Helena Waris ja Janne Nykänen ovat
ristiinalainen aviopari ja Entropia on heidän ensimmäinen yhteinen kirjansa.
Waris on aiemmin kirjoittanut Pohjankontu-trilogian
ja viime vuonna luin hänen viikinkisaagaan perustuvan kirjan Vuori. Janne Nykäsen tuotantoa en tunne.
Entropia on lähitulevaisuuden Suomeen
sijoittuva jännitysromaani. Marina on seurapiiritoimittaja, joka joutuu
jonkinlaiseen onnettomuuteen. Hän ilmestyy eräänä joulukuun iltana
kaatosateessa viluisena Jonin oven taakse syrjäseudulla, keskellä ei mitään.
Lähimpään kaupunkiin on 170 km. Maaseutu on tyhjentynyt ja sitä ollaan tyhjentämässä
lisää. Sähköt toimivat vain ajoittain. Marina näkee pimeässä edessään keski-ikäisen
miehen, joka ei varmaan ole käynyt kotikyläänsä kauempana. Miehen flanellipaita,
farkut, lippis ja ruokkoamaton parta viestivät junttimaisesta maalaisesta. Koira
haukkuu jossain, toivottavasti kytkettynä. Miehen olemus oli luotaantyöntävä,
sillä tämä vihasi joko kaupunkilaisia tai naisia tai molempia.
Kaikki on alkanut seitsemän vuotta
aiemmin Mustana Tiistaina, jolloin koko Euroopasta katkesivat sähköt yhtä
aikaa. Marinan pyyntöön saada kyyti Pääkaupunkiin tai edes Itäkaupunkiin Jon
murahtaa töykeästi: ei ole bensaa. Taksiakaan ei voi tilata, kun puhelimessa ei
ole kuuluvuutta. Lopulta Jon päästää Marinan sisään, mutta pääkaupunkilaisena
hän on tottunut prameampaan elämään. Mitä Maria salailee? Mikä on sinisen Audin
salaisuus?
Marina laski kätensä kapean oven kahvalle. – Tuota, onkohan tässä vessa?
- On, mutta se ei ole käytössä. Vessipumppukin näet tarvitsee sähköä, mies viisasteli, mutta jatkoi sitten. – Pihalla on huussi. Autotallin kyljessä.
- Löydänköhän minä sinne omin avuin?
- Tuskin, mies tuhahti eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen näyttämään reittiä hänelle. Leikkasi vain leivänkantoja ja heitteli niitä koiralleen.
Kaupunkilaiset ja maalaiset eivät enää
tunne toisiaan. Jokaisella on mikrosiru, jossa on tunnisteet ja se avaa ovia,
ilman sitä ei pääse pankkiin ja siinä on jopa piristäviä aineita.
Posti ja
linja-auto kulkevat kerran viikossa. Vähitellen Marinalle ja Jonille selviää,
että he eivät tiedä toisistaan juuri mitään ja asiat paljastuvat vähitellen
sanalipsahdusten kautta. Miehen kirjavaranto kummastuttaa.
Entropia on aikuisille
suunnattua dystopiaa, jossa pariskunta Waris & Nykänen ovat saaneet
yhteistyönsä toimimaan hyvin. Vähäisistä tapahtumista huolimatta tarina on
hyvin koukuttava ja varsinkin Marinan ja Jonin keskinäinen sanailu luo sähköisen
tunnelman. Marina ei osaa asetella sanojaan niin, ettei Jon pääsisi jatkuvasti
niskan päälle. Kirjan tulevaisuudenkuvassa on alakuloinen sivumaku, mutta ei mitenkään
epäuskottava. Entropia luo dystopialle tyypillisen tulevaisuudenkuvan yhteiskunnasta. Suosittelen kirjan lukemista. Kirjan huonoin puoli on sen
koukuttavuus eli loppu tekee tehtävänsä. Hennon hetken pohdin, että pitäisikö
minun tarttua joskus Alastalon saliin. Mielenhäiriö meni kuitenkin pian ohi ja
ilmoitin pikaisesti, että seuraava klassikkohaasteeni kirja on Bertolt Brechtin
Kerjäläisromaani.
Marina avasi kirjan siitä kohdasta, johon luoti oli pysähtynyt. – Sivu 676.
- Helvetin tiukkaa tekstiä, Jon sanoi käheästi. – Onneksi tuon kirjoitti Volter Kilpi.
Marina tuijotti miehen vakavia kasvoja ja puhkesi sitten hysteeriseen nauruun. – Kilpi hän sopersi.
- Tiedän! Ja tuo oli meille kummallekin sen sortin merkki, että nyt me sitten joudutaan lukemaan tuo!
Helena Waris
& Janne Nykänen Entropia
Kustannus
Aarni 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Waris on taitava kirjoittaja. Vuori oli hieno kirja, ja Pohjankohtu-trilogiaan oikein rakastuin viime kesänä. :) Eli tämä on minulla kirjastovarauksessa, aion ehdottomasti lukea - kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaLuin viime vuonna Vuoren ja ihastuin, joten sen takia osasin lukea tämänkin. Tämä koukutti minut täysillä mukaansa.
Poista