Mari Strachan Hiljaisuus soi h-mollissa

Löysin tämän lukuvinkin Lukutoukan kulttuuriblogista.  Hiljaisuus soi h-mollissa on kuusikymppisen Mari  Strachanin esikoisteos. Mietin tätä tekstiä kirjoittaessani, että mitä voisin sanoa tästä kirjasta. Selailin hieman kirjastojen luokitusta esimerkiksi Porssen, Ratamon ja Pikin osalta. Kirja oli luokiteltu näissä aikuisten kirjoihin. En pidä tätä lasten- ja nuortenkirjana. Kirjassa käsitellään kuitenkin sen verran rankkoja asioita.

Haluan lentää ylös nähdäkseni, kuinka tähdet läpäisevät sinisen: suuren metsästäjän Orionin miekkoineen ja linnunradan, kuin se olisi kaatamassa tähtiä niskaani. Viime yönä en halunnut katsoa alas kylään tai merelle, leijuin selälläni kuunnellen Maan laulua ja katselin taivasta.

Hiljaisuus soi h-mollissa kertoo 12-vuotiaasta Gwennistä, joka osaa lentää. Öisin hän liitää unen ja valveen rajamailla kylän yllä ja miettii omia hupsuja ajatuksiaan. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun walesilaiseen maalaismiljööseen. Kirjassa tapahtuu myös miehen kuolema, murha.  Kirjaa lukiessa mieleeni vertautui Alan Bradleyn Flavia, koska edellisissä asioissa on yhtenevyyttä Flaviaan.  Rikos ei ole kuitenkaan tässä tarinassa keskiössä. Hiljaisuus soi h-mollissa on Gwennin kasvukertomus, mutta samalla se raottaa perhetarinaa ja suvun vaiettuja salaisuuksia. Tarinan kertojana Gwenn on suloisen naiivi ja tietämätön - kaiken ikävän ja pahan keskellä.  Gwenn joutuu kohtaamaan varsin raskaita asioita, joita hän käsittelee ihastuttavan järkevällä tavalla.

Pyyhkäisen kämmenellä allani olevaa kiveä, jonka lapset ovat hioneet tasaiseksi ja sileäksi kuin silkki odottaessaan seurakuntasalin tapahtumia alkaviksi… Joissakin vanhoissa hautakivissä on pitkä tarina kiven alle haudatun henkilön elämästä, mutta tätä tarinaa minä en pysty lukemaan. Näiden hautojen kivien alla on lukittuna satoja salaisuuksia.

Sodan likeisyys tapahtumien aikaan kiemurtelee tarinaan mukaan, joten siltä osin tarina on tuhansien ja taas tuhansien vastaavien kaltainen. Gwenin äiti on kamala, henkisesti sairas ihminen.  Gwennin äiti ei pidä tyttärensä mielikuvituksellisista puheista tai ylipäätään tyttärestään. Äiti yrittää latistaa myös tyttären lukuintoa kaikin tavoin.  Gwennin isä on hahmoista miellyttävin, sillä hän kehuu mitä kamalinta ruokaa, hän on elämässään paljon ymmärtänyt ja sulattanut mies. John Morris pökkii myös lämpöä Gwennin elämään.  Tarinaan liittyy myös Evansin perhe. Rouva Evansin mies, Ifan Evans, päättää päivänsä vesisäiliöön.

Kuulen hanhien toitottavan talon takana olevassa aitauksessa, mutta en kuule ihmisten ääniä. Kun nostan käteni koputtaakseni, ovi lennähtää auki. Rouva Evans seisoo ovella esiliina suunsa edessä. Veri tihkuu esiliinan läpi hänen käsilleen. Rouva Evansin silmät ovat täynnä tuskaa ja hänen hiuksensa karkailevat hopeisista soljista.

Gwennin ruskeasilmäinen sisar Bethan on yhden salaisuuden avain. Gwennin lisäksi pidin erityisesti rouva Evansista, sillä Elin Evansin kohtalo suretti myös kaksosten, Catrinin ja Angharadin takia. Gwennin paras ystävä on sielunsisko Alwenna, joka on jonkun vuoden Gwenniä vanhempi ja uskomaton tietolipas. Jätän tarkoituksella kertomatta kirjan teemat, sillä ne kertoisivat helposti liikaa. 

Pidin kovasti Gwenniestä lapsikertojana, sillä minua viehättävät lapsikertojat. Tarinassa on taianomaisia elementtejä ja sadunomaista lumousta.  Hiljaisuus soi h-mollissa ei soi fantasian sävelin, vaan tarinassa on hyvin realistiset askelmerkit. 

Mari Strachan  Hiljaisuus soi h-mollissa

Alkuteos The Earth Hums in B Flat, 2009

Suomentaja Kirsi Ohrankämmen

Karisto 2010. Kotikirjasto

Osallistun tällä kirjalla Marilen Maalaismaisemia lukuhaasteeseen