maanantai 3. elokuuta 2015

Meg Wolitzer Kuulen sisareni kutsuvan ja Kesäarvonnan arvonnan tulos





Sain Kolmen kirjan haasteen Kirjasähkökäyrän Mailta, johon vastasinkin täällä. Jäin miettimään valintojani, sillä minuun iski uteliaisuus. Miksi valitsin nuo kirjat?  Päätin lukea Wolitzerin kirjan. Lukiessani mietin, että pitäisikö kirjassa olla ikäraja? Hah. Millä oikeudella joku lukee Potterin ja halveeraa sen sitten huonoksi, jos ei omaakaan fantasiageeniä?  Miksi ihmeessä moittia Wolitzeria, jos nuoruus on menetetty? Ehkä lukijan on hyvä tietää, että kirjoittaessaan Wolitzer oli 23-vuotias yliopisto-opiskelija.

Kuulen sisareni kutsuvan on goottikirja, kehitystarina, täynnä nuoruuden angstia, ehdottomuutta, intohimoa, mustia vaatteita, esikuvia ja minäkuvan hapuilevaa etsintää. Naomi, Laura ja Claire ovat yliopisto-opiskelijoita Swarthmoren campuksella, kulkevat yhdessä ja jakavat ajatuksensa. Jokaisella on oma kirjailijansa, josta he ammentavat voimaa yhteisissä lukutuokioissa. He valvoivat yömyöhään, mantrasivat runosäkeitä,  ja ylpeilivät vähillä yöunillaan.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          Tyttöjen ihailemilla kirjailijoilla on yksi yhteinen nimittäjä ylitse muiden, sillä heistä kukin on poistunut täältä vapaaehtoisesti: Sylvia Plath, Anne Sexton, Lucy Archer. Naisista viime mainittu on kuitenkin fiktiivinen hahmo.

Tämä on Claire Danzigerin tarina, jossa kuvataan hänen uskollisuuttaan seurata esikuvaansa, Lucy Archeria, jopa niin, että hän sivuuttaa oman perheen, poikaystävän sekä ystävättäret. Toisaalta Clairen perheen välit jäätyivät menetyksestä, josta ei voinut toipua. Perhe ei ollut enää kokonainen, sillä vanhemmat menettivät lapsen ja Claire veljensä. Sethin menetys puski vihan perheeseen.

Ihmiset kuuluttivat koko ajan isoon ääneen, kuinka ihanaa olisi vanheta jonkun rakastamansa ihmisen rinnalla, mutta mikäli se tarkoitti jotakin tällaista, Ray ei halunnut kuulla puhuttavankaan siitä. Hän oli liian ylpeä paljastaakseen voimattomuutensa toiselle ihmiselle, Helenillekään. Mieluummin hän vanhenisi yksin jossakin rähjäisessä hotellissa.

Toisaalla tämä on kertomus vanhempien tuskasta, kyvyttömyydestä laskea irti, surutyöstä tilanteessa, jossa lapsen huone odottaa asujaansa koskemattomana.  Helen ja Ray Archer ovat meribiologeja, surunsa vangitsemia ja surussaan toisistaankin etääntyneitä. Claire hakeutuu heidän kotiinsa au-pairiksi.

Oli hassua, kuinka usein hänen mieleensä juolahtavat termit olivat jollakin tavoin mereen liittyviä, kun hän ajatteli omaa elämäänsä. Helenin kiinnostus oli vetäytynyt tavoittamattomiin kuin laskuvesi. He olivat molemmat hukkumaisillaan suruunsa. Hän oli vajonnut syvemmälle kuin koskaan ennen. Merisanasto tuntui sopivan tarkalleen tappioihin.

