Katarina Wennstam Kivisydän
Alkuteos Stenhjärtat 2012
Suomentaja Anja Meripirtti
Otava 2016. Kustantajalta.
Kiitoksin.
Katarina Wennstamin Kivisydän on hänen viides suomennettu
teoksensa. Wennstamin tunnusmerkkinä ovat tämän päivän ruotsalainen yhteiskunta
ja sen ongelmat. Kivisydän on itsenäinen, toinen osa jännitystrilogiaan. Trilogian aloitus on Petturi, jonka tekstin voit lukea täältä. Osat ovat todella itsenäisesti luettavia.
Luin hieman ennen tätä Samuel
Björkin Minä matkustan yksin. Tuossa
tarinassa on lapsiuhreja ja sarjamurhaaja. Tarina ei vie lukijaa siinä tapahtumien
ytimeen, joten lukija seuraa tapahtumia kauempaa. Wennstam puolestaan
kirjoittaa nyt lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Hän menee tapahtumien
keskelle, jopa niin, että lukija ei ehkä pystyisi tajuamaan asioiden kauheutta,
jos hänellä ei olisi sanaa Erika, jonka avulla hän pystyy ymmärtämään ja
käsittelemään tapahtumien hirveyden. Näillä kirjoilla on tietynlainen ero, sillä
ensin mainittuun ei ole estokeinoja, mutta jälkimmäisessä yhteiskunnalla on
toimintavastuu. Siihen voidaan niputtaa ennalta ehkäisevä sosiaalityö sen eri
vaiheissa, jotta kaltoinkohtelu havaitaan, pystytään tunnistamaan
ja puuttumaan.
Kivisydän käynnistyy heti
voimalla, kun Andreas ja Pernilla Björling vievät lastaan solnalaiseen Astrid
Lindgrenin lastensairaalaan. Sairaalassa vastaanottajat eivät saa selvyyttä, mitä
lapselle on tapahtunut? Onko tapahtunut
onnettomuus? Onko lapsi pudonnut sitteristä tai hoitopöydältä? TT-kuvat
paljastavat, että puolivuotias tyttövauva kärsii massiivisesta
aivoverenvuodosta. Sen oletetaan aiheutuneen Shaken Baby -syndroomasta, joka tulee
voimakkaasta ravistelusta. Vauvan ennuste on huono. Lapsi joutuu tutkimusten jälkeen suoraan
leikkaukseen. Glorian hyväosaiset vanhemmat ovat luonnollisesti ensimmäisiä epäilyksenalaisia,
mutta epäilyksiltä eivät välty sen enempää isoäiti Kerstin, lastenhoitaja
Lovisa tai perheen pojat Isac ja Max. Poikien
syyllisyys ei vaikuta uskottavalle, sillä vaikka vanhempi, yhdeksänvuotias jaksaisi
nostaa 6,8 -kiloisen vauvan, niin ravistelu ei menisi läpi oikeudessa. Isän
isokokoisuus ei tee hänestä syyllistä ilman selvitystä. Kuulustelupöytäkirjat
paljastavat monen potentiaalisen tekijän kohdalla otollisia hetkiä, jolloin he ovat olleet
Glorian kanssa kahden.
Mutta tämä perhe on paitsi etnisesti täysin ruotsalainen myös hyvin etabloitunut yhteiskuntaan. Ei rikollista menneisyyttä, ei raportteja väkivallasta tai muunlaisista laittomuuksista.
Perheen asuttamaan prameaan taloon
mahtuu myös murheita, kaiken keskeneräisyys vaikeuttaa perheen arkea. Perhe on asunut kolme kuukautta varsin
keskeneräisessä talossa. Äidin selitykset kolarista ei vastaa todellisuutta, sillä
Audi A 3:n vauriot viittaavat enemmän tahallisiin peruutuksiin pihan
sorakasaan.
