Nele Neuhaus Lumikin on kuoltava
Alkuperäisteos
Schneewittchen muss sterben
Suomennos
Veera Kaski
WSOY
2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Cornelia
”Nele” Neuhaus on Saksan tämän hetken myydyimpiä rikoskirjailijoita. Hän
kirjoittaa myös viihderomaaneja nimellä Nele Löwenberg sekä nuorten
hevosromaaneja.
Lumikin on kuoltava on neljäs osa Hofheimin poliisin
väkivaltarikosyksiköstä kertovasta dekkarisarjasta, mutta vasta ensimmäinen
suomennettu. Keskeisissä tehtävissä ovat rikoskomisario
Pia Kirchhoff ja hänen pomonsa rikospoliisin väkivaltarikosyksikön johtaja
Oliver von Bodenstein. Tapahtumien
miljöönä on Altenhaimin pieni saksalainen kylä Frankfurtin liepeillä.
Neljännestä
osasta aloittaminen tuo lukijalle hieman totuttautumista. Päähenkilöiden
kuvaukset ja ihmissuhteet jatkuvat, joten taustojen tunteminen alusta lähtien
olisi helpottanut lukemista. Dekkarin voi toki lukea itsenäisenä, mutta väkivaltarikosyksikön
tutkijat ilmaantuvat ’vanhoina tuttuina’, ja lukijan oletetaan tunnistavan
heidät entuudestaan.
Tarinan
alussa Tobias Sartorius on vapautunut juuri vankilasta istuttuaan kymmenen
vuotta ja hän palaa kotikyläänsä ja kotitaloonsa:
…piha oli täysin hunningolla. Tobiaksen katse vaelsi romuissa, rikkinäisissä huonekaluissa ja jätteissä, joita oli piittaamattomasti viskelty kasoihin sinne tänne. Katos oli puoliksi romahtanut, villiviini kuihtunut. Kukaan ei ollut haravoinut varisseita lehtiä kastanjan alta, roskatynnyriä ei näemmä viikkokausiin ollut nostettu kadunvarteen tyhjennystä varten…
Tobias
tuomittiin nuorisovankilaan kahden seitsemäntoistavuotiaan tytön murhasta,
joiden ruumiita ei ole koskaan löydetty. Palatessaan takaisin hän huomaa, miten
’murhaajaa’ ja jopa hänen vanhempiaan on
kohdeltu. Kyläläiset ovat hylänneet heidät ja Tobiaksen vanhemmat ovat eronneet
ja äiti muuttanut pois Altenhaimista. Tobias ei ole tervetullut takaisin ja
kostonhaluiset kyläläiset pitävät yhtä. He eivät halua palata kymmenen vuoden
takaisiin tapahtumiin. Sen sijaan he alkavat vainota ja uhkailla Tobiasta.
Tobiaksen
kotitalon naapurissa on kylää hallitsevan Claudius Terlindenin ’huvila’.
Terlinden dominoi kylää omistamalla miltei kaiken, joten kaikki ovat riippuvuussuhteessa
häneen. Hänellä on Tobiaksen ikäiset kaksospojat Lars ja Thies, joista Lars oli
Tobiaksen paras kaveri. Thies on sisäänpäin sulkeutunut autisti, joka ei puhu
kenenkään kanssa.
Vähän
ennen Tobiaksen vapautumista kylään muuttaa isänsä luokse seitsemäntoistavuotias
Amelie, joka on äitinsä luona joutunut huonoille teille.
Hän oli tottunut siihen, ettei Thies oikeastaan koskaan vastannut. Thies oli idiootti, niin kaikki sanoivat, ei osannut puhua, kylähullu. Mutta ei se ollut totta. Thies ei todellakaan ollut tyhmä, se oli vain… erilainen. Ameliekin oli erilainen. … Käytöshäiriöinen tytär, jolla oli rikosrekisteri, jonka kasvoja koristi neljänneskilo metallia, jonka kaapissa oli vain mustia vaatteita.
Yllättäen
Amelie ja Thies tulevat hyvin toimeen ja Thies puhuu vain Amelien kanssa.
