tiistai 6. toukokuuta 2014

Hannu Sarenström Lundens skugga & Marie Hansson & Börje Hansson Lökar & Knölar


Hannu Sarenström on Ruotsin kuuluisimpia puutarhakirjailijoita. En ihmettele, sillä hänen kirjansa ovat ihastuttavia. Sarenström on suomalaissyntyinen. Hänen uusimmassa kirjassaan on esiteltynä kerrassaan mahtava lehtopuutarha, tärkeitä kasvatusvinkkejä, mahtavia kuvia ja yhteensopivia kasviehdotuksia. Varoitan, tämä esittely on lattarien juhlaa. Tämä kirja vain elää kuvista, joten loihdin eteen ihania kasveja.

Luin kevään ja viime kevään puutarhakirjoja blogissani. Joitakin raakkasin vilkaistuani heti pois sillisalaatteina. Suomalaisestametsäpuutarhasta pidin eniten, mutta omiin tarpeisiini se ilmestyi liian viiveellä. Joten otetaan esittelyyn puutarhakirja, joka olisi voinut ilmestyä meilläkin suomeksi jo tänä keväänä. Tämä on kirja, joka pitäisi ehdottomasti tuoda suomeksi meillekin.

Hannu Sarenström esittelee kirjassa lehtopuutarhansa suosikkikasveja. Ihastuttavia lehdon kasveja, harvinaisia vuokkoja, herttaisia kiurunkannuksia ja valloittavia jouluruusuja.   Kokonaisia sivuja ja aukeamia jouluruusuja.
Lundens skugga lähtee liikkeelle varhaisesta keväästä. Jotkut puut ja pensaat kukkivat ennen lehtien puhkeamista.  Taikapähkinä (Hamamelis mollis) on varhainen ja kaunis, mutta se kukkii usein niin aikaisin, että puutarhuri ei edes huomaa sen kevään ensiviestiä. Sarenström esittelee upeita lajeja: kuten hopeavaahtera (Acer saccharinum), korallikanukoiden kirjoa  (Cornus alba) ja koreanalppiruusu (Rhodendron mucronulatum). Talven lopun ja varhaisen kevään aloittaa lumikellot (Galanthus) ja lumipisarat (Leucojum), joiden laaja laji- ja lajikekirjo avautuu kirjan sivuilla.

Aikaisista perennoista hän esittelee imikän (Pulmonaria officinalis), joka on lehtojemme luonnonvarainen kevätaspektilaji, mutta puutarhassa se kasvaa  tiiviinä tuppaana. Viljelemme kuitenkin usein puutarhassa monia muita imikkälajeja kuten valkotäpläimikkää (Pulmonaria saccharata) ja kaitaimikkää (Pulmonaria angustifolia). Miten suloinen olisi punainen imikkä?

Hannu Sarenström tunnustautuu kasvienkerääjäksi ja esittelee mahtavia ja vielä toinen toistaan mahtavampia lajeja. Lukija ihastuu jalkalehtien (Podophyllum)  moninaisuuteen ja silmäilee keltamajavankaalia (Lysichiton americanus). Toivottavasti puutarhuri innokkuudessaan muistaa, että tämän lajin kanssa on oltava varuillaan. Ja sitten Lundens skugga etenee vihdoin lehdon kevätaspektiin ja kevään alkuun, jossa esitellään erilaisia sinivuokkoja (Hepatica), jouluruusuja (Helleborus), kiurunkannuksia (Corydalis).  Seuraavana lukija pääsee sipulikasvien ääreen. Mitä puutarha olisi ilman karhunlaukkaa (Allium oleraceum)? Kappale on oodi karhunlaukalle. Sarenström luonnehtii karhulaukkaa sanoilla älskvärd, ljuvligt god, vackert blommande ja väldigt invasiv. Voi, karhunlaukka saisi levitä pihassani ihan vapaasti, mielellään paljon nopeammin.

Vihdoin pääsemme magnolioihin (Magnolia), veripyökkiin (Fagus sylvatica ’Atropurpureum’) ja kirsikoihin (Prunus).  Rusokirsikka (Prunus sargentii) ihastuttaa juuri näihin aikoihin pihoja. Lehdon kenttäkerroksessa ihastelemme esikoiden (Primula) runsautta. Sitten jatkamme uudelleen lukemista magnolioiden parissa.  Tietenkin olen halunnut pihaani pyökin, tietenkin tuon tummalehtisen lajikkeen. Purppuraheisiangervoni  Physocarpus opulifolius 'Diabolo' kärsi yksinäisyydestä ja erilaisuudestaan.

