torstai 22. lokakuuta 2015

Gard Sveen Raskaat varjot








Kerron kirjailijasta hieman taustatietoja, koska kyseessä on esikoisteos.  Gard Sveen (1969) työskentelee neuvonantajana Norjan puolustusministeriössä. Elokuun lopulla ilmestynyt Raskaat varjot on kirjoitettu osin dokumentaariselta pohjalta kirjailijan kiinnostuttua tunnetun vastarintaliikkeen taistelijan Kai Holstin kohtalosta.  Gard Sveenin esikoisromaani Raskaat varjot (Den siste pilegrimen) sai parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon vuonna 2014.

Raskaat varjot on Tommy Bergmann -sarjan ensimmäinen osa, joten pääsin aloittamaan sarjan alusta. Olen tosi tyytyväinen, että osasin pyytää kustantajalta tämän kirjan. Luin kesän lopussa Anna Lihammerin esikoisdekkarin Kun pimeys peittäämaan (Atena), jossa tunkeudutaan syvälle 1930-luvun ruotsalaiseen yhteiskunnan syövereihin. Raskaat varjot on hyvin tehty ja alkavaa sarjaa pohjustetaan huolellisesti. Tapahtumat kulkevat niin menneessä kuin nykyajassa. 

Tapahtumat käynnistyvät tehokkaalla aloituksella, kun kotiavustaja saapuu Carl Oscar Kroghin kotiin, jossa häntä kohtaa odottamaton näky, kun takorautainen portti on auki ja englanninsetteri ei hauku ja riuhdo riesana. Kukaan ei avaa ovea. Avustaja kiertää talon viertä  pelon vallassa ja näkee ikkunasta, että  Norjan vastarintaliikkeen arvostettu veteraani on murhattu. 

Vasta pysäköityään hulppean hirsihuvilan eteen kotipalvelun nuori avustaja tajusi, että kadulta pihaan tuova portti oli ollut auki. Tyttö jäi silti hetkeksi autoon istumaan ja kuuntelemaan kappaleen loppuun. Viimeisten sävelten soidessa hän sammutti radion ja nousi tähystämään kivetyn pihantien alkuun. Takorautainen portti oli selkosen selällään, eikä hän ollut sitä tullessaan avannut.

Raisu englanninsetteri, jota hän vieläkin vähän pelkäsi, ei ollutkaan haukkumassa eikä tempomassa nurkan taakse viritetyssä juoksulangassaan. Kotiavustajan tehtäviin kuului vielä koira pitkälle päivälenkille, siksi se aina riehaantui kuullessaan hänen nousevan autosta.

Bergman saa ilmoituksen, että jotkut opiskelijat ovat löytäneet Nordmarkan metsästä vanhoja ihmisen hapertuneita luita. Rikostutkija Tommy Bergmann ryhtyy tutkimaan luulöytöjen ja veteraanin murhan mahdollista keskinäistä yhteyttä.  Tommy Bergmanin hahmon rosoisuus tekee hänestä mielenkiintoisen, sillä hänellä on myös pimeämpi puoli.

Rinnalla kulkee myös Agnes Gernerin tarina, sillä natsimiehityksen vuosina vastarintaliikkeen vakooja Agnes Gerner eli veitsenterällä, jolloin yksikin virheliike tiesi kuolemaa. Ageneksen rooli on hyvin keskeinen ja vaikuttava ja nousee merkittävään asemaan tarinassa.
Bergmann sukkuloi monitahoisen rikosvyyhden ja valheiden labyrintissa. Sadannen sivun kohdalla on eräs episodi, jolloin lukija viimeistään koukuttuu lukemaansa. Ainakin minut Gösta Perssonin kohtalon kuvaus naulitsi kirjaan.  

