perjantai 14. elokuuta 2015

Blogistanian elokuun lukumaraton 15.8.2015







Moikka. Lukumaratonpäivä on jälleen lauantaina 15.8.2015. Eli huominen pitää olla joltain osin mukana. Pääsen aloittamaan lukemiseni tänään joskus 20.00 jälkeen.  Itse päätän urakkani huomenna 20.00.  Maratonia emännöi MarikaOksa täällä.
Ensin ajattelin jättää lukumaratonin väliin, mutta päätin sittenkin lähteä mukaan. Tämä on minun  ensimmäinen lukumaraton tänä kesänä. Tämä on päivittyvä postaus, johon lisään myös lukemieni kirjojeni blogitekstit.
Kaikessa mennään herkkutattien mukaan. Harjoittelijoita on ilmaantunut sen verran, että kymmenisen päivää kestävä sato voi alkaa. Ja minä en anna osuuttani jakoon. Toivottavasti ajoittuu myöhempään ajankohtaan, mutta…








Lukuiloa kaikille!

Lukusuunnitelmissa ovat oheiset kirjat. 


Riitta Jalonen Todistaja Brigitin talossa
Denise Rudberg Yksi tappava syrjähyppy 
Blake Crouch Wayward Pines Ei pakotietä 
Margaret Atwood Oryx ja Crake luen loppuun 50 s.

Bonuksena. Jos ehdin, niin aloittelen toista tai toista: Jean-Paul Didierlaurent Lukija aamujunassa tai  Elina Hirvonen Kun aika loppuu.  Sivumääriä en ajattele. Oma saavutukseni on lukea kesken oleva kirja loppuun.  Siitä sitten enemmän kirjan blogitekstissä.


 Mitä sinä luet? Oletko lukenut nämä tai jonkun näistä?


14.8. Aloitan lukemiseni 20.00

Luen alkuun Atwoodin 50 sivua loppuun.
Jatkan siirtymällä Wayward Pinesin pikkukaupunkiin ja luen uneen asti hieman mukavammissa olosuhteissa kuin koneen äärellä.
Päivittelen huomenna.
Jaksamisiin.

15.8 Luin Wayward Pinesin Ei pakotietä loppuun. Kirjan nimi kävi harvinaisen toteen.

Herättyäni siirryin kirjaan Yksi tappava syrjähyppy.
Lueskelen ulkona, jos lämmintä.
Lopetin lukemisen lauantaina 20.00 ja sain nipin napin Jalosen loppuun.

Elinämä tuli sitten luettua. Luin seuraavat kirjat ja tietyt sivut (Atwood).


Riitta Jalonen Todistaja Brigitin talossa

Denise Rudberg Yksi tappava syrjähyppy 
Blake Crouch Wayward Pines Ei pakotietä 
Margaret Atwood Oryx ja Crake luin loppuun 50 s.

Yhteensä 997 sivua.
 

Huom. Laitan tähän Crouchin ja Jalosen blogitekstit, mutta Rudbergin kirjan  Syksyn viisi dekkaria koosteeseen sekä Atwoodin aikanaan kolmen kirjan kokonaisuutena.




Blake Crouch Wayward Pines Ei pakotietä  


Tervetuloa toiseen todellisuuteen! Haluatko tutustua pikkukaupungin elämään, muuttaa sen pysyväksi asujaksi? Valitettavasti valinnanvapaus on päähenkilömme osalta näennäistä. 

En olisi ihastunut tähän kirjaan ilman tiettyjä taianomaisia sanoja, ja jos tämä ei olisi oveluudellaan viekoitellut minua. Löysin tämän trilogian aloituksen vasta nyt eli ohitin TV-sarjankin. Kirjan loppusanat paljastavat heikkouteni, sillä kirjaa tarjoillaan Twin Peaksin faneille. Tuo tunnelma on kirjassa alusta asti läsnä, joten minäkin pysyin mukana.

