Pierre
Lemaitre (s. 1956) on ranskalainen dekkaristi. Näkemiin taivaassa on tekijän
ensimmäinen historiallinen romaani. Elokuussa häneltä ilmestyy suomeksi palkittu
rikosromaani Alex.
Luen
vähemmän näin sotaan liittyvää kirjallisuutta kuin Näkemiin taivaassa, mutta
jokin teoksen esittelyssä kiehtoi minua. Sota-aiheisia lukemiani
kirjoja ovat mm. Ian McEwanin Sovitus sekä John
Boynen Kuudes mies. Yleensä lukemissani teoksissa sota saattaa häälyä taustalla, mutta tapahtumamiljöö on
siviilien arkielämä eikä taistelutanner.
Näkemiin taivaassa alkaa ensimmäisen maailmansodan
viimeisen viikon varsin rajulla rintamakuvauksella vuonna 1918. Periaatteessa
sotilaat odottavat aselevon julistusta, mutta luutnantti Henri d’Alnay-Pradelle
haluaa lisäsulan hattuunsa. Albert Maillard
todistaa tapahtumaa silminnäkijänä, miten luutnantti Pradelle surmaa omia
miehiä. Albert hautautuu kuoppaan, mutta Edouard pelastaa hänet
kuolemalta, mutta kranaatinsirpale murskaa puolet Edouardin kasvoista, joka sanelee
myöhemmin hänen elämänkulkuaan.
Ne
jotka kuvittelivat sodan loppuvan pian, olivat kaikki kuolleet jo aikoja
sitten. Kuolleet sodassa. Niinpä Albert suhtautui epäilevästi aselepohuhuihin,
joita alkoi liikkua lokakuussa. Hän ei uskonut niihin yhtään sen enempää kuin
sodan alkuvaiheen propagandaan, jonka mukaan saksalaisten luodit olivat niin
pehmeitä, että ne lätsähtelivät ranskalaisten univormuihin kuin ylikypsät
päärynät saaden miehet vain nauramaan katketakseen.
Kirjan
miljöönä on sodanjälkeisten vuosien Pariisi. Tarinan keskiössä ovat Henri
d’Alnay-Pradelle, Albert Maillard ja Édouard Péricoult, jotka edellä kuvattu
tapahtumasarja liittää yhteen. Albert on vaatimaton pankin juoksupoika, kun
taas Édouard on vauraan porvarissuvun taiteilijapoika. Haavoittumisensa jälkeen
pahasti vammautuneena Édouard katoaa maailmalta ja perheeltään toisen
henkilöllisyyden turvin.
Édouard oli vaihtanut henkilöllisyyttä
eikä voinut todistaa mitään vaadituista asioista, eikä hän näin ollen saisi
mitään korvauksia. Jos arkistoja joskus tuonnempana tutkittaisiin, koko juoni
siihen liittyvine asiakirjaväärennyksineen paljastuisi, häntä saattaisi
eläkepäivien asemasta odottaa ennemmin vankila.
Köyhtynyt aatelismies Henri
d'Aulnay-Pradelle puolestaan solmii avioliiton Édouardin rikkaan sisaren Madeleinen
kanssa. Pradelle puolestaan pyrkii saamaan maksimaalisen taloudellisen hyödyn
sodanjälkeisestä tilanteesta. Toisaalla Édouard ja Albert muodostavat
parivaljakon. He polkaisevat käyntiin huijauksena olemattoman hankkeen.
Millainen hän oli muuten mahtanut olla
ennen sotaa? Albert mietti. Millainen mies hän oikeastaan oli? Ja miksi hän,
Albert, ei ollut kysellyt hänestä mitään herra Péricourtilta sen onnettoman
päivällisen aikana, sillä oli kai hänelläkin oikeus esittää kysymyksiä ja saada
tietää, millainen hänen asetoverinsa oli ollut ennen heidän tutustumistaan?
Teoksen
keskeiset aiheet käsittelevät sodasta selviämistä, sotaveteraanien ja
vammautuneiden oloja, ranskalaista luokkayhteiskuntaa, sodanjälkeistä
todellisuutta sekä maan jälleenrakentamista. Yhtä hyvin kirja kertoo tunteista, isän rakkaudesta, ystävyydestä ja rakkaudestakin.
En halua avata tarinaa
enempää, sillä tämä on erittäin hyvä kirja. Näkemiin
taivaassa on monitahoinen romaani, sillä se on niin historiallinen romaani,
dekkari kuin veijaritarina, jonka moninaiset juonikuviot pitävät lukijan
otteessaan. Tämä tarina tarvitsee käytetyn sivumäärän. Pierre Lemaitren
kertojanääni on lupaava, joten odotan hänen rikosromaanien kääntämistä.
Pierre
Lemaitre Näkemiin taivaassa
Alkuperäisteos: Au revoir
là-haut
Suomentaja Sirkka Aulanko.
Minerva 2015 Arvostelukappale.
Kiitoksin.
Kirjan ovat lukeneet lisäkseni mm. MarikaOksa,
Tuijata ja Kirjavinkit.
Minulla jäi tämä kesken noin 50 sivun paikkeilla. Tiedän, että tätä on kehuttu paljon, mutta en innostunut. En sitten ollenkaan. Luovutin.
VastaaPoistaOmppu, ymmärrän ratkaisusi. Kirja alkaa vasta tuon jälkeen. Jos huomaat tämän vastauksen ja vilkaiset tekstini Joan Didionin kirjasta. Siis tätä edeltävä teksti. Siinä kerron Joania kohdanneesta tapahtumasta, jonka hän tietää tapahtuneen, mutta ottaa aikansa, jotta sen hyväksyy, "laskee perille". En todellakaan laskenut tässä kirjassa kaikkea perille. Jätin ajattelematta joitakin asioita, siis tapahtuneen konkreettisia vaikutuksia.
PoistaSait taas kiinnostumaan kirjasta!
VastaaPoistaPidin tämän teoksen jälkimmäisestä osuudesta. Niistä ominaisuuksista, joiden takia sitä voi luonnehtia veijariromaaniksi.Édouardin isän roolissa oli myös syvyyttä.
PoistaOstin tämän viime kuun lopussa Oulun Akateemisesta -80% alennuksella, odottaa pinossa lukuvuoroaan. Uskon pitäväni, mutta koskaan ei voi tietää :).
VastaaPoistaHyvä löytö sinulle. Uskoisin sinun pitävän, vaikka alku onkin rajua tekstiä.
Poista