Havaitsin lukeneeni yllättävän
vähän fantasiaa ja dystopiaa blogiini.
Olen kuitenkin Eddings-fani, nauttinut niin Suzanne Collinsin Nälkäpelistä kuin J. K. Rowlingin Pottereista.
Nyt Veronica Rothin Outolintu-trilogia
vei minut mukaansa. Dystopiasarjan ensimmäinen osa on Divergent, toinen Kapinallinen
ja kolmas Uskollinen.
Beatrice Prior ja veljensä
Caleb kasvavat tulevaisuuden yhteiskunnassa Chicagossa. Kaupunkia ympäröivät
muuri ja portit. Ensimmäisessä osassa ei selviä, sen enempää muurien
ulkopuolinen maailma tai edes sen mahdollinen olemassaolo. Rothin tarinassa on
viitteitä niin Nälkäpelistä kuin myös
Rowlingin Pottereiden tupajärjestelmästä.
Beatrice ja Caleb ovat Vaatimattomia. Kummallakin
on edessä simulaattoritestit, joissa selviää, mihin osastoon he kuuluvat. Tulevaisuuden täydellisessä yhteiskunnassa
ihmiset on jaettu kykyjensä mukaan viiteen ryhmään: Vaatimattomiin,
Uskaliaisiin, Rehteihin, Teräviin ja Sopuisiin. Lisäksi on vielä Osattomat,
jotka epäonnistuvat liittymään siihen osastoon, jonka he valitsivat. He elävät
köyhyydessä ja tekevät töitä, joita kukaan muu ei tee. Työn vastikkeeksi he
saavat ruokaa ja vaatteita, mutta eivät tarpeisiinsa nähden.
Tekemällä yhteistyötä nämä viisi osastoa ovat eläneet rauhassa monta vuotta. Kukin antaa panoksensa yhteisölle. Vaatimaton täyttää hallituksen epäitsekkäillä johtajilla; rehti harjoittaa lakia luotettavasti ja viisaasti; Terävästä tulevat älykkäät opettajamme ja tukijamme; Sopuisasta ymmärtäväiset hoitajat ja neuvojat; Uskalias suojelee meitä sekä sisäiseltä että ulkoiselta uhalta. Mutta kukin osasto ulottuu omaa aluettaan kauemmas.
Beatricen on tehtävä koko
loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana valintaseremoniassa. Valinta on
lopullinen ja tietää eroa perheeseen, jos hylkää Vaatimattomat. Beatricen tulos
on yllättävä, sillä hän on Divergentti. Testaaja saa rajattua pois vain kaksi
ominaisuutta, joten testaajan mukaan Beatricella on yhtäläiset taipumukset
Vaatimattomaan, Uskaliaaseen ja Terävään. Divergenttisuus on salattava, kukaan
ei saa tietää, sillä sen paljastuminen olisi äärimmäisen vaarallista. Beatricen
on itse ja yksin päätettävä valinta, menen
huoneeseen, ja kun suljen oven, tajuan, että ratkaisu saattaa olla ihan helppo.
Vaatii valtavasti epäitsekkyyttä valita Vaatimaton ja valtavasti rohkeutta
valita Uskalias.
Marcus kutsuu minua pian nimeltä, ja silloin minun on määrä kävellä kehien keskustaan. Seison siinä vaiti. Marcus ojentaa minulle veitsen. Leikkaan sillä haavan käteeni ja valutan verta sen osaston kulhoon, jonka valitsen. Viileille kiville. Tai kuumille hiilille.
Uudessa osastossa Beatrice
hylkää myös nimensä. Trishin alkutaival saa nihkeän alun ja hän on aluksi jatkuvasti
putoamisvaarassa kilpailutehtävissä. Hän saa ystäviä ja vihamiehiä, mutta hän kohtaa
myös ihastuksen. Ohjaaja, nimeltä Neljä muodostuu Trisihille tärkeäksi. Yhteiskunta
ei kuitenkaan osoittaudu rauhan tyyssijaksi, joten toiminta yltyy loppua kohden.
