keskiviikko 5. elokuuta 2015

Syksyn kirjoista (ei vain uutuudet)





Kerroin uutuuksista täällä. Listasin 12 kirjaa riippumattoon, mutta osa ei ole ilmestynyt, joten puuttuvat siirtyvät syksyyn. Olen miettinyt syksyn lukuja, sillä en halua lukea vain uutuuksia, harkitsin jopa uutuuksien totaalista hylkäämistä. Eli valitsen syksyn kirjat sen mukaan, mitä a-kappaleita saan.

 Hankin kesäaikana melkoisesti puutelistani kirjoja, useita, useita, useita kymmeniä, jotka houkuttelevat lukemaan. 

Löysin kesän aikana itselleni uuden kotimaisen kirjailijan ja aion tuoda hänen suomennetun tuotannon blogiini. Luin Lars Sundin kirjan Onnellinen pieni saari ja ihastuin tekstiin. Aamu-unisen lintubongarin tunnustuksia on hauska. Minulla pitäisi olla hyvätkin edellytykset tajuta tuo kirja, mutta silti nikottelen. Siis Sundin kirja on mahtava eli minua emmityttää lintubongarius. Tottahan toki olen kulkenut yölaulajia kuuntelemassa, yöpynyt laavussa kenttäkursseilla, kiertänyt lintutorneja, seikkaillut merenlahtien ruovikoissa, hortoillut pöllöjä kuuntelemassa jne. Siitäkin huolimatta kyllä kasvit ovat toista, sillä sitä saa rehun tassuun ilman etä- tai kaukomäärityksiä. Elämänpinnat ne ovat kasveissakin. 


En osaa selittää, kuinka ohitin Sundin kirjan viime vuonna. Asun vain todella huonojen nettiyhteyksien päässä saaristotien varrella, jotenraskaiden katalogien surffaaminen on suurta kärsimystä. Elokuun alussa vaihdoin pöytäkoneeseen, ja pääsin hieman parempiin oloihin. Olen päivittänyt tosi vähän Siniunikkoa, kommentoinut sitäkin vähemmän muiden vastaavia sivuja.
Tässä on viimeksi hankkimani kirjanippu. En tiedä, pystynkö selvittämään nuo kirjat, mutta olen haltioissani näistä kirjoista. Tiedätkö sen pakahtumaisillaan olon tunteen, kun pitelet käsissäsi upeaa kirjaa?


Sartren elämäkerran on kirjoittanut Annie Cohen-Solal. (suom. Jukka Mannerkorpi).  Myös viime vuonna ilmestynyt Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja on lukulistalleni.




Näitä myös bloggailen syksyn aikana. Ihania helmiä, joita olen löytänyt..






Tällä hetkellä luen Gwen Cooperin Homer-kissan uskomatonta elämää. Jokin tuossa kirjassa vetää luokseen. Toisaalta kirja lähentelee kategoriaa, jota kartan. Luin ensimmäisen Katukatti Bobin, mutta en jatkanut. Nuo otukset ovat vain hetken läsnä… Olen toivoton tapaus, mutta minua huolestutti jokin… Jos olet nähnyt Facebook-logoni, niin se ei ole huvin vuoksi. Facebook on osaltani täysin yhdentekevä, sillä se palvelee ainoastaan ja vain yhtä asiaa. Minut tunnistetaan avattareni avulla. 


Aion yrittää Paul Wilkesin Keskuspuiston yksinäisen lukemista. Lukupinossani on myös Erik Wahlströmin Kaunein on se jota rakastaa. Eikö ole ihana kirjan nimi?





Toisaalta olen kirjoittanut usein, että luen kotimaista vähän.  Itse asiassa olen lukenut kotimaista paljonkin eli minun olisi pitänyt kirjoittaa, että tunnen kotimaisen nykykirjallisuuden huonosti. Eniten olen lukenut Eeva Tikkaa, Annika Idströmiä, Marja-Liisa Vartiota, Tytti Parrasta, Orvokki Autiota, Eeva Kilpeä… Tämän takia aion tuoda joitakin näistä blogiini, ehkä yhden Tikan ja yhden Parraksen.