Wayward Pines on idyllinen pikkukaupunki Idahossa. Sen omanlaisensa tunnelma valtaa lukijan alusta lähtien. FBI-agentti Ethan Burke saapuu Wayward Pinesiin työasioissa, mutta joutuu kolariin. Joen penkalla hän herää kolhuineen, pää humisevana ja lähtee vaappumaan kaupungin keskustaan ja taskujaan tunnusteltuaan havaitsee olevansa ilman rahaa, lompakkoa, avaimia ja puhelinta. Oma nimikin on hetken karussa.   

Voi ihanuus, kun Ethan maalaa maisemia ympärillään: Vihrein ruoho, jonka hän oli milloinkaan nähnyt – pitkien, notkeiden, korsien metsä – verhosi joen rantaan viettävää maata. Vesi oli kirkasta ja virtasi vuolaasti uomasta törröttävien kivenjärkäleiden välissä. Vastarannalla oli kolmesatametrinen pystysuora kalliojyrkänne, jonka kielekkeillä kasvoi mäntyjä. Mäntyjen tuoksu ja virtaavan veden raikkaus kyllästivät ilman.

Ethan Burken ongelmat ovat kuitenkin vasta hyvin alussa, sillä ennen pitkää työtehtäväkin eli kadonneet kollegat jäävät toiselle sijalle. Kuka ottaa muukalaisen vakavasti, kun tämä esittäytyy salaisen palvelun agentiksi?  Ethan saa huomata tulleensa varsinaiseen takapajulaan, kun hotellihuoneessa ei ole edes televisiota ja puhelinkin on varsin vanhanaikainen. Yhteydet ulkomaailmaan osoittautuvat ajan mittaan ongelmallisiksi. Kaikessa tässä somassa idyllissä on jotain outoa, niin ihmisissä kuin ympäristössä, vaikka talot ovat sieviä, äskettäin maalattuja ja pihat hoidettuja. Yhteisö elää omaa arkeaan vuoriston suojassa - eristyksissä.

Olen katsonut kerran pätkän Hitchcock esittää, jossa toimistotyöntekijä jää yksin työpäivän loppuessa. Näkemästäni on iäisyys, mutta se tunne ei ole unohtunut. Nainen yrittää tavoittaa todellisuutta puhelimella, mutta ”Neiti Aika” antaakin eri ajan… Myös  Ethan Burke kokee kirjassa monta merkillistä yllätystä. Aika ajoin lukija saa joitakin vihjeitä tarinankulusta, kun seurataan Burken vaimon Theresan ja pojan Benin kohtaloa.

Joskus elämä tuntuu niin normaalilta, siltä kuin aina olisi ollut tällaista, mutta sitten tulee hetkiä, jolloin torjuttujen kysymysten paine, niiden joita ei enää salli itsensä kysyä, uhkaa särkeä hänet pirstaleiksi kuin vanhan kristallin. 

 En olisi osannut ennakoida loppua. En ole scifien ystävä, joten loppu ei oikein ollut makuuni. Olen kuitenkin lukenut jatko-osan kuvauksen ja ymmärrän idean paremmin. Ethanille sallitaan valinnan mahdollisuus. Lukemani scifiklassikot tunkevat väkisin tajuntaani, mutta juonen salaamisen takia minun on vaiettava jopa niiden nimistä. Crouch mainitsee epilogissa muitakin esikuviaan kuin Twin Peaksin, ja nämä välittyvät loppua kohden enemmän.  Kaikesta huolimatta annoin tarinan viedä mukanaan ja  viihdyin yömyöhään hereillä.

Wayward Pines - Ei pakotietä ilmestyi toukokuussa, mutta minä sain sen vasta elokuussa. Trilogian toinen osa Wayward Pines - Salaisuus on jo ilmestynyt.

Blake Crouch Wayward Pines - Ei pakotietä
Alkuperäisteos Pines
Suomentaja Ilkka Rekiaro
Tammi 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

18 kommenttia:

  1. Minulle tuntemattomia kirjoja (okei, niminä kuultuja), mutta onnea matkaan, toivottavasti ovat hyviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hieman erikoinen kattaus. Ei mitään täydellistä, pystyy lukemaan kaiken oheistoiminnan hälyssä. Mutta kaikesta huolimatta kerron, että yksi kirjailijoista on minun kirjakaanonin kympissä.

