Berliinin taivaan alla
on palkittu elokuva, se sai Cannesin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan (Wim Wenders)
palkinnon vuonna 1987. Elokuva yksinkertaisesti on parhaimpia eurooppalaisia viime
vuosikymmenien elokuvia. Itse rankkaan sen parhaimmaksi. Käsikirjoituksen ovat
tehneet Wim Wenders ja Peter Handke. Olen usein maininnut tämän elokuvan
blogissani, joten halusin kirjoittaa tämän tänne. Tästä elokuvasta on tehty
uudelleen filmatisointi, jota tähdittävät Nicholas Cage ja Meg Ryan, mutta en
ole nähnyt sitä ja tuskin edes haluan nähdä.
Joudun spoilaamaan, tämä
elokuva ei aukene ensimmäisellä kerralla. Elokuvaan pystyy keskittymään
paremmin, kun tietää hieman taustaa. Älä jatka tekstiäni pidemmälle, jos et
halua tietää. Olen nähnyt tämän monta kertaa. Ensimmäinen kerta oli kammottava
kokemus Forumissa, ritisevä ja särisevä versio. Nyt katsomani oli laadukas DVD.
Nautin tästä kotona jopa enemmän, kuin teatterin kankaalla, jossa katsojaa
kieputetaan ylös alas kuin vuoristoradassa.
Berliinin
taivaan alla –elokuvan keskeisiä hahmoja ovat palttootakkiset
enkelit. Heistä Damiel (Bruno Ganz) on
keskeisin. Peter Falk esittää itseään. En tiedä, lukeeko tätä kukaan, joka ei
keksisi tuota henkilöä. Enkeleitä elää keskuudessamme, lapset ja sairaat
aistivat heidät, näkevät heidät, kuten myös entiset enkelit. Peter Falk aistii
heidät myös, koska… Damiel rakastuu Marioniin, joka on kaunis trapetsitaiteilija.
Mistä tämä elokuva on
tehty? Ajatuksista on tämä elokuva tehty, dialogeja tärkeämpää on enkelien kyky
lukea ihmisten ajatukset ja tuntea ihmisten tuska, sillä enkelit havainnoivat
ihmiselämän realiteetteja sivullisina. Ääniä ja lauseita virtaa katsojankin
tajuntaan. Tarinaa kuljettaa enkeleiden keskeinen dialogi. Enkelin näkökulmasta
kuvattu elokuva on mustavalkoinen, mutta se hehkuu väreissä ihmisten kesken.
Kulisseina on sodan
jälkeinen kaupunki, rikki revitty ja hävitetty maa. Tuolloin Berliini on vielä muurin jaettu
metropoli. Muuri on esteetön enkeleille, jotka pystyvät kulkemaan sen läpi. Lopulta Damiel päättää siirtyä todelliseen maailmaan, hänen on
saatava kokea ihmisyys kaikkine puolineen. Damielin ja Marionin keskustelu myötä
tarina saa aikaan dialogin ja värit. Ihmisyyden ensi askelilla hän maistaa
kahvin, jättää jalanjäljet jälkeensä ja tulee havaituksi.
Lied Vom Kindsein
– Peter Handke
– Peter Handke
Als das Kind Kind war,
ging es mit hängenden Armen,
wollte der Bach sei ein Fluß,
der Fluß sei ein Strom,
und diese Pfütze das Meer.
Als das Kind Kind war,
wußte es nicht, daß es Kind war,
alles war ihm beseelt,
und alle Seelen waren eins…
wußte es nicht, daß es Kind war,
alles war ihm beseelt,
und alle Seelen waren eins…
Mitä,
jos antaisit lahjaksi elokuvan? (päivitän tätä jouluun)
Tein listan elokuvista, joista pidän. Kysyn myös, mitä elokuvaa sinä suosittelet minulle.
Postauksen helpottamiseksi olen rajannut aikajanan tähän päivään jostain
kasarista lähtien. Olen tehnyt rajauksen tarkoituksella. Olen kasannut Meryl Streepin elokuvat yhteen, mutta myös
erikseen. Sijalla 7 on ne, joita en osaa asettaa erilleen eli ne ovat vain
olleet tärkeitä.
1. Berliinin
taivaan alla (Wim Wenders 1987), käsikirjoitus Wim Wenders & Peter Handke
2. Talvinen
tarina (Akiva Goldsmanin 2014)
Perustuu Mark Helprinin
samannimiseen romaaniin. (Keltaisen kirjaston kirja). Mietin kirjan lukemisen jälkeen, että miten tämä on voitu kuvata. Minä pidän valtavasti tästä kirjasta. Tässä on niin paljon fantasiaa, illuusiota ja unelmia.