7 kommenttia:

  1. Minä luin viime vuonna tosi paljon kotimaisia uutuuksia, joten ei ollut ihme, että olin lukenut melkein kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat etukäteen. Nyt olen lukenut selvästi vähemmän kotim. uutuuksia, mutta syksyyn olen varannut niitäkin. Emmi Itärantaa odotan eniten, sillä Teemestarin huone oli ihana. Oksasen uutuuden aion ostaa. Harnoa, Pöyhöstä, ym. tulossa.
    Olen lukenut myös omien hyllyjeni kirjoja, joita en ollut lukenut ja jatkan samaan malliin. Selvästi olen vähentänyt dekkareiden lukemista.
    Lasten- ja nuortenkirjoja haluaisin blogata enemmän, ja nyt on tullutkin upeilta kuulostavia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että tämä kuluva kirjavuosi on ollut antoisampi kuin viime vuosi. Minä olen lukenut dekkareissa hurjempia kuin ennen. Emmi Itärantaa odotan, samoin Harnoa ja Snellmania.
      Minä hankin kesällä paljon kirjoja, kiitos apurahan. Minäkin olen innostunut nuortenkirjoista. Haluan lukea Pääskysaaren.

      Oletko lukenut Sundia? En ymmärrä, miksi en ole lukenut. Vielä parempi olisi, jos joku asiantuntija selvittäisi, miksi hän ei ollut viime vuoden palkintoehdokkaana?

      Poista
    2. Mai minulla on sama tilanne, että olin lukenut Finlandia-palkintoehdokkaat hyvin viime vuonna, mutta aikeissani ei ole lukea kotimaisia suosien. En ole päättänyt Oksasen suhteen mitään, en tiedä kustantajaa tai ajankohtaa.

      Poista
  2. Minulle on varmaan jäänyt jonkinlaiset traumat Keskuspuiston yksinäisestä. Meidän piti lukea se joskus muinoin koulussa ja vaikka en kirjasta mitään muistakaan, pelkkä nimikin aiheuttaa sellaisen "ei ikinä"-reaktion. Se on niitä kirjoja, joita en edes halua kokeilla lukea aikuisen silmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakuutat minut siitä, että varovaisin ottein lähestyn... olisi edes onnellinen loppu. Cooperin uskon johonkin hyvyyteen.

      Poista
  3. Minä sain toissavuonna päähäni kuunnella kaikki Finlandia-ehdokkaat. En saanut toteutettua, yksi jäi kesken ja kahta en yrittänytkään, kävi niin, että toinen niistä sitten voitti. Sen jälkeen keksin kuunnella monta voittajaa. Osa on tosi hyviä, osaa minunmielstäni ihan kamalia. Mutta koska olen ollut vuosia kirijojen saavuttamattomissa, oli aiheellista päivittää tilannetta. Sain voimakkaasti kuvan, että Finladia ehdokkaaksi pääsee, jos käsittelee Venäjää tai Neuvostoliittoa. Siksi(kin) olin positiivisesti yllättynyt viime vuoden voittajasta, kun minut viimein houkuteltiin tutustumaan siihen.
    Tämän vuoden (suomalaisista) uutuuksista odotan eniten uutta Mara Kalliota ja Kaj Korkea-ahon uutuutta. Ruotsalaisista odotan Michael Mortimerin kolmatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna hallitsin hyvin ehdokkaat, mutta minun ranking oli erilainen. Tänä vuonna en ole lukenut juurikaan kotimaisia tai niitä, joita pitäisi. Anja Snellmanin luen. Yhtä kotimaista olen aloittanut kolmesti, kesken on jäänyt. Kieli aiheuttaa ongelman.Tukehdun. En jaksa adjektiivilisiä ja verbien pirskottelua. Kirjan kieli on runsaudensarvi.
      Löysin Lars Sundin tänä kesänä ja iloitsen siitä.
      Kotimainen kirjallisuus oll minulle outolintu vuosia, vaikka minulla oli hyvä pohja, niin väliin kertyi tyhjiä vuosia ja nyt tutustun uudelleen. Suurin osa naiskirjailijoista jää minulta nytkin väliin. Eli eniten esillä olevat eivät löydy edes minun luettavaksi.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!