Kirjan luvut ovat lyhyitä ja kukin luku on varustettu vuosiluvuin. Raskaat varjot vaatii keskittymistä ja tapahtumien kulun valpasta seuraamista. Minä en osaisi kuunnella tätä äänikirjana, mutta voisin lukea tämän e-kirjana tarpeen niin vaatiessa. Kirjan teemoina on rakkaus, petos, valheet, selviytymisen hinta, valinnat oikeasta ja väärästä sekä seuraukset tehdyistä valinnoista. Yleensä dekkareissa on murha ja tekninen tutkinta, mutta tässä mennään menneisyyteen ja istutaan arkistoissa, eikä kaahata autolla pisteestä A pisteeseen B. Tarinan älyllinen juonne kiehtoo minua alusta loppuun, joten kestän silottelemattoman kerronnankin.

Olen täysin vakuuttunut, että jatkan Sveenin parissa, sillä kirjan juoni on koukuttava, ajankuva elävä ja kirjassa pureudutaan sotahistorian kipeisiin tapahtumiin, myös niihin vaiettuihin. Tämä on erittäin hyvä lahjakirja, älykäs dekkari ja uskomattoman hyvä esikoisteos. Kirjailijan vahvuutena on tarinan rakenne ja henkilöhahmot. Sveenin seuraavasta romaanista löytyy jo tietoa, joten voimme vain toivoa, että mekin saamme pian lisää luettavaa. Tunsin alusta lähtien lukevani kirjaa, joka saa kirjahyllystäni pysyvän paikan. Tämä on varmasti vuoden parhaimpia lukemiani dekkareita.

Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta. 

Gard Sveen Raskaat varjot
Alkuteos Den siste pilegrimen

Suomentanut Arja Kantele
Bazar 2015. Arvostelukappale. Kiitoksin


10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hyvä. Tämä on todella hyvin tehty ja mielenkiintoinen dekkari. Enemmän kuin dekkari.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Aivan uskomattoman hieno avaus. Menneisyyyden kuljettaminen nykyaikaan.Toivottavasti jatkuu. Uskomaton lukulöytö.

      Poista
  3. Todella hyvä dekkari ja sotaromaani. Kuuntelin tämän ja vaikka olen tottunut ja kokenut äänikirjojen kuluttaja, niin sen verran vaikea oli pysyä henkilöiden perässä, että jäi epäselväksi, kuka kukin kaikista natsiherroista lopulta olikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa kuvitella tätä äänikirjana. Tai yksinkertaisesti en pysyisi mukana. Minulle tämä kirja olisi mahdoton rakenteen takia. Minun oli pystyttävä etenemään ja omaksumaan omassa tahdissani, palattava ja tarkasteltava asioita. Tämä on minusta enemmän kuin tavallinen dekkari eli paneuduin tämän maailmaan.

      Poista
  4. Hyvällä äänikirjasoittimella voi uusia kirjoja selata kuin kirjaa. Tuon kuunteluun käytin välillä sellaista, joka näyttää sivunumerot ja lukujen nimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että minulta häviäisi jokin hyvin olennainen äänikirjoissa. Kieltäydyn tyystin e-kirjoista. Ne eivät vain ole minun juttu. Tarvitsen paperikirjan eteeni.

      Sen takia kartan pokkareiden pientä tekstiä. Saatan ostaa pokkarin saadakseni ko. kirjan, mutta korvaan sen kovakantisella, kun vain löydän. Eli se on vain hätävara.

      Yritin kerran kuunnella Mikael Karvajalkaa ja väsyin levykkeisiin. Jaksoin muutaman levyn. Ja kysessä on olennainen teos minulle. Varmasti soittimia on joka lähtöön.

      En koskaan lukiessa kuuntele mitään, mikään toosa ei ole auki. Keskityn lukemiseen täysillä. Ja kirja on minulle se ainoa oikea..

      Poista
    2. Minäkään en kuuntele mitään, jos yritän lukea. Olen muutenkin niin huono lukemaan, että siihen on keskityttävä täysillä. Hassua kyllä, kun kirjoitan, haluan mielellään kuunnella jotakin, en yleensä musiikkia. En tietenkään sitten pysty keskittymään siihen, mitä kuuntelen.

      Poista
    3. Kirjoitan tai luen niin teen sen hiljaisuudessa.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!