keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Marco Kosonen Muurikaupunki



Marco Kosonen Muurikaupunki
Like 2015. Oma ostos. Kotikirjasto.

Halusin Muurikaupunkiin. Paikkaan joka oli muuttanut asumaan sisälleni jo ennen kuin olimme kohdanneet. Olin valinnut sen kaipaukseni kohteeksi, määränpääksi jonka saavuttaminen meni kaiken edelle. Olin tutkinut kaupungin karttaa ja sinne vievien junien aikatauluja. Ahminut ne vähäiset valokuvat ja artikkelit joita paikasta oli lehtien ja kirjojen sivuilla saatavilla.

Marco Kosonen oli minulle nimenä tuntematon ennen Muurikaupunkia. Tämä on kuitenkin kirjailijan ja muusikon kolmas kirja. En oikeastaan edes hämmästy tätä, sillä etenkin kotimaisten mieskirjailijoiden joukko on minulle harmaata massaa. Luen vähemmän kotimaista ja ennen blogia en juuri laisinkaan. Uudempi kotimainen nykykirjallisuus oli minulle varsin vieras alue. Jokin tässä kirjassa veti minua luokseen ja myös kustantaja, jonka koen mielenkiintoiseksi.

Muurikaupunki ei määritä aikaa tai miljöötä. Joidenkin vihjeiden perusteella teen päätelmäni. Ajaksi miellän 1980-luvun puolivälin. Miljööstä puhutaan tyyliin…, mutta myös Heroes-kappaleen syntypaikka viittaa samaan. Ehkä kirjailijan ikä ja viittaukset useampaan artistiin ja etenkin yhteen tekee sen, että teksti kolahtaa minuun.

Vuosi  on hurahtanut vauhdilla Muurikaupungissa sen jälkeen kun sä kävit täällä sekoilemassa. Mä bunkkaan edelleen siinä samassa luukussa, ja se on ihan ok. Halpa, enkä mä kummoisempaa mestaa edes tarvitse. Suurin osa ajasta menee Talossa josta mä kerroin edellisessä kirjeessäni. Treenejä, keikkoja ja yleistä notkumista.


Marcin mieli vetää muualle kuin pohjoiseen synnyinkaupunkiinsa. Hän matkustaa Muurikaupunkiin, joka on tietynlainen risteysasema. Marc löytää jonkinlaisen kortteerin, jossa majoittua. Hän päätyy bändiin ja kohti mielessä eläviä unelmia.

Katso nyt Muurikaupunkia tarkkaan, sillä kohta sitä ei ole enää olemassa. Muuri murtuu ja kaikki muuttuu. Pian tämä kaupunki muuttuu yhdeksi metropoliksi muiden joukossa. Monien mielestä viihtyisäksi sellaiseksi, mutta sen ainutlaatuisuus pyyhkiytyy pois. Kun kerrot tulevaisuudessa nuoremmillesi, millaista täällä oli aikoinaan, teinit kuuntelevat sinua suu auki.

Ehkä Kososen teos avautuu parhaiten tuolloin nuoruutensa eläneille, että tietää, mihin maanantai-illat vei eli Simonkatua ylös. Kosonen on sujuvasanainen ja tempaa lukijansa mukaan. Tekstissä minua viehättää eniten nuoruuden etsinnän vimma sekä arjen todellisuus ja karheus. Teoksen lopussa musiikkiviitteet ovat koottuna soittolistaksi. 

Blogeissa toisaalla: Arja ja Krista.

2 kommenttia:

  1. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!