lauantai 5. syyskuuta 2015

Henning Mankell Ruotsalaiset saappaat






Ruotsalaiset saappaat on itsenäinen jatko Italialaisille kengille. Löysin tämän kirjan sattumalta Kirjavalaan blogista, sillä olin etsimässä aivan toista puuttuvaa kirjaa Mankellilta. Olen lukenut kirjailijan kirjat satunnaisessa järjestyksessä ja päätin kesällä koota hänen suomennetun tuotannon itselleni.  Löysin Italialaiset kengät (2007) yllättäen kesällä ja nautin sen lukemisesta. En edes osannut kuvitella, että tuo tarina saisi jatkoa.

Ruotsalaiset saappaat omaa dekkarimaisia elementtejä, talo palaa / poltetaan, poliisi tutki paloa / tuhopolttoa.  Mankell kuitenkin pohtii kirjassaan eksistentialismin käsitettä vanhuuden kautta. 

Seitsemänkymppinen Fredrik Welin on vetäytynyt syrjäiseen saareen. Hän tietää olevansa muukalainen, että hän ei tule koskaan osaksi yhteisöä, vaikka hänen lääkintaidoista on  toki hyötyä monellekin.  Vaarin kautta hänellä oli juuret saareensa, vaikka tämä olikin nainut puolison kaukaiselta Ahvenanmaalta. 

Frederik on entinen kirurgi, joka luopui aikoinaan urastaan erään ikävän työvirheen takia. Hän herää elokuisena yönä siihen, että hänen talonsa palaa ja hän pakenee jaloissaan kaksi vasemman jalan kumisaapasta. Katsoessani nokeentunutta omenapuuta mieleni täyttyi surusta ja inhosta. Se oli kuin hyökkäys äitini vanhempien muistoa vastaan. Kuvittelin, että puu kantaisi nyt mustia, pahanhajuisia omenia. Kukaan ei voisi syödä niitä. Puu eli, mutta oli silti kuollut.

Menin lähemmäksi. Musta raunio oli myös hautausmaa. Koko aiempi elämäni oli polttohaudattu. Yöllä talo oli muutaman järisyttävän tunnin aikana muuttunut uuniksi, jossa koko omaisuuteni oli sulanut tuhoisassa kuumuudessa.

Hänen menneisyytensä palaa tuhkaksi. Mummin ja vaarin vanha talo ikään kuin kuolee. Fredrikin olisi löydettävä voimat uuden alun aloittamiseen. Hän tuntee itsensä vanhaksi ja väsyneeksi. Mitä silloin on jäljellä, kun hän kuolee? Jääkö hänestä mitään jälkiä? Mitä hän on saanut aikaan elämässään? Jääkö kukaan kaipaamaan häntä?

Ajoin halki maiseman, jossa syksyn värit loistivat kauniina, mutta samalla näkymä tympäisi minua. Aiemmin elämässäni vuodenajat eivät vaikuttaneet minuun. Mutta viime vuosina kylmyys ja pimeys olivat herättäneet minussa yhä suurempaa huolta.

Edellisessä kirjassa Fredrik kohtasi nuoruuden rakastettunsa Harrietin. Harriet ilmestyi yhtäkkiä hänen silmiensä eteen mökin jäälle kuolemansairaana viimeisenä toiveena  – luvatun lammen näkeminen. Tuo nainen vaati, että annettu lupaus on viimein toteutettava. Harriet johdattaa Fredrikin heidän yhteisen tyttärensä yhteyteen ennen kuolemaansa. Louise ilmaantuu ja katoaa omien halujensa mukaan. Isän ja tyttären suhde on karikkoinen. Fredrik tutustuu tulipalon yhteydessä myös kolmekymmentä vuotta nuorempaan paikallislehden toimittaja Lisa Modiniin.

Fredrik joutuu hankalaan tilanteeseen talon palamisen takia, sillä kaikki viittaa tahalliseen tuhoon, tuhopolttoon. Kukaan ei salaa ajatuksiaan siitä, että potentiaalinen tekijä olisi Fredrik itse.

Eräänä yönä hän ja minä ja Louise olimme nukkuneet asuntovaunussa yhdessä. Se oli ennen kuin vaunu siirrettiin tänne. Nyt Harriet oli poissa, ja Louise makasi pariisilaisessa sairaalassa synnyttämässä lasta.

Kirjan juoni kuljettaa niin palomysteeriä, kuolemaa, ikääntymistä kuin rakkautta. Tarinan miljöönä on eristävä saari.  Kuolema ja sairaus vilahtelevat muistoissa ja ihmisissä. Fredrik kaipaa tunteita, joihin ei enää uskonut, mutta kaipuun ja turvallisuuden tunne ajaa häntä kintereillään pelko ja yksinäisyys.  Ehkä hän saa jakaa vielä hetken  tunteitaan. Hienoa Mankellia. Minä vain viihdyn tämän kirjailijan seurassa. Mankell rakentaa tarinansa ilman inhorealismia. Hieno kirja.

Henning Mankell Ruotsalaiset saappaat      
Alkuperäisteos Svenska gummistövlar
Suomentaja Kari Koski
Otava 2015. Kotikirjasto. Syyskuun uutuusostos.

8 kommenttia:

  1. Sain illalla luettua ensimmäisen Mankelin. Tämäkin vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ainakin ekan osan voisi lisätä lukulistaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä. Italialaiset kengät kannattaa lukea ensin. Näillä on pitkä väli, en tiedä, onko kirjailija tiennyt jatkavansa aiheesta.

      Olen lukenut Mankellin dekkareita, mutta nämä kaksi vaikuttivat minuun miltei enemmän. Tein aikoinani Mankellin kanssa virheen, luin mitä sattui löytymään. Hänellä on selvä jatkumo dekkareissa, joten asiat meni sekavasti mielessäni. Ja aion lukea kirjat järjestyksessä, kunhan saan ne kerättyä. Niitä liikkuu tosi hyvin Porvoossa euron kpl.

      Poista
  2. Tämä pitäisikin lukea, ja muistin virkistämiseksi uudestaan Italialaiset kengät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että on hyvä palauttaa mieliin. Että muistaa Harrietin ja Louisen. Niihin viitataan kumminkin sen verran paljon. Luin Italialaiset kengät kesällä ja nyt tämän. Tämä on tosi hieno kirja. Ja kirjassa päästään myös Pariisiin.

      Poista
  3. Ihana Mankell! Luen ensitilassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli uskomatonta, että luin kirjan kesällä, josta pidin valtavasti ja sitten löysin heti jatkoa. Onko Mankellilta tulossa kaksi kirjaa tänä vuonna, kun olin etsimässä ihan eri nimekettä? Lue, on ihana!

      Poista
    2. Minähän olen ihan Mankell-fani, mutta jotenkin tuo kesällä ilmestynyt (juu, sellainen ilmestyi, ellei ihan väärässä olla :D ) on jäänyt väliin. Tämä on "jatkoa" Italialaisille kengille, joiden rauhallisuuteen rakastuin täysillä.

      Poista
    3. Olin hämmentynyt, kun pyysin uusinta puolisoltani, (sillä voihan Stadissa tehdä jotakin järkevää..). Minä olin saamassa mielestäni Juoksuhiekkaa, mutta sainkin Ruotsalaiset saappaat. Tänään sitten aloitin tuota toista.

      Kristan blogista löysin nuo saappaat. En voinut mitenkään uskoa, että tarina jatkuisi. Italialaiset kengät iski minuun lujaa miljööllä, tarinalla jne. Täällä toinen Mankell-fani.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!