminen. Oma
kirjani on Tammen julkaisema alkuperäisversio.
Olen nähnyt tämän elokuvana. Itse asiassa hämmästyin, että katsomani
elokuva oli vuodelta 2012 eli olin odottanut vanhempaa. Kristen
Stewart säväytti minua Deanin nuoren vaimon (Maryloun) roolissa. Teoksen
klassikkoasemaa puoltaa sekin, että viisikymppisestä kirjasta on tehty
äskettäin elokuva.
Esipuheet
Matkalla-teoksen
alussa on neljä pitkää esipuhetta: Howard Cunnell Vauhdilla tällä kertaa,
Penny Vlagopoulos Amerikkaa uudelleen kirjoittamassa, George Mouratidis Asioiden
ytimeen, Joshua Kupetz Suora viiva johtaa vain kuolemaan. Itse teos
alkaa vasta sivulta 111 ja jakautuu viiteen osaan. Nimensä mukaisesti se on
matkagenren edustaja eli siinä liikutaan koko ajan.
Beat-sukupolvi
Matkalla-teosta kuvataan beat-sukupolven kirjana. Entä mitä tarkoittaa beat-sukupolven teos?
Wikipedian määritelmän mukaan beat-sukupolvi oli 1950- ja 60-luvuilla vaikuttanut beatnik-kirjailijoiden, -runoilijoiden ja muiden taiteilijoiden liike. Termiä beat käytti ensimmäisen kerran Jack Kerouac vuonna 1948. Tämän suhteellisen pienen kirjailijoista, taiteilijoista, kadun asukkaista ja huumeaddikteista koostuvan joukon kutsuminen "sukupolveksi" pyrki luomaan kuvaa jostakin ajanhengelle tärkeästä ja edustavasta - aivan kuten Gertrude Stein, joka puhui kadonneesta sukupolvestaan. Beat-sukupolveen lukeutuvat ihmiset olivat uusia boheemeja, spontaanin luovuuden puolestapuhujia.
Wikipedian määritelmän mukaan beat-sukupolvi oli 1950- ja 60-luvuilla vaikuttanut beatnik-kirjailijoiden, -runoilijoiden ja muiden taiteilijoiden liike. Termiä beat käytti ensimmäisen kerran Jack Kerouac vuonna 1948. Tämän suhteellisen pienen kirjailijoista, taiteilijoista, kadun asukkaista ja huumeaddikteista koostuvan joukon kutsuminen "sukupolveksi" pyrki luomaan kuvaa jostakin ajanhengelle tärkeästä ja edustavasta - aivan kuten Gertrude Stein, joka puhui kadonneesta sukupolvestaan. Beat-sukupolveen lukeutuvat ihmiset olivat uusia boheemeja, spontaanin luovuuden puolestapuhujia.
Jack Kerouac ja myytti
Jack Kerouac naputtamassa kirjoituskonettaan on muodostunut
myyttiseksi ikoniksi jo ennen kuin olemme lukeneet kirjan. On miltei mahdoton löytää kirjalistaa
kirjoista, jotka jokaisen olisi luettava ilman, että siinä ei olisi
tätä kirjaa.
Näin alkaa teoksen ensimmäinen
kirja virheineen.
Nealin näin näin ensimmäisen kerran vähän sen jälkeen kun isäni kuoli. Olin juuri toipunut vaikeasta sairaudesta, josta ei kannata puhua sen enempää kuin että se jotenkin liittyi isäni kuolemaan ja siihen kammottavaan tunteeseen, joka minulla sitten oli, nimittäin että kaikki oli kuollutta.
Tie vie
Matkalla kuvaa
toisen maailmansodan jälkeisen sukupolven villiä elämänjanoa, hurjia
liftausmatkoja ja vanhan arvomaailman hylkäämistä. On
the Road ilmestyi vuonna 1957
ja suomeksi noin 50 vuotta sitten. Oma kirjani on Tammen julkaisema 6. täydennetty painos vuodelta 2007. Käytän henkilöhahmojen oikeita nimiä, mutta
laitan variaatiot sulkuihin. Teoksen
keskiössä ovat Dean Moriarty (Neal Cassady),
Allen Ginsberg (Carlo Marx) sekä
tietenkin minäkertoja Jack Kerouac (Sal Paradise). Matkalla sisältää omakerrallista materiaalia, joten se on avainromaani ja aikalaiskuvaus.