Lyhyesti voin kaiketi sanoa, että mies rakastuu naiseen peruuttamattomasti, ja hänen ainoa mahdollisuutensa on keksiä keino ajan pysäyttämiseksi ja naisen pelastamiseksi kuolemalta.
Lyhyesti voin kaiketi sanoa, että mies rakastuu naiseen peruuttamattomasti, ja hänen ainoa mahdollisuutensa on keksiä keino ajan pysäyttämiseksi ja naisen pelastamiseksi kuolemalta.
3. Fanny
& Alexandra / Kohtauksia eräästä avioliitosta. Ohjaus Ingmar
Bergman. Pääosissa Liv Ullmann ja Erland Josephson.
4. Huuma
Body Heat (Lawrence
Kasdan 1981), pääosissa Kathleen Turner, Mickey Rourke.
Tämä on ns. kulttielokuva, joka pitää otteessaan loppuun asti.
Tämä on ns. kulttielokuva, joka pitää otteessaan loppuun asti.
5. Tunnit The Hours
(Ohjaaja, Stephen Daldry 2002)
Perustuu Michael Cunninghamin samannimiseen romaaniin. Elokuvassa Meryl Streep on täydellinen. Kolmen eri aikana elävän naisen kohtalot nivoutuvat Virginia Woolfin
kirjoituksiin ja elämään. Woolf (Nicole Kidman) kirjoittaa Mrs. Dallowayta,
toinen nainen (Julianne Moore) lukee vuorostaan sitä 1950-luvulla ja kolmas (Meryl Streep) elää sen tapahtumia tämän päivän modernissa New Yorkissa.
6. Tappava
tunnustus
Minun oli pakko laittaa mukaan
kauhutrilleri ja yksi Brian de Palman elokuva 1980. Pääosissa Michael Caine ja Angie Dickinson.
Millähän tätä puolustelisin? Tässä on mahtava kuvaus museosta / taidenäyttelystä. Ja nuo näyttelijät...ovat upeat. DVD:n kuva ei ole alkuperäinen, vaihdan löytäessäni oikean
7. Sofien
valinta /Ranskalaisen luutnantin nainen/ Yön hiljaisuudessa/Muistojeni
Julia/ Epäilys /Minun Afrikkani / Julie & Julie Meryl
Streepin tähdittämiä elokuvia/
Julie & Julie perustuu kahteen tositarinaan ja tapahtuu blogin ja kirja kirjoittamisen maailmassa. En pitänyt yhtään Meryl Streepin suorituksesta tässä elokuvassa. Tuntui välillä, että minua kiusasi Pokka pitää tähti Hyacinth Bucket.
Yleensä Meryl Streepin elokuvat ovat olleet nautinnollisia katsottavia, mutta Karhiainen oli kärsimys. Olin kärttyinen jo elokuvan alkaessa. ennen ovien aukenemista, kun joku mietti ääneen takanani, että ei kai teatterissa tarvitse noudattaa paikkajärjestystä. Edes Jack Nicholson ei pelastanut iltaani.
Julie & Julie perustuu kahteen tositarinaan ja tapahtuu blogin ja kirja kirjoittamisen maailmassa. En pitänyt yhtään Meryl Streepin suorituksesta tässä elokuvassa. Tuntui välillä, että minua kiusasi Pokka pitää tähti Hyacinth Bucket.
Yleensä Meryl Streepin elokuvat ovat olleet nautinnollisia katsottavia, mutta Karhiainen oli kärsimys. Olin kärttyinen jo elokuvan alkaessa. ennen ovien aukenemista, kun joku mietti ääneen takanani, että ei kai teatterissa tarvitse noudattaa paikkajärjestystä. Edes Jack Nicholson ei pelastanut iltaani.
8. Ole
luonani aina pohjautuu (Mark Romanek 2010). Pohjautuu Kazuo Ishiguron samannimiseen kirjaan. Tämä on vaikuttava niin kirjana kuin elokuvana. Yleensä kirja on parempi, mutta tästä en ole varma, sillä niin hyvä tämä elokuva on.
9. Upside
down En tiedä, miten tämä valtaa paikkansa. Scifi. (Juan Solanas 2013) Rakkaustarinahan tämä on.