Vihdoinkin pääsemme toukokuuhun. Vuokkojen (Anemone), saniaisten (Athyrium, Dryoteris, Matteuccia) ja varjohiippojen (Epimedium) kauneuden jälkeen saamme tutustua toukokuun ihanuuteen pikarililjojen (Fritillaria), lumikin (Sanguinaria canadensis), ruusuleinikkien (Adonis),  alppikellojen (Soldanella), mukulaleinikin (Ranunculus ficaria), kielokin (Uvularia grandiflora) ja lumoavien kolmilehtien (Trillium) kera.

Lundens skugga esittelee toukokuun toivekasveissa  muuan muassa halikkoja (Mertensia), sinikämmenen (Glaucidium palmatum), amerikankulleron (Trollius laxus),  litukoita (Cardamine) ja haberlejoja (Haberlea). Sinikämmenen kukinta ajoittuu meillä kesäkuun puolelle. Se on ihana aarre, jonka joutuu noutamaan Tukholman puutarhoista. Myös Mustilan arboretumissa sitä saa ihailla. Se on oma suosikkini, skopolian ja kievarinyrtin kera. Kievarinyrtti (Physochlaina orientalis) kukkii usein toukokuun puolella.  Se on vanha perenna, jota on kasvanut meillä erään kievarin pihassa. Muutama taimisto myy tätä kaunotarta. Pian näiden jälkeen lemmikit (Myosotis) valtaavat vapaat tilat. Lundens skugga tarkastelee vielä uudemman kerran kevätsipuleja: syklaameja (Cyclamen), koiranhampaita (Erythronium), hyasintteja (Hyacinthus),  pikarililjoja (Fritillaria) sekä  kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa).

Kesän osuudessa esitellään puista muun muassa loistotrumpettipuu (Catalpa speciosa), alabamantrumpettipuu (Catalpa bignonioides) sekä tulppaanipuu (Liliodendron tulipifera) ja pensaista kanukoita (Cornus), partapensas (Chionanthus virginicus), pähkinäpensaita (Corylus), koristeomenapuita (mm. Malus toringo), palloheisiä (Viburnum opulus ’Roseum’ ym.), heisiangervoja (Physocarpus), syyshortensioita (Hydrangea) sekä kesän perennoita kuten valkoalpi (Lysimachia clethroides) ja akileijoja (Aquilegia), jumaltenkukka (Dodecatheon meadia), tikankontti (Cypripedium), kärsäkalloja (Arisaema), sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia), tummakurjenpolvi (Geranium phaeum), varjolilja (Lilium martagon), ukonhattuja (Aconitum), peikonkelloja (Codonopsis), trumpettisinikärhö (Clematis heracleifolia), metsäunikko (Hylomecon japonicum),  valkopärskäjuuri (Veratrum album), valeunikot (Meconopsis) sekä narsissivuokko (Anemone narcissiflora). Tiesitkö, että valkopärskäjuuri kasvaa meillä luonnonvaraisena? Pohjois-Lapissa Utsjoella, lähellä Norjan rajaa harvinaisena.  Kärsäkalla on pihan viehättävä koristus. Ukonhatut ovat mahtavia. Muurisen puutarhalla ymmärsin ukonhattujen lajikirjon mahtavuuden, hänen puutarhansa on lumoava paikka.

Suurimman osan kirjassa esitellyistä lajeista pitäisi menestyä koko maassa (Ruotsissa) ja monet ovat ruotsalaista alkuperää. (hah).  Lajivalikoimaa tarkastellessa ymmärtää, että monet kirjan puuvartisista selviävät meillä ainoastaan etelärannikolla ja I vyöhykkeellä  ja joukossa on lajeja, jotka eivät meillä menesty ulkona lainkaan. Tulppaanipuu on hieman niin ja näin. Turun Ruissalossa se on saatu säilymään. Muistelen, että kasvupaikka on kasvihuoneen paahdepaikassa, koska se kuvaaminen on ollut hankalaa. Joissakin puutarhoissa sen kanssa sinnitellään. Alabamantrumpettipuu on kehnoin laji meille. Olisikohan omani istutettu 1997? En muista varmasti. Onhan sillä pituutta kolmisen metriä. Kasvuun lähdetään hitaasti ja alkuvuosina alusta ja myöhemmin talvista riippuen hieman ylempää. Loistotrumpettipuu oikeana kantana on jo parempi.