Kuulen sisareni kutsuvan on kaunis ja herkkä romaani nuoruudesta, kolmesta nuoresta naisesta sekä kahden perheen kohtaamista kipukohdista, joista perheissä ennemmin vaietaan kuin puhutaan. Kirjassa on kauniita ajatuksia, jotka yltävät miltei tarinan tasolle. Helen ja Ray Archerin tunteet puskevat lukijan iholle.  Julian on hapuileva nuorimies, jota Claire epäröi laskea liian liki.  Valitettavasti Wolitzerin muita kirjoja ei ole suomennettu.

Meg Wolitzer Kuulen sisareni kutsuvan
Suomentaja Anja Haglund
Alkuperäisteos Sleepwalking
Otava 1983. Kotikirjasto.



Kesäarvonta 3.

Onnea voittajille. 

Odotan, että voittajat lähettävät yhteystietonsaja ja paketinvoittaja puhelinumeronsa. Koditta jäävät siirtyvät seuraavaan arvontaan.

Yksittäiset kirjat

1. Maija Muinonen Mustat paperit
 Vintagentti

2. Milan Kundera Merkityksettömyyden juhla
Rose86

3. Kami Garcia & Margaret Srohl Lumoava kaaos
Heidi P.

4. Kesänippu 4
Margaret Atwood Poikkeustila
Joanne Harris Appelsiinin tuoksu
Ian McEwan Lauantai
Linda Olsson Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Michael Ondaatje Englantilainen potilas
Anne Swärd Kesällä kerran
Anna Tyle Nooan kompassi
Marja-Liisa

15 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiehtovalta kirjalta..
    sähköpostia lähetetty, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on kiehtova. Ehkä luin nyt eri tavalla. Ehkä painotin eri asioita. Kirjassa on myös Woolf kuvaus. Kyllä pidin yhä.

      Poista
  2. Nuoruudesta rakas kirja, joka löytyy hyllystä vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Kirjakko, että sinäkin sanot noin.

      Poista
  3. Ihanaa, voitin! Laitoin sulle sähköpostia :)

    VastaaPoista
  4. oittamani Muinosen Mustat paperit tuntuu etukäteen sen verran voimakkaalle lukukokemukselle, että täytyypä oikein miettiä sopiva hetki jolloin otan sen luvun alle. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa kirja ei ole niin synkkä aiheestaan huolimatta. Oletko lukenut Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä tai Vailla henkilökohtaista vastuuta? Näiden Esther ärsyttää lukijaa toisena naisena ja läheiseen takertuneena. Muinosessa on tietynlaista määräämisen halua. Aihe on surullinen, mutta kirja on paikoin tragikoominen. Kirjasta ei jää pahaa oloa. Vertaisin Terhi Rannelan kirjaan Läpi yön (nuortenkirja) eli sekään ei ahdista. Pidin oman kappaleen Muinosesta ja laitoin arvontaan toisen eli sekin kuvaa asennettani kirjaan.

      Poista
  5. Wolitzer kuuluu minulla kategoriaan kiinnostavat kirjailijat. Luin häneltä viime kesänä teoksen Interestings ja haluaisin kyllä lukea häntä lisää. Tämäkin vaikuttaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion tilata Wolitzerin kirjat enkuksi, kunhan ratkaisen yhden pienen minua ahdistavan ongelman. Luovuuteni rajat alkavat olla saavutettu. Olen harkinnut yhden huoneen valtaamista eli väliseinän poistamista.Tarkoittaa hetken kaaosta, kahden tai kolmen kirjahyllyn purkua. Kesäarvontani ovat olleet tekohengitystä. Eilen keksin siirtää Eddingsit ylimmälle tasolle ja ollakseni edes jotenkin kohtuullinen ja solidaarinen latasin sinne myös Jalnat.

      Poista
    2. Ulla voitko kuvitella. Kävin juuri kirjakaupassa ja löysin 2 eurolla Wolitzerin romaanin The Uncoupling. :)

      Poista
    3. Kävitkö Akateemisessa? Oliko useampia? Hyvä löytö.

      Poista
    4. Kävin Helsingin Akateemisessa. Taisi valitettavasti olla viimeinen kappale. En ainakaan huomannut, että olisi ollut muita.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!