Merete Mazzarella Sielun pimeä puoli

Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita, Olen lukenut Mazzarellan kaikki suomennetut kirjat, ja osa niistä onkin muodostunut minulle hyvin läheisiksi. Tätä ennen olen kirjoittanut blogitekstin kirjasta Elämä sanoiksi (2013). Erityisesti olen pitänyt seuraavista Mazzarellan kirjoista Ensin myytiin piano (1985), Juhlista kotiin (1993), Kun kesä kääntyy (2001), Illalla pelataan Afrikan tähteä (2008), Matkalla puoleen hintaan (2010) sekä Ainoat todelliset asiat (2012). En niinkään halua esitellä kirjahyllyäni kuin haluan tuoda esiin huomattavasti tärkeämmän näkökulman, että lukemisessani on pitkään jatkunut taival, että uuden kirjan ilmestyessä kiinnostun, mitä kirjailija haluaa nyt kertoa.

 Merete Mazzarellan kirjat ovat minulle hyvin tärkeitä. Joitakin olen pilkkonut osiin opinnoissani identiteettiä käsittelevissä opintotehtävissä. Raija Rintamäki on suomentanut Sielun pimeän puolen käsikirjoituksesta Själens nattsida - Om Mary Shelley och hennes Frankenstein, Pidän itse alkuperäisteoksen nimestä enemmän, koska se on huomattavasti informatiivisempi eli, jos koko teksti oli kannessa käännöksessäkin.

Sielun pimeä puoli onkin ehkä yllätyksellisin lukemistani Mazzarellan kirjoista. Toisaalta kirjailija aloittaa kirjan toteamalla:

”En olisi ikinä uskonut kirjoittavani kirjaa hirviöistä, en ole ikinä ollut vähääkään kiinnostunut hirviöistä, saati sitten koettanut perehtyä niihin – en ennen kuin eräänä kauniina päivänä jouduin Frankensteinin hirviön pauloihin”. 
Mazzarella kertoo, että häntä alkoi kiehtoa englantilainen kirjailija Mary Shelley. Mary Wollstonecraft Shelley eli 30. elokuuta 1797 – 1. helmikuuta 1851. Mary Shelley aloitti teoksensa kirjoittamisen kaksisataa vuotta sitten eli vuonna 1816 ollessaan vain 19-vuotias. Frankestein on hyvin kaupallistettu ilmiö ja myytti, jonka monet tuntevat paremmin kuin jotkut antiikin ajan arkkimyytit. Luin kirjan ennen kaikkea tekijän takia ja vaikutuksesta kuin hirviön kontekstin kautta.

Mazzarellapohtii kirjassaan elämän ja ihmisyyden luonnetta. Mikä sai nuoren Mary Shelleyn luomaan esikoisromaaniinsa kammottavan hirviön? Yhtä hyvin voidaan miettiä Frankensteinin ajankohtaisuutta, sillä aiheesta on tehty valtava määrä elokuvia. Mazzarella tuo esiin, että Mary Shelley vastasi itse näin kirjoittamisestaan: Ei siinä ollut mitään ihmeellistä, että tällainen kahden arvostetun kirjallisen kuuluisuuden tytär keksi jo varhaisella iällä ruveta kirjoittamaan” Maryn molemmat vanhemmat olivat maineikkaita filosofeja.

Mutkien kautta Mary sai Shelleyn, sillä Percy oli toisaalla naimisissa, ja pari sai toisensa virallisesti vasta kun Percy Shelleyn vaimo teki itsemurhan vuonna 1816. Mazzarella kuvaa koskettavasti ja kiehtovasti Mary Shelleyn värikkäitä elämänvaiheita. Hän avaa lukijalle mielenkiintoisella tavalla polun Frankenstein-romaanin henkilöihin ja keskeisiin teemoihin.

Frankensteinin juoni etenee siten, että sveitsiläinen tiedemies Victor Frankenstein kokoaa irtonaisista ruumiinosista kookkaan, ihmisenkaltaisen olennon, ja herättää tämän henkiin. Mazzarella luonnehtii luomusta, että Olento ei ole pelottava epäinhimillisyydessään, vaan päinvastoin siksi, että se on groteski versio inhimillisestä. Frankensteinin hirviö on luotu yhä uudestaan ja uudestaan näiden vuosisatojen aikana ja tuhottu yhtä monta kerta. Kuolintavat ovat olleet yhtä mielikuvituksellisia. Hän on palanut kirkon mukana, hänet on syösty savuavaan tulivuorenkraatteriin, hän on jäätynyt kuoliaaksi arktisessa kylmyydessä, hän on hautautunut lumivyöryyn

Hirviöhahmon kautta voimme lähestyä rajankäyntiä meidän ja muiden, tunteen ja järjen, elämän ja kuoleman välillä. Kirjassa etsitään vastausta kysymykseen, mikä on ihminen ja mitä on ihmisyys? Kumpi lopulta on hirviö ja kumpi ihminen, tohtori Frankenstein vai hänen luomuksensa?

Mutta entä Frankensteinin Olento? Eikö hän ole Mary Shelleyn kuvaamana kuitenkin inhimillisempi kuin yksikään androidi? Jos on inhimillinen olematta ihminen, mikä silloin on? Voiko kenties olla persoona?

Mazzarellan kirja elää tässä ajassa, jossa fantasiakirjoissa seikkailevat uskomaton määrä erilaisia hirviönkaltaisia hahmoja kuten örkit, zombit, velhot, vampyyrit, ihmissudet, kyborgit, robotit jne. Mazzarellan esittämät ajatukset ovat hyvinkin pohdinnan arvoisia laajemminkin näiden hirviöhahmojen myötä. Hän herättää lukijan pohtimaan syvemminkin elämän ja ihmisyyden luonnetta. Olen lukenut vuosia sitten Shelleyn kirjan, mutta sen kertaaminen olisi ollut tämän kirjan lukemiselle hyödyksi. Mazzarella kertoo kuitenkin tarinan niin selkeästi, että kirjan pystyy lukemaan näinkin, sillä jokainen tuntee tarinan jollain tavoin jonakin versiona. Mazzarella käsittelee aiheen kirjallisuudentutkijan tiukin ottein, mutta missään vaiheessa lukija ei kyllästy tai puudu.


Merete Mazzarella Sielun pimeä puoli
Tammi 2014.