Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis Satakielen kuolema

Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis ovat jatkaneet jälleen Nina Borg –sarjaansa. Satakielen kuolema on kolmas Nina Borg –dekkari.  Hiljainen, huomaamaton murha ilmestyi viime vuonna. Luettuani sen innostuin jatkamaan naisten seurassa. Lene Kaaberbøl oli minulle ennestään tuttu fantasian puolelta. En ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa Poika matkalaukussa, mutta olen ymmärtänyt, että tässä uudessa kirjassa on jatkumoa aiempaan.

Nataša Dorošenko on ukrainalainen nainen. Hänet on tuomittu tanskalaisen sulhasensa murhayrityksestä. Hän on matkalla Kööpenhaminan poliisitalolle, kun hän iskee poliisia kivellä ja pakenee juosten. Hieman myöhemmin mies löydetään kuolleena autostaan sormet murskattuina samalla tavalla kuin Natašan ukrainalaisella miehellä kolme vuotta aikaisemmin.  Tarina kulkee kahdessa aikatasossa eli nykyajassa Tanskassa ja menneessä ajassa Ukrainassa vuosina 1934–35. Ukrainan ajankuva on taidokas.

”Stalinin maassa Stalin päättää, mikä on totta, mikä valhetta”, nainen sanoo. ”Minähän sanoin, että se on Stalin-satu.”

Punaisen Ristin sairaanhoitaja Nina Borg ei tunne Natašan taustaa hyvin, mutta hänen on vaikea uskoa naista surmaajaksi tietämänsä perusteella. Ninan osalta hänen oma tarina on jatkunut edellisestä kirjasta, sillä hän elää nyt erillään miehestään Mortenista. Myös lapset asuvat isänsä kanssa. Morten katsoo, että maahanmuuttajien ongelmat, kytkennät rikollisuuteen ja Ninan auttamisenhalu uhkaavat turvallista perhe-elämää. Sen sijaan Magnus on ollut työtoveri ja ystävä, kun kaksi yksinäistä on kohdannut. Magnus oli eronnut äskettäin, samoin kuin hänkin.

Veitsessä oli verta. Sairaanhoitajan verta. Hän oli tuikannut tätä veitsellä kaulaan, ei yhtä pahasti kuin Michaelia, ei lähestulkoonkaan, mutta silti pahemmin kuin oli aikonut. Nataša tunsi vapinan leviävän selkärangasta koko kehoon.

Kirjan keskeisimpiä kysymyksiä ovat, kuka on Noita ja miksi hän yrittää siepata Natašan kahdeksanvuotiaan tyttären Katerinan? Kuka on Anna, Natašan tanskalainen naapuri?  Jos Nataša ei ole surmannut ukrainalaista miestään ja norjalaista sulhastaan, niin kuka heidät surmasi ja miksi?

Satakielen kuolema on vauhdikas, mielenkiintoinen trilleri, mutta vaatii tarkkaavuuden lukemisessa. Raakuus ei ole liiallista, mutta nämä koirat voisi jättää väliin, viimeksi saatiin henki, mutta nyt ”taisi” jäädä henkiin. Yritän kyllä ajatella Hitchcockin neuvon mukaan, että tämä on vain dekkari. Satakielen kuolemaa ryydittävät voimakkaat naishahmot ja naisenergia.  Natašaa ei pysäytä mikään, kun hän suojelee lastaan. 

”Miksi nyt?” Morten kysyi ääni raivosta täristen. ”Miksei jonakin niistä noin kuudestasadasta kerrasta, joina minä olen pyytänyt sinulta sitä? Jonakin niistä kerroista, jolloin sillä olisi ollut jotain merkitystä.

Kirjan vastaukset juontavat kauas menneisyyteen, ja tämä toinen tarina vie pieneen ukrainalaiseen kylään pienten sisarusten, Olhan ja Oksanan, elämään.  Kirjassa jää paljon auki. Nina saavuttaa rajansa, joten seuraavaan kirjaan toivoisi valoa hänenkin elämään. Toisten kurjuudesta ei voi muodostua oman elämän ydin, vaikka kuinka saisi aikaan hyvää. 

Omalta osaltani aion lukea Nina Borg –dekkarien aloitusosan seuraava osaa odotellessa. Harva dekkari koukuttaa näin täysin ääreensä. 

Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis Satakielen kuolema

Alkuperäisteos Nattergalens død

Suomentaja Aino Ahonen

Siltala 2015. Kustantajalta. Arvostelukappaleesta kiittäen.

Kirjan on lukenut lisäkseni ainakin  Kirjasähkökäyrä.