Meillä tuontikasveissa pitäisi kiinnittää hieman enemmän huomiota alkuperään. Enemmän ja pitkäaikaisempaa iloa saisi kotimaassa kasvatetuista perennoista.  Kirjan puute on sen keskittyminen kevääseen eli se loppuu ikään kuin kesken. Kirja tarvitsisi toisen mokoman lisää kesän hehkuun ja syksyn väriloistoon. Ehkä kirja saa jatkoa? Kuitenkin tämä kirja tarjoaa huikean retken puutarhaan. Tässä kirjassa on upeat kuvat, mutta tässä kirjassa on myös merkittävä tekstin osuus. Nämä kaksi asiaa kohtaavat yllättävän harvoin.  Tieteelliset nimet tekevät tekstin ymmärtämisen mahdolliseksi. En hallitse ruotsinkielistä nimistöä kovinkaan kehuttavasti, vaikka englanninkieliset osaankin paremmin. Tieteellisten nimien avulla kirjasta selviää hyvin. Tämä on ehdottomasti omaan kirjahyllyyn kuuluva kirja. Tämä on lumoava kirja, joka saa jo minutkin jo huokailemaan. Kunpa tämä kirja suomennettaisiin pian! Tule kesä!

Hannu Sarenström Lundens skugga
Norstedts 2013. Kotikirjasto.





Marie Hansson & Börje Hansson Lökar & Knölar

Mietin, mitä sanoisin tästä kirjasta. Voisin tehdä kirjallisuusarvostelun, sillä minulla on siihen pätevyys ja alan tiedollinen osaaminen. Voisin tehdä siitä puutarhurin ilottelun, sillä kirja on upea. Taidan tyytyä Syvä huokaukseen.

Kyllähän meillä on sipulikasvikirjoja hyllyt täynnä. Omistan itsekin  joitakin varsin kelvollisia, jotka ovat ulkomaisia. Onhan näitä. Onhan meillä esimerkiksi Månssonit, mutta riittävätkö ne? Aloitetaan kannesta. Kirjan kannella on merkitystä, tämän kirjan kansi on ihastuttava. Tylsä kansi vie jo halut tarttua kirjaan.  Jostain kiikastaa eli tämä kirja on vajavainen ja silti tämä kirja täyttää otsikkonsa täydellisesti. Ja vajavaisuuden osoitan harhaksi.

Olen suomenkielinen lukija, joka hallitsee kasvien lattarit erittäin hyvin. Osaan ne itse asiassa paremmin kuin suomenkieliset nimet eli haen suomalaisia nimiä koko ajan. Haparoin pahasti ruotsinkielisissä nimissä. Lökar & knölar  on lexikon eli se aukeaa täydellisesti lattareiden avulla. Intohimoinen puutarhuri osaa paljon näitä, mutta silti kirja ei ehkä yhtä hyvin aukea lukijalle, joka ei pelaa työkseen lattareiden kanssa. Lundens skugga oli paljon hankalampi lukea, sillä kuvatekstien takia pitäisi osata ruotsinkieliset nimet. Kirjan kuvatekstit ovat olennaisia, todella mielenkiintoisia.

Lökar& knölar on perhekirja. Lexikon on erittäin käytännöllinen tapa esittää asia. Joskus ei vain  jaksa lukea jaarituksia. Puutarhuri on kiireinen ja tarvitsee tietonsa heti. Kuvakirjat ovat erikseen, joiden kanssa saa huokailla. Asiat on esitetty tiiviisti eli lukija löytää tarvitsemansa tiedon nopeasti. Kirja on helposti käsiteltävän kokoinen. Mitä tarkoitan tämän kappaleen ensimmäisen lauseen viimeisellä sanalla? Marie Hansson ja Björn Hansson ovat julkaisseet monia puutarhakirjoja kuten  Kryddväxter, Perenner ja Köksträdgårdens historia. Bambu ja heinäkirja on minulle vieraampi ja kolmannen vasta tilasin tänään. Eli Lökar & knölar on osa kokonaisuutta ja eri osat täydentävät toisiaan.

Lökar& knölar kertoo sipulikasvien viljelystä puutarhassa, tarjoaa sipulien ja mukuloiden botaniikkaa, antaa kasvatusohjeita, opastaa istuttamaan oikein jne. Ja sitten alkaakin kasvit. Kasveista kerrotaan lajikuvauksen lisäksi lajin kulttuurihistoria ja nimen merkitys. Kuvat ovat erinomaisia. Kirja on erinomainen ja inspiroiva. Mutta minä huokaan syvään. Nämä kirjat olisivat suomentamisen arvoisia. Ruotsi muodostuu monelle ongelmaksi nimistössä.

Tekijät ovat todellisia osaajia. Marie Hansson ja Björn Hansson ovat  kuuluisia puutarha-alan ammattilaisia ja puutarhakirjailijoita. Marie Hansson on puutarha-arkkitehti, kiinnostunut kasvien kulttuurihistoriasta ja Björn Hansson on valokuvaaja ja biologi.

Marie Hansson & Börje Hansson Lökar & Knölar
Norstedts 2013. Kotikirjasto.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!