Enkelioppi on teologian haara, joka tutkii systemaattisesti enkeleitä ja niiden profeetallista vaikutusta ihmiskunnan historiassa. Sitä harjoittavaa henkilöä kutsutaan enkelitutkijaksi.
Danielle Trussoni asuu Yhdysvalloissa ja
Ranskassa. Enkelioppi on eeppinen
fantasia, joka sisältää runsaasti myyttistä kerrontaa Raamatusta ja muista
vanhoista teksteistä. Teoksen pääteemana on kultaisen, taivaallisen lyyran
löytäminen vähän Da Vinci –teeman mukaan. Enkeliopin
(Angelology 2010) on suomentanut Sirkka
Aulanko.
Nuori sisar Evangeline on ollut pikkutytöstä asti
Pyhän Rosan luostarissa, missä hän työskentelee kirjastossa. Eräänä päivänä
taidehistorian tutkija Verlaine tunkeutuu kirjastoon, ihastuu Evangelineen ja
järkyttää perusteellisesti tapahtumien kulkua seuraavan vuorokauden aikana.
Verlainea alkavat vainota nefilit Percival Grigorin johdolla (ihmisten ja
enkeleiden jälkeläiset) ja hän pakenee takaisin New Yorkiin pikkukengissä
lumihangessa. Nefilit ovat tunteettomia, verenhimoisia petoja ja manipuloivat
ihmisiä tarkoituksiinsa.
Gabriella Lévi-Franche Valko, Evangelinen isoäiti
ja enkelitutkija ilmestyy pelastamaan Verlainen tämän saavuttua New Yorkin
asuntoonsa. Samaan aikaan nunna Celestine tajuaa, että on tullut aika kertoa
Evangelinelle enkeliopinnoistaan. Osoittautuu, että hän on ollut Gabriellan
opiskelutoveri Pariisissa juuri ennen sotaa. Taivaallisen lyyran etsintäretken
jälkeen Rhodopevuorille hän joutui pakenemaan Yhdysvaltoihin ja piiloutumaan luostariin.
Minut salakuljetettiin Portugaliin. Toiset eivät olleet yhtä onnekkaita – tiesin jo lähtiessäni, että taakse jääneet olivat tuhon omia. Heti kun nuo pirulaiset löysivät yhden meistä, he tappoivat hänet. Niin he toimivat – nuo pahat ja epäinhimilliset olennot! Heidän tarkoituksensa oli tappaa meistä joka ainoa. He ovat vainonneet meitä tähän päivään saakka.
Pikku hiljaa Evangelinelle selviää, kuka murhasi
hänen äitinsä Angelan ja kuka oli tämän isä. Kirjan lopputapahtumat palaavat
Pyhän Rosan luostariin ja sieltä New Yorkiin ja edelleen Brooklynin sillalle,
joissa Evangelinelle selviää totuus.
Hän tiesi, mikä hän oli, ja ymmärsi, ettei paluuta olisi. Kaikki, mitä hän oli ollut ja kaikki, mitä hän oli odottanut tulevaisuudelta, oli kadonnut iäksi.
Kirja on tiiliskivi (499 s.), jossa jaaritellaan
paljon Gabriellan ja Celestinen opiskeluajoista ennen toista maailmansotaa ja
toisaalta taas Percival Grigorista ja hänen terveydentilastaan sekä hänen
suhteestaan Gabriellaan. Tätä osuutta olisi voinut hieman tiivistää, sillä se
on välillä puuduttavaa luettavaa. Jatko-osa, Enkelikaupunki, on hyvin ohut tämän rinnalla. Kirjaa on mainostettu
trilleriksi, mutta enemmän se on fantasiaa, ja paikoin hyvin verkalleen
etenevää luettavaa.
Danielle Trussoni Enkelioppi
Tammi 2011. Kotikirjasto
Minulta meni Enkelioppi ohi kokonaan silloin kun se ilmestyi, mutta jatko-osasta on nyt vouhkattu sen verran, että aloin jo vähän kiinnostua. Nuo jaarittelu ja verkkaisuus, joita tekstissäsi kuvasit, saivat nyt kuitenkin uteliaisuuteni laantaumaan, joten taitaa jäädä tämä kirja tällä kertaa väliin. Kiitos siis arviostasi. Välillä ne toimivat näinkin päin, että voi lakata harmittelemasta jotain, minkä lukemiseen ei olisi aika riittänyt kuitenkaan:)
VastaaPoistaLuin Enkelikaupungin ensiksi ja sinä voisit kokeilla samaa. Eli kun tiedät tarinan taustan. Kiinnostuin tuosta ohuemmasta, mutta ensimmäinen osa on puolet paksumpi ja sain lukea sitä hartaasti. Jokin tuossa kuitenkin vetää ja jäin odottamaan jatkoa. Toisessa osassa oli selvästi kiireen ja hosumisen makua. Sivumäärä oli kuitenkin hyvä. Aina ei kaipaa tiiliskiviä. Tuossa tarinassa on kuitenkin jotain kiehtovaa.
Poista