      Poista
  2. Lukupinosi kirjat eivät ole minulle tuttuja, mutta Atwoodin kirja kiinnostaa minua todella paljon. Mukavaa lukea aikanaan, mitä siitä pidät. Onnea tattijahtiin, jos suuntaat sinne viikonloppuna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kannattaa lukea Atwoodin juttu Taikakirjaimista, minä yritän vain selvitä. Kunhan selvitän vielä kaksi lisää, voin sanoa lukeneeni Atwoodin suomennetun tuotannon. Voin vain pitää Artwoodista, olen kulkenut hänen matkassaan kauan.

      Kyllä me kuljetaan joka ilta tattipolut. Ja sunnuntaina aion omistautua dekkarille.
      Löysin sen postilaatikosta äsken ja kiljuin ilosta, kansi on violetti, päähenkilö on F... Ei sentään mennyt lukumaraton uusiksi.

      Poista
  3. Olen lukenut Atwoodin Oryx ja Craken, en tosin ole varma olisiko se toiminut minulla maraton kirjana, mutta muuten kyllä hieno teos. Minäkin aloitin jo oman maratonini. Tavoitteena scifisarjakuvasarjan lukeminen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että olet lukenut Oryxin ja Draken. Minulla se on kova koettelumus. Maratonille en olisi uskaltanut lähteä, mutta minulta uupuu 50 sivua. Se on hieno kirja. Minähän luen suomeksi, mutta Atwoodin ja Hessen kirjat minulla on myös eng. En lue saksaksi, siis Hesseä. Tämä on minulle oma henkilökohtainen juttu. Luen scifiä. Ei se sitä ole. Se ei vain ole mieligenreni.

      Poista
  4. Tsemppiä maratoniin, Wayward Pines on varmasti hyvää maratonlukemista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wayward Pines oli hyvä, että viihdyin sen seurassa.

      Poista
  5. Minulle(kin) nuo kirjat ovat lukemattomia. Hyviä lukemisia ja oivalluksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin hieman arvoituksia. Wayward Pinesiä on luettu blogeissa paljon, mutta minä keksin sen vasta nyt. Rudberg tuli just painosta eli on ennakkokappale. Lukuiloa sinulle myös.

      Poista
  6. Ihanat tatit ! Kouluaikana vitsailtiin että "tattis vaan", "tää on sun tattis" :)

    Hyvää maratonia sinulle ! Wayward Pines oli mielestäni tosi vetävä lukukokemus ja näin TV-sarjankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauko Salon kirjan nimi menee tuohon tyyliin. Pitäisi saada Wayward Pinesin jatko. Lukuiloa sinulle myös.

      Poista
  7. Ihan uusia kirjoja minulle nuo listallasi, paitsi Hirvonen on minullakin tuossa pinossa. Vielä en ole ehtinyt siihen saakka.
    Herkkutatit ovat ihania!
    Tsemppiä maratoniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvosen kirja jäi odottamaan tulevaa, sillä Flavia löytyi postilaatikostani ja minähän vietän tämän päivän sen kanssa.
      Niin on, minun ykköseni on herkkutatti. Uskon, että niiden aika ei ole vielä.
      Lukuiloa sinulle.

      Poista
  8. Minulle ihan tuntemattomia kirjoja lisallasi. Mutta ehkä sinäkään et tunne minun luettaviani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on sanonut samaa. Luulin, että olen viimeinen, joka lukee Crouchin ja Atwoodin. Rudberg on tosi uusi, koska tuo on ennakkokappale.

      Poista
  9. Wayward Pines on tullut monessa otteessa vastaan. Varmaan sopivan kevyt maratonluettavaksi, mutta silti jännittävä. Kiva, että lukemiset sujuivat hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt yhtään kirjan sisällöstä. En olisi ikinä osannut kuvitella kirjan lopun tapahtumia. Totta, tarina oli hyvä maratonille. Luin kuitenkin myöhään eli tarina piti hereilläkin. Ja haluan lukea tuon jatkonkin.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!