Tapausta selvittävät tahoillaan
rikostarkastaja Charlotta Lugn ja oikeusavustaja Shirin Sundin. Edellisessä
kirjassa tutustuimme Shirinin taustaan. Hän on naimisissa hammaslääkäri Fredrik
Sundinin kanssa, mutta avioliiton ongelmat jatkuvat tässäkin osassa. Shirinin
perheen kautta lukijalle avautuu iranilaistaustaisten maahanmuuttajien arki. Hänen
veljensä Darius on myös mukana tarinassa ja hän on herkkä taustalleen. Asianajaja
kollega ja syyttäjä Theodor Dahlgrenin ja Shirinin suhdekuvio ei ole vain ongelmaton
työkuvio. Charlottella on huolia vanhempiensa kanssa, sillä äidin sairaus
paljastuu hänellekin. Hänen tukenaan on kumppani Agneta.
Nyt ei enää ole paluuta. Shirin ajattelee mennessään taas ulos hotellihuoneesta ja lähtiessään sukkasillaan juoksemaan pitkää käytävää. Jos teet tämän, et ikinä enää ole sama kuin ennen, alitajunta huutaa eikä heristä pelkästään yhtä varoittavaa sormea, vaan nyrkkiä.
Wennstam kirjoittaa vaikeasta
ja tärkeästä aiheesta, sillä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei voi vaieta.
Tietyllä tavalla monikulttuurisuus on esillä erilaisena Wennstamin kirjoissa,
sillä nämä ihmiset ovat integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan, joten näkökulmana
eivät ole maahanmuuttajien vaikeudet ja rikkeet, laiton maahanmuutto tai kulttuuriset erot. Tietynlainen didaktiivinen sävy,
kuulustelupöytäkirjat ja eri toimijoiden mukaantulo sekä oikeudenkäynnin
käytänteiden esittely ovat kiinnostavaa tai riippamaista lukijasta riippuen. Kivisydämen keskiössä ovat syntyjään ruotsalainen
ydinperhe, lapsiperheen arki ja ahdinko kaikessa karmeudessaan. Wennstam
kirjoittaa hyviä ja jännittäviä dekkareita, joissa seurataan myös kahden menestyksekkään
uranaisen elämää, joiden yksityiselämä ei noudattele niin perinteisiä valintoja.
Toisaalla samasta kirjasta: Rakkaudesta kirjoihin.
Toisaalla samasta kirjasta: Rakkaudesta kirjoihin.
Onpa rankka aihe. Petturi itsellä luukuvuorosa.
VastaaPoistaAihe on rankka ja kamala. Kun en voi tekstissä spoilata, niin sanon kuitenkin tässä, että Wennstam hallitsee aihee.
PoistaOtin tuossa alussa tuon vertauksen ja olisin halunnut kirjoittaa siitä jotain eli miksi se on niin kammottava, ja miten se eroaa tästä.
Wennstamin kirjassa lukija ymmärtää kerrotun, vaikka kukaan ei voi hyväksyä.
Petturi on erinomainen.
Kivisydämen viimeiset sivut säästän täksi illaksi...
VastaaPoistaHuh, mutta onneksi ne tuovat myös huojennuksen. Jotenkin ajattelen niin. Ehkä tulkintani helpottaa lukemista. Se on helpompi tajuta kuin mielipuolisuus.
PoistaTäytyy myöntää kirjan olleen minulle niin vaikuttava lukuelämys, että se aiheutti jopa lukujumia... Hyvä, Wennstam!
VastaaPoistaSitä se oli. Olen täysin vakuuttunut, että minä en olisi ymmärtänyt tuota kirjaa, ellen tietäisi tuota tapausta, johon viittaan. Silti Wennstam on valinnut tien, jonka ihminen saattaa käsittää. sillä tuota en käsitä, johon viittaan. Sen ei pitäisi olla mahdollista tässä yhteiskunnassa. Että kaikki turvaverkot pragaavat.
Poista