Jos luet tämän postaukseni, niin luethan viimeiset tekstirivini. Jos vaistoat pisteliäisyyttä tai ärtymystä, niin...
Ravintoni on perjantaista lähtien koostunut näistä tai oikeastaan koko viikon. Mitä nyt kahvia ja leipää.... nautiskelin (?) Stockan karpalo-rusina-aprikoosi leipää. Leikkasin senkin pituussuunnassa halki. Siis noin 2 cm leveä leipä. Niiden nautiskelu meni oikein pitkän kaavan mukaan...ajallisesti. Maustamatonta jogurttia söin vaahterasiirapilla maustaen ja sekin kesti pidemmän tuokion.
Tämän lauantain pääateriani oli vaniljalla maustettu banaani-pähkinä-kaurapuuro sekä vaniljalla ja kanelilla maustettu vispipuuro. Jälkimmäinen on Teresa Välimäki ja Johanna Lindholmin kirjasta Hyvää Joulua. Ensin mainittu on oma kokeiluni.(maitoa, banaani, vaniljatanko, vaahterasiirappia, hasselpähkinää rouheena). Jälkimmäinen on paras ruokakirjani tänä vuonna.
Huominen menuni lienee samaa.
Elämäni oli sietämätöntä maanantaiaamusta torstai-iltaan. Täysin oireettoman viisaudenhampaan paikkaamisesta kaikki alkoi. Sitten hermoni repesivät torstaina ja lähdin Hesaan, siis 20.00. Takana oli 3 valvottua yötä ja neljä tuskaista päivää. Kahdesti olin kysynyt apua päivän aikana Porvoosta ja ainoa neuvo oli tuo alarivin ihmetuote. Joten silloin on luotettava omaan järkeen, joka toimii huomattavasti paremmin. Englantilainen hammaslääkärini ei kuitenkaan ymmärtänyt kykyäni kestää kipua. Eikä hän tiennyt, että tiettyjä sanoja kuten veitsi, leikkaussuoja ei pitäisi lausua minun kuullen. Ne pitäisi muodostaa äänettöminä minun ollessa kyseessä. Torstain operaatiossa kipu ei ollut pahin, vaan tukehtumisen pelko, sillä en meinannut saada hengitettyä ja valitin sitä.
Ystäväni Sinikka osaa käsitellä minua hieman asiallisemmin, kun hän varasi minulle ajan paikkaan, josta Helsingin yliopisto sai alennusta, niin hän varasi ajan paikan naislääkärille, koska käytti itse ko. puolisoa, ja ei voinut edes ajatella minua hänen käsittelyyn. Hän olikin valmistanut paikkaa, että asiakas on sangen toivoton tapaus. Nyt häneltäkin alkaa ideat loppua, millä maustan liemiäni, minusta professorin velvollisuus on hoitaa minua.
No joka tapauksessa torstain myöhäisiltaan jäi sietämätön kipu ja nyt parantelen (vain) haavaista suutani ja kammoksun sulavia (?) tikkejä. Viisaudenhampaan poisto olisi varmaan ollut kivuttomampaa, mutta onpahan kaikki tallella. Oloni on yhä sietämätön, vaikka Buranat kuluvat. Olen lukenut kirjoja, koska muuhun minusta ei nyt ole. Mikään ei maistu miltään, sillä niin ihanan aromien kirjon maustaa Sunstar Gum ja Corsodyl. (Onkohan tämä mainos?) Saankohan pullot ilmaiseksi tästä hyvästä?
Voi raasua. Toivottavasti suunta on parempaan. Meillä vaan kärvistellään flunssan kourissa, kuopus ja äiti. Jo etukäteen stressataan viikkoa, jolloin pitäisi tehdä niin tuhat ja miljoona asiaa... Pikaista paranemista!
VastaaPoistaToivottavasti. Ainakin sanoin kumppanilleni ei, kun tarjosi iltapäivän Buranaa.
PoistaVoi onnetonta, nuo viisaudenhampaat ovat niin arvaamattomia. Pitkään jakosit tuskaa. Parempaa oloa toivottelen!
VastaaPoistaKiitos Rantakasvi. Haluaisin maistaa jotakin hyvää kuin noita litkuja.
PoistaVoi huh mitä kärsimystä! Mulla viisaudenhampaat päättivät ärtyä juuri silloin kun olin ulkomailla (25 vuotta sitten) eikä se ollut kivaa! Aamulla en meinannut saada suuta auki niin paljon että olisin saanut leivänsiivua suuhuni ja illalla, kun suuni oli vihdoin tottunut olemaan auki päivän mittaan, en saanut suuta kiinni kun menin nukkumaan. Hetikohta kotiin päästyäni ne hampaat poistettiin, eikä minulla ole siitä mitään pahaa sanottavaa. Olin vaan kamalan tyytyväinen että se tuska oli ikuisesti poissa! :)
VastaaPoista