Amélie Nothomb Nöyrin palvelijanne
Alkuteos Stupeur et tremblements (1999)
Suomentaja Annikki Suni
Otava 2001.
Kotikirjasto.
Olen juhannuksesta lähtien kärsinyt aikapulaa lukemisen suhteen. Naisten aakkoset ja erilaiset lukuhaasteet ovat olleet postausteni pelastajia. Nastenviikonkin luvut jäivät haaveeksi.
Amélie
Nothomb on belgialainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli 30 kielelle.
Nothomb on diplomaattiperheen tytär ja asui lapsuutensa Japanissa. Häneltä on suomennettu neljä teosta, joista
tunnetuin on Nöyrin palvelijanne ja josta
on tehty myös samanniminen elokuva. Muut Nothombilta suomennetut ovat Vaitelias naapuri (1997), Antikrista (2006) ja Samuraisyleily (2009). Nothombin
kirjoissa on paljon omaelämänkerrallisia aineksia.
Nuori, akateemisesti koulutettu belgialainen Amélie saa
tulkin työpaikan Yumimoton suuryrityksestä Japanissa. Amélie halusi päästä Japaniin töihin, sillä
hän kaipasi lapsuutensa maisemia Japanissa. Tosin hyvä kielitaito
osoittautuu vähitellen myös esteeksi, sillä vieras kulttuuri pitää hänet
ulkopuolisena.
Opin pian
kunkin tavat: herra Saitolle puoli yhdeksältä mustaa kahvia. Herra Unajille
maitokahvia ja kaksi sokeripalaa kymmeneltä. Herra Mizunolle mukillinen
Coca-Colaa tunnissa. Herra Okadalle viideltä englantilaista teetä maitotilkan
kera. Fubukille vihreää teetä yhdeksältä, mustaa kahvia kahdeltatoista, vihreää
teetä kolmelta ja viimeinen musta kahvi seitsemältä – hän kiitti minua aina
ihastuttavan kohteliaasti. Tämä vaatimaton tehtävä suisti urani alamäkeen.
Merkittävässä kahvitilaisuudessa Amélie tekee töppäyksen.
Ulkomaalainen on varsin sovelias hoitamaan kahvitarjoilun, mutta hiljainen ja
näkymätön tarjoilija ei voi selviytyä tehtävästä kunnialla puhumalla japania, koska
valkoinen japania puhuva nainen ymmärsi heidän kieltään vei pohjan kokouksen
luottamuksellisuudelta. Herra Omochi läksyttää työntekijänsä perusteellisesti: Te ärsytitte ystäväfirman valtuuskuntaa!
Tarjoilitte kahvin käyttäen sanontatapoja, jotka vihjasivat teidän puhuvan
täydellistä japania!
En usko että
japanilaisen miehen kohtalo on kovinkaan paljon kadehdittavampi. Oikeastaan
asia taitaa olla jopa päinvastoin. Japanilaisella naisella on ainakin
mahdollisuus päästä työnteon helvetistä aviomiehen avulla. Ja pelastuminen
työstä japanilaisessa yrityksessä on minusta päämäärä sinänsä.
Mikään Amélielle annettu työ ei suju ongelmitta,
vaikka hän uskoo tekevänsä jokaisen saamansa tehtävän parhaalla mahdollisella
tavalla. Väärinkäsitykset johtavat vähitellen jyrkästi laskujohteiseen uraan. Amélie
yrittää valokopioida herra Saitolle tuhannen sivun paksuisia pinkkoja, jotka
eivät koskaan kelpaa esimiehelle. Lopulta Amélie päätyy pohjalle siivoamaan
vessoja ja huolehtimaan tarvikkeista.
Työkulttuuri on alistettu, jossa hierarkkinen
järjestelmä on vahva. Amélien naispomo, Fubuki, lähestyy kolmeakymmentä, joka
tuntuu olevan mahdoton kohtalo naimattomalle naiselle. Ihmissuhteet ovat
etäisiä, virallisia ja eleettömiä. Vapina tuntuu olevan vanha perinne, joka ei
tunnu olevan pahitteeksi esimiestä kohtaan. Kasvojen menettämistä hirveämpää ei
ole eli ihmisen on hillittävä tunteensa muiden läsnä ollessa.
Tarinassa tarkastellaan naisen asemaa, ihmissuhteita,
kulttuurieroja, esimiehiä, työpaikkakulttuuria. Nöyrin palvelijanne on elokuvana hyvin uskollinen kirjalle. Tarinan humoristinen pilke tekee lukemisesta
kepeän. Vaitelias naapuri herätti huomattavasti
enemmän tuntemuksia, jotka ihastuttivat, vihastuttivat ja hämmensivät. Antikrista on puolestaan tarina ystävyydestä, hieman viksahtaneesta sellaisesta.
Osallistun tällä kirjalla Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen.
Osallistun tällä kirjalla Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen.
En ole lukenut kirjaa, mutta olen nähnyt elokuvan. Sen nähtyään ei haluaisi mennä japanilaiseen firmaan töihin.
VastaaPoistaElokuva on hyvin kirjan mukaan tehty, repliikit ym. Eli olet hyvin perillä tarinasta. Amélie saa aikaan senkin, että omassa rauhassa oleva mökki epäröittää kirjojen keskellä ja ei tuo yllättävä ystäväkään innosta. Saisi suomentaa lisää.
Poista