Kerouac on elämänjanoinen nuori mies, joka odottaa kiihkeästi kaikkea sitä, mitä tie vain tarjoaa osakseen. Miten voi kuvata kirjan teemoja? Kirjassa naidaan, ryypätään viinaa, imetään huumeita, liftataan ja keskustellaan. Mitä sitten odotin? Odotin elämänjanoa, jazzin sykettä, kulkemista ja ennen kaikkea sitä, että tie vie pitkin mannerta Meksikoa myöten. Moriarty hakee juoppoa isäänsä. Juonta ei ole, sillä tajunnanvirta vie. Hämmästelin väkivallan vähyyttä. Tarina ei rypenyt edes niin pohjamudissa kuin oletin, elämä oli arvoituksellinen ja antoisa kaikesta huolimatta. Matkalla on tarina elämännälästä, ystävyydestä, rakastamisesta ja oman itsensä etsimisestä.
Kerouac on elämänjanoinen nuori mies, joka odottaa kiihkeästi kaikkea sitä, mitä tie vain tarjoaa osakseen. Miten voi kuvata kirjan teemoja? Kirjassa naidaan, ryypätään viinaa, imetään huumeita, liftataan ja keskustellaan. Mitä sitten odotin? Odotin elämänjanoa, jazzin sykettä, kulkemista ja ennen kaikkea sitä, että tie vie pitkin mannerta Meksikoa myöten. Moriarty hakee juoppoa isäänsä. Juonta ei ole, sillä tajunnanvirta vie. Hämmästelin väkivallan vähyyttä. Tarina ei rypenyt edes niin pohjamudissa kuin oletin, elämä oli arvoituksellinen ja antoisa kaikesta huolimatta. Matkalla on tarina elämännälästä, ystävyydestä, rakastamisesta ja oman itsensä etsimisestä.
Niinpä kun aurinko laskee Amerikassa ja minä istun vanhalla rikkinäisellä jokilaiturilla katsoen New Jerseyn suurta, suurta taivasta ja aistin koko tuon raa’an maan, joka yhtenä uskottoman suurena pullistumana vierii kohti länsirannikkoa, tien, koko tuon pitkän tien, ja kaikki ihmiset jotka uneksivat sen valtavuudesta, ja kun tiedän että Iowassa iltatähti laskeutuu ja valaa kipinöivää himmeää valoaan preerialle, jonne ihan kohta tulee täydellinen yö joka siunaa maan, pimentää kaikki joet, peittää huiput lännessä ja sulkee laskoksiinsa viimeisen lopullisen rannan eikä kukaan, ei kukaan tiedä mitä kenellekin tapahtuu lukuun ottamatta tuota kurjaa epätoivoista repaleista vanhenemista, minä ajattelen Neal Cassadya, ajattelen vieläpä vanhaa Neal Cassadya, isää jota emme koskaan löytäneet, minä ajattelen Neal Cassadya minä ajattelen Neal Cassadya.
Kirjan luettuani tunsin jälleen kerran, että haluan yrittää Marcel Proustin Swannin tien lukemista.
Elokuvan etu- ja takansi
Elokuvan etu- ja takansi
Osallistun tällä kirjalla Ompun David Bowien suosikkikirjat -haasteeseen.
Liitän tämän tekstin osaksi omaa lukuhaastettani.
Katsoin Carolyn Cassadyn dokumentin, hän oli miehensä kanssa mukana matkalla. Oli ehkä pienoinen pakko. Kerouac asui heillä ja miehillä oli pitkäaikanen suhde. Voisin lukea tämän kirjan ja katsoa elokuvan.
VastaaPoistaLuin myös K:n elämäkerran. Mielenkiintoinen tämä oli.
PoistaTuo dokumentti kiinnostaisi minuakin. Luin siitä mainintoja.
PoistaOlen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut tästä kirjasta, ja luulen, että kokeilen tätä jossain vaiheessa. Tuntuu, että kirjan lukeminen vaatii ihan omanlaisensa mielentilan. :)
VastaaPoistaTämä on ollut pitkään mielessä, luulin lukeneeni, mutta sekoitin mielessäni tämän toiseen eli Sieppariin. Ainakin tämä sopii kesään. Kannustan lukemaan ;)
PoistaTämä kiinnostaa!
