Samuel Bjørk Minä matkustan yksin

Jouduin kiperän valinnan eteen, että luenko seuraavaksi Katarina Wennstamin Kivisydämen vai Samuel Bjørkin Minä matkustan yksin? Löysin viime kesänä Wennstamin ja tänään löysin kokoelmastani puuttuneen Turman linnun. Minulla on tapana omistautua kirjailijoille eli luen kaikki teokset, jos pidän jostain. Kaikesta huolimatta aloin lukea Bjørkin kirjaa. Sen aihe ei ole minun ominta aluetta, mutta jokin veti kirjan pariin ja sitten kaikki muu kuin lukeminen menetti merkityksensä. Olen siis varoittanut sinua lukijani, että tämä kirja vie lukijan mukanaan. Olen kertonut aiemmin, että en mielelläni lue dekkareissa lapsista. Tämän kirjan takakannessa kerrotaan, että metsästä löytyy kuolleena kuusivuotias tyttö puettuna nukenvaatteisiin. Siitä huolimatta tunsin, että tämä on minun kirjani.


Ärsyttääkö sinua, että en pääse asiaan? En aio edes tehdä niin. Miksi minä olin tylsä viikonlopun, että luin ja luin? Minä matkustan yksin omaa jänniä piirteitä. Tämä on sarjan aloitus ja tässä pohjustetaan keskeiset hahmot ja miljöö. Holger Munch on viisikymppinen, isällinen poliisihahmo, joka hakee työparikseen nuoren Mia Krügerin, siis noutaa Mian ulkosaaristosta. Mia ei ole innostunut palaamaan ihmisten keskuuteen, sillä hän on eristäytynyt saarensa rauhaan ja ainoan melun tuottaa lokkien kirkuna. Hänellä on valittuna päivä, jolloin hän aikoo poistua. Jotain tapahtui pari vuotta sitten, kun hän antoi osumien osua rintaan eikä käsivarteen tai jalkaan. Mia on yhä kurjassa kunnossa ja kykenemätön jatkamaan entistä elämää murhatutkijana.

Hän oli valinnut paikan umpimähkään. Hitra. Saari Trøndelagissa. Se olisi voinut olla missä tahansa, kunhan siellä sai olla yksin. Hän oli antanut kiinteistönvälittäjän päättää. Myy asuntoni ja etsi tilalle jotain muuta. Mies katsoi häntä pitkään, kuin hullua tai idioottia, mutta halusi tietysti ansaita rahaa eikä sen vuoksi välittänyt, mitäpä se hänelle kuului.

Hän oli ostanut kalliita pulloja, tilannut ne etukäteen, ehkä se oli ristiriitaista, miksi juoda jotain niin kallista kun aikaa oli kuitenkin niin vähän jäljellä, mutta toisaalta, miksi ei? Miksi niin tai miksi näin? Hän oli lakannut miettimästä sellaisia jo kauan sitten. Hän avasi Armagnac Domaine de Pantagnan 1965 –pullon ja kaatoi tiskipöydälle jääneen käytetyn teekupin neljännestä vaille täyteen. Kahdeksansadan kruunun armanjakkia tiskaamattomaan kuppiin.

Mia ei suostu lähtemään Holgerin mukaan Osloon, mutta ilmaantuu perässä paikalle. Mikään ei ole muuttunut Mian suhteen, sillä hän on vain päivittänyt päivänmääränsä uudelleen. Pomo, gootti ja nörtti – siinäpä yhdistelmä. Mian haku teki minuun vaikutuksen. Gabriel valitaan tehtävään ja hänenkin saapumisensa kuvataan hyvin. Bjørk on luonut mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Gabriel on uskomaton nörtti ja hakkeri, joka ihmettelee itsekin, että saa työn poliisilaitokselta, kuuluu tiimiin ja ryhtyy elämään päivisin öiden sijaan. Mialla on menneisyydessä myös tragedia, menetys, joka vetää häntä luokseen rajan yli.

Gabriel Mørk ei ollut koskaan pitänyt itseään erityisen menestyneenä, paitsi mitä tietokoneisiin tuli, niissä asioissa hänet päihitti vain harva, mutta muuten hänen elämässään ei ollut kehumista. Koulussakin hän oli pysytellyt enimmäkseen omissa oloissaan. Mennyt hämilleen kun tytöt tulivat kutsumaan häntä johonkin.

Koiran ulkoiluttaja löytää metsästä pikkutytön puettuna nukenvaatteisiin ja kaulassaan lappu: "Minä matkustan yksin." Pian löytyy toinenkin kuollut tyttö. Tutkimus ei etene, mutta tapauksetkaan eivät lopu. Munch saa murhaajalta viestin, että viides uhri on hänen oma lapsenlapsensa, Miriamin tytär Marion.

Holger Munch riisui ohuet suojakäsineet ja meni terassille tupakalle. Voi helvetti millainen alku päivälle. Hän oli nukkunut huonosti, pyörinyt ja kääntelehtinyt sängyssä. Hän ei ollut vielä ehtinyt puhua äitinsä kanssa perinnöstä ja tuntui nololta että sekin oli valvottanut häntä, olihan heillä paljon tärkeämpääkin pohtimista.

Bjørk on käyttänyt teoksessaan lähes kaikki kuviteltavissa olevat rikosromaanin ainekset, kun sopassa yhtyvät alkoholismi, huumeriippuvuus, haudanhäpäisy, transseksuaalisuus, uskonnollinen fanaattisuus, psykiatria, sarjamurha, salakielet ja -koodit, laiminlyönnit ja mielen vauriot.

Tunnistan Munchissa tutunoloisuutta, sillä hän tuo mieleeni ruotsalaisen Henning Mankellin Kurt Wallander-hahmon. Eniten minua itseäni ihmetyttää, että innostuin dekkarista näin, koska tämä yhdistää kaksi inhoamaani asiaa eli lapsiuhrit ja uskonnollisen lahkon ja oikeastaan kolmannenkin eli hyppynaruun hirtetyn Lexin. Itse jättäisin lahkonjohtajajutut seiskytluvulle, eli joissa on laumanjohtaja ja aivottomat naiset ympärillään. Tässä uskonseura on modernimpi ja jopa älykkäästi ja omaperäisesti liitetty hoivakodin bisnekseen.

Todennäköisesti jatkossa kerrataan joitakin keskeisiä tapahtumia, mutta poppoo kasataan tässä, joten mukaan kannattaa lähteä nyt viivyttelemättä. Kirjailija hallitsee kerronnan ja tarjoaa laatua lukijalle. Hän ei kuvaile iljettäviä tapahtumia, vaan hän välittää tunnelman ja surun, niin että lukija ymmärtää tapahtuneet kauheudet ilman kuvailuja. Mian saaristokuvaus on alaston ja sen tuskan ja yksinolon kuvaus aitoja.

Kiitän kustantajaa kirjasta.

Samuel Bjørk Minä matkustan yksin
Alkuteos Det henger en engel alene i skogen
Suomentaja Päivi Kivelä
Otava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Toisaalla blogeissa: Lillin kirjataivas, Tuijata