sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Karin Slaughter Kaunokaiset



Karin Slaughter  Kaunokaiset
Alkuteos Pretty Girls (2015)
Suomentaja Pirjo Ruti
Kustantaja: HarperCollinsNordic. Kustantajalta. Kiitoksin.

Karin Slaughter (s. 1971) on yhdysvaltalainen rikoskirjailija, joka asuu Atlantassa Georgiassa. Kirjailijan esikoisteos Sokaistu nousi kansainväliseen suosioon vuonna 2001. Olen lukenut aiemmin hänen kirjoja, mutta nyt en vähään aikaan. Monet Slaughterin kirjoista sijoittuvat kirjoittajalle tuttuun Atlantaan.

Slaughter on kirjoittanut nyt psykologisen trillerin, joka on niin jännittävä, että sen lukemisen keskeyttäminen ei ole mahdollista. Slauhgter tarkastelee tapahtumia uhrien näkökulmasta, sillä Georgian etsivätoimiston erikoisagentti Will Trent tai  kuolinsyytutkija Sara Linton eivät olekaan tässä tarinassa mukana.

En yleensä lue takakansia tai lainaa niitä blogitekstiin. Nyt teen sen tarkoituksella. Liian usein takakansi paljastaa liikaa. Tässä on esimerkki taidokkaasti laaditusta takakannesta. Tämä houkuttaa lukemaan, lauseet eivät aukene etukäteen eli lukemisen edistyessä lauseet palautuvat mieleen.

Kirjan takakannessa on seuraavat lauseet:


Kaikilla on salaisuuksia. Eräät ovat vain brutaalimpia kuin toiset.
Hänen miehensä murhataan kylmäverisesti. Hänen sisarensa on kadonnut jäljettömiin.
Kun Claire alkaa kaivella menneitä, hän ymmärtää elämänsä valheellisuuden - että hänen miehensä olikin jotakin aivan muuta kuin hän oli luullut.Pian hänelle selviää, että totuus on julmempi kuin hän oli koskaan osannut kuvitellakaan.

Teoksen keskiössä on Claire, jonka elämä on mallillaan, upea koti ja menestyvä mies, mutta mihin seuraan lukija joutuukaan?  Tarina alkaa intiimistä ja intohimoisesta kohtauksesta kujalla, joka muuttuu ryöstöksi ja verilammikoksi. Parikymmentä vuotta yhdessä elettyä elämää, joten kyllähän siinä ajassa oppii toisen tuntemaan vai...  Kulissien takaa paljastuu kuitenkin julma totuus eletystä elämästä.


Claire oli ollut kauhuissaan, kun oli tajunnut, että heidät ryöstetään. Oliko hän ollut peloissaan sitä ennen? Eikö häntä ollut hieman pelottanut, kun Paul oli pyöräyttänyt hänet ympäri ja puristanut seinää vasten? Vai oliko muistikuva muuttunut siksi, että tapa, jolla Paul oli tyrkännyt hänen jalkansa haralleen ja painanut hänen ranteensa seinää vasten, toi oudosti mieleen videoilla näkyneet kädet ja jalat harallaan olevat nuoret tytöt?


Naisen palatessa miehensä hautajaisista häntä odottaakin peruuntunut muistotilaisuus ja ylikomisario Mayhew Dunwoodin poliisiasemalta.  Claire tutkii puolisonsa työhuonetta ja päätyy pervoporno videoiden katselijaksi. Miten elämä voikin mennä niin, että Claire tapaa FBI:n agentti Fred Nolania tuon tuosta?  Entä mitä ovat Paulin liikekumppanin Adam Guinnin vaateet?

Perhetragedia tapahtui kauan sitten, kaksikymmentäneljä vuotta sitten. Julia Carroll oli yhdeksäntoistavuotias ja aloittanut opintonsa Georgian yliopiston collegessa. Hän oli mennyt baariin ystäviensä kanssa ja sen jälkeen häntä ei nähty. Edes hänen ruumista ei löydetty. Täysi-ikäinen nainen oli vain lähtenyt reissuun, sillä sehän ei ole kiellettyä. Tapahtuma vei eläinlääkäri-isän, erotti sisarukset ja jätti äidin odotukseen. Mikään ei palannut perheen elämässä ennalleen. Clairen ja Lydian kohdalla elämä on kulkenut eri ratoja, sillä he ovat muukalaisia toisilleen. Toinen on rikas vaimo ja toinen kuiville päässyt narkkari ja yksinhuoltaja. Nyt sisaret kohtaavat haudalla seitsemäntoista vuoden jälkeen nolossa tilanteessa, kun toinen heistä tyhjentää rakkonsa Paulin haudalle.


”Ylikomisario?” Claire toisti kysyvästi. Paulin kuoleman jälkeen hänen kanssaan puhunut mies oli ollut pelkkä rikosetsivä. Oliko murtovarkaus suurempi rikos kuin ryöstömurha vai olivatko murhat niin yleisiä Atlantassa, että ne siirrettiin rikosetsivien hoidettaviksi?


Viihdyin Kaunokaisten seurassa. Tarina on viihdyttävä, rosoinen, koukuttava psykologinen trilleri, joka on kirjoitettu älykkäästi. 
 
Blogeissa toisaalla: Kirjasähkökäyrä

4 kommenttia:

  1. Jotenkin tämä Slaughterin kirja ei pitänyt minua otteessaan, oliko tämä liian sliipattu. Loppua kohden kyllä parani, mutta arvasin kaiken vähän liian aikaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alun jälkeen tapahtumien kulku yllätti minut, vaikka tapahtumien kulun sen jälken arvasi, mutta kaikesta huolimatta minä pidin tarinasta

      Poista
  2. Rosoinen kuulostaa hyvältä! Enää yksi teos minun ja tämän välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Slaughter on astetta karskimpi kuin Jungstedt, Jansson ja Läckberg. Tämä koukutti minut heti mukaansa.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!