VastaaPoistaHyvä. Minäkin tykkäsin lukemisesta.
PoistaMinä olen yrittänyt katsoa elokuvaa, mutta jotenkin ei napannut yhtään. Tuntuu että kirja voisi olla enemmän minun juttuni, sillä elokuvissa pidän vain tietyn tyyppisistä, kun taas kirjoissa kiehtoo useampi genre. Aion kokeilla tätä ehdottomasti joskus! :)
VastaaPoistaEn tiedä, onko tästä tehty aiemmin elokuvaa, mutta tämä oli ok. Olen nähnyt tuon uuden, josta kuvat. Kirjana tähän saa syventyä paremmin. Ja tämä vaatii sopivan lukuhetken. Minulla oli hyvin vähän tietoa etukäteen.
PoistaKuvailet kirjaa kiinnostavasti, ties vaikka vielä lähtisin tien päälle! Klassikkohaaste on hieno tapa saada lukuvinkkejä.
VastaaPoistaAnna vain tien viedä! Kyllä kannattaa. Ihmettelin kuin olen missannut tämän. Tunsin elokuvassa oloni kotoisaksi Kristen Stewartin takia, nyt tämänlainen renttu kontollaan, ei sentään vampyyri.
PoistaEn ole lukenut kirjaa enkä nähnyt elokuvaa, mutta kyllä tämä varovaisesti kiinnostaisi. Ehkäpä jossain klassikkohaasteessa koittaa tämänkin vuoro. :) Kiitos kirjan kiinnostavasta esittelystä!
VastaaPoistaElokuva on hyvä. Luin myös elämäkerran. Kyllä tämä kannattaa lukea. Näissä klassikoissa on kyllä runsaudenpulaa, liikaa lukematta.
PoistaOstin tämän pokkarina joku aika sitten ja leffa tuli siinä mukana. Olen joskus englanniksi lukenut, mutta muistelisin että kokemus ei ollut kovin onnistunut.
VastaaPoistaNoita Proustin kirjoja ei enää saa ostaa oikein mistään. Ainakaan kaikkia osia. Harmi, sillä haluaisin koko sarjan hyllyyni ja myös lukea ne. Neljä ekaa olen joskus lukenut, mutta pitäisi tietysti aloittaa alusta.
Proustien hinnat ovat sikamaiset. Uusia painoksia ei vain tehdä. Mielisin hyllyyni tuon sarjan. Uskoisin niille olevan tilausta. Kun katsoo pienen Porvoon kirjaston kappaleita, niin kuuluisivat poistoihin.
PoistaLeffa on ihan hyvin, olin aika tietämätön, luulin sitä vanhemmaksi. En ole perehtynyt tuohon kirjaan eli aloitus ei aukene. (lainaukseni) Varmaan sen jujun löytäisi jostain. Luulin lukeneeni, mutta sotkin Sieppariin.
Katsoin vielä hintoja, niin tuntuvat olevan 20-30 euroa kpl.
PoistaKerouacin On the Road on ollut mulle SE lukukokemus. Se, jonka jälkeen maailma ei ole enää ihan sama. Minäkin odotin väkivaltaa ja pohjamutia, mutta sain jotain aivan muuta. Olen lukenut tämän alkukielellä, enkä ole vielä uskaltanut lukea suomeksi. Olen niin lumoutunut Kerouacin kielestä, että toisinaan tekee mieli kuiskia romaanin otteita hiljaa itsekseen.
VastaaPoistaOlen liittämässä tämän Ompun Bowie -lukuhaasteesen. Tajusin lukiessani, että en ole lukenut tätä aiemmin. Sotkin mielessäni Sieppariin. Tuo elokuva hämmensi minua, että se olikin uusu ja tuo Kristen. Hänessä ei ole mitään vikaa. Olin varautunut vanhaan elokuvaan. Pidin myös elokuvasta. Se toi mieleeni Cunninghamin kirjan Koti maailman laidalla.
VastaaPoistaLuen tämän uudelleen vielä joskus ja haluaisin tämän enkuksi myös. Tämä on suuri kirja ja vaatii aikaa omaksua.