Vähitellen Amelielle paljastuu koko kylän karmea tarina. Amelie katoaa ja
Tobiasta aletaan epäillä uudesta surmatyöstä.
Autistinen
Thies on oikeastaan koko kirjan tärkein henkilö. Autistithan voivat olla
käytöshäiriöisiä, mutta yhtä hyvin myös ahkeria ja säntillisiä. Joillain heistä
on uskomaton näkömuisti: he voivat oppia aikataulujen vuorot ulkoa ja he
pystyvät kirjoittamaan virheetöntä tekstiä. Omasta kokemuksesta olen nähnyt
suoritteena botaanista tekstiä, joissa oudot lattarit kirjautuvat oikein.
Neuhaus
punoo uskomattoman juoniverkon, johon liittyy lukematon määrä ihmisiä eli
käytännössä koko kylä. Kylmiltään
nimien ja juonenkäänteiden määrä on ylitsepursuavaisen runsas ja monimutkainen.
Toisaalta joitakin kohtia paisutellaan
ja niihin palataan liikaa. Lukujen sisällä on lyhyitä paloja tähdellä
eriteltyinä ja juonta seurataan usealla taholla samanaikaisesti. Lukijalta
vaaditaan tarkkaavaisuutta ja muistamista, että pystyy hahmottamaan tarinan
kulun. Juoni punoutuu jatkuvasti monimutkaisemmaksi ja uudet juoneenkäänteet
hämäävät lukijaa juuri, kun hän luulee olevansa jostain selvillä tai tietävänsä
kuka on syyllinen.
Saksalainen
dekkari ei ole minulle ennestään tuttu, joten saksalainen puhuttelutapa vaatii
tottumista.
Kaiken
kaikkiaan juoni on koukuttava ja mukaansatempaava. Suljetun kyläyhteisön tapahtumamiljöö on aina
toimiva ja erityinen suosikkini. Lukisin mielelläni lisää Pian ja von
Bondesteinin selvityksiä. Alkajaisiksi kolme edeltävää osaa saisi suomentua
pian. Lumikin on kuoltava on viihdyttävä ja älykäs rikosromaani.
Vaikuttaa jännittävältä ja tekstinäytteet olivat tosi hyvät. Sellainen vain tosin hieman häiritsee, jos juonenkäänteitä on liiaksi ja henkilöhahmoja on paljon. Ehkä kuitenkin tartun tähän jossain vaiheessa.
VastaaPoistaTämä on erilainen ja pidin monesta asiasta. Unohdin tekstistä sen, että erityisesti minua viehätti tyyli, että ei ollut sietämätöntä listimistä ja raakuutta. Tuo monimutkaisuus johtui selvästi siitä, että aloitimme keskeltä. Suosittelen.
PoistaTämä on kyllä vetävä tarina, mutta minun makuuni aineksia oli hieman liikaa. Silti lukisin mielelläni sarjan muitakin osia - vaikka ensimmäisestä osasta lähtien.
VastaaPoistaSilloin asioita tulisi vähemmän lukijan päälle. Toivotaan, että suomennetaan. Pidin dekkarin erilaisuudesta ha uusista maisemista.
PoistaJännä fiilis tuli kun luin tuota esittelysi alkua,ihan kuin olisin lukenut ennenkin tai vähintään katsonut sen tapaisen dekkarin. NO aineksia tulee helposti muista " omaankin" kirjaan. Harmi kun ei ole suomenettu muita, no en ole tuota lukenut enkä ekojakaan, joten ehkä tässä olisi nyt parempi viisastua, lukea :) Ps. kai sait sähköpostini?
VastaaPoistaToivotaan, että jatkavat. Minua harmittaa Harknessin lumottu, sillä se jäi yhteen osaan. Se on tasokas vampyyritarina, aivan toisella tasolla. Tämä on myös outo Victoria Connelly Etsin sinua, Mr. Darcy. Suomenettu trilogian keskimmäinen.
PoistaSain postisi, mutta täällä koneelle pääsy oli hieman vaikeaa eilen, kun valot räpsyivät koko ajan. Menetin aina tekstin kun sain valmiiksi, elokuvakin jäi kesken.