10. Magnolia
(Paul Thomas Anderson, 1999). En olisi halunnut,
että tämä elokuva loppuu. Tämä elokuva pitää kokea. Pikkukaupungin elämä sykkii tässä kiivaana.
11. Perhe
August: Osage County (John Wells
2013) . Samassa elokuvassa Meryl Streep ja Julia Roberts. Pidin tästä elokuvasta. Streepin elokuvista tämä ei ole vahvin, mutta hyvä silti.
13. Jotain annettavaa Something's Gotta Give (Nancy Meyers 2003)
Johonkin voi luottaa, kun päärooleissa ovat Diane Keaton, Jack Nicholson ja Keanu Reeves.
Eli Jack Nicholson näyttelee naisankarin roolissa, joka ei ole ollut "silleen" yli kolmekymppisten kanssa. Miten epäkohtelias olen, kun sanon, että Keatonia aika on kohdellut helläkätisemmin. Kyllähän tämän katselee sunnuntai-iltapäivällä. Voi olisipa Keaton pysynyt taksissaan Pariisissa Seinen aaltojen yllä, niin olisin pitänyt elokuvasta jopa enemmän. Nancy Meyersin Pientä säätöä (2009) viehättää minua ehkä enemmän, kun päärooleissa ovat Meryl Streep, Steve Martin ja Alec Baldwin).
14. Midnight in Paris
Mikä olisi ihanampi elokuva jouluna?
En ole koskaan fanittanut Woody Allenia. Takakannen mitätön teksti kertoo näin: Ihana Pariisi on tulvillaan rakkautta ja mystiikkaa Woody Allenin romanttisessa komediassa, jossa upeat näyttelijät pääsevät leikkimään keskiyön taikaan. Nuori mies etsii vielä täydellistä aikaa ja paikkaa rakkaudelle, vaikka kihlasormus jo nimettömässä kimalteleekin. Ruoho on vihreämpää ja rakkaus raikkaampaa mystisen Pariisin yössä, jossa mies löytää vastauksen - kaikkeen.
Mutta olennaista elokuvassa on, että yksinäinen kulkuri vaeltaa Pariisin katuja keskiyöllä ja eksyy vanhaan taksiin, joka vie hänet kulloiseenkin tilanteeseen. Minulla ei ole oikeutta särkeä tuon elokuvan lumousta, mutta pakko sanoa jotain. Tämä elokuva vie kirjailijan alun 1920-luvun viinin huuruiseen Ernest Hemingwayn, Cole Porterin, Zelda Fitzgeraldin, Picasson ja Gertrude Steinin maailmaan.
Minä rakastan elokuvaa Berliinin taivaan alla (nimi ei kyllä vastaa alkuperäistä). Sinun listallasi on muutenkin hyviä elokuvia. Tappava tunnustus oli niin pelottava, että sitä en katso koskaan uudelleen.
VastaaPoistaNiin minäkin, tuntuu että siitä oppii yhä. Tappava tunnustus on tosi paha, olin aikeissa katsoa sen puolisoni kanssa ja hän ei erityisemmin pidä trillereistä. Katsoin hissikohtauksen, kun muistin sen. Hmm se oli pahempi kuin muistin. Päätin jättää sen siltä illalta. Brian de Palma käyttää luottonäyttelijöitään muissakin elokuvissa, joten se jatkumoa. Voisin katsoa uudelleen, mutta en yksin.
PoistaMukava postaus! Tämähän on melkein minun 'pitäisi katsoa joskus' listani. Leffoja tulee nykyään katsottua ihan liian vähän. Kauhu ja scifi tosin eivät minulle kolahda (paitsi esim. Blade Runner, joka on erittäin hyvä).
VastaaPoistaMarika Blade Runner on mahtava. Sen paikka olisi ehdottomasti listassa. Jätin sen pois ainoastaan siksi, että silloin olisi pitänyt ottaa muitakin, mihin liittyy Harrison Ford...
PoistaMinäkin kuulun niihin, jotka rakastavat Berliinin taivaan alla -elokuvaa. Rakastuin siihen niin, että ostin jopa sen saksankielisen käsikirjoituksen. Huikea lisäbonus on, että Nick Cave on leffassa mukana.
VastaaPoistaUpeaa, että olet saanut tuon käsikirjoituksen. Kelpaisi minullekin. Tuossa elokuvassa on valtavasti yksityiskohtia. Katsomani DVD:n taso oli huikean hyvä.
Poista