Enempää en tarinasta kerro.
Outolintu
onnistui
koukuttamaan minut mukaansa. Toimintavetoisen trillerisarjan avaus on
onnistunut myös elokuvana. Tätä kirjaa on luonnehdittu nuorten
dystopiatrilogiaksi ja elokuvaa nuorisoelokuvaksi. Mutta. Huojennukseksi voin
sanoa, että näissä ei ole ikärajaa, vaan näistä nauttii aikuisempikin niin
kirjana kuin elokuvana.
Veronica Roth
Outolintu, #1
Alkuperäisteos Divergent
Suomentaja Outi Järvinen
Otava 2011. Kotikirjasto.
Tämä on luettu niin monissa blogeissa, että
mainitsen vain muutaman Rosales, Notkopeikko ja Kaisa
Minä innostuin tästä viime talvena, osittain juuri Nälkäpelin vanavedessä. Jäin kyllä heti koukkuun. Luin, tai siis kuuntelin, ruotsiksi, koska silloin alkuvuodesta ei ollut vielä saatavilla suomeksi äänikirjoina kuin ensimmäinen osa. Siksi ihmettelin ensin termistöä tässä postauksessasi, en muista kuulleenikaan sanaa vaatimaton, ruotsiksi sen falangin nimi oli epäitsekkäät.
VastaaPoistaNäitä dystopioita lukiessa tulee aina mietisteltyä, että tälläista maailmaa kohtiko olemme menossa ja millä vauhdilla. Jotenkin näissä kirjoissa on hirveän yleistä jonkinlainen ominaisuuksien perusteella luokittelu. Mihinkähän se pohjautuu.
Luulen, että olisi parempi lukea enkuksi. Ainakin minä olen pulassa Atwoodin kanssa, kirjastot kiinni kesällä lauantait, Suomalainen myy ei oota. Olisin halunnut tarkistaa liudan sanoja ja ymmärtää alkuperäisen merkityksen.
PoistaKuuntelin tämän viime talvena. Ihettelin nuita suomenkielisiä termejä ensin, mutta sitten muistin, että kuuntelin nämä ruotsiksi, koska silloin ei vielä ollut ilmestynyt äänikirjana kuin ensimmäinen osa.
VastaaPoistaNäitä dystopioita kuunnellessa tulee aina mietyttyä, tällaista yhteiskuntaa kohtiko tosiaan olemme menossa ja millä vauhdilla. Dystopioissa on tosi yleistä erilaisiin ominaisuuksiin perustuviin lahkoihin jaottelu, mihinkähän se pohjautuu?
Tulevaisuus tuntuu olevan aina arveluttava. Vielä pahempi kahdessa seuraavassa postauksessani..
PoistaMinulla näyttää olevan ongelma kommenttien lähetyksessä... Ei minun muistini sentään niin huono ole, etten muistanut lähettäneeni jo yhden viestin, vaan kone väitti sen hävinneen.
VastaaPoistaMinun dystopia-skenaario onkin enemmän, että koneet ottavat ylivallan, lähettelevät kommentteja tietämättäni.
Minäkin joskus mietin alkuperäisen termin tai lauseen tarkistamista, mutta yleensä se unohtuu. Joskus mietin ruotsiksi kuunnellessani, mitenhän joku on käännetty suomeksi. Yksi mysteeri oli Viiru ja Pesosen kissan nimeäminen. Nyt olen kuullut sen olevan aika omituinen käännös. Hyvä esimerkki siitä, että sanasta sanaan kääntäminen ei aina toimi.
Joskus tilaan luettuani alkuperäisen kirjan. Äsken varasin Kaisa-talosta.
PoistaBloggerilla tuntuu olevan usein oma tahto, etenkin fontin koon suhteen.
Viirun nimi on ruotsiksi Findus, koska Pesonen sai sen pahvilaatikossa, jossa oli ollut Findus-nimisiä pakastevihanneksia :D Vitsi ei taitaisi suomeksi toimia?
PoistaKirsin toteamus tulee esille minun ongelmassa, joka ei aukea käännöksellä.
Poista