Clare Macintosh Annoin sinun mennä

Clare Macintosh Annoin sinun mennä
Alkuperäisteos I Let You Go (2014)

Suomentaja Päivi Pouttu-Delière.
Gummerus 2017. Kustantajalta. Kiitoksin.

En ole varma, kuinka monta päivää onnettomuudesta on kulunut tai kuinka olen elänyt tämän viikon, sillä jalkani tuntuvat aivan siltä kuin kulkisin siirapissa. En tiedä, mikä saa minut päättämään, että tänään on se päivä. Mutta se on tänään.  

Clare Mackintosh työskenteli 12 vuotta poliisina ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi. Kirjan saate sanoissa kerrotaan, että hän on saanut innoituksensa todellisesta rikostapauksesta, jota kirjailija tutki ollessaan vielä poliisin työssään. Huikeat arvostelut saanut teos teki kirjailijasta kansainvälisen tähden. Ihastuin myös kirjan ulkoasuun.  Tunsin heti, että minun on saatava lukea tuo kirja pian. Laitan lainauksia mukaan jonkin verran enemmän, sillä en halua kertoa juonesta  yhtään enempää. Tunnen, että lainaukset puhuttetelevat nyt enemmän tässä kirjassa.

Annoin sinun mennä on vahva psykologinen laatutrilleri. Alkaessani lukemaan tätä kirjaa se vei minut mukanaan. En edes ole dekkarien intohimoinen ystävä juuri tällä hetkellä, vaikka luenkin niitä muuten paljonkin. Tarina vain pakottaa lukemaan ja huikeat juonenkäänteet korostavat kirjan mielenkiintoa. Tämä vuosi alkaa huippukirjojen ryminällä.

Alussa tapahtuu, jotain, joka muuttaa kaikkien osallisten elämän silmänräpäyksessä onnettomuuspaikalla, kun 5-vuotias Jacob jää auton alle ja kuolee kuskin paetessa onnettomuuspaikalta. Tapahtumamiljöönä on Bristol, jossa komisario Stevens työskentelee  apulaisensa Katen kanssa. 

Auto ilmaantuu kuin tyhjästä. Märkien jarrujen vinkaisu, tömähdys, kun viisivuotias poika iskeytyy tuulilasiin, ja hänen vartalonsa pyörähdys, ennen kuin se paiskautuu tielle. Nainen juoksee pojan perässä edelleen liikkeessä olevan auton eteen. Liukastuu ja rojahtaa eteenpäin työntämiensä käsien varaan. Hänen hengityksensä salpautuu.

Se on ohi silmänräpäyksessä.

Jenna Gray puolestaan pakenee painajaisiaan Walesin rannikolle rähjäisesseen vuokramökkiin, pois ihmisten piiristä. Ensimmäinen keskittyy äidin tuskaan, kun taas näkökulman muutos muuttaa tapahtumien muotoa. Kiinnostuin myös Ray Stevensin perhe-elämästä, josta haluaisin tietää enemmän.

 Otan matkakassiini vain sen mitä tarvitsen tietoisena siitä, että jos en lähde välittömästi, en ehkä pysty lähtemään ollenkaan. Kuljen ympäri taloa ja yritän kuvitella, etten enää koskaan palaa tänne. Ajatus siitä on yhtä aikaa hirvittävä ja vapauttava. Pystynkö tähän? Onko mahdollista lähteä entisestä elämästään ja aloittaa uusi toisaalla? Minun on yritettävä: Tämä on ainoa mahdollisuuteni selvitä tästä yhtenä kappaleena.

Väsymys ottaa minusta vallan, ja käperryn palloksi, kiedon käsivarret polvieni ympärille ja painan kasvoni farkkujen karheaa deminkangasta vasten Vaikka tiedän sen tulevan, tunteiden hyöky valtaa minut ja purkautuu ilmoille sellaisella voimalla, että pystyn hädin tuskin hengittämään. Tuntemani suru on niin fyysistä, että on mahdotonta ajatella että olen vielä elossa ja että sydämeni jatkaa lyömistä, vaikka se on riistetty paikoiltaan.

Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille. Ihastuin tähän trilleriin surullisista tapahtumista huolimatta, sillä väkivalta ei ole pääasia tässä.

Blogeissa toisaalla Leena Lumi ja Rakkaudesta kirjoihin.