James Hilton Sininen kuu
Alkuteos Lost Horizon, 1933
Suomentanut Eino Palola.
Tammi. 1987. Kotikirjasto.
James Hilton (1900-54) oli brittiläinen kirjailija ja käsikirjoittaja. Sininen kuu (Lost Horizon) on julkaistu suomeksi ensimmäisen kerran Kariston kustantamana vuonna 1936, ja myöhemmin Otavan vuonna 1954 ja Tammen vuonna 1987.
Sininen
kuu on niin seikkailuromaani kuin
juoniromaani, mutta ennen kuin mennään tarinaan, niin kerron muusta. Olen
nähnyt tämän tarinan elokuvana ja voisin vannoa sen olleen värillinen. Tuosta on kauan aikaa, mutta muistan
tapahtumapaikan värit ja kasvit. Elokuvan nimenä oli Shangri-La. Katsoin nyt
kirjaa lukiessa myös elokuvan, joka on Frank Capran ohjaama vuodelta 1937. Se oli aika kammottava kokemus.
Mustavalkoinen elokuva eteni paikoin pysäytettynä kuvana eli ääni ja teksti
kuljettivat tarinaa. Elokuva oli parsittu kasaan ehkä tuosta vuoden 1937
versioista, mutta itse uskon nähneeni vuoden 1973 version videolta. Ainoa nykyajan
viite oli vaihtoehtoinen loppu, onneksi, sillä valittuani vaihtoehtoisen lopun,
muistin sen. En ollut koskaan ajatellut,
että elokuva pohjautuisi kirjaan.
Kehyskertomuksen alussa englantilaiset herrasmiehet juoruavat Templehofin ravintolassa ”Glory” Conwaysta,
ensimmäisen maailmansodan veteraanista, joka työskenteli Kiinan konsulaatissa ja
hävisi jäljettömiin lentokonekaappauksen seurauksena. Tarinassa
eletään 1930-lukua. Tapahtumien
miljöönä Karakalin sinihohtoisessa laaksossa sijaitsee myyttinen ja mystinen
Shangri-Lan luostari.
Tämä väite tuntui niin
hätkähdyttävälle, että sen käsittelyyn ei riittänyt lyhyt aika ja ahdas tila
noustessamme hississä hänen kerrokseensa, mutta päästyämme muutamaa sekuntia
myöhemmin hotellin käytävään tiedustelin:
”Oletko varma siitä? Kuinka
voit tietää sen?”
”Koska matkustin hänen kanssaan
Shanghaista Honoluluun japanilaisessa valtamerilaivassa viime marraskuussa.”
Tarina käynnistyy levottomuuksien keskellä Baskulin
lentokentällä Intiassa. Tilanteen kärjistymisen myötä länsimaalaiset pyritään
evakuoimaan Beswariin. Lentokoneeseen nousee neljän ihmisen ryhmä,
johon kuuluu neiti Roberta Brinklow, Idän lähetysseurasta; Henry D. Barnard,
Yhdysvaltain kansalainen; Hugh Conway, Englannin konsuli sekä kapteeni Charles
Mallinson, Englannin varakonsuli. Lennon aikana matkustajat huomaavat, että
kaikki ei ole kunnossa sen enempää lentäjän osalta kuin lentosuunnan. Lentäjä
on kaappari, jolla on eri matkanpää kuin matkustajilla. Lentäjä tankkaa koneen välilaskun aikana
oudoissa olosuhteissa.
Tuntematon ohjaaja lentää kohti Himalajan huippuja ja
Tiibetin ylätasangon vaiheilla. Koneen alkaessa laskeutua näkymän muodostavat
terävät vuorenhuiput ja laaksot. Kone tekee epäonnistuneen laskun, mutta matkalaiset
saavat menehtyvästä lentäjästä irti sen, että he ovat Tiibetissä, Shangri-Lassa, kylmyyden, lumen
ja jään saartamina. Kuin ihmeen kaupalla he kohtaavat Shangri-Lan
laamaluostarin väkeä, jotka johdattavat heidät luostariin. Matkalaiset pääsevät
näkemään ihmeiden tyyssijan, jossa ei puutu mitään, jos ei nyt ylenpalttisuuden
keskellä sattuisi kaipaamaan yhteyttä ulkomaailmaan. Laakson ihmiset ovat
erilaisia, elävät eristyksissä, terveinä ja vanhentumatta.
Istuimme hiljaa
pitkän aikaa ja puhuimme sitten Conwaysta sellaisena kuin hänet muistin,
poikamaisena, lahjakkaana ja miellyttävänä, ja sodasta, joka oli muuttanut
hänet ja monista ajan, iän ja sielun salaperäisyyksistä ja pienestä mantštytöstä,
joka oli ollut ikivanha, ja Sinisen kuun oudosta, äärimmäisestä unelmasta.
Matkalaisten kokemuksen saat lukea itse. Shangri-La on utopia, joka elää ihmisten
puheissa ja unelmissa. Sen sijaintia ei kukaan tiedä, vaikka sitä etsitään ja
paikannetaan jos jonnekin, viimeksi Kiinaan Yunnanin
maakuntaan. Todennäköisesti on olemassa
yhtä monta Shangri -Lan sijaintia kuin sen kulkijaa sitä etsimässä. Mikä on tiibetiläisen legendan
totuus maanpäällisestä paratiisista Sinisen kuun laaksosta? Tarinan matkalaiset oppivat ainakin sen, että jotain
on olemassa vain tiettyjen rajojen sisäpuolella.
Tuo on aivan IHANA kirja ja tarina. Näin sen ekaksi lapsena leffana
VastaaPoistaja luin myöhemmin kirjan. Jospa saisin tuon käsiini niin lukisin :)
Rita, tämä on helppo saada. Sinun suunnalla Helmetissä on. On jopa meidän piskuisessa kirjastossa täällä maalla.
PoistaSininen kuu on aikanaan tainnut olla melkoinen hitti Suomessakin. Luin sen ensimmäisen kerran jo lapsena vanhempieni kirjahyllystä. Oli varmaan vuoden 1954 painos.
VastaaPoistaEn osannut koskaan yhdistää näkemääni elokuvaa kirjaksi, kun nimikin on eri. Jotenkin mystisenä se vain iskostui mieleeni.
PoistaJoskus mietin tuota kasvattajanimeksi, mutta peräännyin, koska se on käytössä samalla rodulla toisaalla maailmassa. Se olisi varmaan hyväksytty, koska kyseessä oli eri kattojärjestys, mutta en ollut sellaisesta selvillä. Joten päädyin Himalajan kasvioon.